Halasit niin että oikein pysähdyit siihen ja tunsit kätesi toisen ympärillä ja hänen kätensä ympärilläsi ja vain olit siinä hetken ja tunsit lämpöä ? Halataanko terapioissa koskaan ? Tai sairaaloissa, kosketaanko siellä koskaan todella toiseen ihmiseen ?
milloin viimeksi sinua halattiin ja
itse halasit jotakin ihmistä?
432241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tai ainakin tuntuu siltä. Ehkä 5 vuotta sitten viimeksi.
että yksi meidän valtavasta puutteesta on halaus ja sen saanti tai anto. Yksikään terapeutti tai läheinen ei muista varmaan meitä halata ? Tosin virallisesti tehtynä halaus ei ole sama kuin se on luonnollisesti tehtynä lämmön osoituksena. Tiedätkö kun minua alkaa itkettämään kun ajattelen miten yksin sentään olemme itsemme kanssa tässä miljoonien ihmisten maailmassa. Mistä löydämme tuolta valtavasta ihmismassasta ihmisen joka halaisi meitä ja ottaisi syliin ??
Suomalainen peruuttaa jos näkee että minaa halata?
Venäläinen tervehdys, pusi, pusi, Rutsalaiset halaa, Virolaiset halaa. Kaikki halaa ,paitsi Suomalaiset.
Suomalaisen halaus on luullakseni "hitaasti" etenevää sorttia, hätkähdämme spontaania halausta? Mutta pidämme kovasti hellyydestä ja kaipaamme sitä paljon. Me ehkä tarvitsemme siihen enemmän aikaa ja valmisteluja ja tahdomme sen kovin aitona emmekä tahdo halata siten kuten sanoisimme päivää ? Eli näkisin että kun me halaamme silloin siinä on täyttä lämpöä mukana ja se on sen arvoistakin, harmi vain että emme päästä toisiamme kyllin lähelle ystäviksemme saadaksemme sitä enemmän !
...joo tosiaan. Terapeutit ja muut ammattiauttajat varmasti tietoisesti välttelevät halaamista. Sehän on vaarallista. Transferi-tunteet saavat vallan ja päädytään sänkyyn potilaan kanssa. Oli sitten kyseessä mies- tai naisasiakas. Ihminen on seksuaalinen olento. Heikoimmillaan vielä enemmän tunteidensa "orja". Mutta tosiasia on, että juuri sitä halausta me kipeimmin kaivattaisiin. Onhan asiasta tehty monenlaista tutkimusta. Halauksia kokevat ihmiset voivat paremmin. Jopa heidän stressihormoonimäärä laskee ja valkosolujen määrä lisääntyy. Kliininen terapia on kuin laittaisi valtimohaavaan laastarin.
vain sen perusteella että siitä voisi syntyä seksuaalinen vietti? En jaksa uskoa siihen! Lähisukua ja lapsiakin halataan eikä se synnytä muuta kuin sen lämmön ja rakkaudenosoituksen. Ulkomailla halataan paljon enemmän enkä usko sielläkään olevan pelon aiheena että nyt tuo voi seksuaalisesti syttyä!!!!!!!!! Vai pitäiskö meidän taantua kuten joissain maissa, että naiset joutuvat peittämään itsensä ettei vain kukaan innostu heistä???????? Ei kai tämä suomen yhteiskunta sentään niin sairastunut ole ??? Senkö takia pitäsi rakkauden osoitukset heittää pois???
viimeksi eilen oli toinen kerta tänävuonna,mut et joku olis minuu halannu...ei mitään tietoo...
ei sairaalas ikinä,eikä kuulu terapiaani.Halipulaa kärsii monikin ja siihen junaan kuulun minäkin...Löysin siis paikkani tässä kylmässä ja kosteassa maailmassa...Löytyisköhän lääkärii joka kirjoittais reseptin.Vaiko onko jo olemas joku muu taho joka huolehtis ihmislapsosen tarpeist tältä osin?
missä saisi yhdessä koskea toisiaan ja pitää huolta ja halata. Taitaisi olla tarpeen löytää joku toinen pulassa oleva, niitä kun uskoakseni on enemmän kuin moni edes uskaltaa myöntää?
Eilen halasin miestäni. Halitaan joka päivä, jos nähdään. Hali, hali, hali.....koko suhde on vaan halia. ;) Välillä pitää juosta karkuun sen haleja....
Terapiassa en ole halinut. Hui! Tietääkseni joissakin vertaistukiryhmissä on halitaan. Ei tietenkään kaikissa.
Hyvä havainto, sairaaloissa ei juurikaan halata. Pitää säilyttää kliininen etäisyys ja objektiivisuus. Samaan aikaan puhutaan, kuinka sairaanhoitajat ovat lähes pyhimyksiä ja siksi tarvitsevat huimasti lisää palkkaa. Nyt voitaisiin ehkä perustaa liike, jonka mukaan sairaanhoitajat voisivat tarjota suuremmalle palkalleen vastineeksi aitoa lämpöä!
Totta on, että suomalaiseen kulttuuriin halaus ei juurikaan kuulu. Itse ainakin kammoan fyysistä kosketusta ja hyväksyn sen lähinnä kaikkein läheisimmältä vastakkaisen sukupuolen edustajalta.
Pitkäaikaishoitotyössä toimiessani halasin joskus sellaisia lutusia mummoja. Silittelin toisia. Näin jälkeen päin ajatellen olin todella puolueellinen. Ehkä se kaikkein kiukkuisin ja katkerin tapaus olisi kaivannut eniten hellää ja lujaa kosketusta. Jotkut harvat hoitajat osaavat luontevasti tarvittaessa tarjota myös olkapäänsä, eivätkä pakene kliinisen panssarin taakse.
Kosketus kuuluu varmasti pääosin pitkäaikaishoitotyöhön, jossa potilaita on käytännön syistä myös pakko koskettaa. Olettaisin, että psykiatrisessa hoitotyössä kosketusta vältetään kaikkein eniten. Raja hoitajan ja hoidettavan, terveen ja hullun, välillä halutaan pitää selvänä. Kuinka moni mielenterveydenongelmista kärsivä kuitenkin kärsii läheisyyden puutteesta! Nyt ihminen korvataan pillerillä. "Otapa tästä erinomaisia SSRI-tabletteja ja mene kotiin neljää seinää tuijottamaan, hus hus!"
Mutta kritisoida ei saa, ei saa...
sairaalassa joskus öisin hoitajat peitteli, aikuisen ihmisen, peiton alle sänkyyn, taputti ja silittikin joku joskus vähän.
Se oli vähän hassua mutta yksi parhaista kokemuksista ikinä.
sillä ilmaistaan? Onko se velvollisuushalausta sen sijaan että se olisi ja tuntuisi niin hyvältä. Oletko saanut koskaan olla vain miehesi sylissä ja vaikka itkeä tai olla hiljaa ? Etkö löydä enää miestäsi sen kaiken takana, tukena ja joskus turvanakin kun on heikko hetki?
kiitos. Uskoisin myös että oli parempi että halasit juuri niitä keitä halusitkin koska silloin tuo hellyytesi tavoitti kohteensa kaikkein aidoimmin. Surullista on kylmä halaus, ei se tuo saajalleen mitään! Ja olen täysin samaa mieltä pohdinnassasi terveydenhuollon ja hoitoalan kliinisyydestä. Uskomattoman hienoa asiallisuutta ja aitoa inhimillisyyttä !
me olemme vain kasvaneet ja oppineet ja kokeneet enemmän mutta se peruslapsi tarpeineen meissä tulisikin olla. Juuri tuota kaipaan paljon, hellyyttä ja hoivaa aika-ajoin!!
Todella suuri merkitys on tällaisella kokemuksella lapsen kasvaessa. Itse muistan kuinka sain huutaa yksin sairaalan pinnasängyssä kunnes väsyin, mutta ketään ei tullut.
Seuraavassa linkissä kokemuksia Aurorasta, jossa hoitaja ayskäisi lapselle: "Ole hiljaa, vanhempasi on sinut tänne tuoneet".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000030911898
aikuisena, minua ei koskaan lapsena peitelty eikä halattu enkä oikein tiennyt miltä se tuntuu, olen asperger ja trauman takia en ole koskaan oikein sietänyt mitään kosketusta, sairaalassa luki yöhoitajia varten lappu ilmoitustaululla, että tähän potilaaseen ei saa vahingossa koskea. (koska unissani voin joutua paniikkiin siitä). Mutta joku lappua lukematon tuli ja peitteli kun tepastelin unissani yöllä pitkin osastoa ja se tuntuikin niiin kivalta, että tepastelin sen jälkeen joka yö ihan vähän vaan sen verran, että joku olisi tullut tekemään sen saman uudestaan ja uudestaan.
Siitä jäi hyvä muisto.
Tiedän, että voi kuulostaa koko juttu nyt vähän oudolta, mutta minä en ole kasvanut normaaliympäristössä lapsena enkä nuorena, niin nyt aikuisen sitä pitää joskus opetella vähän nurinpäin asioita, kuten se miltä tuntuu hyvä ja turvallinen kosketus.Tai miltää tuntuu kun peitellään ja sanotaan hyvää yötä. Se on iso asia jos kukaan ei ole koskaan ennen sanonut ja tehnyt niin.
Eilen halasin ystävääni useampaan kertaan. Minua itseäni halattiin viimeksi reilu viikko sitten, kun näin ystävääni pitkästä aikaa.
antavatko ne sinulle suuremman ymmärryksen ihmisenä olostasi sen kaikkine tarpeineenkin ja rakkaudenjanoineen kaiken arjen keskellä ?
Halasin viimeks perjantaina.. En kunnolla vaa nopee halaus kaverille ennen ku kiirehdin bussii..
Harmi että ihmisellä on niin kiire että kaverikin jää paitsi kunnon halauksesta kun ajan kanssa juostaan kilpaa, ensikerralla varmaan varaat siihen paremmin aikaa :) Milloin sinua halattiin jos saan kysyä
halaus oli molemminpuolinen ja se kesti kotvan, me maltoimme antaa aikaa siihen. Minun oli tosi hyvä olla sen jälkeen ja siitä ehkä kimposikin tämä kysymykseni kun tajusin miten olikin aikaa vierähtänyt edellisestä halauksesta.
ja minua halattiin. Olin ystävän synttäreillä ja siellä kyllä halattiin oikein kunnolla. Meidän ystäväpiirissä halailu on tapa. Usein tavatessa tai erotessa halataan, etenkin jos ei olla nähty pitkään. Ja serkun synttäreillä tuli halattua paljon sukulaisten kanssa. Jotkut ihmiset kuitenkin pelkäävät läheisyyttä. Ja se on harmi. Saattaa joku kavahtaa, jos vahingossa edes hipaisee. Työskentelen lasten parissa ja siellä kyllä halaillaan paljon, lapsista vaan huomaa jos kotona ei halailla. Tottumiskysymys aika paljolti..
ja koska onneksemme olet ammatissa jossa olet lasten kanssa tekemisissä , saatat lisätä heidän kykyään ilmaista itseään ja läheisyydentarvettaan luonnollisella tavalla. Varsinkin ne lapset jotka eivät kotona ole hellyyttä ja rakkautta saaneet tällä tavalla ilmaistuna, tarvitsevat sitä varmasti kipeästi kunhan uskaltavat tulla vaikka syliin ja kokea miten luonnollista ja ihanaa se on niin ilon kuin surunkin hetkellä ja muuten vaan kun siltä tuntuu :)
yksikin lapsi kammosi läheisyyttä, hakutilanteissa näki ettei vanhemmat ollet kovin helliä hänelle. Sitten kerran meillä oli halausleikki ja kyllä oli lapsi onnellinen kun sai halailla:) Sen jälkeen hän on usein tullut syliin ja halaamaan ihan muutenkin..
ja ihan luonnollisesti :) Paljon tälläistä lisää tarvittaisiin että heistä tulisi parempia aikuisia !
Onko se teistä luontevaa ? Kuuluuko se elämään hyvin tärkeänä osana myös lapsuuden jälkeen ?
oon käyny huorissa ja halaillu ja kosketellu oikeen kunnolla!
Emme puhu seksistä ollenkaan vaan hellyydenosoituksista ja rakkaudenosoituksista halauksen tai muun tavan kautta !!! Rakkaudesta toiseen ihmiseen sukupuolta katsomatta ! Kuten isään,äitiin,lapsiin,ystäviin jne............
Kyllä tuon edellisen kirjoittajan viestissä on jotain. Monet kaukoidän seksimatkaajista ovat tavallisia ikääntyneita ja yksinäisiä miehiä, kuten minäkin. Seksiäkin siellä saa, mutta myös seuralaisia jotka pitävät kädestä, halaavat ja taputtavat. Kävelevät mukana ja juttelevat. Ihan tavallista kanssakäymistä ja läheisyyttä jota me kaikki kaipaamme. Sellainen on tosi arvokasta ja on ikävää että täytyy mennä sinne asti ja maksaa siitä.Monta kertaa olen minäkin maksanut siellä naisille ihan seuranpidosta ja sanonut kiitos ei seksitarjouksille.
jos tahdot puhua jonkun kanssa seksistä , tee asialle oma otsikko! Kerroin äskeisessä aiheen taustat!! Seksuaalinen läheisyydentarve on sekin tärkeä osa elämää aikuisilla mutta siitä keskusteleminen olisi mielestäni viisaampaa laittaa ihan oman otsikon alle eikä tänne toisenlaisen läheisyyden ja hellyydenosoituksen alle, tässä on kyse rakkaudesta sellaisenaan kaikkeen elävään. Seksi ja rakastelu on sekin rakkautta mutta siitä ei tässä tahdottu puhua !
Pyydän anteeksi jos en tuonut sanottavaani esille tarpeeksi selkeästi. En halua puhua seksistä. Halusin viestilläni kertoa omasta läheisyyden kaipuustani ja ennenkaikkea siitä että olen oivaltanut kuinka paljon olenkaan sitä kaivannut. Luulin voivani elää ilman fyysistä kosketusta mutta ulkomailla tajusin että se on jotain todella tärkeää.
sinä vain sait tästä mieleen omat kokemuksesi ja sinullahan toki on oikeus niihin samalla tavalla kuin minullakin , kiva että tuli sopu :)
terapeuttu tai joku muu samankaltanen halais..?
Ite en haluis kokee ikinä.. En tykkää et tuntematon halaa...
jotta se vastaisi tarkoitustaan ja eihän ole vaikeaa sanoa toiselle jos on sellaista koskettavaa tyyppiä että hei , minä en pidä tästä ollenkaan joten älä minua halaile tai pyri käsikynkkää kävelemään jne...
eli saada surra oikein kunnolla .
tuota sylin virkaa toimittaa tyyny, kun olen tämmönen ikuisesti yksinäinen. :(
jakaa kanssamme kaiken kun väsyneinä vuoteen luo rämmimme????? Vaan näinhän se on
Masentuvatko mukana vai patistavatko terapiaan vai kaiken tuon lisäksi antavatko läheisyyttä ihan aidolla tavalla? Onko kukaan juossut syliinne kädet kaulallenne että voi jospa olisin tajunnut miten masentunut oletkaan ja luvannut auttaa kaikessa missä voi? Vai vetäydytttekö vaistomaisesti sivuun koska koette olevanne nyt niin huonossa kunnossa ettette voi olla tekemisissä ysävienne kanssa? Minä ainakin olen sellainen etten oikein tahdo silloin ottaa yhteyttä vaan ikäänkuin käperryn kasaan muilta oloni kanssa.Kuitenkin olisi niin hyvä olla joku läsnä edes joskus.. Ei kai sitä kaipaisikaan kuin tuon läsnäoloa,saisi puhua jos on puhuttavaa, olla muuten vain ihan hiljaa... ei niin parane mutta ehkä se olisikin vain välivaihe kasata jälleen voimiaan näkemään positiivisemmin??
Kun olin kutsunut kotiin ryhmän, jota ohjaan. "Yksinäisiä" 25 henkeä> pikkujoulu.
Halauksia > Mennen. tullen ja vielä palateskin ?
Riittää koko ensivuodeksi ?
ja yksinäiset kokoontuvat muuallakin :)
En saanut kuin noin kuusikymmentä halausta > "Mä olen miäs" > kahdenkymmenenviiden vieraan joukossa oli viisi miestä, 20 naista........
Ei miehet halaa keskenään..mutta lämmintä kättä annetaan molemmin käsin..kyllä se vielä näin on > mutta kyllä kaikki mukana olleet miehet saivat halauksia,"yksinäisyyden YLLÄRI"?
Kyllä se oli halauksien antajaillekkin varmaan antoisa päivä, ilmeistä, eleistä ja iloisuudesta päätellen?
Avoimuus kukoisti,empaattisuus myös.
Kyllä siinä omat murehet unohtui ? ymmärrät kai sen.
"Ympäri käydään ja yhteen tullaan, vaikka erotaankin silti yhteen kuuluvuutta tunnetaan,elämän se antaa, yksinäisyydestä ei tietoakaan"
(Ei mikään Eino Leinon runo?)
niitä kaivataan uskomattoman paljon ! Nythän oli tosiaan kyse hellyydenosoituksesta hellyyden vuoksi ja sen muun. Sukupuoliviettijutut on asia erikseen :)
Jaapahaapa...oisko tuo ollu toukokuuta 2008, kun sisko halas sen takia ku oli vähän paha mieli. Sitä ennen taisi vanhemmat halata ylioppilasjuhlassa noin 5 v aikaisemmin ja sitä edellisen kerran 16.2.1999. Voisko siinä tosiaan olla kaikki menneiden 16 vuoden ajalta.....tiiä vaikka olis. Ainakaan ei maha tulla mieleen muita aivan helpolla. Ei sillä että inhoaisin halaamista. Oman perheen jäseniä vaan on jotenkin mahtonta mennä halaileen, mieluummin sitä jotain tuntematonta tuola kadulla. Törmäis joskus ees niihin ystävänpäivähalailijoihin, olkoon vaikka sitten kameraryhmä mukanaan