Jos olette saaneet kuvan että olisin elämänvastainen tai mariseva runkku niinkuin minua nimitetään kirjoutkseni vastauksissa "Ateistien rivit hajoilevat"
Monet ateistit ovat ylimielisiä siinä suhteessa että kiven kovaan väittävät -tietävänsä- ettei elämä jatku kuoleman jälkeen ja näin ollen väittävät ettei kuolemassa ole mitään pelättävää.
Jos asenne on tämä miten muutan saisin kakistettua ateistista tiedon ulos, kuin laittamalla hänet vertauskuvallisesti kuilun partaalle? (kävely Mannherheimin tien ylitse silmät sidottuina)
Monet ateistit ovat ylimielisiä siinä suhteessa että kiven kovaan väittävät -tietävänsä- ettei elämä jatku kuoleman jälkeen ja näin ollen väittävät ettei kuolemassa ole mitään pelättävää.
Jos asenne on tämä miten muutan saisin kakistettua ateistista tiedon ulos, kuin laittamalla hänet vertauskuvallisesti kuilun partaalle? (kävely Mannherheimin tien ylitse silmät sidottuina)
Vastaukset 18
Vanhimmat
vänkäät tuota samaa? Minä elän mielelläni mahdollisimman pitkään, ei ole mitään hinkua kuolla, vaikken sitä pelkääkään.
Sinut tapettaisiin ja sen hintana luvattaisiin miljoonille tummalle hahmoille lämpimässä afrikassa inhmilliset elinoltavat?
Mitä oiken menetät siinä että sinut tapettaisiin? Jos tiedät ettei kuolemassa ole mitään peljättävää, niin miksi oikein murehtisit että menettäsit elämäsäsi?
Olisitko valmis toimimaan niin epäitsekkäästi että uhraisit elämäsi sen edestä että kehitysmaan asukkaat saavat paremman elämän?
Taitaa ne nimitykset osua ihan oikeaan. Logiikkasi ontuu aika pahasti.
en pidä kirjoittajasta ja sen takia kirjoittajalla on huonot perustelemattomat mielipiteet....
miljoonan ihmisen rukoilusta huolimatta eikä siitä kukaan saisi yhtään mitään? Typerä kysymyskö? Jossittelut yleensä ovat typeriä.
kuoleman pelkoon ja kuoleman jälkeisieen elämään ja siihen uskomiseen.
Jos minun puolestani rukoilisi 1000 000 ihmistä olisin siinä vaiheessa välttämättömästi uskovainen. Siinä vaiheessa minua ei pelottaisi koska uskovaisena olisin varma paremmasta osasta tuonpuoleisessa.
nyt sitten siirryt jeesus-fantasioihin.
Olenkin ihmetellyt sitä, miten se, että joku heppu roikotettiin ristillä kuoliaaksi auttaisi ketään. Yhtä vähän kuin se, että minä kuolisin pois kuleksimasta.
Jos sulla olisi ne rahat, ja härnäisit niillä kuvaamallasi tavalla, niin sinuthan minä tappaisin. Enhän minä itseäni sinun pervoalttarillesi uhraisi, vaikka kristityille se uhrikuolema ehkä olisikin saavutus. Jos joku ei pelkää kuolla, niin ei se sitä tarkoita, etteikö hän haluaisi elää.
Bussi meinasi joskus ajaa päälleni suojatiellä, mutta ihana namupala vetäisi minut viimehetkellä turvaan. Olisin kuollut varsin täydellisessä olotilassa, tilassa, josta ei voi olla suuntaa, kuin huonompaan. Ko. vakava vaaratilanne ei aiheuttanut mitään huonoja fiiliksiä tai pelkotiloja, tai sitten en oikein tajunnut mistä oli kyse. Elämä on kuitenkin sen kuolemanvaaran jälkeen ollut sen verran elämisen arvoista, että voin rehellisesti sanoa, että hyvä, etten kuollut.
Kuule, sä taidat olla vaan pahasti puutteessa.
tietäväsi "elämästä" kuoleman jälkeen, ja millä perusteilla?
Toisten ihmisten dokumentoituun henkilökohtaisiin kokemukseen* sekä mm. psykologian tohtori Raymond Mooren** haastatteluihin.
Return from Tomorrow by George G. Ritchie, M.D. with Elizabeth Sherrill (1978). George G. Ritchie, M.D. held positions as president of the Richmond Academy of General Practice; chairman of the Department of Psychiatry of Towers Hospital; and founder and president of the Universal Youth Corps, Inc. He lived in Virginia. At the age of twenty, George Ritchie died in an army hospital. Nine minutes later he returned to life. What happened to him during those minutes was so compelling, it changed his life forever. In Return from Tomorrow, he tells of his out-of-the-body encounter with other beings, his travel through different dimensions of time and space, and ultimately, his transforming meeting with the Light of the world, the Son of God, Jesus Christ. Ritchie's extraordinary experience not only altered his view of eternity, it directed and governed his entire life, and provided a startling and hopeful description of the realm beyond. Ritchie's story was the first contact Dr. Raymond Moody, PhD (who was studying at the University of Virginia, as an undergraduate in Philosophy, at the time) had with NDEs. It inspired Moody to investigate over 150 cases of near-death experiences, in his book Life After Life, and two other books that followed.
*)http://en.wikipedia.org/wiki/Near-death_experience#Interviews
**)http://en.wikipedia.org/wiki/Raymond_Moody
Koska Jumala on kasa ripulia, eikä auta minua, kun on hätä. Jumala ei edes anna Afrikalle parempaa elämää..
on aina hyvä tietää, mihin uskontokuntaan uskovainen kuuluu...
Varsinaiseen asiaan minulla ei ole kantaa, kuten ei ole ufoihin, menninkäisiin, tms.:)
"Monet ateistit ovat ylimielisiä siinä suhteessa että kiven kovaan väittävät -tietävänsä- ettei elämä jatku kuoleman jälkeen ja näin ollen väittävät ettei kuolemassa ole mitään pelättävää."
Enpä ole huomannut. Tietous elämän luonteesta ja kaikkinainen todisteiden täydellinen puute yliluonnollisen olemassaolosta kyllä valitettavasti puhuvat omaa kieltään.
Mutta kerro ihmeessä jos on jotain todellista syytä, todistetta tai perustetta olla olemasta ateisti?
Otan kiitollisena vastaan.
Minusta kuoleman lopullisuus ja olemassaolon totaalinen lakkaaminen ovat paljon pelottavampia asioita kuin mitä kuoleman jälkeinen elämä(toivo) voisi ikinä olla.
"Jos asenne on tämä miten muutan saisin kakistettua ateistista tiedon ulos, kuin laittamalla hänet vertauskuvallisesti kuilun partaalle? (kävely Mannherheimin tien ylitse silmät sidottuina)"
Ollaan sitä niin mahtipontisia.
Kohdan niin saat tietää miksi pidän perusteltuna olla pois sulkematta sitä vaihtoehtoa että olisi elämää kuoleman jälkeen.
on vastaavia tullut luettua.
Suunnilleen yhtä vakuuttavaa matskua kuin vaikkapa unihalvaukset..
"Monet ateistit ovat ylimielisiä siinä suhteessa että kiven kovaan väittävät -tietävänsä- ettei elämä jatku kuoleman jälkeen ja näin ollen väittävät ettei kuolemassa ole mitään pelättävää."
Kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään todisteita eikä ole olemassa yhtään hyvää syytä uskoa moiseen. Näiden kahden faktan valossa voidaan koko kuolemanjälkeisen elämän idea heittää ikkunasta ulos. Otetaan asia uudelleen harkintaa, kun esiintyy jokin hyvä syy uskoa moiseen.
"Jos asenne on tämä miten muutan saisin kakistettua ateistista tiedon ulos, kuin laittamalla hänet vertauskuvallisesti kuilun partaalle? (kävely Mannherheimin tien ylitse silmät sidottuina)"
Tai laitetaan uskovaiset samaan asemaan ja katsotaan kuinka moni pysyy uskollisena uskolleen. Varmaan kuultaisiin Jeesuksen kuuluisat viimeiset sanat: Jumalani, miksi minut hylkäsit?
..usko että elämä välttämättä loppuu kuoleman jälkeen..
Mutta eihän kuolemalla olekaan mitään tekemistä ateismin kanssa.
Ateismi on uskomattomuutta Jumalaan. Ei uskomattomuutta kuolemanjälkeiseen elämään.
Miksi kuolemaa ei saisi pelätä. mikä vitun yksinoikeus kristityillä on pelätä.
Pistäpä itsesi kuilun partaalle ja kuvittele (ihan vain ajatusharjoituksena) että olet ollutkin väärässä ja ettei mitään Jumalaa ole, eikä kuolemanjälkeistä elämää.
Ei taida rahkeet riittää.