Kannattaako

juhlissa olin! Naurettavaa pokkurointia,ja sitten niistä ihmisistä ei kuulu mitään senjälkeen! Liekö kuulunut ennenkään.
Omistani en hisaissut puolikasta sanaa,pomo tiesi,mutta meillä ei ole tapana työpaikalla pakottaa juhlimaan jos ei halua....huh...millaista patsastelua,ei kiitos mulle.

tietää kannattaako niitä juhlia sinun pitää. Mistäs me muut sinun resursseja tiedämme. Jos tuollaiseen asiaan pitää näiltä palstoilta neuvoja kysellä niin ihmettelenpä millä eväillä olet ikäiseksesi selvinnyt.

Kaksi viikkoa sitten olin 50 vuots juhlissa ja ne olivat sukupäivällinen. Oikein kivat juhlat, mutta ei jatkoja ja menimme mieheni kanssa yhdessä jatkoille karaoketansseihin.

Viikko sitten olin 40 vuotis juhlissa ja ne olivatkin oudommat. Se oli saunailta ja coktail-ilta tyyppinen tilaisuus. Yksityinen saunaosasto oli vuokrattu koko yöksi ja vieraita oli noin 20 vapaata sinkku naista ja viisi heteropariskuntaa plus yksi lesbopari. Viihdyimme vain kolme tuntia.

olin pyytänyt lapsiltani että ei mitään järjestetä koska en tuntenut itseäni oikein motiveeratuksi kun olimme mieheni kanssa päättäneet erota ja halusin vaan että lasten kanssa kahvit ja täytekakut, mutta ei mennyt perille yllätys juhlat järjestettiin ja niihin oli käsketty sukulaisia joita en ollut nähnyt aikoihin. Juhlat pidettiin ja minä tunsin koko ajan että olin jotenkin ulkopuolinen niissä. Jos olisin ollut kunnossa niin olisi ollut ihan eri asia ja oikein kiva tavata sukulaisia. Nyt on pian 60 vuotis juhla ja olen taas pyytänyt että ei mitään huomiota saa sitten nähdä mitä tulemaksi pitää.

juhlia pitänyt, kun en ole synttäreitäni sitten lapsuuden juhlinut...

Olin kyllä vuosi sitten hyvän ex-työkaverini viisikymppisillä - "seurantalo" oli varattu, hyvät tarjoilut, tanssit ja iki-inha kara-Åke osan iltaa...kivaa oli ;DDD

Samoihin aikoihin ystävättäreni piti juhlat kotonaan ja mukava illanviettohan sekin oli - jatkot lähiravintolassa.

omaa vanhenemistamme. Hyvin meni niinkin, ei harmita yhtään.

Itse koen mokomat karkelot tarpeettomiksi.

Täyttäessäni 50v poistuin työpaikalleni toiselle paikkakunnalle.
"Virallisen" puolen, yhteisöt ja järjestöt, delgoin vaimolleni.

Tuttavani, minut tuntien, saapuivat viikonloppuna jolloin päivät hoidettiin seurustellen ja juopotellen, kohtuullisesti.

kinkut, laatikot, rosollit, perunat, kastikkeet, lohet, leivät, voit, erilaiset juustot, ja täytekakku torttukahvit päälle. Sit hiukan terästettyä glögiä. Näin se on helppoa joulunaikaan, tarjoa täysin jouluateria, ei ole turhia miettimisiä. Hirveesti kynttilöitä.

mutta jos tykkää olla juhlittu, niin mikäpä siinä, juhlat pystyyn vain. :)

Meinasin, että pidot on pidettävä. Ehdin tilata sammiollisen sahtia naapuripitäjästä ja laatikon kirkasta itä-Karjalan pitäjästä.

Sitten meinasin, että kait jonkinlainen täytekakkukin. Tuli kuitenkin postikortti kauempaa eräältä senoritalta. Teksti jotenkin suomennettuna näin "jospa vielä joskus kävisit".

Siihen unohtui juhlat ja meinasi unohtua passikin, kun äkkiä lentämään senoritan luo:)

"oman näköiseni" päivälliskutsut ystäville ja läheisille. Virallista vastaanottoa eikä juhlapuheita ei kuvioon kuulunut ja varoitin tuomasta lahjojakin mahdollisia ohjelmanumeroita lukuunottamatta.

Juhlista jäi paljon kivoja muistoja meille kaikille, ja muutamista ohjelmanumeroista keskusteltiin vielä pitkään juhlien jälkeen. Monet ystävät tapasivat toisiaankin pitkästä aikaa, kun ovat vuosien varrella ehtineet muuttaa eri suuntiin. Muita ihan yhtä suuria juhlia en todennäköisesti enää järjestäkään, koska seurustelen mieluummin ihmisten kanssa hieman pienemmissä ryhmissä. Koin synttärikutsut järjestämällä oikeastaan antaneeni itse lahjan ystävilleni.

Arkea on minusta ihan riittävästi ja mikä tahansa syy on ihan hyvä juhlien järjestämiseksi. Onnea sinulle aikuisen ikäiseksi tulemisesta ja mukavia kutsuja, millaiset sitten päätätkin pitää. - Muista, että leikkiminen ei ole kielletty aikuisiltakaan. ;))