Eivät toki päättäjät ole vastuussa, jos asiantuntijat puhuvat löperiä. Kuitenkin totuus on, että toimeentulotuki ei ole sosiaalityön väline. Sosiaalityötä tehdään toimeentulotukiasiakkaiden parissa, koska sillä tavalla tehokkaasti ”karsitaan” toimeentulotukiasiakkaita. Sosiaalityön tarkoitus on vähentää toimeentulotukiasiakkaiden määrää ja maksetun rahan määrää. Jos sosiaalityön substanssi on moraalisubjektin sosiaalisen toimintakyvyn parantaminen ja sillä tavalla syrjäytymisen poistaminen ja ehkäiseminen, toimeentulotuen pitää pysyä välineenä, se ei voi olla asiakkuutta määrittävä tekijä. Mikäli näin on, sosiaalityöntekijöille pitää taata työrauha oman työnsä substanssin parissa ja kaikilla kunnan alueella oleskelevilla henkilöillä pitää olla oikeus sosiaalityön asiakkuuteen.
Syrjäytymisen poistaminen ja ehkäiseminen tarkoittaa paitsi asiakkaana olevan henkilön sosiaalisen toimintakyvyn parantamista, myös toimintaympäristöön ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista, niiden muuttamista. Kenelläkään ei voi olla velvollisuutta sopeutua mihin tahansa olosuhteisiin olipa kyseessä asuminen, koulutus, työ, talous, vapaa-aika tai mikä tahansa tila ja tilanne, jossa henkilö elää ja toimii. Sosiaalilautakunnat yksin eivät voi näitä tehtäviä hoitaa, eikä tällaista työmäärää voi hoitaa yksi kunnan käytössä oleva sosiaalityöntekijä, kuten laki sanoo. ” Jokaisen kunnan käytettävissä tulee olla sellaisen asiakastyöhön osallistuvan viranhaltijan palveluja, jolla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. (22.9.2000/813).” Mikäli kaavailtu sosiaaliturvauudistus vähentää toimeentulotuen saajien määrää, sosiaalityön resurssit aikuisten palveluissa pitää turvata.
Koska sosiaalityön yliopistokoulutuksesta yli puolet sisäänotetuista opiskelijoista siirtyy opiskelemaan muuta pääainetta, pitää asialle jotain tehdä. Esim. Helsingin yliopistoon otetaan vuosittain 25 uutta sosiaalityön opiskelijaa, joista 10 lopulta valmistuu sosiaalityöntekijäksi, 15 siirtyy muulle alalle jo opiskelun alkuvaiheessa. Sosiaalityön opettajakunta työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, mikä on omiaan heikentämään opetuksen jatkuvuutta. Tällä metodilla sosiaalityön koulutus loppuu sekä opiskelijoiden että opettajien puutteeseen alta aikayksikön.
Syrjäytymisen poistaminen ja ehkäiseminen tarkoittaa paitsi asiakkaana olevan henkilön sosiaalisen toimintakyvyn parantamista, myös toimintaympäristöön ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista, niiden muuttamista. Kenelläkään ei voi olla velvollisuutta sopeutua mihin tahansa olosuhteisiin olipa kyseessä asuminen, koulutus, työ, talous, vapaa-aika tai mikä tahansa tila ja tilanne, jossa henkilö elää ja toimii. Sosiaalilautakunnat yksin eivät voi näitä tehtäviä hoitaa, eikä tällaista työmäärää voi hoitaa yksi kunnan käytössä oleva sosiaalityöntekijä, kuten laki sanoo. ” Jokaisen kunnan käytettävissä tulee olla sellaisen asiakastyöhön osallistuvan viranhaltijan palveluja, jolla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. (22.9.2000/813).” Mikäli kaavailtu sosiaaliturvauudistus vähentää toimeentulotuen saajien määrää, sosiaalityön resurssit aikuisten palveluissa pitää turvata.
Koska sosiaalityön yliopistokoulutuksesta yli puolet sisäänotetuista opiskelijoista siirtyy opiskelemaan muuta pääainetta, pitää asialle jotain tehdä. Esim. Helsingin yliopistoon otetaan vuosittain 25 uutta sosiaalityön opiskelijaa, joista 10 lopulta valmistuu sosiaalityöntekijäksi, 15 siirtyy muulle alalle jo opiskelun alkuvaiheessa. Sosiaalityön opettajakunta työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, mikä on omiaan heikentämään opetuksen jatkuvuutta. Tällä metodilla sosiaalityön koulutus loppuu sekä opiskelijoiden että opettajien puutteeseen alta aikayksikön.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämänpäivän yhteiskuntaa kun katselee niin toteaa helposti että koko sosiaalityö on mennyt hukkaan. Ja niin on rahatkin.
Tuntuu että ovat todellakin kalleita "kriisiryhmiä".