Olisiko meidän, jotka olemme saaneet opettajan pedagogisten opintojen kautta kelpoisuuden opettajan toimiin ja virkoihin, syytä herättää keskustelua opettaja-sanan käytöstä.
On mielestäni väärin, että kaikki muodollisesti epäpätevät opettajan tehtäviä hoitavat henkilöt käyttävät opettaja-titteliä.
Eihän lääketieteen kandikaan voi nimittää itseään lääkäriksi, puhumattakaan oikeustieteen ylioppilaasta joka ei ole missään nimessä tuomari.
Tässä maassa on esimerkiksi paljon musiikkia opettavia oppilaitoksia joissa ei ole opettajan kelpoisuuden omaavia henkilöitä, paras esimerkki jonka löysin netistä erään yksityisen musiikkia opettavan oppilaitoksen sivuilta.
Opettaja-X on itseoppinut muusikko ja on ottanut myös tunteja paikalliselta musiikkivirtuoosilta.. Mitäpäs tuohon sitten enää lisäisi!
Opettaja-lehden takakannessa on usein opettaja-sormuksen mainos, jossa sanotaan, että sormusta voi käyttää henkilöt joilla on kelpoisuus opettajan toimiin ja virkoihin.
Jos liikuntaa opettaa vaikka mäkihypyn maailmanmestari, niin kyseessä ei ole liikunnan opettaja vaan liikunnan opettajan tehtäviä hoitava mäkihypyn maailmanmestari.
60 opintopisteen pedagogisille opinnoille täytyy saada niille kuuluva status.
On mielestäni väärin, että kaikki muodollisesti epäpätevät opettajan tehtäviä hoitavat henkilöt käyttävät opettaja-titteliä.
Eihän lääketieteen kandikaan voi nimittää itseään lääkäriksi, puhumattakaan oikeustieteen ylioppilaasta joka ei ole missään nimessä tuomari.
Tässä maassa on esimerkiksi paljon musiikkia opettavia oppilaitoksia joissa ei ole opettajan kelpoisuuden omaavia henkilöitä, paras esimerkki jonka löysin netistä erään yksityisen musiikkia opettavan oppilaitoksen sivuilta.
Opettaja-X on itseoppinut muusikko ja on ottanut myös tunteja paikalliselta musiikkivirtuoosilta.. Mitäpäs tuohon sitten enää lisäisi!
Opettaja-lehden takakannessa on usein opettaja-sormuksen mainos, jossa sanotaan, että sormusta voi käyttää henkilöt joilla on kelpoisuus opettajan toimiin ja virkoihin.
Jos liikuntaa opettaa vaikka mäkihypyn maailmanmestari, niin kyseessä ei ole liikunnan opettaja vaan liikunnan opettajan tehtäviä hoitava mäkihypyn maailmanmestari.
60 opintopisteen pedagogisille opinnoille täytyy saada niille kuuluva status.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ns. muodollisesti pätevä opettaja. Opettajan pedag. opinnoilla ei ole mitään muuta merkitystä, kuin sen diplomin muodossa. Kokemuksesta voin sanoa, että opettajan pätevyys tulee käytännön työn kautta. Ne opinnot antavat siis vain muodollisen pätevyyden. Uskallan väittää kokemuksesta, että muutaman vuoden opettajan työkokemuksen omaava on pätevämpi opettaja kuin vasta koulusta valmistunut "opettaja".
Eihän sinulla vaan ole nyt vähän kiehahtanut?
opettajan pedagogisissa opinnoissa opetetaan teoriaa, johon ei käytännössä törmää ja kun törmää, ei osaakaan ratkaista ongelmaa, kun ei tiedä teoriaa ;)
Aineopettajana minulle ainakin kuului ainedidaktiikkaa 1-4 eli kurssia. Toisin sanoen oppia siitä, miten ko. ainetta opetetaan.
no minä taas olin muodollisesti epäpätevänä opettajana lähes 10 vuotta, jonka jälkeen "pätevöidyin" koulun penkillä. Täytyy kyllä olla "yli 10 vuotta..." kanssa samaa mieltä, ettei se pätevyys kyllä siellä koulussa juurikaan lisääntynyt. Nähdään nyt sitä elämääkin vähän ennenkuin ryhdytään ylpeilemään omilla saavutuksillaa, oli ala sitten mikä tahansa
määkin tunnen monta sikahyvää kuskii eikä niil oo ajokorttii,mut ei se tee niist pätevämpii...tunen mää monta opee ki, toisil on pedakoomiset suoritettu ja toisil ei, ei se tee niist ihmisist pätevämpii, mutta se kertoo niist jotai...miksköhän on niinku ei pätevii opei (jopa 10 vuotta), ku pedakoomiset suorittaa vuodess, kumma juttu...
Kun nyt olet saanut opettajan pätevyyden, niin tunnetko, että olet ns. pätevä?
:)
sillä se on kuitenki perusta. Täytyy olla tietoa miten opetetaan ja opitaan, mutta myös kokemus tuo tuota tietoa. Se on siis paras yhdistelmä, koulutettu opettaja, joka koko ajan hankkii kokemusta .... tai arkityön opettama entinen epäoätevä ,joka on hankkinut koulutuksen.
teillä mitään VIRKAA?
Olin joskus muutaman vuoden töissä opettajana. Epäpätevänä sellaisena. Sain pienempää palkkaa kuin pätevät kollegani, ja jouduin joka kevät hakemaan omaa työpaikkaani julkisessa haussa. Vittuunnuin, kävin suorittamassa pedagogiset opinnot ja päädyin muulle alalle töihin. Tällä hetkellä olen pätevä opettaja, vaikka en ole päivääkään opettajan työtä tehnyt pätevänä. Palkkanikaan ei ole yhtä huono kuin mitä se opettajana olisi.
Suoraan sanottuna, ei kiinnosta pätkääkään millä ammattinimikkeellä opettajaa kutsutaan. Oppilaat kyllä tietävät, kuka on pätevä ja kuka ei. Sellainen opettaja on pätevä, jonka tunneilla oppii. Itsellänikin oli opettajina kaiken maailman viheltäjiä peruskoulussa ja lukiossa, suuri osa varmasti muodollisesti päteviä mutta täysin onnettomia pedagogeja. Ja sitten oli myös niitä hyviä opettajia.
Niin, ja jos nyt ihan väkisin haluat sitä eroa tehdä: Tiedätkö, mistä sanasta "maikka" on väännelmä?
keskustelua.
Sillä keskustelulla ei voiteta yhtään mitään.
On sulla varmaan nyt vähän "kuume" noussut, vai miten on?
"Olisiko meidän, jotka olemme saaneet opettajan pedagogisten opintojen kautta kelpoisuuden opettajan toimiin ja virkoihin, syytä herättää keskustelua opettaja-sanan käytöstä."
Jospa pätevät opettajat olisivat OPETTAJIA ja epäpätevät OPETTELIJOITA.
Opettelija vähän niinku opettaa, mut ei ihan ja oppii siinä samalla.
ilmeisesti kiinnosta ketään pätkääkään ei edes OAJ:ta. Päteviä, virattomia opettajia voidaan pompottaa surutta miten tahansa ja oaj:ta asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Pätevä opettaja voidaan määräaikaisuuden loputtua korvata täysin tehtävään epäpätevällä henkilöllä, jos niin halutaan. Turhaa niitä opettajia edes koulutetaan jollain pedagogisilla opinnoilla, kun niistä todistuksista ei ole kuin vessapaperiksi.
Markkinatalous kyllä hoitaisi tämänkin homman kuntoon, jos epäpätevälle opettajalle pitäisi maksaa yhtä paljon kuin pätevälle. Seuraus nimittäin olisi se, että koulut ryhtyisivät rahan sijasta miettimään sitä, kuka hoitaisi homman parhaiten.
Olin opettajana lähes 10 v ennen kuin suoritin pedagogiset opinnot ja kyllä niistä minusta oli silti todella paljon hyötyä.
Opinnot ovat antaneet valmiuksia kehittää työtä tavoitteellisemmin. Yliopistotutkinto antaa hyvät valmiudet hallita oman alan substanssia ja kehittää sitä. Ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia hallita substanssia kuin osata opettaa sitä toisille.
Oma taustani oli alkuun yliopiston opettaja, ja tein pedagogiset opinnot kun siirryin ammattikorkean puolelle. Tietysti yksi syy koulutukseen hakautumiseen oli palkka - yliopistossa pedagogiset opinnot eivät vaikuta palkkaan mutta amk:ssa ne vaikuttvat. Jälkeenpäin vasta huomaa koulutuksen hyödyn laajemmin kun näkee oppineensa ja kasvaneensa paljon myös opettajana.
Opettajan ammatti on joissakin maissa suojatumpi kuin Suomessa. Ehkä tähän pitäisi saada jokin yhtenäinen käytäntö EU-alueella, jossa opettajan tutkinnotkin kelpaavat nykyään sellaisinaan maiden välillä.
Tottakai on niin, että joku voi ilman pedagogisia opintojakin olla jossakin asiassa kelvollinen opettaja. Mutta voihan joku osata korjata katkenneen jäsenenkin olematta silti lääkäri. Se on eri asia. Pätevä opettaja osaa tuottaa oppimista substanssista riippumatta.
Onneksi aloitusviesti ja siihen liittyvät viestit ovat 16 vuoden takaa. Kaikkein huonoimmat opettajat tai ylipäätään minkä tahansa alan asiantuntijat ovat niitä, jotka vetoavat omaan enemmän tai vähemmän pitkään kokemukseensa. Ja kuten tässäkin ketjussa, samaan aikaan vähättelevät koulutuksen merkitystä. Erityisesti "pedagogin" suusta moinen lausuma kuulostaa erityisen uskomattomalta - että koulutuksesta ei ole hyötyä? No, vaikuttaa siltä että kyseisten "pedagogien" kohdalla siitä ei hyötyä ollutkaan, koska heillä on niin pitkä oman tien kokemus. Asiat tehdään silloin maalaisjärjellä ja perinteitä kunnioittaen, kuten on aina tehty.
Mutta olisiko kuitenkin parempi niin, että pääosa opettajista hakeutuisi kasvatustieteelliseen. Ja sinä aikana sitten päättäisi, lukeeko luokanopettajaksi vai lukeeko aineen sivuaineena. Kun eikös tämä nykyinen järjestelmä perustu aikaan, kun oli erilliset opettajaseminaarit. mutta nykyään opettajakoulutus tehdään yliopistoissa, eikä aineopintojen suoritus samassa yhteydessä olisi vaikeata. Olen kuullut että pääsykokeet varsinaiseen opetuskoulutukseen on vaativammat kuin silloin jos haetaan opettajakoulutukseen vasta aineopintojen jälkeen. Lisäksi kasvatustieteitä opiskellaan varsinaisesssa opettajakoultuksessa paremmin. Ja näitä tietoja tarvitaan ainakin koko peruskoulun ajan, eikä pelkästään alemmilla luokilla.