Kuka tietää, onko Sakun kertomuksen kirjoittaja lestadiolainen? Ja jos on, niin mitä suuntaa? Tuntuu omakohtaisesti koetulta mutta loppu keinotekoinen. Alku oli parempi.
Saku-kertomuksen kirjoittaja?
OlisJännäTietää
151115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pakko olla lestadiolaistausta. Ahdistukset ja kysymykset kuvattu suoraan. Seurakuvaukset viittaavat esikoislestadiolaisiin.
Tulin uteliaaksi ja etsin Sakun tekstiä, mutta en löytänyt.
http://www.geocities.com/purefingay/indexold.htm
...pohdintaa.
Se on pitkä tarina - kuin kirja, josta olen nyt lukenut puolet - ja loputkin aion lukea, premmalla ajalla.
Minusta siinä tarinassa on niin kipeää uskonnollista pohdintaa ja niin aitoa halua yrittää elää - kaikessa poikkeavuudessaankin ja heikkoudessaankin - kristittynä, että sain kyyneleet silmiini sitä lukiessani.
Onhan siinä tarinassa toki eroottisia säikeitäkin ja jokin avoin pornokuvauskin, mutta eivät ne mitenkään dominoi ja jokainen voi olla niistä omaa mieltään. Ihmisenä olemisen ongelmia kaikki tyynni.
Eli tätä tarinaa ei sellaisen kannata lähteä edes lukemaan, joka haluaa vain pornoa - oli se sitten homo- tai heterosellaista - ja jota ei uskonnollinen pohdinta kiinnosta.
mutta ei muuttanut minun omaani:
Homopornoa, yksityiskohtaisia kuvauksia, jotka olisivat täysin tarpeettomia, jos kyseessä olisi uskonnollinen pohdinta.
Eikä löytynyt ainakaan itseäni mitenkään koskettavaa uskonnollista pohdintaa.
... toisin kuin sinä minun oikeuteni, vaikka myönnätkin, että se minulla on - Luojan kiitos. Sinun näkemyksesi ei tuonut mitään uutta omaani. En myöskään pyri kanssasi mihinkään yksimielisyyteen.
Jos joku (kuka hyvänsä) on täysin torjunut oman seksuaalisuutensa ja tarkastelee sitä ulkokohtaisesti kuin hyönteistä neulassa, ei välttämättä ymmärrä toista, erilaista.
Minusta ne yksityiskohtaiset eroottiset kuvaukset tarvittiin kertomaan vietin voimasta, siis siitä, ettei ollut kysymys mistään luulon varassa olevasta asiasta, vaan kipeästi koetusta ja koko minuutta koskettavasta ristiriidasta suhteessa uskoon. Monet uskovat myös mielellään splittaavat seksuaalisuuden ja uskonasiat omiksi asioikseen pyrkimattäkään mihinkään ehjään kokonaisuuteen.
Aivan samalla tavalla kuin seksitilanteita voidaan kuvata yksityiskohtaisesti vaikkapa kleptomaanin varastamisen iloa ja lähes hekumallista jännitystä, kun hän kähveltää tavaran ja häipyy omille teilleen, jäämättä kiinni. Kotona hänellä voi olla suuret määrät varastettua tavaraa, jota hän - jos pitää itseään myös uskovana - häveten katselee ja tuntee suurta ristiriitaa ja avuttomuuttakin. Kun on taas kerran "mopo karannut käsistä".
En ole vieläkään lukenut Sakun tarinaa kokonaan (pitkä kun on), mutta minusta tarina on ollut koskettava ja saa minut kysymään, miten toimisin itse, jos olisin Sakun tilanteessa ja samalla tavalla erilainen. Siis nimenomaan kristittynä.
Varsinkin kun otan huomioon, miten torjuvasti Raamattu, mm. apostoli Paavali, suhtautuu homoseksuaalisuuteen.
Monelle kristillinen vakaumus on käytännössä enemmän kuin pelkkiö älyllisiä pohdintoja. Eli ongelmana voi olla vaikkapa ns. sydämen kristillisyyden ja oman homoseksuaalisuuden yhteen sovittaminen.
"Monelle kristillinen vakaumus on käytännössä enemmän kuin pelkkiö älyllisiä pohdintoja. Eli ongelmana voi olla vaikkapa ns. sydämen kristillisyyden ja oman homoseksuaalisuuden yhteen sovittaminen."
Kiitos Meri, kun ymmärrät.
Täysin ratkaisematon yhtälö on olla homo, naimisissa ja kristitty. Mutta sellaista vaan tässä maailmassa esiintyy.
Sen tähden on kultaakin arvokkampaa, jos saa joskuskaan sellaisen lepohetken, kuin Saku, kun hänelle sanotaan:
"Poikani, mene rauhaan!
Kaikkivaltias on nähnyt sinun tuskasi."
Olen nyt lukenut yli puolet Sakun tarinasta ja olen oikein etsimällä etsinyt, että mistähän herätysliikkeestä on kyse. Olen siitä varma, että kyseessä ei ole vanhoillislestadiolaiset, koska tunnen ne piirit niin hyvin, että olen Sakun tarinasta löytänyt liian monta epäkohtaa heidän uskontoonsa peilattuna. Kyseessä on varmaan esim. esikoislestadiolaiset, koska niin kuin sanoin vanh.lessuista tarina ei kerro.
Olen lopultakin tänään lukenut koko Sakun tarinan, ja monesta pikkuasiasta päätellen olen aika varma, että Saku on kasvanut esikoislestadiolaisten piirissä, joita minä puolestani tunnen jonkin verran.
Se mikä tekstissä kiehtoi ainakin minua, oli sen avoin emotionaalinen ote ristiriitaisina koettuihin asioihin, paitsi sydämen uskon ja homoseksuaalisuuden toisiinsa sovittamiseen, myös mm. siihen, miten suhtautua kristittynä ei-toivottuun raskauteen ja aborttiin oman menettelynsä seurauksina tai kaikenlaiseen erilaisuuteen ja toiseuteen kuten toista kansallisuutta oleviin, toisin uskoviin, toisenlaisista sosiaalisista oloista tuleviin jne.
Minusta Sakun tarina on ylipäänsä hyvin kirjoitettu ja sen kirjoitusote ihmisystävällinen. Teksti kosketti monella tavalla ja ennen kaikkea sielullisena kuvauksena.
Ei ole aina kovin helppoa sovittaa kristillisiä ihanteita ristiriidattomasti käytännön kovaan todellisuuteen.
Helpompaa olisi torjua ongelmat. Lakaista kaikki vaikeat asiat maton alle ja sanoa, ettei omassa joukossa mitään sellaista ole olmassakaan.
Olen samaa mieltä kanssasi. Sain juuri luettua loppuun Sakun tarinan ja olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että kysessä ei ole vanh.lestadiolaiset. Kuten sanoin, tunnen hyvin vanh.lestadiolaisten toimintatavat ja ikävä kyllä heiltä ei kysessä olevanlaistakaan ymmärrystä homoille heru. Jos olisi Sakun kaltainen, hän ei olisi enää missään tapauksessa vanh.lestadiolainen.
Totuus on se, että sallivuus on hyvin minimaalista vanh.lestadiolaisten keskuudessa. Tämän myönnän ja olen asiasta hyvin surullinen, vaikka itsekin heihin kuulun. Välillä suvaitsemattomuus ahdistaa todella paljon. Mitä on todellinen lähimmäisenrakkaus?
Koska tälle palstalle voi kirjoittaa kuka tahansa eikä kirjoittajaa voi kuitenkaan todentaa, tulen lähipäivinä avaamaan oman sivustoni yhteyteen alasivun, jossa kommentoin näitä teidän ajatuksianne. Molemmat, sekä myönteiset että kielteiset kommentit, ovat tervetulleita, koska nehän ovat jonkun todellisen ihmisen ajatuksia. Minuun voi ottaa yhteyttä myös suoraan Saku-aloitussivulla olevaan sähköpostiosoitteeseen.
Mun mielestä juttu on MAHTAVAA kerrontaa. Oon tavannu netissä monta tyyppiä joilla on ihan samoja kokemuksia, ei ehkä just samoja kaikilla mutta sinnepäin. Itse oon lesta ja mun mielestä noi kuvaukset liikkeestä on hyviä ja jotenkiin ilmentää kaikkea sitä minkä keskellä me eletään. Kun vaan tulis jatko-osa...
Yhdyn Teroon: Minustakin Sakun tarinan kirjoittaja on verbaalisesti hyvin lahjakas. Hänen tekstinsä otti minut niin lumoihinsa, että huomaamattani valvoin koko yön aamuun asti sitä lukien, kun otin sen iltalukemisekseksi. Pää oli kuin juustoa, kun aamulla lopetin ja ajantaju palasi. Huomasin, että kello kävi seitsemää.
Tuossa tarinassa on ainakin YKS merkittävä seikka: en ole löytänyt netistä enkä mistään yhtään tarinaa missä käsiteltäisi yhtä monipuolisesti homoutta ja uskoa ja sitä ristiriitaa mikä niiden välillä on. Voi muuten kestää vähän aikaa ennenkun kukaan uskaltaa laittaa itseään likoon samalla lailla. Ja samalla tavalla minä jäin koukkuun kuin Merikin... tosin siitä on jo vähän aikaa.