Kuoleman lähetystyö

Uskonnollisessa lähetystyössä ja avustamisessa on aina "oma lehmä ojassa": sielujen kerääminen. Sanotaan kristillisen lähetystyön ja avustamisen mielekkyydestä mitä sanotaan, niin kristilliset toimijat itse vesittävät saavutuksensa inhimillisen hädän lievittämisen saralla. Tämä vesittäminen on niin täydellistä, että itse asiassa ei tulisikaan puhua avustamisesta, vaan pikemminkin jonkinlaisesta karhunpalveluksesta koko ihmiskuntaa ja etenkin kehitysmaiden asukkaita kohtaan. Kuten hyvin tiedetään, tämä epäkohta korostuu kaikkein kärkevimmin katolisen kirkon kohdalla.

Katolisen kirkon saarnaamaa kondomin käytön kieltoa voidaan pitää yksinkertaisesti rikollisena toimintana, kun otetaan huomioon, että esimerkiksi vuonna 2005 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuoli 2000000 ihmistä AIDSiin. Ja miten katolinen kirkko tästä on erityisesti vastuussa? Mietitäänpä hetki Kongon demokraattista tasavaltaa, vuoden 2006 tilastojen mukaan yli 62 miljoonan asukkaan suurta valtiota, jonka asukeista perin suuri osa on katolisia. Maa on niin katolinen, ettei Euroopastakaan montaa katolisempaa maata löydy. HIV-positiivisia on väestöstä suunnilleen saman suuruinen osuus kuin "seksiturismin Mekassa", Thaimaassa. Vielä synkempiä HIV-tilastoja on naapurimaissa, kuten yhtä katolisessa Ugandassa ja Kongon tasavallassa, joka "vain sattuu olemaan" hieman katolisempi maa kuin Kongon demokraattinen tasavalta.

Paatoksellinen kumikielto AIDS-epidemian hillitsemiseksi on aivan sama kuin neuvoisi nälänhädästä ja kuivuudesta kärsivien alueiden ihmisiä juomaan turvallisesti ulosteiden saastuttamaa vettä. Kyseessä on lähtökohtaisesti kuolemantuottamus. Joka vuosi katolisen kirkon virallisen linjan määrittävän paavin kontolle rapsahtaa miljoonia kuolemantuottamuksia. Mutta mitä tekevät paavin alamaiset? Hurraavat tälle ja ylistävät tätä niin kuin erästä Nürnbergissä tuomituksi tulleen hirmuhallinnon johtajaa. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.