Palvelujen alv-alennus päästiin valitettavasti toteuttamaan vasta Vanhasen 1. hallituksen toimesta, tämän vuoden alusta. Nyt olisi hallituksen syytä arvioida kokemukset huolella ja tehdä suunnitelma jatkotoimista. Palvelut ovat nimittäin ainoa tapa huolehtia työllisyyden ylläpitämisestä, kun teolliset työpaikat joka tapauksessa vähenevät edelleen tulevaisuudessa.
Vanhasen 2. hallitus voisi vihdoinkin korjata edeltäjiensä virheet, joista suurin tehtiin Ahon hallituksessa, kun liikeveihtoverosta siirryttiin arvonlisäveroon. Laman vuoksi valtio tarvitsi verotuloja, jolloin palvelujen aiempi 0% lv-vero muutettiin miltei kauttaaltaan 22% al-veroksi. Valtionvarainministeri Iiro Viinanen ei olltanut kuuleviin korviinsakaan mitään muita ratkaisuja.
Tuon erittäin virheellisen päätöksen seuraushan oli, että ihmisen työlle määrättiin ylimääräinen 22% rangaistusvero, kun palkkojen sisältämä tulovero ja muutkin veroluontoiset työnantajamaksut olivat mukana verottomassa nettohinnassa. Näin syntyi tilanne, jossa oli maksettava veroa verosta ja sitä enemmän, mitä enemmän lopputuotteen hinnassa oli mukana ihmisen tekemää työtä ja palkoista aiheutuneita veroja ja työnatajamaksuja.
Niinistö kieltäytyi johdonmukaisesti puuttumasta palvelujen al-veron alentamiseen, mikä lienee hänen pahimia virheitään kokoomusjohtahjana ja valtionvarainministerinä. Nyt olisi kataisen jo aika korjata vanhat virheet ja laajentaa edellisen hallituksen aloittamaa linjaa.
Sillä ei nimittäin ole mitään merkitystä siirtyykö veronalennus kuluttajahintoihin, koska jos vältytään hinnankorotuksilta, niin sekin lisää kysyntää. Lisääntyvä kysyntä taas lisää työllisyyttä tai palveluyritysten palkanmaksukykyä.
Palvelujen alv:n alennus tulee siis verottajalle takaisin montaa muuta reittiä ja helpottaa huomattavasti palvelualojen kehittymistä kuluttajan palvelutarpeita vastaavaksi.
Palvelualat ovat myös pienyrittäjävaltaisia, mikä tekee niistä joustavan puskurin taloudellisten taantumien varalta. Kun suuryrityksillä alkaa mennä huonosti, se tietää usein tuhansien ihmisten irtisanomisia ja/tai lomauttamisia kerralla. Pienet, yksityiset perheyritykset sen sijaan vain kiristävät omaa vyötään ja joustavat yrittäjäansioissaan selvitäkseen taantumasta.
Mtta, jos verottaja vie 22% yrityksen myyntituloista, niin tinkiminen on varsinkin kovenevassa hintakilpailussa aika rankkaa, varsinkin, kun yrityksen kulupuoli koostuu yleensä 50-70-prosenttisesti työvoimakustannuksista.
Vanhasen 2. hallitus voisi jatkaa edeltäjänsä tietä ja poistaa al-veron kaikilta yrityksiltä, joiden liiketoiminta perustuu miltei yksinomaan ihmisen tuottamaan palveluun.
Elintarvikkeiden ja muiden myytävien tuotteiden alv:n alennus ei ole ollankaan yhtä tärkeää.
Vanhasen 2. hallitus voisi vihdoinkin korjata edeltäjiensä virheet, joista suurin tehtiin Ahon hallituksessa, kun liikeveihtoverosta siirryttiin arvonlisäveroon. Laman vuoksi valtio tarvitsi verotuloja, jolloin palvelujen aiempi 0% lv-vero muutettiin miltei kauttaaltaan 22% al-veroksi. Valtionvarainministeri Iiro Viinanen ei olltanut kuuleviin korviinsakaan mitään muita ratkaisuja.
Tuon erittäin virheellisen päätöksen seuraushan oli, että ihmisen työlle määrättiin ylimääräinen 22% rangaistusvero, kun palkkojen sisältämä tulovero ja muutkin veroluontoiset työnantajamaksut olivat mukana verottomassa nettohinnassa. Näin syntyi tilanne, jossa oli maksettava veroa verosta ja sitä enemmän, mitä enemmän lopputuotteen hinnassa oli mukana ihmisen tekemää työtä ja palkoista aiheutuneita veroja ja työnatajamaksuja.
Niinistö kieltäytyi johdonmukaisesti puuttumasta palvelujen al-veron alentamiseen, mikä lienee hänen pahimia virheitään kokoomusjohtahjana ja valtionvarainministerinä. Nyt olisi kataisen jo aika korjata vanhat virheet ja laajentaa edellisen hallituksen aloittamaa linjaa.
Sillä ei nimittäin ole mitään merkitystä siirtyykö veronalennus kuluttajahintoihin, koska jos vältytään hinnankorotuksilta, niin sekin lisää kysyntää. Lisääntyvä kysyntä taas lisää työllisyyttä tai palveluyritysten palkanmaksukykyä.
Palvelujen alv:n alennus tulee siis verottajalle takaisin montaa muuta reittiä ja helpottaa huomattavasti palvelualojen kehittymistä kuluttajan palvelutarpeita vastaavaksi.
Palvelualat ovat myös pienyrittäjävaltaisia, mikä tekee niistä joustavan puskurin taloudellisten taantumien varalta. Kun suuryrityksillä alkaa mennä huonosti, se tietää usein tuhansien ihmisten irtisanomisia ja/tai lomauttamisia kerralla. Pienet, yksityiset perheyritykset sen sijaan vain kiristävät omaa vyötään ja joustavat yrittäjäansioissaan selvitäkseen taantumasta.
Mtta, jos verottaja vie 22% yrityksen myyntituloista, niin tinkiminen on varsinkin kovenevassa hintakilpailussa aika rankkaa, varsinkin, kun yrityksen kulupuoli koostuu yleensä 50-70-prosenttisesti työvoimakustannuksista.
Vanhasen 2. hallitus voisi jatkaa edeltäjänsä tietä ja poistaa al-veron kaikilta yrityksiltä, joiden liiketoiminta perustuu miltei yksinomaan ihmisen tuottamaan palveluun.
Elintarvikkeiden ja muiden myytävien tuotteiden alv:n alennus ei ole ollankaan yhtä tärkeää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun itse palvelualan yrittäjänä käytän hintoja alv 0% niin asiakkaani sitten laskun saatuaan kummastelevat. Yleensä he ovat ns. palkansaajia, joille arvonlisäverotus on hämärä käsitys.
Ehdottaisin että Suomen yrittäjät järjestäisivät kampanjan, missä KAIKKI palveluyrittäjät nostaisivat hintojaan 22%! KAIKKI!
Ja sitten sen päälle jatkettaisiin kuten ennenkin. Tällöin yrittäjä ei maksaisi alviaan "omasta pussista" vaan tulo olisi nykyisellä tasolla ja alv sen päälle!
YRITTÄJILLE PALKANKOROTUS!
jos nykyinen hinta on ilmoitettu sisältäen alv 22 prosenttia:
100 euroa.
Jatkossa kun kaikki tekisivät YHTEISESTI YRITTÄJIEN JÄRJESTÖN KAMPANJALLA "ALV-kapinan"
Sitten hinta olisi sisältäen alv 22 prosenttia
122 euroa.
Milloin yrittäjät saisivat palkankorotuksen?
Lisäksi on huomioitava liiketoiminnan tuloksen verottaminen. Käytännössä pienellä palveluyrittäjällä ei nykyisen verotuksen puitteissa synny elinkeinotuloa itselleen vaan verottajalle ja eläkevakuutusyhtiölle ja alvin maksuun.
Tilinpäätöksessä on kuitenkin näytettävä positiivista, koska muuten on konkurssissa ja laittomassa tilassa.
Yrittäjillä vain ei ole aikaa pohtia näitä. Itse joudan tänään kun olin viikonlopun pikkujouluissa ja vietän vapaapäivän joita vietän noin 10 kpl vuodessa ja suurinpiirtein kaikki viikonloput.
Millä palvelualalla alv-kanta = 0%?
B-to-B asiakkaiden vuoksi ilmoitan hinnat alv 0%. Laskussa päälle lisätään alv 22%.
Yleinen käytäntö.
On väärin, jos ihmiset ajattelevat alvin olevan jotain muuta.
B2b-bisneksessä asia ei ole ongelma kuluttajan kannalta, koska alv ei kertaannu.
Mutta kuluttajalle voi olla ongelma, jos hänen laskussaan on enemmän veroa kuin tuotteiden omakustannushintoja. Näin sanotaan olevan mm. ravintolapalveluissa, kun se, mitä syöt ja juot maksaa yrittäjälle kuluina vähemmän kuin ne verot, joita laskussasi on.
En ota nyt kantaa palvelujen alvin alennukseen kuin sanomalla, että työllisyyden ylläpitäminen yleistavoitteena on aina hyvä. Jos alvin alennus on siinä auttamassa ja kokonaishyöty yhteiskunnalle plusmerkkinen, tällaiseen muuttamiseen on suhtauduttava myötämielellä.
Mutta nyt sinne sivuraiteelle, joka minusta on kuitenkin se pääraide. Teollisten työpaikkojen väheneminen ja palvelualan työpaikkojen vastaava lisääntyminen on myös ongelma. Jos teolliset työpaikat vähenevät, sieltä ei enää tule myöskään rahaa, mikä pitäisi palvelujen kysynnän korkealla. Mikään yhteiskunta tuskin toimii pitemmän päälle sillä konseptilla, että annamme erilaisia palveluja toinen toisellemme.
Kun teolliset työpaikat vähenevät, se tarkoittaa sitä, että niiden aikaansaama tuotto valuu hyvin harvoihin käsiin ja suureksi osaksi ulkomaille. Yhteiskunnan pitäisi silloin varmistaa se, että teolistenkin yritysten tuloksesta mittava osa tulee yhteiseksi hyväksi, koska yhteiskunta on osallistunut näiden yritysten toimintaedellytysten parantamiseen monin eri tavoin.
Teollisessa työssä ja varsinkin vientiteollisuuden parissa puuhasteleville työntekijöille maksetaan huomattavasti suurempia palkkoja kuin monille palveluyritysten työntekijöille. Väittäisin, että siinä on huomattava hajurako. Teollisten työpaikkojen vähentyminen johtaa siten suurella varmuudella monien palveluyritysten kysyntää ylläpitävän rahan rajuun vähenemiseen. Sellainen kierre olisi taloudessa tuhoisa. Suurta kysyntää on mahdollista ylläpitää vain siten, että kysyntäpotentiaali on jakautunut suhteellisen tasaisesti ihmisten kesken ja että tuo potentiaali mieluumin kasvaa kuin vähenee. Tämä on meillä paljon suurempi haaste kuin palvelujen kysynnän lisääminen alvin alennuksella. Sellaisella konstilla se voi lisääntyä väliaikaisesti, mutta tyssää, jos ihmisten enemmistöltä alkaa loppua raha.
Teollisuus ja palvelualatkin pitäisi mielestäni tarkastella erikseen yrityskoon mukaan.
Teolliset työpaikathan ovat vähentyneet ennen muuta sellaisesta suurteollisuudesta, jonka markkinoista valtaosa on aivan muualla kuin Suomen lähialueilla. Tämä teollisuuden siirtyminen lähemmäs markkinoitaan on välttämätäntä, koska Suomeen jäädessään se loppuisi kannattamattomana.
Pienteollisuus kotimarkkinoille ja lähivientiin on kokonaan eri asia. Sitä olisi syytä kehittää.
Erityinen panostus tarvittaisi uutta innovoivaan ja uusia tuotteita kehittävään pk-yrittäjyyteen ja pienteollisuuteen, jolla nähdään mahdollisuuksia kasvaa keskisuuriksi ja jopa suuriksi.
Pienten yritysten on näet joustavampi keskittyä niihin markkina-aukkoihin, joita suuret jättävät itselleen kannattamattomina kokonaan hoitamatta, mutta joissa silti on pk-yrityksille riittävää potentiaalia. Elintarvikealan tuotekehittely olisi ehdottomasti osa tätä teollisuuspolitiikkaa, samoin sellainen, käsityöläisyyttä lähellä oleva pienteollisuus, jota Pohjanmaalta löytyy.
Palvelualoilla olisi myös päästävä siihen, että perheyrityspohjaisten pienyritysten lukumäärä ja osuus palvelutuotannosta kasvaisi. Tähän on jo jonkin verran päästy mm. kotitalousvähennyksillä, mikä on antanut tavallisellikin palkansaajille mahdollisuuden ostaa mm. siivousapua ja remonttipalveluja pienyrittäjiltä.
Pääasia, ettemme näe asiaa nollasummapelinä, vaan kehitämme al-verotusta sellaiseen suuntaan, että se suosii ihmisen työtä mieluummin kuin ajaa kehitystä ihmisen tekemän työn välttämisen suuntaan.
Suurteollisuuden työpaikkojen väheneminen on vakava haaste. moni asiantuntija näkee sen trendinä, jota ei ole mahdollista kääntää nousuun. Siksi on haettava muita ratkaisuja ja minusta se olisi nimenomaan hallituksen tehtävä.
Palvelujen alv-alennusten laajentaminen myös muihin kuin partureihin ja pikasuutareihin ansaitsisi nyt vakavan pohdinnan nimenomaan työllisyyden ylläpitämisen kannalta.
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=7963
...ja samaan aikaan korotetaan eläkemaksuja työssäkäyviltä ja erityisesti yrittäjiltä ja TYÖNANTAJILTA!
Erityisesti huvittaa, että kukaan ei puuttunut siihen, että Tehyn palkankorotuksien vuoksi joudumme me veronmaksajat maksamaan sairaanhoitajien palkkojen sivukuluja, eläkemaksuja, palkan prosenteista enemmän ja vakuutusyhtiöt saivat tuon rahan IHAN ILMAN MITÄÄN EFOORTTIA!
ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖT, ETENKIN VARMA lihoiksi ja rahat eläkkeisiin!
Hyvä huomio.
Siis tuo ..."vientiteollisuuden parissa puuhasteleville työntekijöille maksetaan huomattavasti suurempia palkkoja kuin monille palveluyritysten työntekijöille" ja kun jatkat että ... "kysyntää on mahdollista ylläpitää vain siten, että kysyntäpotentiaali on jakautunut suhteellisen tasaisesti ihmisten kesken ".
Tuohan tarkoittaa että vientiteollisuuden työntekijöiden palkkojen verotusta on kiristettävä ja ohjattava tulonsiirtoina pienipalkkaisille palvelualoille.
Taitaa olla yksi iso este tuolle ajatusmallillesi. SAK/SDP. Tuskin sillä suunnalla lämmetään kysynnän tasaamiseen.