Kun rautaesineen tuo magneetin lähelle, niistä avautuvat laajenevat energiakimput vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Magneetista avautuvat energiakimput hidastavat rautaesineestä tulevia energiakimppuja ja rautaesineestä tulevat hidastavat magneetista tulevia energiakimppuja.
Näin niiden vauhti ei kiihdy. Kun magneetista tulevat energiakimput pääsevät rautaesineen sisään ja rautaesineestä tulevat magneetin sisään, saavat magneetin ja rautaesineen atomien ytimet ne itsensä kiertoradalle, niin että ne kierähtävät vajaan puolikierrosta ja sinkoutuvat siihen suuntaan josta olivat tulossa. Vauhti on kiihtynyt aivan kuten luotaimien vauhti kiihtyy planeetan ohituksen yhteydessä.
Nyt energiakimput ohjautuvat suoraan jonkun laajenevan atomin ytimeen ja räjähtävät siellä.
Tämän takia tunnemme miten magneetti ja rautaesine pyrkivät toisiaan kohti, kun ne vie tarpeeksi lähelle toisiaan.
Kahden magneetin hylkiminen voidaan selittää niin että magneetit saavat toistensa atomien ytimet räjähtämään energiaansa toisiaan kohti. Ehkäpä avautuvat energiakimput ohjautuvat suoraan vierellä olevan magneetin atomien ytimiin.
Ajatellaampa magneetin ja rauatesineen atomit galakseiksi.
Jos galaksin keskustaan tulee energiakeskittymä galaksin ulkopuolelta, tulee tähän energiakeskittymään paljon energiaa aaltoina galaksin ulkokehän tähdistä. Nyt nämä energia-aallot saavat tämän energiakeskittymän räjähtämään energiaansa pois päin galaksin keskustasta. Energiakeskittymän rata taipuu galaksin keskustan mukaisesti.
Energiakeskittymään tulee koko ajan energiakimppuja galaksin keskustasta. Nämä energiakimput ovat massiivisempia ja niillä on vähemmän ulkopintaa. Mitä kauemman aikaa energiakeskittymä on kuuman galaksin keskustan lähellä, sitä enemmän galaksin keskustasta tulevat massiiviset energiakimput alkavat vuorovaikuttamaan energiakeskittymän atomien ytimien kanssa.
Mitä tiheämpiä energia-aaltoja energiakeskittymän atomien ytimet avautuvat, sitä enemmän galaksin keskustasta tulevat energiakimput saavat itseensä osumia ja sitä enemmän ne räjähtävät energiaansa kohti energiakeskittymän atomien ytimiä ja sitä enemmän ne siirtävät liike-energiaansa energiakeskittymän atomien ytimiin.
Nyt energiakeskittymän vauhti alkaa kiihtyä ja se työntyy pois päin galaksin keskustasta nopeammin kuin galaksin keskustan "pinta". Mitä kauemmaksi galaksin keskustasta energiakeskittymä työntyy, sitä enemmän sen takana on tähtiä ja sitä enemmän sen vauhti kiihtyy pois päin galaksin keskustasta.
Näin voimme selittää ilman vetävää voimaa miten magneetista ja rautaesineestä tulevat energiakimput pyörähtävät magneetin ja rautaesineen sisällä atomin ytimen ympäri vajaan puoli kierrosta ja sinkoutuvat voimalla jonkun atomin ytimeen jossa ne räjähtävät ja siirtävät liike-energiansa siihen.
Savorinen
:);):)
Näin niiden vauhti ei kiihdy. Kun magneetista tulevat energiakimput pääsevät rautaesineen sisään ja rautaesineestä tulevat magneetin sisään, saavat magneetin ja rautaesineen atomien ytimet ne itsensä kiertoradalle, niin että ne kierähtävät vajaan puolikierrosta ja sinkoutuvat siihen suuntaan josta olivat tulossa. Vauhti on kiihtynyt aivan kuten luotaimien vauhti kiihtyy planeetan ohituksen yhteydessä.
Nyt energiakimput ohjautuvat suoraan jonkun laajenevan atomin ytimeen ja räjähtävät siellä.
Tämän takia tunnemme miten magneetti ja rautaesine pyrkivät toisiaan kohti, kun ne vie tarpeeksi lähelle toisiaan.
Kahden magneetin hylkiminen voidaan selittää niin että magneetit saavat toistensa atomien ytimet räjähtämään energiaansa toisiaan kohti. Ehkäpä avautuvat energiakimput ohjautuvat suoraan vierellä olevan magneetin atomien ytimiin.
Ajatellaampa magneetin ja rauatesineen atomit galakseiksi.
Jos galaksin keskustaan tulee energiakeskittymä galaksin ulkopuolelta, tulee tähän energiakeskittymään paljon energiaa aaltoina galaksin ulkokehän tähdistä. Nyt nämä energia-aallot saavat tämän energiakeskittymän räjähtämään energiaansa pois päin galaksin keskustasta. Energiakeskittymän rata taipuu galaksin keskustan mukaisesti.
Energiakeskittymään tulee koko ajan energiakimppuja galaksin keskustasta. Nämä energiakimput ovat massiivisempia ja niillä on vähemmän ulkopintaa. Mitä kauemman aikaa energiakeskittymä on kuuman galaksin keskustan lähellä, sitä enemmän galaksin keskustasta tulevat massiiviset energiakimput alkavat vuorovaikuttamaan energiakeskittymän atomien ytimien kanssa.
Mitä tiheämpiä energia-aaltoja energiakeskittymän atomien ytimet avautuvat, sitä enemmän galaksin keskustasta tulevat energiakimput saavat itseensä osumia ja sitä enemmän ne räjähtävät energiaansa kohti energiakeskittymän atomien ytimiä ja sitä enemmän ne siirtävät liike-energiaansa energiakeskittymän atomien ytimiin.
Nyt energiakeskittymän vauhti alkaa kiihtyä ja se työntyy pois päin galaksin keskustasta nopeammin kuin galaksin keskustan "pinta". Mitä kauemmaksi galaksin keskustasta energiakeskittymä työntyy, sitä enemmän sen takana on tähtiä ja sitä enemmän sen vauhti kiihtyy pois päin galaksin keskustasta.
Näin voimme selittää ilman vetävää voimaa miten magneetista ja rautaesineestä tulevat energiakimput pyörähtävät magneetin ja rautaesineen sisällä atomin ytimen ympäri vajaan puoli kierrosta ja sinkoutuvat voimalla jonkun atomin ytimeen jossa ne räjähtävät ja siirtävät liike-energiansa siihen.
Savorinen
:);):)
Vastaukset 1
Vanhimmat
… esitellyn yleisen tasoalueen reaaliarvoisista Sobolev-funktioista koostuvan Bloch-avaruuden tapauksessa….
Tutkimustiivistelmät kuulostavat joskus merkillisiltä:
”Filosofian lisensiaatti Marko Kotilaisen tutkimuksen perustana ovat kompleksitason yksikkökiekon analyyttisistä funktioista koostuvien klassisten funktioavaruuksien sekä niihin liittyvien operaattoreiden teoria, joka on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena viimeisten vuosikymmenien aikana.
Väitöskirjassa on tarkasteltu kompositio-operaattorin rajoittuneisuutta ja kompaktisuutta tapauksissa, joissa sekä lähtö- että maaliavaruus kuuluvat vuonna 2006 esiteltyyn funktioperheeseen. Tietyissä erikoistapauksissa operaattorille on onnistuttu määräämään niin sanottu essentiaalinormi, joka kuvaa operaattorin etäisyyttä kompakteista operaattoreista operaattorinormin määräämän metriikan mielessä.
Toisaalta kompositio-operaattoreiden ominaisuuksia on tutkittu väitöskirjassa esitellyn yleisen tasoalueen reaaliarvoisista Sobolev-funktioista koostuvan Bloch-avaruuden tapauksessa. Väitöskirja sisältää myös uusia tuloksia korkeamman dimension Carleson-mittoihin liittyen ja näitä tuloksia on lisäksi sovellettu uutta hyperbolisesti harmonisista funktioista koostuvaa funktioperhettä esittelevässä tarkastelussa.”
Yhtä vähän kuin savoria, ymmärsi hän.