Nielu+kitarisaleikkaus

meillä leikattu molemmat risat vastaavien oireiden ja korvatulehduskierteen vuoksi. leikkaus tehty vuosi sitte joulun alla pojan ollessa 3v9kk ja sen jälkeen kuorsaaminen ym loppuneet ja elämä helpottanut TODELLA PALJON. suosittelen kyllä ehdottomasti ko leikkauksia. parantuminen oli aika nopeaa kun itsekin pelkäsin sen vievän useita viikkoja. viikko leikkauksesta poika söi jo ihan normaaliruokia hieman soseutettuna ja ei niin kuumana, ja jäätelöä ja jukurttiahan kyllä meni ihan alusta asti. täällä siis kaikinpuolin positiivinen kokemus tuo leikkaus. nukkuminen onnistui heti normaalisti, pidin vieressä kolmisen yötä ja tyynyillä korotettuna päätä hieman normaalia enemmän. sen jälkeen ei kuorsausta ole kuulunut ja korvatulehdukset ym pysyneet poissa nyt vuoden

Mun melkein neljävuotiaalta tytöltä poistettiin kaikki risat puolisen vuotta sitten. Hänellä ei ollut ollut mitenkään hirveän paljon tulehduksia,mutta nielurisat olivat niin valtavat että hän kuorsasi kuin aikuinen mies ja hengityskatkoksia oli pitkin yötä. Hänen äänensä muuttui, hän puhui ikään kuin kantaisi perunaa suussaan. Lisäksi hengitys haisi vietävän pahalle. Riskinä oli tietysti sekin, että kurkku turpoaa umpeen tavallisen infektion aikana. Eli risat leikattiin koska ne oli niin valtavan kokoiset.

Toipuminen oli loppujen lopuksi hirveän nopeaa,ottaen huomioon miten pirun kivuliaat haavat sinne nieluun jää. Rankinta näin vanhemman näkökulmasta oli itse sairaalassa oleminen. Oma pikkuinen oksentaa verta jota on niellyt leikkauksen aikana, eikä pysty kuin kuiskimaan...pahensi tilannetta sekin,että muut lapset osastolla olivat vain olleet kitarisan poistossa, mikä on huomattavasti pienempi operaatio. Ne lapset toipuivat hetkessä, söivät jätskin,ja pääsivät kotiin. Ja oma nuppu syö ja oksentaa, syö ja oksentaa, yrittää repiä pois tippaa, ja on ihan kuoleman väsynyt.Ja sairaalassa ollaan koko päivä...muut tulevat ja menevät.

Oksentelu loppui onneksi saman päivän iltana kun leikkaus oli tehty. Kotiin päästyämme alkoikin sitten se lääkkeiden kanssa läträäminen. Ja se oli todella hankalaa. Nelivuotias kun ei ymmärrä, että se pahanmakuinen tökötti auttaa kipuihin,ja sitä on otettava,vaikka maistuisi pahalta. Se oli armotonta tappelua,niin päivällä kuin yölläkin. Onneksi sentään sitä todella vahvaa särkylääkettä annettiin todella pieni määrä kerralla,ja sen sai annettua. Sen voimin lapsi saikin nukuttua yllättävän hyvin. Harmitti vain, kun toipilas piti herättää öisin,että sai lisää lääkettä annettua.

Noin neljä päivää meni niin pystyi tyttö jo syömään vähän muutakin kuin jätskiä. Mutta sitten tulikin se takapakki, kuin haavojen peitteet lähtevät,ja sitten oltiin taas muutama päivä syömättä melkein yhtään mitään.

Näin jälkikäteen olen paljonkin miettinyt sitä,miten olisin paremmin voinut auttaa tuota pikku toipilasta,sillä jonkinnäköiset traumat hänelle kyllä jäi kivusta ja tipan pitämisestä.

Olisi ehkä ollut parempi, jos hänet olisi leikattu hieman vanhempana, jolloin hän olisi voinut paremmin ymmärtää kivunlievityksen ja lääkkeiden yhteyden,ja hän olisi ehkä käsittänyt senkin,että vaikka ne risat on poistettu, kurkku voi olla kipeä nytkin,tavallisen infektion aikana, eikä sinne sairaalaan tarvitse enää mennä. Omaa hölmöyttäni kun lapselle kerroin että leikkaus on tehtävä jotta kurkku ei enää olisi kipeä...Eli sanani olisin voinut paremmin valita.

Eli kannattaa tarkkaan miettiä miten lapselle selittää sen, että tuo leikkaus on tarpeen, ja aika haastava homma se on, saada nelivuotias ymmärtämään, mitä hiivattia oikein tapahtuu.

Tyttäreni sai oman äänensä takaisin,kuorsaus loppui, eikä hengitys enää haise. Yhtään antibioottikuuria emme ole tarvinneet leikkauksen jälkeen. Tavalliset nuhakuumeet tulevat ja menevät,eikä yskä jatku viikkotolkulla. Eli oli se vaivansa väärtti. Olisinpa vain hoitanut tuon kertomispuolen hieman paremmin...