Room. 11:18
älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sunnuntai on pedonmerkki ja adventistit neuvovat Jumalaa kenelle pedonmerkki annetaan.
Adventisit käskevät saatanaakin, että sapatin viettäjiä vainotaan sen tähden, että he viettävät sapattia.
Esimerkkejä ihmisistä jotka ohittivat Tutkivan Tuomion
Raamatullisia Esimerkkejä
Rouva White sanoi että ” kaikkien ” täytyy mennä tutkivan tuomion läpi sen määrittelemiseksi, että pelastetaanko heidät vai ei ( ST 1888, s. 483 ). Raamattu näyttää selvästi, että monien ihmisten asiat on jo päätetty, ennen Tutkivaa Tuomiota:
Ryöväri ristillä: Yli 1800 vuotta ennen Tutkivaa Tuomiota Jeesus julisti ryövärille ristillä: ” …jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:43) Ryövärin asia päätettiin vuonna 33 jKr. kun hän katui ja otti vastaan Jeesuksen ristillä. Tämä todistaa, että Kristus ei tarvitse mitään Tutkivaa Tuomiota määritelläkseen ketkä tulevat olemaan taivaassa. Miksi hän kohtelisi meistä ketään eri tavalla kuin ryöväriä ristillä?
Aabraham, Iisak, ja Jaakob: Raamattu sanoo, että Aabraham vanhurskautettiin ( pidettiin oikeutettuna ) uskon kautta (Rom. 4:2-5). Lähes 1800 vuotta ennen kuin Tutkiva Tuomio oletettavasti alkoi, Jeesus julisti:
” Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” Matt. 8:11
On selvää, että näiden miesten ei tarvinnut mennä Tutkivan Tuomion läpi saadakseen päätöksen heidän tuomioasiassa.
Mooses: Raamattu selvästi sanoo, että Mooses teki syntiä, kuoli ja on nyt taivaassa (Juudas) .
Jos kenenkään syntejä EI pyyhitä pois ennen kuin vasta tutkivan tuomion JÄLKEEN, kuinka Mooses voisi mennä taivaaseen ? Raamattu toteaa selvästi, että kukaan synnintekijä ei tule menemään taivaaseen (Ilm. 21:27) . Mooseksen synnit täytyy olla pyyhitty pois ennen 1844 !
Elia : Kun Ellen White kertoo kuinka Elia vietiin suoraan taivaan valtaistuimelle, niin siinä ei ole mitään mainintaa Tutkivasta Tuomiosta :
” Elialla oli vielä suuri työ tehtävänään, ja kun se oli tehty, ei hänen tarvinnut masentuneena ja yksinäisenä kuolla erämaassa. Hän ei vaipunut maan tomuun vaan sai nousta kirkkauteen, taivaallisissa vaunuissa ylös Jumalan istuimen luo.” Desire of Ages , p. 301. AIKAKAUSIEN TOIVO, s. 279
William Millerin tapaus
Rouva White sanoi, että kukaan sellainen ei voinut pelastua jolla oli tieto sapatista, mutta hän hylkäsi sen:
” Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”. Historical Sketches, p. 234
James White mainitsi, että William Miller lopulta hylkäsi Sapatin, siitä huolimatta, että hänet oli tutustutettu sanomaan:
” On asianmukaista todeta, että herra Miller ei nähnyt toista sanomaa samoin kuin me. Hän ei myöskään muuttanut kantaansa kuolemattomuuden ja Sapatin suhteen.” Sketches of the Christian Life and Public Labors of William Miller
Huolimatta siitä, että hän hylkäsi Sapatti-valon, rouva White antaa ymmärtää, että Miller tulee olemaan pelastettu:
” Jumala salli hänen joutua saatanan ja kuoleman vallan alle, kätkien hänet hautaan niiltä, jotka herkeämättä koettivat houkutella häntä pois totuudesta. Mooses erehtyi, kun hän oli saapumaisillaan luvattuun maahan. Samaten William Miller’kin , juuri kun hän oli pian pääsemäisillään taivaalliseen Kaanaaseen, erehtyi salliessaan vaikutuksensa kääntyä totuutta vastaan. Toiset häntä siihen johtivat ; ja heidän täytyy siitä vastatakin. Mutta enkelit vartioitsevat Jumalan palvelijan kallista tomua, ja hän on tuleva esiin viimeisen pasuunan soidessa ”. Early Writings, p. 258. Hengellisiä kokemuksia s. 286
William Miller’in tapaus on hyvin mielenkiintoinen. Tässä on mies joka hylkäsi Sapatti totuuden – totuuden, josta rouva White sanoi, että se täytyy hyväksyä tullakseen pelastetuksi – ja kuitenkin hän näki näyssä, että hänet oli pelastettu. Sen lisäksi rouva White julistaa William Miller’in olevan vanhurskas ENNEN KUIN hänen tuomioasia nousi esiin. Tämä herättää joitakin tärkeitä kysymyksiä:
Miten hän voisi olla pelastettu vaikka hän hylkäsi Sapatti-totuuden ?
Miten hänet voitaisiin julistaa vanhurskaaksi ennen Tutkivan Tuomion läpikäyntiä ?
Rouva Hastings’in tapaus
Vuonna 1850 rouva White kirjoitti :
Minä näin, että hän [rouva Hastings] sinetöitiin ja Jumalan äänen kuuluessa nousisi ylös ja olisi maan päällä, yhdessä 144 000 kanssa. Minä näin, että meidän ei tarvitsisi surra häntä ; hän lepäisi vaivan aikana. Selected Messages, Vol. 2, p. 263
Jälleen kerran havaitsemme huomattavan henkilön tuomioasian olevan päätetty ennen Tutkivaa Tuomiota. Miten William Miller ja rouva Hastings kykenivät ” lyömään järjestelmän ” ja olemaan julistettu Jumalalle kelpaaviksi ennen kuin heidän todisteensa tulivat esiin Tutkivassa Tuomiossa ?
”Siinä mitä olen kirjoittanut on yksi luotettava totuuden ketju, ilman yhtäkään harhaoppista lausetta.” ― Ellen G. White, Letter 329A, 1905.
Heprealaiskirje ei kerro mitään 'pitkitetystä' sovituksesta, joka jatkuu 1800 vuotta ristin jälkeen. Se oli ensimmäisten adventistiuranuurtajien sepitelmä. Heillä oli tunne, että sovitusta ei oltu suoritettu loppuun ristillä. Perustautuessaan kirjaimelliseen vastaavuuteen maallisesta pyhäkköpalvelusta, pioneeriadventistit uskoivat että Golgata täytti juutalaisten pääsiäisuhrin symbolin (keväällä) mutta ei sisältänyt Sovituspäivää (syksyllä). Monet adventistit pitävät yhä kiinni tästä kannasta, siitä huolimatta, että useat adventistioppineet tunnistavat, kuinka vastakkainen se on Uuden testamentin opetukselle.
Sitä paitsi, Heprealaiskirje ei tiedä mitään tulevasta Sovituspäivän täydellisemmästä toteuttamisesta. Ei. Yksiselitteinen painotus Heprealaiskirjeessä toteutumiselle on NYT! Heprealaiskirjeen lukijat eivät ole huolestuneesti odottamassa Kristuksen astumista kaikkeinpyhimpään jonakin myöhempänä määräaikana vaan tulemista ulos! (katso 10:27-28)
Pyhäkön puhdistaminen
Heprealaiskirje 9 on meidän avainlukumme, vaikka me tulemme viittaamaan tärkeisiin jakeisiin luvuista 6 ja 10. Uudelleen tähdentäkäämme, että Heprealaiskirje on ainoa Uuden testamentin kirja, joka käsittelee yksityiskohtaisesti pyhäkön puhdistamista, kahta huonetta, ja Sovituspäivää. Koskien näitä tärkeitä aiheita, kristittyinä meidän täytyy ottaa oppia Heprealaiskirjeestä,
Perinteellinen adventismi väittää, että pyhäkön 'puhdistaminen' tarkoittaa syntien pois pyyhkimistä pyhiltä. Tämä syntien pois pyyhkimisen on uskottu alkaneen vuonna 1844. Siten 'puhdistaminen' ymmärretään 'jälkipuhdistus'-tapahtumana, tarkoituksena puhdistaa taivaallinen pyhäkkö kaikesta synnistä, joka on kasautunut vuosien saatossa (katso luku seitsemän). Mutta tälläkö tavoin Heprealaiskirje selittää 'puhdistamisen'?
Heprealaiskirjeen 9 ilmaisee Sovituspäivän kuvakielen. Vanhan testamentin Sovituspäivän rituaali sisälsi synnin hävittämisen ----- 'puhdistamisen'. Samalla tavoin Kristuksen ylimmäispapillinen palvelu heti ristin jälkeen sisälsi 'itse taivaallisen' puhdistamisen (9:23 VKR). Ole hyvä ja lue Heprealaiskirje 9:23-26 useista eri käännöksistä ja huomaa kuinka nämä jakeet sanovat, että Kristus on jo mennyt Kaikkeinpyhimpään hävittääkseen synnin hänen oman uhrikuolemansa perusteella. Ei ole pienintäkään viittausta siihen, että 1800 vuotta myöhemmin on suunniteltu toinen synnin puhdistaminen taivaallisen pyhäkön toisessa osassa. Jokaisen käännöksen yllämainitut jakeet tekevät selväksi, että juutalaisen ylipapin suorittama pyhäkön puhdistaminen Sovituspäivänä sai täyttymyksensä Kristuksen ristillä, sillä Golgatalla Kristus pani pois synnin omalla uhrikuolemallaan.
Kaksi huonetta
Perinteellinen adventismi väittää, että maallisen pyhäkön kaksi huonetta symboloi kahta erillistä vaihetta Kristuksen ylimmäispapillisessa palvelussa ristin jälkeen. Ensimmäisen huoneen vaihe kesti vuodesta 31 jKr. vuoteen 1844. Vuodesta 1844 lähtien Kristus on käyttänyt aikansa toinen-huone vaiheen papinvirkaan --- Sovituspäivä vaiheeseen, joka käsittää etupäässä 'tutkivan tuomion'. Mutta, mitä Heprealaiskirje opettaa kahdesta huoneesta?
Katsokaamme jälleen lukua 9. Tämä luku alkaa lyhyellä kuvauksella Vanhan testamentin pyhäköstä (jakeet 1-5). Mutta tämä ei ole kirjoittajan tärkein asia ja sen vuoksi hän sivuuttaa sen nopeasti: 'Kaikkea tätä ei nyt ole tarpeen selittää yksityiskohtaisesti' (jae 5b). Hänen pääasiansa on esitetty jakeissa 6-12. Rohkaisemmekin lukijaa huolellisesti tutkimaan tämän kohdan useista raamatun käännöksistä.
Yllämainitut jakeet (Hep.9:6-12) asettavat vastakkain kahden huoneen papinvirat. Ensimmäinen huone liittyy tavallisten pappien papinvirkaan, kun taas toinen huone on varattu vain ylipapille, joka Sovituspäivänä (kerran vuodessa) astuu sinne suorittamaan uhrimenoja. Tavallisten pappien sijasta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja pitää ylipappia Kristuksen esikuvana. Sen vuoksi ainoa oikea papinvirka, joka voidaan sanoa kuuluvaksi Kristukselle on tuo ylipapin, eli Sovituspäivän, tai paremmin sanottuna toisen-huoneen papinvirka. Siten Heprealaiskirje näkee ensimmäisen-huoneen papinviran symbolina, ei kuitenkaan Kristuksen vaan, koko leeviläisen järjestelmän, joka oli voimassa ennen Kristusta ---- Mooseksen aikakaudella, jota aikakautta ei enää ole Golgatan vuoksi. Risti aloittaa uuden toisen-huoneen pappisviran aikakauden, sillä 'Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut ... astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen' (jakeet 11-12). Kristus on suuri 'viimeisten aikojen' uuden ajan ylipappi.
Lyhyesti vielä, maallisen pyhäkön ensimmäinen huone edusti aikaa ennen ristiä ja symboloi rajoitettua pääsyä Jumalan luo. Toinen huone edusti täydellistä pääsyä Jumalan luo ristin jälkeisenä aikana, sillä Jeesus on meidän edelläkävijä, joka on mennyt verhon läpi, mikä erotti meidät Jumalasta. Tämä tosiasia on meidän toivomme ankkuri ja varman luottamuksemme lähde (6:19-20; 10:19-22).
Perinteinen adventismi vääristelee tätä 'hyvää uutista' sotkemalla Kristuksen ensimmäisen huoneen papinvirkaan 1800 vuoden ajaksi ristin jälkeen, ennen kuin siirtää hänet toiseen huoneeseen vuonna 1844, alkamaan pappisviran toisen vaiheen, jota kutsutaan 'Tutkivaksi tuomioksi'. Mutta kuten olemme näyttäneet, Heprealaiskirje ei anna mitään viittausta siihen, että Kristus jonakin tulevana määräpäivänä ryhtyisi hoitamaan toista vaihetta pappisvirassaan. Päinvastoin Heprealaiskirje väittää, että jo ensimmäisellä vuosisadalla Kristus oli antautunut papin tehtävään, joka oli vastaava sille mitä ylipappi harjoitti toisessa huoneessa Sovituspäivänä. Perinteellinen adventistinen asenne tekee tyhjäksi Heprealaiskirjeen selvän opetuksen. Se on ulostuleminen, ei sisään meneminen, jota Heprealaiskirje odottaa (9:28).
Sovituspäivä
Meidän viimeinen kappaleemme koskee vertauskuvallista Sovituspäivää. Opettaako Heprealaiskirje, että sovituspäivä toteutui alkuperäisesti vuonna 1844?
Me olemme jo maininneet, että Heprealaiskirje 9 on ilmaistu Sovituspäivän kuvakielellä. Läpi koko tämän ihmeellisen luvun Kristuksen sovitusta on verrattu Sovituspäivän rituaaliin. Kirjoittaja näyttää kuinka Kristuksen uhrikuolema tekee tarpeettomaksi ja vanhentuneeksi Vanhan testamentin aikaisen sovituksen. Heprealaiskirjeen 9:8,12,24,25 lauseyhteys tekee selväksi sen, että Kristus meni taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään hänen taivaaseen astumisessaan, sillä tavalla toteuttaen leeviläisen Sovituspäivän. Toisin sanoen, se mitä juutalainen ylipappi teki kerran vuodessa kaikkeinpyhimmässä on Kristus jo tehnyt kuolemallaan-ylösnousemisellaan-taivaaseenastumisellaan!
Tämä Heprealaiskirjeen 9 selitys on vahvistettu Heprealaiskirjeessä 6:19 ja 10:19,20, jotka molemmat puhuvat 'väliverhon (esiripun, VKR) sisäpuolesta'. Huolimatta itsepäisten adventististen raamatun tutkijoiden vastalauseista, on päivänselvää, että 'väliverhon sisäpuolella' näissä kohdin tarkoittaa 'kaikkeipyhimmän sisäpuolella '. Tarkkuus lauseyhteydelle on ratkaiseva asia. Molemmat lauseyhteydet kertovat Kristuksen kelpoisuudesta astua aivan Jumalan läsnäoloon meidän puolesta, juuri kuten ylipappi astui kaikkeipyhimpään sovituspäivänä. Koska Kristus on astunut ensiksi niin kaikki he jotka luottavat häneen voivat myös astua 'väliverhon kautta' kaikkeinpyhimpään 'Jeesuksen veren kautta' (10:19-20). Eräät seitsemännen päivän adventtikirkon tulkitsijat asettavat kyseenalaiseksi oikeuden kääntää 'kaikkeinpyhimmäksi' Heprealaiskirjeen kohdat 9:8,12,24,25. He sanovat, että se kreikkalainen sana ei aina tarkoita 'kaikkeinpyhintä'. Me olemme samaa mieltä tässä viimeisessä yksityiskohdassa. Kreikan sana johon tässä on viitattu on 'TA hagia, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa 'pyhät' (paikat). Se on itsessään kaksiselitteinen, mutta sen merkitys tulee selvemmäksi kun se tulkitaan lauseyhteytensä valossa. Sen tähden sanan yhteyden täytyy ratkaista se mitä tämä avainsana tarkoittaa. 'Ta hagia on monikollinen sana, ('pyhät') jolla on yksiköllinen merkitys ('pyhäkkö' tai 'pyhä' tai 'kaikkeinpyhin' riippuen lauseyhteydestä, kontekstistä. Hyvin tunnetussa Sovituspäivän luvussa; 3. Mooseksen kirjassa 'ta hagia' yhdenmukaisesti tarkoittaa Kaikkeinpyhintä (16:2, 3, 16, 17, 20, 23, 27). Samoin Heprealaiskirjeen 9:8,12, 24, 25, jossa kuvakieltä on jälleen käytetty, se on itsestään selvää, että 'ta hagia' tarkoittaa taivaallisen temppelin toista huonetta. Englanninkieliset NIV ja TEV, sekä suomalaiset raamatun käännökset vuodelta 1992 ja 1933/38 (VKR) eivät ole vääristelleet näiden jakeiden tekstiä käännöksissään, vaan ymmärtäneet oikein sen mitä kirjoittaja tarkoitti, kun hän käytti 'ta hagia' sanaa.
Me koemme häpeäksi eräille spa oppineille teeskennellä, että 'ta hagia' Heprealaiskirjeessä (9:8, 12, 24, 25) voi tarkoittaa kaikkea muuta mutta ei 'kaikkeinpyhintä'. Tätä peruskohtaa on tarkasteltu niin monta kertaa, päätyen samoihin lopputuloksiin, että me alamme epäillä epärehellisyyttä niiden henkilöiden osalta, jotka kieltäytyvät uskomasta todistusaineistoa Heprealaiskirjeestä.
Johtopäätös
Me aloitimme tämän artikkelin korostamalla 'parempaa' pelastusta, jonka Kristus on hankkinut kaikille jotka uskovat. Sitten me luetteloimme kuusi väitettä jotka perinteellinen adventismi tekee koskien Kristuksen pappispalvelua. Me jaoimme nämä väitteet kolmeen osaan: pyhäkön 'puhdistaminen', kaksi huonetta, ja Sovituspäivä. Me sitten näytimme toteen kuinka heprealaiskirje opettaa että kaikki kolme osaa toteutettiin 'kertakaikkisesti' Kristuksen uhrikuolemassa. Heprealaiskirjeen mukaan nämä kolme tapahtumaa suuntautuvat Golgatalle ja kohtaavat siellä toteutumisensa.
Entäpä traditionaalinen adventistinen kanta? Ei kukaan nykypäivän adventisti voi ehkä uskoa tutkivan tuomion oppia siten kuin alun perin adventistipioneerit sen opettivat. 'Pioneereilla' me tarkoitamme adventtikirkon johtajia vuonna 1857 kun tämä oppi tuli viralliseksi opetukseksi. Nämä hurskaat miehet ja naiset opettivat, että tutkiva tuomio alkoi vuonna 1844 ja olisi lyhyt --- vähempi kuin yksi sukupolvi. Tänään, jos me päätämme kieltää Heprealaiskirjeen todistuksen, me voimme uskoa yhteen tai toiseen näistä kahdesta pioneerien kannoista, mutta on mahdotonta uskoa molempia! Jos tutkiva tuomio alkoi vuonna 1844, silloin se ei ole lyhyt, sillä useita sukupolvia on mennyt siitä lähtien. Jos, toisaalta, tutkiva tuomio on lyhyt silloin se ei voi olla alkanut vuonna 1844.
Mutta jos me hyväksymme Heprealaiskirjeen selvän opetuksen, meitä ei vaadita uskomaan kumpaankaan, 'tutkivaan tuomioon' tai sen lyhyyteen. Sen sijaan meidät osoitetaan Kristuksen ristille ja 'parempaan' lunastukseen joka on turvattu meille siellä.
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä
ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.
Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme,... (Hep.10:19-22)
Jeesus meidät otti ja oksasti
siihen elävään puuhun,
josta adventsitit sanovat,
että Jumala on ne alkuperäiset
oksat hyljännyt.
Ja miten käykään puun, kun se tyystin karsitaan?!
Niinpä - isrelia EI ole voitu hyljätä.
Mitäs sanookaan Raamattu!
Room. 11:24
Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!