Sehän on loppujen lopuksi se kysymys johon jokainen haluaa varmasti tietää vastauksen. Miksen siis minäkin siihen pyrkisi? Ja monenlaisia vastauksia tänne on tullutkin. Suurin osa tuomitsee toisensa, toiset taas armahtaisivat jokaisen. Jokainen pitää Raamatun sanomaa arvossaan, mutta jokainen tulkitsee sen kuten tykkää. Ääripäitä löytyy, mutta kultainen keskitie on kovin kaukana ja kauemmas vain menee.
Olen itse ammatiltani hoitaja ja nähnyt useiden työvuosieni aikana monenlaista kärsimystä. Kärsivän ihmisen kasvot huutavat kirkkauden toivoa. Heidän surullisilta kasvoiltaan voi ajoittain nähdä iloa ja syvää rauhaa. Ehkä he ovat lähellä Jumalan valtakuntaa. Mutta myös moni vaipuu epätoivoon ja lakastuu kuin kukka maailman tuuliin.
Muistan erään hyvin iäkkään naisen, joka teki kuolemaa. Hän luki joka päivä raamattua, aamusta iltaan. Hän naureskeli kirjaa luettuaan kuinka sen sanoma muuttui joka lukukerran jälkeen. Vanha rouva oli sitä mieltä, että kaikki kirkkokunnat ovat lukeneet kirjan läpi vain kertaalleen, mutta jos ne tutkisivat sen uudestaan ja yhä uudestaan, hän oli varma, että opinkappaleiden väliset ristiriitaisuudet hälvenisivät itsestään.
No! tämä vanhan rouvan tarina oli tällainen sivutarina. Mutta kun tämä iäkäs nainen kuoli ja kun myöhemmin kokosin hänen tavaroitaan omaisille, löysin hänen lukemansa Raamatun ja sen välistä pienen paperiarkin.
Paperiin oli kirjoitettu: Ilmestyskirja 22: 11,12. No minä kaivoin luvun Raamatusta ja luin kohdan: "Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Minä tulen pian ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan".
Vanha rouva oli löytänyt pelastuksen sanoman ja elämänohjeet: Jeesus kristus on tie jota pitkin kulkea. Hän tulee meille jokaiselle antamaan palkan. Hän antaa kullekin tekojen mukaan. Tässä on viisaus ja ymmärrys. Vaikka otamme Kristuksen omaksi vapahtajaksemme, ei se edellytä, että elämämme muuttuisi. Toki jos sen tekee asia on ok, mutta sellainen "uusi" elämä ei pelasta ketään. Tästä syystä jumalaton elää jumalattomasti ja pyhä etenee pyhyyden tietä. vanhurskas saa harjoittaa edelleen vanhurskautta, eli Adventistit voivat edelleen rauhassa viettää sapattinsa, mutta se ei vaikuta pelastukseen. Sitä vastoin teot palkitaan ja niillä pelastutaan kristuksen kautta. Teot ovat TAHDON ASIA: jos tunnemme lähimmäisen rakkautta ja uskomme sydämestämme tehdä hyviä tekoja voimme saada hyvän palkan. Elämäntapa on taas valinta ja sitä vapahtajamme ei tule tuomitsemaan. Jumala tiesi ja tietää, että kun valitsemme vaihtoehdon, valintamme on aina helpoin tie ja yleensä se on jumalalle selän kääntävä tie. Syntiä ei tehdä, se on tullut jo meihin. Näin ollen meistä jokainen tuomittaisiin kadotukseen. Jos tekomme olisivat valintoja, me valitsisimme teoista helpoimman ja sitä ei voisi olla tuomitsematta. Teot ovat siis koetinkivi pelastuksen ja kadotuksen välillä. Elämäntavoiltaan Jumalaton voi pelastua jos hänen tekonsa ovat rakaudesta. Vapahtaja on tullut tuomitsemaan teot eikä elämää.
Tämä ilm, luku 22 on tullut minulle vastauksen luvuksi. Pyrin noudattamaan sen sanomaa.
Olen itse ammatiltani hoitaja ja nähnyt useiden työvuosieni aikana monenlaista kärsimystä. Kärsivän ihmisen kasvot huutavat kirkkauden toivoa. Heidän surullisilta kasvoiltaan voi ajoittain nähdä iloa ja syvää rauhaa. Ehkä he ovat lähellä Jumalan valtakuntaa. Mutta myös moni vaipuu epätoivoon ja lakastuu kuin kukka maailman tuuliin.
Muistan erään hyvin iäkkään naisen, joka teki kuolemaa. Hän luki joka päivä raamattua, aamusta iltaan. Hän naureskeli kirjaa luettuaan kuinka sen sanoma muuttui joka lukukerran jälkeen. Vanha rouva oli sitä mieltä, että kaikki kirkkokunnat ovat lukeneet kirjan läpi vain kertaalleen, mutta jos ne tutkisivat sen uudestaan ja yhä uudestaan, hän oli varma, että opinkappaleiden väliset ristiriitaisuudet hälvenisivät itsestään.
No! tämä vanhan rouvan tarina oli tällainen sivutarina. Mutta kun tämä iäkäs nainen kuoli ja kun myöhemmin kokosin hänen tavaroitaan omaisille, löysin hänen lukemansa Raamatun ja sen välistä pienen paperiarkin.
Paperiin oli kirjoitettu: Ilmestyskirja 22: 11,12. No minä kaivoin luvun Raamatusta ja luin kohdan: "Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Minä tulen pian ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan".
Vanha rouva oli löytänyt pelastuksen sanoman ja elämänohjeet: Jeesus kristus on tie jota pitkin kulkea. Hän tulee meille jokaiselle antamaan palkan. Hän antaa kullekin tekojen mukaan. Tässä on viisaus ja ymmärrys. Vaikka otamme Kristuksen omaksi vapahtajaksemme, ei se edellytä, että elämämme muuttuisi. Toki jos sen tekee asia on ok, mutta sellainen "uusi" elämä ei pelasta ketään. Tästä syystä jumalaton elää jumalattomasti ja pyhä etenee pyhyyden tietä. vanhurskas saa harjoittaa edelleen vanhurskautta, eli Adventistit voivat edelleen rauhassa viettää sapattinsa, mutta se ei vaikuta pelastukseen. Sitä vastoin teot palkitaan ja niillä pelastutaan kristuksen kautta. Teot ovat TAHDON ASIA: jos tunnemme lähimmäisen rakkautta ja uskomme sydämestämme tehdä hyviä tekoja voimme saada hyvän palkan. Elämäntapa on taas valinta ja sitä vapahtajamme ei tule tuomitsemaan. Jumala tiesi ja tietää, että kun valitsemme vaihtoehdon, valintamme on aina helpoin tie ja yleensä se on jumalalle selän kääntävä tie. Syntiä ei tehdä, se on tullut jo meihin. Näin ollen meistä jokainen tuomittaisiin kadotukseen. Jos tekomme olisivat valintoja, me valitsisimme teoista helpoimman ja sitä ei voisi olla tuomitsematta. Teot ovat siis koetinkivi pelastuksen ja kadotuksen välillä. Elämäntavoiltaan Jumalaton voi pelastua jos hänen tekonsa ovat rakaudesta. Vapahtaja on tullut tuomitsemaan teot eikä elämää.
Tämä ilm, luku 22 on tullut minulle vastauksen luvuksi. Pyrin noudattamaan sen sanomaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin, että sapatti on se teko, mikä pelastaa. Kaikki pystyvät pelastumaan, kun vaan MUISTAVAT levätä lauantaina. Minäkin nukun oikein sikeästi pari tuntia lauantaina iltapäivällä, niin sitten jaksaa saunoa oikein kunnolla. Vaikka minua vähän ihmetyttää, että miksi juuri lauantai on se palvottava päivä.
mennä sanomaan sapatista mitään, kun en sitä itse vietä. En ole tehnyt sellaista valintaa elämässäni, että olisin omaksunut Adventismin näkemyksiä. Mutta sapatti ei pelasta, yksin usko Kristuksen ja siinä tapahtuvat teot pelastavat. Teoilla on SUURI merkitys koska tekoja tullaan tuomitsemaan. Uskoisin, että kaikki sellainen on teoiltaan hyvää, jolla voimme rauhoittaa sydämmemme. Toisten auttaminen ja huomioiminen ovat varmasti korkealuokkaisia tekoja. Eihän sitä voi varmaksi sanoa.
>>> KUKA PELASTUU
JA KUKA EI 26.11.2007 klo 22.16
Sehän on loppujen lopuksi se kysymys johon jokainen haluaa varmasti tietää vastauksen.