"Voi niitä aikoja, voi niitä aikoja, tahtoisin ne elää uudelleen", tämän laulun sanat tulivat mieleeni, kun muistelin niitä rakkaita Sahanteräluistimiani, silloin sotaikana, miksi kaiken kauniin pitää aina kuolla. Miksi minä tai vanhempani, ei säilytetty näitä Sahanteräluistimia, jotka tekivät yhdestä Nissin pojasta maailman oonnellisimman pojan.
Minä varmasti, kun olen jo vähitellen tulossa "toisen kerran lapseksi", nukkuisin ne luistimet vieressäni, kuten silloin Talvisota talvena kun olin 9-sän vuotias. Siis, "Miksi kaiken kauniin pitåå aina kuolla", taas laulun sanoin. Toistan tätä samaa kuin papukaija, mutta siinä on todellakin sanoma joka pitää paikkansa.
Vaikka silloiset ajat olivatkin ankeita, sen näki vanhemmista,kuinka huolissaan he olivat vanhemista veljistäni jotka oli komennettu Isänmaata puolustamaan. Ei silloin 9-vuotias poika jaksanut ajatella kuin vanhemmiltani kauvan pyytämiä Sahanteräluistimia, ei silloinen poika jaksanut paljon sotaa ajatella, Sahanteräluistimet olivat se tärkein asia pojalle.
Tuosta tuli mieleeni se Lappajärven jäätyminen, onko kenties muillakin Elintasopakolaisilla, jotka ovat sieltä lähtenee, samanmoisia muisteloita synnyinpitäjästä. Olisi ihan kiva lueskella näin eläköityneenä eläkelaisena, muidenkin sen ajan muisteloita. Nyt kun lähestymme 80- kriittistä rajaa, voimme kai vähän irroitella ja kertoilla miltä se elämä on elintasopakolaisena sujunut.
Ei muuta kuin naputtelemaan koneellenne elämäntarinoita, siinä aika vierähtää vikkelästi, kirjoitellaan, ja sitäkautta myskin tutustellaan, voimme jopa Kivitipussa nähdä joskua jopa kasvotusten. Hyvää vointia vaan kaille Seniorikansalaisille, ja muillekin asiasta kiinnostuneille.
Kun laulun sanoin aloitin avaukseni, niin myöskin lopetan: "Kotiseutuni oi, sulle kirkkaammin lauluni soi, sun maitas laaksojas, unohtaa en voi, lunas juureni on,ollos ystävä verraton" ja niin edelleen. Tervettä loppuvuotta kaikille, toivoo yksi elämän kiertolainen.
Minä varmasti, kun olen jo vähitellen tulossa "toisen kerran lapseksi", nukkuisin ne luistimet vieressäni, kuten silloin Talvisota talvena kun olin 9-sän vuotias. Siis, "Miksi kaiken kauniin pitåå aina kuolla", taas laulun sanoin. Toistan tätä samaa kuin papukaija, mutta siinä on todellakin sanoma joka pitää paikkansa.
Vaikka silloiset ajat olivatkin ankeita, sen näki vanhemmista,kuinka huolissaan he olivat vanhemista veljistäni jotka oli komennettu Isänmaata puolustamaan. Ei silloin 9-vuotias poika jaksanut ajatella kuin vanhemmiltani kauvan pyytämiä Sahanteräluistimia, ei silloinen poika jaksanut paljon sotaa ajatella, Sahanteräluistimet olivat se tärkein asia pojalle.
Tuosta tuli mieleeni se Lappajärven jäätyminen, onko kenties muillakin Elintasopakolaisilla, jotka ovat sieltä lähtenee, samanmoisia muisteloita synnyinpitäjästä. Olisi ihan kiva lueskella näin eläköityneenä eläkelaisena, muidenkin sen ajan muisteloita. Nyt kun lähestymme 80- kriittistä rajaa, voimme kai vähän irroitella ja kertoilla miltä se elämä on elintasopakolaisena sujunut.
Ei muuta kuin naputtelemaan koneellenne elämäntarinoita, siinä aika vierähtää vikkelästi, kirjoitellaan, ja sitäkautta myskin tutustellaan, voimme jopa Kivitipussa nähdä joskua jopa kasvotusten. Hyvää vointia vaan kaille Seniorikansalaisille, ja muillekin asiasta kiinnostuneille.
Kun laulun sanoin aloitin avaukseni, niin myöskin lopetan: "Kotiseutuni oi, sulle kirkkaammin lauluni soi, sun maitas laaksojas, unohtaa en voi, lunas juureni on,ollos ystävä verraton" ja niin edelleen. Tervettä loppuvuotta kaikille, toivoo yksi elämän kiertolainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta Ammespoikiilla on jo karvalakki päässä
Lappajärvi se lainehtii, mutta Lummukan järvi on jäässä. Lummukan poijat ne likkaan menöö kissan nahka päässä.
Mutta elekää työ elekää työ Lappajärven poijat ottako Alajärveltä akkaa.
>>Mutta Ammespoikiilla on jo karvalakki päässä>>
Sinikettua päässä ja lyhvet kalsarit. Siinon ammespoikiin varustus maalimaa vastaan.
Voi olla sinilonkeroaki päässä?
Ammespoikiilla ruukaa olla pitkät kalsarit,mikkelistä vappuun.
Eihän sellaiset kalsaria päällä viitti likkaankaan mennä,siksi Itäkylässä on palijon vanhoja poikija.
Kaikki Lappajäven seniorit kokoontuvat jälleen vuotuiseen kokoontumiseensa Kivitippuun.
Kokoontumisesta on tullut jo jokavuotinen perinne.Festarit ovat hyvä järjestää juuri joulun alla,moni seniori kun on jo vähän niin kuin omissa maailmoissansa,niin ovatpahan poissa joulusiivousten ajan häkkäröimästä akkojen edestä.Myöskin monelle kokoontuminen tuo joulumielen,onhan Kivitippu monelle Lappajäveläiselle sama kuin maanpäällinen taivas,suurin osa ajattelee varmaankin,että oispa taivaassakin samanmoista.
Kirjoittajalle sanoisin,että vielä voi ehtiä mukaan,paikkoja on kuulemma rajoitetusti,mutta kyllä aina yksi nissiläinen tai vaikkapa tarvonen mukaan sopii.
Jos on täyttänyt 77v eihän se ikänä ole mitään jos vain on mieli virkeä.