Kuinka T-64 olisi pärjännyt taistelussa amerikkalaista Pattonia vastaan?
Patton tietoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/M60_Patton
T-64
http://en.wikipedia.org/wiki/T-64
Amerikkalaiset taisivat kehittää A-10 koska tiesivät että Pattonista ei ole vastusta venäläisten tankeille. Abramsin ensimmäiset versiotkin olivat varusteltu 105mm kanuunalla siinä missä venäläiset olivat jo tuolloin aseistettu 125mm kanuunalla.
Irakissa taas Abramsia vastassa oli vain T-55 tankkeeja sekä Irakilaisten omia versioita T-72 joita kutsuttiin nimelä "Babylon of Lion". Joten saammekohan koskaan tietää mitä kävisi tasaväkisessä tilanteessa?
Patton tietoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/M60_Patton
T-64
http://en.wikipedia.org/wiki/T-64
Amerikkalaiset taisivat kehittää A-10 koska tiesivät että Pattonista ei ole vastusta venäläisten tankeille. Abramsin ensimmäiset versiotkin olivat varusteltu 105mm kanuunalla siinä missä venäläiset olivat jo tuolloin aseistettu 125mm kanuunalla.
Irakissa taas Abramsia vastassa oli vain T-55 tankkeeja sekä Irakilaisten omia versioita T-72 joita kutsuttiin nimelä "Babylon of Lion". Joten saammekohan koskaan tietää mitä kävisi tasaväkisessä tilanteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
matsi ja voisi mennä kummalle tahansa. Abramsissa ei ole aktiivista suojausjärjestelmää, joskin ko. systeemin potentiaali ei tosipaikassa välttämättä ole mainostettua luokkaa. T-90 on kiistatta nopeampi ja profiililtaan pienempi, miinuksia ovat ammusvaraston sijoitus ja liikkuvuudesta maksaminen panssarin puutteella.
Brittien Challenger II voisi pärjätä varmasti Abramsia paremmin, siinä on uudempi versio Abramsin panssarista ja vehkeen rihlattu kanuuna on sitä omassa Arjunissaan käyttävien intialaisten mukaan reilusti tarkempi kuin T-72 ja T-90-vaunuissa. Ja onhan Challengerilla pisin nykysodissa varmennettu tappolaukaus, eikä mihinkään Saddamin romuun vaan toiseen Challengeriin. Shit happens.
Hämeenlinnassa Patrian kassakaapissa(?) olisi valmiit piirustukset kotimaiselle vehkeelle. Rahaa vain pitäisi löytyä heti satakunta miljoonaa protojen valmistukseen ja kokeiluun.
Sen piirsivät ja suunnittelivat tilauksena dip. ins/kapteenit N.N. ja V.V. kaksituhatluvun vaihtessa kaikesta maailmalla olevasta panssaritiedon materiaalista suomalaisiin talvioloihin.
Siinä on mm. neljä rekyylitöntä 120 mm sinkoputkea, joita kutakin ohjaa itsenäinen tietojärjestelmä 180 astetta! Taistelussa kyetään laukaisemaan kuusi liikkuvaan maaliin hakeutuvaa ohjusta. Käyttöön jää erikoisuudeksi neljä ilmatorjuntaohjusta.
Kaksi 540 kW dieseliä, hyrdostaattinen veto kaikkiin kantaviin pyöriin lamellitelaratkaisulla. Voi telojen rikkouduttua ajaa vielä päin vinhaa taistoa 12 pyörällä.
Hyvin kapea ja virtaviivainen etuprofiili. Miehistöä on päällikkö/ajaja ja kaksi ampuja/tähystäjää. Nopeus jossakin 60 km paikkeilla mutta toimintasäde vain 25-30 km! Jonkun verran pelkistettyä tietokonejuttua ja gps-härveliä, sekä ilmasta tulevan (tiedustelukoneiden) informaation käsittelykykyä.
Panssarointina kolmikerroslaminoitua titaniumterästä, itsenäinen hapetusilmastointi, lämmitys ja yöominaisuudet.
Seppo Kiäriäinen näki piirustukset ja pyysi laittamaan ne piiloon.
"Brittien Challenger II voisi pärjätä varmasti Abramsia paremmin, siinä on uudempi versio Abramsin panssarista ja vehkeen rihlattu kanuuna on sitä omassa Arjunissaan käyttävien intialaisten mukaan reilusti tarkempi kuin T-72 ja T-90-vaunuissa"
Britit ovat parhaillaan vaihtamassa Challengeriinsa samaa sileäputkista 120mm kanuunaa mitä käyttää esim Leopard 2A6 ja M1A2 Abrams. Eli se siitä rihlatusta.
"Ja onhan Challengerilla pisin nykysodissa varmennettu tappolaukaus, eikä mihinkään Saddamin romuun vaan toiseen Challengeriin. Shit happens. "
Ja tämähän tapahtui siis vuoden 1991 Persianlahden sodassa. Ampujana oli Challenger1, eikä siis kakkosmalli ja maalina oli kyllä ihan irakilaisten panssarivaunu. Ampumaetäisyys oli 4km.
Hiljattain oli muuten juttua mediassa, miten irakilainen vastarintamies ampui singolla läpi Challenger2:n etupanssarista; tapaus sai jopa hieman skandaalin piirteitä. Aseena oli venäläinen RPG29
"Britit ovat parhaillaan vaihtamassa Challengeriinsa samaa sileäputkista 120mm kanuunaa mitä käyttää esim Leopard 2A6 ja M1A2 Abrams. Eli se siitä rihlatusta."
Tähän viittaavia testejä on tosiaan meneillään. Kysymys lienee kuitenkin enemmän ammusten yhteensopivuudesta kuin tykistä itsestään. Intialaiset ovat edelleen varsin tyytyväisiä Arjuniinsa.
"Ampujana oli Challenger1, eikä siis kakkosmalli ja maalina oli kyllä ihan irakilaisten panssarivaunu. Ampumaetäisyys oli 4km."
Oikeassa olet. Aina pitäisi muistaa kerrata asiat, ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan. Luulisi että Challenger 2:en uudempi rihlattu tykki pystyisi samaan helposti.
RPG 29 on yllättävän tehokas vehje, vaikka ko. läpäisyssä ei ajajan varpaiden menetystä suurempia tuhoja aiheutunut. Kyseinen sinko läpäisee testien mukaan myös venäläisvaunut.
http://russianarmor.info/Tanks/TRIALS/19991020.html
Iivanaisen työryhmä vastrapainoksi miinoista luolumiselle ja Kaskela sen torpedoi heti?
Tjaa... molempia vaunuja oli useita versioita mutta yleisesti voisi kai sanoa jotenkin tällai:
T-64 oli paremmin suojattu sekä vaikeampi maali osua huomattavasti matalamman profiilinsa ansiosta. Sen 125mm tykki oli myös tehokkaampi kuin Pattonin 105mm kanuuna. Pattonin tykillä teki tiukkaa läpäistä T-64 etusektorista, toisinpäin ei ollut ongelmia eli T-64 paukutteli iloisesti läpi ihan mistä suunnasta vaan. Ammunnanhallinta lienee ollut suunnilleen samaa tasoa, pimeänäkövälineistö samoin mutta tästä en mene takuuseen. Liikkuvuudessa ja nopeudessa T-64 taisi viedä pidemmän korren.
M60:n eduksi voisi laskea miehistötilojen paremman ergonomian, suuremman ammusvaraston sekä ehkäpä myös ihmislataajan; neukkujen käyttämistä automaattilatureista kun on kuulunut ristiriitaisia mielipiteitä.