pylkäs

Sakkolan pitäjän Haparaisten kylässä, koska siitä oli tullut suomalaisten pyhiinvaelluskohde.

nyt lähtee (siihen aiempaan keskusteluun verratuna) integraalinen osa minun mukanani pois tästä keskustelusta, jos vaikka se osuus ei kaikkia miellyttänyt. Katsotaan todistanko taas asiat oikein, tämä keskustelu sallitan näin veikkaan.

täällä on DDR sensuuri valloillaan joka puolella.
Stasi-listatkin avaamatta ym.

Hänen lasketaan tappaneen 83 Puna-armeijan sotilasta. (Tämä ei välttämättä ole kunnolla dokumentoitu, vaan laskettu kaatuneitten neuvostosotilaiden kokardien mukaan.)

Pylkkäälle myönnettiin tapahtuneesta Vapaudenristi 25.5.1942 sekä Saksan armeijan Rautaristi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylkäs

Halonen ei tykkää tuollaisista tyypeistä.

Tuntematon sotilas -Alikersantti Rokka

http://youtube.com/watch?v=cGkctbhkGvE

Olisikko syy se, että Pylkäs on karjalainen? Ruotsalaiset ei halua keskustella karjalaisista sotamiehistä. No tässäpä niitä silti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Törni

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylkäs

http://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Häyhä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Juutilainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Juutilainen

Palvelin isänmaatani Kannaksella. Kun venäläisten suur-rynnistys alkoi ja Mannerheim antoi pakokäskyn, lähdin niistä jalansijoista juoksemaan kohti Suomea. Tali-Ihantala jäi selkäni taa, samoin ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja ja juoksin komppanian päällikön ohi ja juuri kun sain näköpiiriini pataljoonan komentajan, kaaduin ensimmäisen kerran. Heräsin kun minua kannettiin paareilla jsp:lle. Olin kaatuessani ollut vähällä kuolla. Kaatuessani olin kopauttanut päätäni aika lujasti mäntyyn vai mikä lie petäjä.

Kantajat olivat liian hitaita, huomasin sen siitä, että pataljoonan komentaja juoksi paljon lujempaa. Niinpä minäkin hypähdin paareilta ja jätin lääkintämiehet kantamaan paarejaan ja etsimään uutta kaatunutta.

Kaaduin yhteensä 12 kertaa yksistään Kannaksella pakovaiheen aikana. Kun viimein n. puolentunnin juoksun jälkeen tulin Mannerheim-linjalle, näin heti ettei kaikki ollut niinkuin oli kerrottu. Mannerheim oli piirtänyt linjan niin heikosti että melkein astuin sen päälle. Ponnistin kuitenkin rajusti ja joku huusi että tuli uusi ennätys. Hiekka johon pöllähdin oli mahdottoman epätasaista eikä kukaan välittänyt jäädä sitä tasoittelemaan. Niinpä minäkin jatkoin juoksuani kunnes joku huusi että, "juoskaa perkeleet, juoskaa, Pian uidaan".

Olin hyvä uimaan, oikein uimamaisteri. Pian siniset veet siinsivätkin silmäinä alla ja pulahdin raikkaaseen veteen. Olin tomuttunut jo rynnäkkövaiheen aikana ja lisää tomua tuli pakomatkalla.

Kaikista vastuksista ja vaivoista selvittiin ja minut on nyttemmin palkittu Suomen Leijonan Ritarikunnan I-luokan Ritarimerkillä.