Kuuluvatko kaikki

Kaatajapapit ovat kaikki hakeneet tuon kaatajahengen joltain toiselta ihmiseltä ulkomailta, tai sitten helluntailaisten kasteessa se henki on heihin karannut, yleensä helluntailaiselta tuo kaatajavoima on peräisin, monet ovat sen hakeneet kuolleen helluntailaisen saarnamiehen, nimi oli muistaakseni Anacondan haudalta Et.Amerikasta.

ovat mielestäni vakava asia, ei vain siksi, ettei Jeesuksen ja alkuseurakunnan kirjoitetussa historiassa tällaisesta ilmiöstä mainita (siunaavassa mielessä) vaan eritoten siksi, että tutkittuani tarkoin noiden "kaatajien" julistusta on heidän sanomansa poikennut Kristuksen alkuperäisen evankeliumin sanomasta. Joskus ero aidon ja alkuperäisen, taivaasta lähetetyn Jumalan Pojan evankeliumin ja näiden "kaatajien" julistaman "toisen evankeliumin" välinen ero on pintapuolisesti hiuksenhieno, joita on vilpittömänkin uskovaisen vaikea erottaa toisistaan. Elämme suuren eksytyksen ja luopumuksen aikakautta, joka on ennustettu tulevaksi ennen Herramme paluuta.

Itse en kuulu helluntailaisiin enkä voi puhua asiasta "heidän suullaan", mutta sen tiedän, etteivät kaikki helluntailaiset suinkaan ole vastaanottaneet tätä kaatumisilmiötä tai menneet siihen mukaan. Eivät nekään, jotka ovat kaatumisia itse kokeneet.

On lienee aiheellista muistuttaa, että muidenkin kuin helluntailaisten kokouksissa tapahtuu näitä kaatumisia rukoustilanteissa. Esimerkkinä mainittakoon luterilaisen kirkon sisällä toimivista mm. Jalovaara, Juntunen ja Koivisto, jotka ovat sitoutuneet luterilaiseen oppiin. Muitakin toki on luterilaisen kirkon piirissä ja myös Vapaakirkossa kaatumista tavataan.

Tämä kaatumisilmiö -kuten myös "Toronton nauruherätys"- on ikävää jo siitäkin syystä, että ne ovat saaneet aikaan seurakuntien jakautumisia ja hajaannusta enemmän kuin ehkä mikään muu asia 30 viimeisen vuoden aikana.

Vastaus varsinaiseen kysymykseesi eli "kuuluvatko kaikki kaatajapapit helluntailaisiin?" on siis: "Eivät kuulu". Helluntaiseurakunnissa eivät evankelistat, opettajat ja paimenet olekaan pappeja "viran puolesta" vaan siellä tunnustetaan yleinen, uusitestamentillinen pappeus, joka tarkoittaa sitä, että jokainen uudestisyntynyt ja seurakuntaan liitetty ihminen on Jumalan pappi, olkoonpa mies tai nainen. Luterilaisesta käytännöstä poiketen on helluntaisuuden piirissä pysytty käsitykseni mukaan vielä Jumalan Sanan perustuksella, että seurakunnan paimenen tulee olla mies.

Kaikkiaan nämä kaatumisilmiöt ovat vaikea kysymys vilpittömille uskovaisille, koska niiden kokouksissa, joissa kaatumiset kuuluvat kokouksen lopussa tapahtuvaan rukouspalveluun, varoitetaan arvostelijoita mahdollisesti vastustavan Pyhää Henkeä. Ylipäätään noita valovoimaisia julistajia ja heidän sanojaan ei saisi arvostella, mutta Jumalan Sana kuitenkin kehoittaa meitä niin tekemään eikä meidän tarvitse arvostellessamme pelätä tuomioita, koska Pyhä Henki itse on kehoittanut meitä arvioimaan ja arvostelemaan kaiken, jotta emme joutuisi eksyksiin.

Rukoilkaamme kaikki yhdessä, että Jumala armahtaisi ja varjelisi omansa eksytyksen kavalilta juonilta ja johdattaisi meistä jokaisen Kristuksen rakkauden mielenlaatuun, jossa voimme rohkaista toisiamme seuraamaan kokosydämisesti Herraa ja olla jakamattomalla sydämellä Hänelle kuuliaisia.

"Me olemme kaiken tämän todistajia ja niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat". Sydämen kuuliaisuus on siis parempi kuin ulkoinen uhri ja Kristuksen itsensä seuraaminen kaatumisia verrattomasti suurempi siunaus. Uskomme kestävyys koetellaan -ei kirkastusvuorten siunauksissa eikä haltioitumisen tunteina (vaikka näilläkin on oma merkityksensä uskovan vaelluksessa)- vaan arjen ja koettelemusten keskellä Jumalan iankaikkiseen Sanaan ja sen lupauksiin luottaen.

Yhdysvaltalaisista karismaattisista seurakunnista ja niihinhän helluntaiseurakuntakin lasketaan.Milloin lie sitten ensimmäiset kaatajaiset siellä päin on vietettykkään? Luulisin että joskus viime vuosisadan alkupuolilla.Nauruheräryshän on Torontolaista alkuperää 1990 luvun puolivälin paikkeilta.