Miksi ei tehdä mitään?

Eiköhän herkkäuskoiset lapset ole pääsääntöisesti uskontojen uhreja.

Mitä lasten hyväksi voisi tehdä?

Itse kannatan 21v ikärajaa uskonnoille.
8731
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olen iloinen jo aivan pienenä saadusta ohjauksesta uskoa Jumalaan. Se on ollut ainoa elämäni lohdutus - henkilökohtainen tuki ja turva. Vaikeuksien ja kriisien aikana oivalsin armonopin merkityksen. Saan olla oma itseni heikkouksineni, hyveineni, puutteineni, iloineni, suruineni. Henkisesti vapaa elämään koko elämänkaaaren syntymästä kuolemaan.
Uskontoja käytetään vallan välineenä. Valtaa pidetään yllä peloittelulla. Ilmastonmuutos, energiakysymykset miksi kantaa niistä huolta ja tuskaa, koska tavallinen ihminen ei yksilönä niitä voi parantaa ja muuttaa. Ratkaisut ovat poliittiseten päätäjien ja muiden vallankäyttäjien käsissä.

Äänestä
  • Mitä hyötyä näet siinä että joku uskoo olemattomaan mielikuvitus hemmoon ja uskoo vielä että tämä olematon hemmo pelastaa hänet?

    Äänestä

  • Mirka ... kirjoitti:

    Mitä hyötyä näet siinä että joku uskoo olemattomaan mielikuvitus hemmoon ja uskoo vielä että tämä olematon hemmo pelastaa hänet?

    Hyötyäkö?
    Kun lapsi hakee turvaa elämässään, löytyy aina vaihtoehtoja. Aika pienenä voi joutua sen tosiasian eteen, että on yllättävän "rikas" - kolme äitiä: synnyttäjä, kasvattaja ja imettäjä. Isiä tai paremminkin isävaihtoehtoja oli jopa viisi. Synnyttäjän hautajaisissa paljastui, että ennen tuntematon se viides oli siittäjä.
    Tätä taustaa vasten jo hyvin pienenä ajatuksiini kehittyi rakastava Isä, jota kutsutaan Jumalaksi. Hyötyäkö - kyllä. Luotettava tunnetason kontakti, joka loi pohjan edes jonkinlaiselle itsetunnolle ja psyykkiselle tasapainolle.
    Olematon hemmo? Kutsuisin mieluummin Jumalaani "Iloiseksi Onniksi", jos välttämättä haluat konkreettisen nimen. Ihmisen elämään kuuluvat psyyke, tunteet, rakkaus, viha, katkeruus, tuska, ahdistus ja jopa hyvin merkillinen käsite anteeksiantamus. Yksi merkittävin oivallus on tunteiden kentässä - minun ei ole tarvinnut elää aikuisten hetkellisen intohimon vastuuttomuuden ja rakkaudettomuuden varjossa, vaan omana yksilönä antaen anteeksi ja armahtaen sekä itseäni ja kaikkia vanhempiani.
    SIIS UHRIN ASEMASTA OMAAN ELÄMÄÄN.
    Lainsäädännöllä näitä asioita ei voi hoitaa. Kokemukseni on johtanut myös siihen, että usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa.

    Äänestä

  • Adoptiolapsi kirjoitti:

    Hyötyäkö?
    Kun lapsi hakee turvaa elämässään, löytyy aina vaihtoehtoja. Aika pienenä voi joutua sen tosiasian eteen, että on yllättävän "rikas" - kolme äitiä: synnyttäjä, kasvattaja ja imettäjä. Isiä tai paremminkin isävaihtoehtoja oli jopa viisi. Synnyttäjän hautajaisissa paljastui, että ennen tuntematon se viides oli siittäjä.
    Tätä taustaa vasten jo hyvin pienenä ajatuksiini kehittyi rakastava Isä, jota kutsutaan Jumalaksi. Hyötyäkö - kyllä. Luotettava tunnetason kontakti, joka loi pohjan edes jonkinlaiselle itsetunnolle ja psyykkiselle tasapainolle.
    Olematon hemmo? Kutsuisin mieluummin Jumalaani "Iloiseksi Onniksi", jos välttämättä haluat konkreettisen nimen. Ihmisen elämään kuuluvat psyyke, tunteet, rakkaus, viha, katkeruus, tuska, ahdistus ja jopa hyvin merkillinen käsite anteeksiantamus. Yksi merkittävin oivallus on tunteiden kentässä - minun ei ole tarvinnut elää aikuisten hetkellisen intohimon vastuuttomuuden ja rakkaudettomuuden varjossa, vaan omana yksilönä antaen anteeksi ja armahtaen sekä itseäni ja kaikkia vanhempiani.
    SIIS UHRIN ASEMASTA OMAAN ELÄMÄÄN.
    Lainsäädännöllä näitä asioita ei voi hoitaa. Kokemukseni on johtanut myös siihen, että usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa.

    Kirjoituksessasi ei ole mitään järkeä. Vertaisin uskoasi skitsofreniaan jossa saat tukea olemattomalta mielikuvitus hemmolta. Yrität tietoisesti tartuttaa lapsiin skitsofreniaa.

    Olet lasten mielen raiskaaja.

    Äänestä

  • olen pettynyt rukouksilla ihmisten parantamiseen, koska olen nähnyt läheltä kuinka suuri bisnes ja rahankeruu toimii herkkäuskoisten kustannuksella.

    Äänestä

  • Adoptiolapsi kirjoitti:

    Hyötyäkö?
    Kun lapsi hakee turvaa elämässään, löytyy aina vaihtoehtoja. Aika pienenä voi joutua sen tosiasian eteen, että on yllättävän "rikas" - kolme äitiä: synnyttäjä, kasvattaja ja imettäjä. Isiä tai paremminkin isävaihtoehtoja oli jopa viisi. Synnyttäjän hautajaisissa paljastui, että ennen tuntematon se viides oli siittäjä.
    Tätä taustaa vasten jo hyvin pienenä ajatuksiini kehittyi rakastava Isä, jota kutsutaan Jumalaksi. Hyötyäkö - kyllä. Luotettava tunnetason kontakti, joka loi pohjan edes jonkinlaiselle itsetunnolle ja psyykkiselle tasapainolle.
    Olematon hemmo? Kutsuisin mieluummin Jumalaani "Iloiseksi Onniksi", jos välttämättä haluat konkreettisen nimen. Ihmisen elämään kuuluvat psyyke, tunteet, rakkaus, viha, katkeruus, tuska, ahdistus ja jopa hyvin merkillinen käsite anteeksiantamus. Yksi merkittävin oivallus on tunteiden kentässä - minun ei ole tarvinnut elää aikuisten hetkellisen intohimon vastuuttomuuden ja rakkaudettomuuden varjossa, vaan omana yksilönä antaen anteeksi ja armahtaen sekä itseäni ja kaikkia vanhempiani.
    SIIS UHRIN ASEMASTA OMAAN ELÄMÄÄN.
    Lainsäädännöllä näitä asioita ei voi hoitaa. Kokemukseni on johtanut myös siihen, että usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa.

    luettavaa! Siunausta sulle! T : "Iloinen Onni" matkassa mukana

    Äänestä

mutta usko onkin eri asia. Uskontoja on monia alkaen hindu-islam ja kristilliset laitoskirkot joissa monissa on vain uskonnollisuuden ulkokuori. Kyllä enemän tekee lapsille haittaa nykyajan telkkarin sarjat ja Harry Potterit ja kaikki kummitus ja paholaisen näköiset oliot ja örkit, joita tämänpäivän piirretyissä sarjoissa näkee. Puhumattakaan netissä pelattavista tappo- ja muista peleistä joita jo pienet lapset pelaavat kohta kun kynnelle kykenevät. Mutta! tietysti sehän on aina usko Jeesukseen, joka on kaiken pahan alku ja juuri, sellaisten ihmisten mielestä joilla on katkeruutta ja sille on sitten löydettävä kohde, ja on niin "huolehtivaista" olla huolissaan lapsista jos vaikka vähänkin joku heistä sattuisi kuulemaan evankeliumia. Tämä maailma on täynnä pahaa, mutta yksi ainoa persoona, Jeesus Kristus on ollut ja on hyvä, ja sellainen joka rakastaa jokaista ihmistä, ja joka eläessään teki vain hyviä tekoja ihmisille.

Äänestä
  • väittää että mitkään tv ohjelmat tai videopelit ei ole yhtä raskaita psyykkeelle kuin usko/uskonnot, oli kyseessä sitten hindulaisuus, islam tai jeesustelu.
    Tietenkään sinä et tätä tajua/halua tajuta koska olet itse yhden leirin jäsen joten se on toisaalta ihan ymmärrettävääkin. Totuus se ei kuitenkaan ole.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mirka ... kirjoitti:

Eiköhän herkkäuskoiset lapset ole pääsääntöisesti uskontojen uhreja.

Mitä lasten hyväksi voisi tehdä?

Itse kannatan 21v ikärajaa uskonnoille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu