Tänään olisin tosiaan menossa sinne lääkärin juttusille näitten ongelmieni kanssa, ja hermoilen jo nyt ihan kamalasti SITÄKIN!!
Ihan mahottomalta ja kamalalta tuntuu mennä sinne, vaikka apuahan sieltä varmasti saisi, ja pääsisi pikkuhiljaa elämässä taas tasapainoon.
Ketään en oikein tähän hätään saa mukaan, miestä tai ystäviä. Palkään sitä että hermoilen niin paljon etten mene ollenkaan, tai saan ainakin taas kohtauksen tästä. Onko tämä oikeesti näin vaikeaa..huoh.
Ehkä tällekin voi nauraa myöhemmin, nyt ei naurata tippaakaan.
Ihan mahottomalta ja kamalalta tuntuu mennä sinne, vaikka apuahan sieltä varmasti saisi, ja pääsisi pikkuhiljaa elämässä taas tasapainoon.
Ketään en oikein tähän hätään saa mukaan, miestä tai ystäviä. Palkään sitä että hermoilen niin paljon etten mene ollenkaan, tai saan ainakin taas kohtauksen tästä. Onko tämä oikeesti näin vaikeaa..huoh.
Ehkä tällekin voi nauraa myöhemmin, nyt ei naurata tippaakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka!
Hyvin se lääkäri käynti menee kuule.;)
Rohkeesti vaa ja ajattele omaa parastasi. Niin pääset eteenpäin.:D
Ei tarvi hermoilla ollenkaa..ei se nii kauheeta oo.
Kirjottele miten kävi. :)
Tiedän ettei ole kamalaa, kunhan sinne asti ensin pääsisin. Aika on vasta iltapäivällä. Täällä kun kotona neljän seinän sisässä tuijottaa kellonviisareita niin aika kuluu hitaasti ja hermostuttaa. Joskohan sitä keksisi jotain ajankulua, niin ei ehtisi stressaamaan..
Kiitos kuitenkin viestistäsi, minä kerron kuulumiset sitten kun sieltä selviän. =)
Tulin tänne katsomaan josko olisit kirjoitellut jotain. Hyvin se lääkäri menee, muistan kuinka itse hermoilin sitä menoa.. Itsellä kävi niin että eka käynnillä itkin ihan kamalasti, asioista puhuminen alkoi vaan itkettää.. Toinen käynti meni ihan ilman kyyneleitä! Kerrohan sitten miten meni! Jos kirjoitellaan vaikka sit tähän ketjuun kuulumisia? Vai? Tsemppiä!!
joo, kirjoitellaan vaikka tänne sitten (jos en ole jo hermostuksissani aloittanut taas uutta) xD
Kiitos sinullekin.
Nyt on viimein tohtorilla käyty. Kyllä meinasi ottaa koville, mutta selvisinpäs!
Paniikkihäiriön tosiaan totesi, käyn kuitenkin aamulla verikokeissa jotta saadaan muut syyt suljettua pois. Cipralex 5mg nyt aluksi.
Kyllä helpotti, vaikka vasta hoitoa ja "paranemista" aloitankin.
Hyvä juttu :)
Alkaako sulla nyt myös terapia tms?
Olit tosi rohkee ku menit sinne!
Mulla taas terapia ens viikolla. Jospa
nää lääkkeet alkais pikkuhiljaa vaikuttaan..
Toivottavasti ei tarvi vaihtaa lääkkeitä!
Kirjotellaan taas!
edes puhetta.. Luultavasti sitten lääkäri ajatteli niin, että jos ei tunnu lääkitys auttavan niin sitten.. En älynnyt sitä edes kysyä kun olin aikalailla hermostuneessa tilassa. Noh, pitää katsoa mitä tässä tapahtuu. :) Pakko ajatella positiivisesti, on kai tälläkin joku tarkoitus.
Hei, mulla myös oli vaikeaa mennä lääkärille mutta se osottautui yhdeksi elämän parhaista päätöksistä :) Mulla oli paniikkihäiriö kolmisen kuukautta ennen kuin olin niin pohjalla että oli pakko hakea apua. Tämä oli viime vuoden kesäkuussa. Lääkkeeksi sain Sepramin ja sitä käytin aina tämän vuoden syyskuuhun asti kunnes koin olevani niin terve että voisin lopettaa lääkityksen. Tein sen pikkuhiljaa ja pelotti tietty ihan hirveesti että jos kohtaukset uusivat tai jotain muuta mutta ei. Olen nyt ollut syyskuusta asti ilman lääkkeitä ja hyvin on mennyt, koen eläväni täysin samanlaista elämää kun aikana ennen paniikkihäiriötä. En vieläkään tiedä miksi kyseinen paska kohdalleni osui mutta nyt jo osaa nähdä edes jotain hyvää siinäkin eli vahvistaahan tuo todella paljon kun joutuu kamppailemaan niin kokonaisvaltaisen ongelman kanssa :( Mutta tsemppiä teille kaikille!
sain ihan saman diagnoosin ja lääkkeet kuin sinä. Ois kiva kuulla jatkossakin miten pärjäilet :) Itse menin ihan viime tipassa..oon oireillut enempi ja vähempi miltei 5 vuotta!