Asiallisesti reagoit tuohon sapatti-vaino harhaisuuteen; usko Jeesukseen saattaa herättää vastustusta, mutta sapatin nostaminen vainon syyksi on kristinuskon välttelemistä. Historia ei tunne malleja sille, että sunnuntaita olisi pakotettu vietettäväksi ja sapattia pyhänä pitäviä olisi sen takia vainottu? Esimerkiksi, ensimmäisten vuosisatojen aikana kristittyjä ei pyritty pakottamaan sunnuntaiviettoon, eikä heitä vainottu varsinkaan sapatin takia, kun se ei ollut heille lepopäiväkysymys! Kynnyskysymys oli aluksi suhde maalliseen valtiovaltaan ja kun esivalta oli omaksunut kristinuskon, mitä tulkintaa uskon määrittämisessä tulisi seurata.
Myöhemmin Valdolaiset harrastivat polygamiaa ja olivat poliittisia separatisteja, jotka pyrkivät irrottautumaan vallitsevasta yhteiskunnasta. Hugenotit eivät viettäneet sapattia, eikä sunnuntai-pakkoa heille tuputettu vaan he olivat kaatamassa Ranskan hallitusta. Englannissa kuningatar Elisabetin ja Marian välinen valtataistelu ei koskenut miltään osin lepopäiväkäytäntöä.
Kun kristilliset ääriliikkeet ovat kohdanneet yhteiskunnan vastustusta, ei se ole johtunut sapatin viettämisestä tai Raamatun lukemisesta vaan siihen on liittynyt yhteiskuntatottelemattomuutta; veroja ei ole maksettu (esivalta) ja moraalisäädöksiä on rikottu (polygamia) tai on vastustettu virkakäsityksiä. Yhteiskunnan toisessa ääripäässä tiedeyhteisö on kokenut kovia kun kulloistakin vallitsevaa maailmankuvaa on kyseenalaistettu ja on koettu sen murentavan uskonnollista auktoriteettia.
Mutta, että lepopäiväkysymys olisi ollut vainon syy, sellaisen tapauksen esille tuominen olisi mielenkiintoinen historiallinen löytö! Sapatti-lepopäivä saattaa ilmetä osana laajempaa kapinallisuutta vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Siinäkin tapauksessa, ei se, että joku valitsee lepopäiväkseen lauantain, ole syy yhteiskunnalliseen torjuntaan. Kyse on vastahankakokonaisuudesta, jossa otaksuttavasti kielletään yhteiskunnalle tärkeitä arvoja.
Jean Calvinin toimintaan Genevessä ei liittynyt sapatti-aspektia, kuitenkin hänen ”kristillinen yhteiskuntansa” osoittautui tyranniaksi. Hän joutuikin lähtemään maanpakoon, eikä saanut palata Geneveen, ennen kuin hän osaltansa takasi kaikille kansalaisille perusoikeudet. Amerikkalainen evankelisuus on luonteeltaan tällaista hirmuvaltaa, joka polkee ihmisoikeuksia. Siksi kristityn velvollisuus on vartioida, etteivät tällaiset ääriliikkeet saa määräämisotetta yhteiskunnassa. Jos jonkun tällaisen liikkeen ohjelmassa on lepopäiväkysymys, niin ei se ole lepopäiväkysymys, joka on ongelmallinen vaan miten tuota lepopäiväkysymystä toteutetaan osana jotakin asenteellista kokonaisuutta.
Ongelmana on tilanne, jossa uskomus halutaan normittaa. Toki, suvaitsevaisuus ja yksilön oikeuksien kunnioitus ovat tavallaan myös uskomuksia parhaasta toimintamallista – mutta veri on virrannut ja ahdistuneisuus on vallinnut kun suvaitsemattomuus on ottanut yliotteen. Suvaitsemattomuus ei ole Jumalan hallintomalli, ihmiskunnan historia on todiste sille (Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille). Suvaitsemattomuus on se umpikuja johon Jeesus törmäsi, ihmisten keskuudessa, joka johti ristille. Suvaitsemattomuutta on kaikki sellainen asenne, joka passittaa, toisella tavalla ajattelevan tai toimivan henkilön helvettiin. Keskeinen haaste onkin, miten pysäyttää niiden toiminta, jotka pyrkivät alistamaan, sortumatta itse siihen, mitä haluaa välttää?
Adventistisessa teologiassa, sapatti on keskeinen väline valtapoliittisessa pelissä. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että kaikkien muiden kristillisten yhteisöjen oikeutus olemassaoloon halutaan kieltää. Sapatti-symbolin kautta haastetaan koko kristillinen perinne ja omitaan tulkinnallinen totuus itselle. Siksi se näkökulma, miten suurin osa ihmiskunnasta asemoituu lepopäiväkysymyksessä (kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta ei ole kristillinen), ei ole oleellinen, koska taistelu on nimenomaan kristinuskon tulkinnallisesta yksinoikeudesta. Johdannaisena sunnuntaista muodostuu harhaoppisuuden vertauskuva. Näin ollen, suuri välienselvittely on väistämätön, adventistisen teologian vinkkelistä katsottuna.
Lepopäiväkysymys ei kuitenkaan saa kovin suuria joukkoja liikkeelle. Tarvitaan muita, suurta yleisöä kosiskelevia teemoja. Niinpä yleisessä fundamentalismissa ja karismaattisuudessa on niitä elementtejä, josta voi koota yhteiskuntavastaisen kokonaispaketin, jolla on jotakin poliittista painoarvoa. Näin syntyy perinteisen adventismin ja evankelisten epäpyhä liitto. Tämä liitto natisee humoristisella tavalla tämänkin palstan kirjoittelussa. Adventisteja lyödään mennen tullen, koska heillä on sapatti totuuden merkkinä ja nainen vaikuttajayksilönä. Adventistit sivaltavat vuorostansa, uskomuksellansa erityisasemastansa, muita uskovaisia. Ainoana yhdistävänä tekijänä on kapinointi vallitsevaa kristillisyyttä vastaan ja halu nousta valta-asemaan
Myöhemmin Valdolaiset harrastivat polygamiaa ja olivat poliittisia separatisteja, jotka pyrkivät irrottautumaan vallitsevasta yhteiskunnasta. Hugenotit eivät viettäneet sapattia, eikä sunnuntai-pakkoa heille tuputettu vaan he olivat kaatamassa Ranskan hallitusta. Englannissa kuningatar Elisabetin ja Marian välinen valtataistelu ei koskenut miltään osin lepopäiväkäytäntöä.
Kun kristilliset ääriliikkeet ovat kohdanneet yhteiskunnan vastustusta, ei se ole johtunut sapatin viettämisestä tai Raamatun lukemisesta vaan siihen on liittynyt yhteiskuntatottelemattomuutta; veroja ei ole maksettu (esivalta) ja moraalisäädöksiä on rikottu (polygamia) tai on vastustettu virkakäsityksiä. Yhteiskunnan toisessa ääripäässä tiedeyhteisö on kokenut kovia kun kulloistakin vallitsevaa maailmankuvaa on kyseenalaistettu ja on koettu sen murentavan uskonnollista auktoriteettia.
Mutta, että lepopäiväkysymys olisi ollut vainon syy, sellaisen tapauksen esille tuominen olisi mielenkiintoinen historiallinen löytö! Sapatti-lepopäivä saattaa ilmetä osana laajempaa kapinallisuutta vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Siinäkin tapauksessa, ei se, että joku valitsee lepopäiväkseen lauantain, ole syy yhteiskunnalliseen torjuntaan. Kyse on vastahankakokonaisuudesta, jossa otaksuttavasti kielletään yhteiskunnalle tärkeitä arvoja.
Jean Calvinin toimintaan Genevessä ei liittynyt sapatti-aspektia, kuitenkin hänen ”kristillinen yhteiskuntansa” osoittautui tyranniaksi. Hän joutuikin lähtemään maanpakoon, eikä saanut palata Geneveen, ennen kuin hän osaltansa takasi kaikille kansalaisille perusoikeudet. Amerikkalainen evankelisuus on luonteeltaan tällaista hirmuvaltaa, joka polkee ihmisoikeuksia. Siksi kristityn velvollisuus on vartioida, etteivät tällaiset ääriliikkeet saa määräämisotetta yhteiskunnassa. Jos jonkun tällaisen liikkeen ohjelmassa on lepopäiväkysymys, niin ei se ole lepopäiväkysymys, joka on ongelmallinen vaan miten tuota lepopäiväkysymystä toteutetaan osana jotakin asenteellista kokonaisuutta.
Ongelmana on tilanne, jossa uskomus halutaan normittaa. Toki, suvaitsevaisuus ja yksilön oikeuksien kunnioitus ovat tavallaan myös uskomuksia parhaasta toimintamallista – mutta veri on virrannut ja ahdistuneisuus on vallinnut kun suvaitsemattomuus on ottanut yliotteen. Suvaitsemattomuus ei ole Jumalan hallintomalli, ihmiskunnan historia on todiste sille (Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille). Suvaitsemattomuus on se umpikuja johon Jeesus törmäsi, ihmisten keskuudessa, joka johti ristille. Suvaitsemattomuutta on kaikki sellainen asenne, joka passittaa, toisella tavalla ajattelevan tai toimivan henkilön helvettiin. Keskeinen haaste onkin, miten pysäyttää niiden toiminta, jotka pyrkivät alistamaan, sortumatta itse siihen, mitä haluaa välttää?
Adventistisessa teologiassa, sapatti on keskeinen väline valtapoliittisessa pelissä. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että kaikkien muiden kristillisten yhteisöjen oikeutus olemassaoloon halutaan kieltää. Sapatti-symbolin kautta haastetaan koko kristillinen perinne ja omitaan tulkinnallinen totuus itselle. Siksi se näkökulma, miten suurin osa ihmiskunnasta asemoituu lepopäiväkysymyksessä (kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta ei ole kristillinen), ei ole oleellinen, koska taistelu on nimenomaan kristinuskon tulkinnallisesta yksinoikeudesta. Johdannaisena sunnuntaista muodostuu harhaoppisuuden vertauskuva. Näin ollen, suuri välienselvittely on väistämätön, adventistisen teologian vinkkelistä katsottuna.
Lepopäiväkysymys ei kuitenkaan saa kovin suuria joukkoja liikkeelle. Tarvitaan muita, suurta yleisöä kosiskelevia teemoja. Niinpä yleisessä fundamentalismissa ja karismaattisuudessa on niitä elementtejä, josta voi koota yhteiskuntavastaisen kokonaispaketin, jolla on jotakin poliittista painoarvoa. Näin syntyy perinteisen adventismin ja evankelisten epäpyhä liitto. Tämä liitto natisee humoristisella tavalla tämänkin palstan kirjoittelussa. Adventisteja lyödään mennen tullen, koska heillä on sapatti totuuden merkkinä ja nainen vaikuttajayksilönä. Adventistit sivaltavat vuorostansa, uskomuksellansa erityisasemastansa, muita uskovaisia. Ainoana yhdistävänä tekijänä on kapinointi vallitsevaa kristillisyyttä vastaan ja halu nousta valta-asemaan
Vastaukset 27
Vanhimmat
ihan lähimenneisyydestä. 1800-luvun lopussa Yhdysvalloissa useissa osavaltioissa säädettiin laki, joka pakotti kaikki viettämään sunnuntaita. Useita satoja adventisteja heitettiin surutta vankilaan sapatin takia. Syyte oli nimen omaan "sunnuntain rikkojat". Laki jouduttiin mitätöimään, kun Adventtikirkko valitti asiasta liittovaltion korkeimpaan oikeuteen.
yx advari
Yhdysvalloissa poliittisesti aktiivinen kristillinen oikeisto (Christian Coalition) on jo useiden vuosien ajan julkisesti vaatinut sunnuntailakien asettamista voimaan Yhdysvalloissa. Toistaiseksi kaikki heidän yrityksensä ovat epäonnistuneet tuen puutteessa.
Raamattu esittää kuitenkin selkeästi, että tuo tilanne muuttuu ja maasta noussut peto eli Yhdysvaltojen luopioksi muuttunut protestanttinen kristillisyys tulee pakottamaan tuollaisen lain maallisten kansanedustajien avulla (jotka vain haluavat säilyttää valta-asemansa kansansuosiolla) voimaan. Silloin tulette näkemään, että viimeinen kiista totuuden ja valheen välillä käydään nimen omaan sapatin ja sunnuntain välillä. Ja sapatinviettäjien verta tullaan vuodattamaan. Tästäkin on historiassa saatu esimakua. Muutama vuosi sitten Meksikossa joukko kiihkomielisiä roomalaiskatolisia erään munkin johdolla tappoi useita paikkakuntansa adventisteja "sunnuntain häpäisemisen ja Neitsyt Marian kumartamisesta kieltäytymisen" vuoksi.
Olen henkilökohtaisesti nähnyt erään Etelä-Amerikkalaisen piispan kiertokirjeen (julkaistu Yhdysvaltalaisessa journalissa), jossa piispa julkisesti vaati valtiota (ja kas kummaa, Yhdysvaltoja) hävittämään seitsemännen päivän adventistit kirottuina Jumalan vihollisina. Asiasta nousi niin iso meteli. El ei se vainon henki ole mihinkään hävinnyt.
Te vain ette tiedä, että tällaista tapahtuu nykyaikana.
yx advari
että muuttaisit sinne, missä sinua vainotaan. Sehän on teidän sapatinviettonne päämäärä. Suomessa ei kukaan alistu adventistien tahtoon vainoista :)
1930-50 luvuilla meni työpaikka, vaikka vankilaan ei joutunutkaan (paitsi toisen maailman sodan aikana).
Vaino ei ole kenenkään päämäärä. Vaino on seurausta uskollisuudesta Jumalalle, kun jumalattomat vihaavat totuutta ja totuuden puolustajia.
yx advari
...ja seurataan vaan, mitä Amerikassa tapahtuu ,niin
tiedetään missä mennään.
Tämähän on samanlaista, mitä tapahtui muinoin Rooman
valtiossa;keisari rakennutti itselleen temppeleitä
joissa häntä Jumalana palvottiin, yksi päivä vuodessa
julistettiin herran päiväksi eli siis keisarin palvonnan päiväksi.Jos ei taas palvonut keisaria,
joutui vankilaan,ilmestyskirjan Johanneskin joutui
vankilaan Patmos-saarelle juuri siksi, että ei herran päivänä palvonut keisaria.Eihän kristitty niin
voikaan tehdä...Tuo päivä ei siis tarkoita tässä sunnuntaita.
Niin suojassa kaikesta siitä, mitä maailmalla tapahtuu.
Vanhimmat adventistit voisivat kyllä kertoa, mitä ovat uskonsa tähden saaneet kokea tässä maassa.
Mutta mitä niitä nyt tällä palstalla kertoilrmaan.
Sen vain sanon,tässä maassa ei todellista uskonnon vapautta ole vieläkään.
En tunne urbaanilegendasi todenperäisyyttä. Hyvin se on salattu suurelta yleisöltä ja historioitsijoilta! Todistit kuitenkin oman näkökohtasi mitättömäksi? Oikeusvaltio toimi joka tapauksessa, eikä mistään vainosta voida puhua. Ja pitääkös mennä loukkaamaan lähimmäisen uskonnollista vakaumusta ja päristellä ruohonleikkurilla jumalanpalvelusaikana? Pakollinen sunnuntai-lepopäivä ei tarkoita samalla lauantai-lepopäivän kieltämistä!
Juuri niitä (kristillinen koalitio)suuremmaksi osaksi
katolilaisia, jotka työskentelee ihan siellä ruohonjuuritasolla, heillä on valtavat kirkot, yhteenkin mahtuu 16 000 ihmistä kerralla.
Heille myös sanotaan ketä kannattaa äänestää ja
näin he saavat oman asiansa kannattajia senaattiin?
Ja kun heitä on tarpeeksi, niin se laki minkä he
haluavat menee läpi. Ihmettelen vain, mikä vielä pidättää...
Mutta johtaahan pakollinen sunnuntaipäivä-pyhä ilman muuta sen toisen päivän tallaamiseen, kun sitä pidetään markkinapäivänä.En kyllä päristelisi
ruohonleikkurilla sunnuntaina, kuin vasta iltapäivällä.
se lauantai nykyisellään ole markkinapäivä?
kun ei laittanut lapsiaan lauantaina eli sapattina kouluun.
Niin voi käydä, jos pullikoi Suomen lakia vastaan.
Rakas ystävä en epäile etteikö sapatin pitäjiä ole vainottu ja se on ollut todella väärin.Mutta raamatussa ei löydy yhtäkään kohtaa että Jeesus olis sanonnut ,että sapatin tähden teitä tullaan vainoamaan ,vaan Jeesus sanoi nimenomaan, että minun nimeni (Jeesuksen nimen) tähden teitä vainotaan .
Minusta on häpeällistä , loukkaavaa ja Jeesusta alentavaa väittää, että sapatti olis lopunaikana joku jonka tähden meitä vainotaan .Siksi rakas ystävä ota todesta Jeesuksen omat sanat, mitä hän meille sanoo ,muuten sinä teet Hänestä valehtelijan.
Miettikääpä jokainen tahollaan kuinka paljon on tapettu Kristittyjä sapatin takia ja kuinka paljon Jeesuksen nimen tähden tähän päivään mennessä ja kuinka paljon vielä tullaan tekemään.
Siunausta sinulle yx advari.
kuolee kun vanhemmat eivät anna tehdä verensiirtoa? Silittää päätä vai, huutaa Hallelujaa! ja sanoa, että se oli Jumalan tahto ja uskonne pyhittää kaiken:
Raamatunkohtaan se verikielto heidän uskossaan perustetaan?
yleensä juuri lauantaina,ikävä kyllä, mutta nykyään
on kaupat auki sunnuntaisinkin, vaikka toisilla on
ns.pyhäpäivä.Eikös se mitään merkitse?
Kyllähän historia itseään toistaa.
Miksi se raamatunkohta ei koske muita kuin jehovia?
verensyöntikiellon yhteydessä olevaan veren kartamiskohtaan. Taisi olla "Jerusalemin kirkolliskokouksen" päätöksessä Apt:ssa.
siitä.
Onko lutkulainen toinen nimi luterilaisille, kuten adventisteista käytetään advari,helluntailaisista hellari ja TV:stä telkkari?
Ei se varmaankaan ole yleisesti luterilaisten nimi,vaikka olenkin luterlainen.
Otin tällaisen nimen siksi,että tämä nimi on jo valmiiksi haukuttu niin sitä ei silloin tarvii enää haukkua.Että tallainen lokiikka.
Kun katselen syksyllä lintujen käyttäytyistä, niin huomaan miten ne kokoontuvat pensaisiin, puihin, langoille ja pelloille. Niillä on yhteinen asia edessä, nimittäin muutto etelään.
Jeesus on meille häneen usksoville antanut lupauksen paluustataan (Joh. 14:1-3). Jos me todella tähän lupaukseen uskomme, niin eikö sen tulisi yhdistää jo nyt meitä tulevan Isän kodin asukkaita? Siunausta sinulle ja kiitos vielä viestistäsi.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että koska me kerran olemme saman Isän lapsia niin enepi sen pitäisi meitä yhdistää kuin se nykyään yhdistää.
Ja kun seuraa täällä näitä kiihkeitä oppi keskusteluja joihin itsekkin olen omalta osaltani myös ollut mukana. Tuskinpa nämä keskustelut on ketään rakentaneet ehkäpä paremminkin hajoittaneet .Siksipä toivonkin että tänä aikana ,tässä kylmässä ja pimeässä rakkaudettomuuden maailmassa syntyisi ei vain uskonpuhdistus vaan "rakkaudenpuhdistus".Kumpa me Taivaan Isän lapset löytäisimme sen rakkauden voiman ,joka on kätkettynä raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen.Ja lähtisimme valloittamaan maailmaa Jeesuksen rakkaudella . Varmaan silloin maailman ongelmista suurin osa olis ratkaistu.
Joku on piirtänyt Irvikuvan Jumalan seurakunnan historiasta :Ensimmäisinä vuosisatoina maailmassa oli Jumalan seurakunta ,jossa oli sekä usko että rakkaus.Sitten tulivat pimeän keski-ajan vuosisadat ja seurakunta kadotti molemmat.Uskonpuhdistuksen aikana ,usko löytyi ,mutta rakkaus on vieläkin kadoksissa.
Siunausta ja Jeesuksen antamaa rauhaa elämääsi.
peräänkuuluttamasi tarpeen totuudellisuuden, olisin huomattavasti varovaisempi historian hahmotuksesta. Hyvänä esimerkkinä voimme nostaa esille 800-vuoden takaa rakkauden apostoli Franciscus Assisilaisen! Hänen elämänsä motto ”Menkää maailmaan, ihmisten luo, osoittakaa rakkautenne teoissa ja totuudessa” ei ole ainoastaan valopilkku keskiaikaisessa yhteiskunnassa vaan vaikutukseltaan mittava. Moni lainsuojaton, hyljeksitty, yhteiskunnan syrjimä, kärsivä ja hädässä oleva saivat lohtua, turvaa ja ennen kaikkea kokemuksen Jumalan rakkaudesta, fransiskaani veljien, lähimmäistään palvelevan kutsumustyön kautta. Jumala on voimallinen kaikkina aikoina.
Olet oikeassa siinä, että aina on Jumalalla jokaisena aikana niitä jotka ovat Hänelle uskollisia, ettei uskonliekki kokonaan sammu.Silloinkin kun oli pimeä-keskiaika
Mutta historian tarina kertoo kuinka jouluna pappi mainitsi Jeesuksen seimestä ,että heinät olivat seimessä,ja sitten alkoi kertoa heinän kylvöstä ja kasvatuksesta .Ehkä tämä kertoo lähinnä sitä aikaa kuinka kaukana oltiin todellisesta uskosta. Mietinkin sitä kuinka Euroopassa tänään on kaiken laista pimeyttä .Kysymys kuuluukin joko pian aletaan tarvitsemaan lähetyssaarnaajia Euroopassa ja tulevatko lähetystyön tekijät niistä maista johon me Eurooppalaiset olemme tehneet lähetystyötä.Vai toteutuuko pian nuo Jeesuksen sanat vapaasti lainattuna :Kun Minä tulen ,löydänkö Minä uskoa maanpäältä.
,, tosin tuo sinun lainaus liittyy valistusajan Suomeen, eikä keskiaikaan! Monin tavoin kunnostautunut Anders (Antti) Chydenius oli kuuluisa pitkistä saarnoista, joissa hän käsitteli maanviljelyksen uudistuksia, tehden jossain vaiheessa puhettaan nopean aasinsilta hyppäyksen Raamatulliseen teemaan.