milloin tuli voimaan laki, että kirkkoon kuulumattoman lapsen ei tarvitse osallistua uskonnon opetukseen.
Tuli vaan mieleeni, kun eräs henkilö kertoi, että hän on vanhempiensa mukana eronnut kirkosta jo ennen kouluikää, mutta kävi silti uskontotunneilla. Siitä on tosin jo 50 vuotta aikaa.
Tuli vaan mieleeni, kun eräs henkilö kertoi, että hän on vanhempiensa mukana eronnut kirkosta jo ennen kouluikää, mutta kävi silti uskontotunneilla. Siitä on tosin jo 50 vuotta aikaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä vanha UVL jo kertoi että "Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta."
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1922/19220267
Teoriassa sama päti jo 1889 alkaen: "Lapsi, joka ei kuulu evankelis-lutherilaiseen oppiin, pitää vapautettaman sen uskonopin opetuksesta asianomaisen hoitomiehen vaatiessa sekä kansakoulussa että alkeis-oppilaitoksessa; kuitenkin tulee tarkastelijan ja johtokunnan edellisessä sekä rehtorin tahi johtajattaren jälkimmäisessä valvoa, että semmoinen lapsi hoitomiehen toimesta saapi tarpeellista uskonnon opetusta." Mutta tuolloin ei saanut perustaa vapaasti kuin protestanttisia uskontokuntia.
http://www.uskonnonvapaus.fi/lait/eriuskolaislaki.html
Eri asia on, missä määrin noita oikeuksia käytännössä on tunnettu tavallisten kuolevaisten keskuudessa, saati sitten kansankynttilöiden toimesta noudatettu.
Nyt olen entistä hämmentyneempi. Siis aika selkeästi on 50-luvulla lakia rikottu, kun ei vanhemmille ole annettu tietoa tällaisesta mahdollisuudesta.
No se eriarvoistaminen ja salailu näkyy kyllä vieläkin kouluissa. Opettajat jakavat rippikoulukaavakkeita, mutta kieltävät joissain kouluissa tuomasta prometheusleirimainoksia.
Paljon on vielä tehtävää.
Käsittääkseni uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat tulisi laittaa ET-opetukseen ellei heidän vanhempansa valitse enemmistöuskontoa. Käytäntö lienee edelleen, että kaikki laitetaan enemmistöuskontoon elleivät vanhemmat aktiivisesti halua lapsiaan ET-opetukseen (kunnalle halvin ratkaisu). Onko asiaa tutkittu?
vastaako tämä kysymykseesi, mutta muutakaan en löytänyt.
http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/uskonto-et.html
Käytäntö horjuu, ja verrattuna vanhan lain aikaiseen käytäntöön nähdään selvä bias kohti luterilaisuutta.
Aiemmin laitettiin lapset evlut opetukseen, ja se siitä. Vanhemmat saivat - jos ja vain jos itse olivat aktiivisia - sitten ilmoittaa että eikun ET-opetukseen. Rehtorit eivät juurikaan tuoneet esille tuota vaihtoehtoa.
Nykyään vaihtoehto tuodaan erittäin selkeästi esille. Periaatteessa vanhan lain aikaisen käytännön jatke olisi kysyä uskontokunta, tehdä valinta ja lopettaa siihen. Aktiivinen vanhempi voisi siirtää lapsensa evlut uskontoon.
Nykyään saatetaan kysyä ensin uskontokunta ja sitten katsomusaine - vaikka uskontokunnan ollessa evlut ei vaihtoehtoja todellisuudessa ole.
"Aiemmin laitettiin lapset evlut opetukseen, ja se siitä. Vanhemmat saivat - jos ja vain jos itse olivat aktiivisia - sitten ilmoittaa että eikun ET-opetukseen. Rehtorit eivät juurikaan tuoneet esille tuota vaihtoehtoa."
Kuulopuheiden mukaan juuri tällainen tilanne on edelleen Valkeakoskella. Uskon, että samanlainen tilanne on monissa pikkukunnissa. Onko kukaan tutkinut ET-oppilaiden määrän kehitystä eri kunnissa?
Tunteeko kukaan paremmin Valkeakosken tilannetta?
"Nykyään vaihtoehto tuodaan erittäin selkeästi esille. Periaatteessa vanhan lain aikaisen käytännön jatke olisi kysyä uskontokunta, tehdä valinta ja lopettaa siihen."
Tämä olisi mielestäni järkevin tapa hoita asia.
Vapaa-ajattelijoilla on pientä projektia menossa asian suhteen. et-opetus.fi onkin jo varattu tarkoitukseen. Mutta asia nyt ei varmaan kovin vauhdilla etene, vapaaehtoisorganisaatio kun olemme. Koko maan kattavaa tutkimusta ei varmaan saada tehtyä, mutta esim. 10 suurinta kaupunkia, 5 pientä kaupunkia ja 5 pikkukuntaa olisi varmaan mahdollista ottaa ikäänkuin tarkempaan analyysiin.
Nimenomaisesti Valkeakosken tilanteesta en ole kuullut.
Miten käy opettajan, joka opettaa työkseen uskontoa ja muita aineita? Saako opettaja jatkaa uskonnonopettajan virassaan kirkosta erottuaan? Voidaanko virkaan valita opettaja, joka ei kuulu kirkkoon? Onko yleensäkin koulun uskonnonopettajan pakko kuulua kirkkoon, jos hänellä on muodollinen koulutus uskonnon opettamiseen yliopistosta hankittu? Onko tällaisesta tietoa?
Uskonnon opettajan ei tarvitse kuulua kirkkoon. Ao. laki muuttui 1.8.2003.
(Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453 määrää lopussa "Tällä lailla kumotaan - - Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseensa katsomatta 10 päivänä kesäkuuta 1921 annettu laki (173/1921) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen", ja tuo mainittu laki taas on ollut ennen vanhaa uskonnonvapauslakia tehty laki, joka määräsi eräin luetelluin poikkeuksin että valtion virkaan kelpaa kuka vain. Nämä luetellut poikkeukset sitten tosiassa rajoittivat uskonnottomille suotuja virkoja, ja niitä purettiin hiljalleen. Viimeinen rajoitus oli tuo uskonnon opettamista koskeva määräys. Se, ja samalla siis koko laki, kumottiin siis muutama vuosi sitten.
Helppoa tämä lainsäädäntö :=) )
"Uskonnon opettajan ei tarvitse kuulua kirkkoon. Ao. laki muuttui 1.8.2003."
Jos kerran uskontoja on pakko omana oppiaineenaan koulussa yleisen oppivelvollisuuden nimissä opettaa, niin vähintä mitä lasten hyväksi voisi tehdä, on edellyttää opettajalta itseltään taikauskottomuutta.
Hyvä asia tuo lakimuutos. Kyllä opettaja saa opettamiseen pätevyyden yliopistosta. Ei siihen uskontokunnan jäsenyyttä tarvita. Uskonnonopettajan koulutuksessa opiskellaan useita eri uskontojen sisältöjä ja niihin liittyviä asioita, eikä uskonnon opettamisessa ole kyse jonkun uskonnon tyrkyttämisestä, vaan tiedon ja ymmärryksen avaamisesta eri maailman uskontoihin ja niiden vaikutuksiin maailmassa. Ihmettelin todella, miksi uskonnonopettajan piti aiemmin kuulua kirkkoon.
ihmetteli myös ystäväni, joka oli eronnut kirkosta.
Koska hän oli saanut luokanopettajan koulutuksen, hän ei saanut töitä, koska ei kuulunut kirkkoon.
Vuosi työttömyyttä riitti ja kilttinä poikana liittyi takaisin. Kun sitten eläkepäivät koittivat hän erosi toisen kerran.
Jos laki ei enää velvoittanut kirkkoon kuulumista, niin eikös se silloin ollut syrjintää, jos hän ei uskontoasian perusteella saanut virkaa, jos muuten oli paras hakija? Oliko hänellä eniten kokemusta ja koulutusta?
tilanteesta paljon ennen uutta lakia. Monta vuosikymmentä sitten. Nythän tilanne on eri.
Vaikka lain mukaan tilanne on eri, miten lienee käytäntö? Ainakin pikkupaikkakunnilla kaikki tuntee kaikki ja kyllä tiedetään, jos ei joku kirkkoon kuulu. Onko sellaisella ihmisellä mahdollisuutta saada virkaa ja varsinkaan uskonnon/filosofian tms virkaa? Usein filosofian, psykologian tai jonkun sellaisen aineen opettaja on myös uskonnon opettaja.
niin se on yksityisasia, eikä viranomainen saa kertoa siitä kenellekään, muutoin syyllistyy virkavirheeseen.
On tietysti myös (vaikka olisi kuinka pieni paikkakunta) syrjintää jos pätevin opettaja ei saa paikkaa siksi että ei kuulu kirkkoon. Vuoden 2003 jälkeen uskonnonopettajan ei ole tarvinnut kuulua kirkkoon.
uskontotunneilta koska en kuulunut kirkkoon enkä kuulu vieläkään. Siihen tarvittiin vanhempien lupa koska olin alaikäinen.
ihmettelin vain sitä, että kyseisen henkilön vanhemmille ei kukaan kertonut, että kirkkoon kuulumattoman ei tarvitse käydä uskontotunneilla. Ja kyseinen henkilö aloitti koulunsa vuonna 1956.
Eli koulu kyllä selkeästi mielestäni rikkoi lakia. Eihän voi olettaa, että siihen aikaan kukaan tavallinen ihminen edes osasi epäillä, että tällainen mahdollisuus on olemassa.