Pietari ja Cornelius (Apt. 10:1-8)

PIETARI JA CORNELIUS
Apt. 10:1-8
--
10:1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.
10:2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.
10:3 Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!"
10:4 Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
10:5 Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;
10:6 hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla."
10:7 Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta
10:8 ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen.
--
Kesarea (1) oli roomalaisen hallinnon keskus. Siellä toimi Kornelius, Rooman armeijan ”sadanpäämiehenä” . Hän perhekuntineen kuului ”Jumalaa pelkääväisiin” pakanoihin, eli uskoi Israelin Jumalaan.

Kornelius eli hurskaasti antaen paljon almuja ja oli uskollinen rukoilija (2). Hän ilmeisesti piti, juutalaiseen tapaan, kiinni tietyistä rukoushetkistä.

Eräässä tällaisessa päivittäisessä rukouhetkessä-kolmelta iltapäivällä- Jumalan sanansaattaja, enkeli, ilmestyy hänelle.
Kornelius saa enkeliltä kehoituksen noutaa Pietari Joppesta, nahkuri Simonin luota (5,6). Tämän tehtävän hän antaa kahdelle palvelijalleen ja eräälle uskonveljelleen, joka myös oli sotilas.

Näyttää siltä, että Korneliuksen suhde alaisiinsa oli läheinen.
Yhteinen usko luo yhteyden, johon kuului tasa-arvo ja veljeys.
Näin on tänäänkin. Yksi ja sama Herra, yksi ja sama usko, yksi ja sama kaste yhdistävät uskovat toisiinsa (Ef. 4:5).
-
”Kaste ja usko yhteen näin kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä”

(Virsi 197:3).