Herään aamulla auringon paisteeseen ja koiran pentujen tömistelyyn. Annan niille ison halin ja kolmannenkin.
En voi koskaan ymmärtää sitä mitä tämä pieni olento sai minussa aikaan.
Tänään on syntymäpäiväni. Täytän 6 vuotta. Hymyssä suin juoksen alas keittiöön toivoen, että joku on minua vastassa.
Kukaan ei ole kotona. Menen taas leikkimään pentujen kanssa. He ovat niin viattomia.
Seuraavana päivänäkään kukaan ei ole kotona. En tiedä mitä teen. Koiranpennuilta on ruoka loppu.
Ei vieläkään kukaan kotona. On jo 3 päivää kulunut. Minun täytyy itse mennä kauppaan. Joudun kävelemään yli tunnin.
Kun pääsen kauppaan. Vihaiset silmät katsovat. Olen heille pelkkä pahantekijä. EN tiedä miksi. Mitä olen heille tehnyt?
Ostan vähän jauhelihaa koiranpennuille ja koiranruokapussin. Rahaa ei kuitenkaan jäänyt minulle. Mitä minä tänään syön?
Laihat koiranpentuni ovat todella onnnellsia saadessaan ravintoa kun pääsen kotiin. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Kotona väsyneenä kellahdan ja soitan äidille, että miksi hän ei ole vielä tullut.
Hän lupaa tulla. Humalainen ääni sanoo.
Seuraavana päivänä ei vieläkään ketään tule.
Vuosia kuluu ja menee. Hän tulee ja menee. Saan joskus ruokaa. Aina en. Onneksi koiranpennut sentään saavat.
12 vuotta kulunut syntymäpäivästäni . Hän lähtee lopullisesti. Minun piti olla koiranpentujen luona kun hän kuoli sairaalassa.
En saanut sanoa yhtään kivaa sanaa.
En vuosien aikana.
Yhtäään.
Olen yksin kun sosiaalityöntekijät sopivat minusta.
Joudun myymään kaikki koiranpennut pois. Aikuiset koirat piikitetään äidin luokse.
Olen yksin. Ystäväni on murhattu ja myyty.
Ne ainoat ystävät, joita vielä kaipaan.
Miksi he veivät minulta kaiken?
Kaikki myytiin.
Miksi?
En voi koskaan ymmärtää sitä mitä tämä pieni olento sai minussa aikaan.
Tänään on syntymäpäiväni. Täytän 6 vuotta. Hymyssä suin juoksen alas keittiöön toivoen, että joku on minua vastassa.
Kukaan ei ole kotona. Menen taas leikkimään pentujen kanssa. He ovat niin viattomia.
Seuraavana päivänäkään kukaan ei ole kotona. En tiedä mitä teen. Koiranpennuilta on ruoka loppu.
Ei vieläkään kukaan kotona. On jo 3 päivää kulunut. Minun täytyy itse mennä kauppaan. Joudun kävelemään yli tunnin.
Kun pääsen kauppaan. Vihaiset silmät katsovat. Olen heille pelkkä pahantekijä. EN tiedä miksi. Mitä olen heille tehnyt?
Ostan vähän jauhelihaa koiranpennuille ja koiranruokapussin. Rahaa ei kuitenkaan jäänyt minulle. Mitä minä tänään syön?
Laihat koiranpentuni ovat todella onnnellsia saadessaan ravintoa kun pääsen kotiin. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Kotona väsyneenä kellahdan ja soitan äidille, että miksi hän ei ole vielä tullut.
Hän lupaa tulla. Humalainen ääni sanoo.
Seuraavana päivänä ei vieläkään ketään tule.
Vuosia kuluu ja menee. Hän tulee ja menee. Saan joskus ruokaa. Aina en. Onneksi koiranpennut sentään saavat.
12 vuotta kulunut syntymäpäivästäni . Hän lähtee lopullisesti. Minun piti olla koiranpentujen luona kun hän kuoli sairaalassa.
En saanut sanoa yhtään kivaa sanaa.
En vuosien aikana.
Yhtäään.
Olen yksin kun sosiaalityöntekijät sopivat minusta.
Joudun myymään kaikki koiranpennut pois. Aikuiset koirat piikitetään äidin luokse.
Olen yksin. Ystäväni on murhattu ja myyty.
Ne ainoat ystävät, joita vielä kaipaan.
Miksi he veivät minulta kaiken?
Kaikki myytiin.
Miksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.