kokivat saksalaisen sotilaan Jatkosodan aikana Lapissa aseveljekseen. Ketkä teistä kokivat kylmän sodan aikana saksalaisen jalkaväkimiehen viimeisenä ja käytännössä ainoana lukkona idä "uhkaa" vastaan. Mielellään ei käytetä vastauksessa natsi/komukorttia. Kerrot vain yksinkertaisesti kuinka tunnet/ koet asiat.
Tunneasiat.
Ketkä teistä
10292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ILman sakslaisia olisi maamme miehtetty venäläsiten toimesta, on ssamantekevää miten sen aseveljeyden kokee.
Minä olen ainakin saksalaisille todella kiitollinen siitä, ettemme kokeneet Viron kohtaloa.
Kummassakin maailmansodassa Saksa oli Euroopan puolella ulkoeurooppalaisia vihollisiamme ja heihin liittyneitä petturivaltioita vastaan.
Mikä ihme siinä on ettei ymmärretä perusihmisen kaipuuta samankaltaisten seuraan. Keskiajasta lähtien meidän nuoret ovat hakeneet yliopistotasoisen koulutuksen Saksasta.
Faija-vainaa oli täydellistä saksaa puhuvana jonkin aikaa saksalaisten tulkkina Lapissa ja Petsamossa, Jäämeren rannalla, mutta anoi ja sai siirron pois omalle rintamalle, koska koki "aseveljemme" varasteleviksi mulkeroiksi ja verenhimoisiksi paskiaisiksi.
Hän loppuikänsä vihasi sekä saksalaisia että kommunisteja, mutta jostain syystä piti venäläisistä, vaikka niitä oli pitänyt tappaa ja ne olivat yhtä innokkaasti yrittäneet tappaa hänet. Faijan mielestä venäläiset olivat sellaisia harhaanjohdettuja luonnonlapsia, muuten mukavia, mutta se kommunismi . . .
kansallis-sosialistista todellisuutta elävän rivimiehen eroa ihan tavalliseen rauhanaikaiseen saksalaiseen.
Minullehan ei saksalaiset koskaan ole ongelma ollutkaan, mutta isälle tietysti äärimmäisissä olosuhteissa ulkomaalaiseen asetoveriin pettyminen ei korjaantunut koko loppuelämän aikana.
Olisipa isän kertomista hirveyksistä kysyttävääkin, on sääli, että täällä sitä ei voi tehdä.
niin alkuunsa voisit omassa mielessäsi verrata suurten(NL Saksa)suhtautumista yksilöön. Tai toisaalta verrata sitä meidän kaltaisten pienten valtioiden toimintaan kriisiaikoina.
Alentuva kirjoitustyylisi ei tule tuomaan sinulle ystäviä.
olettamaan, että minä hakisin ystävyys-suhteita itä-helsingin elämässään epäonnistuneiden stalinistien jälkeläisiin tai sieltä pitkospuiden takaa Karjalaa palauttavien surkimusten (Eiry)kanssa. Molemmat ryhmät ovat totaalisesti jalat irti maasta. Jos palattaisiin historiaan ja valittaisiin kahdesta pahasta se pienempi, niin kuitenkin olisin taipuvainen ”palauttajien” suuntaan. Sieltä kuitenkin löytyy pientä vilpitöntä/hellyttävää/pyyteetöntä pyrkimystä historia tallentamiseen/humanismiin. Valitettavasti tommoset Lenin patsasta kaipaavat tai heidän jälkeläisensä saavat ainoastaan säälivän hymähdyksen osakseen.
Sakemannit olivat aseveljiämme ja olen siitä ylpeä!
Natsismi ei ole aatesuuntana hyvä mutta aina parempi kuin stalin ja "kommunismi".