Ilkan pääkirjoituksessa saa Vanhanen ja Anttila kyytiä;-)) Kepu on jakautumassa Vanhasen aikana!
Ilkan pääkirjoitus tänään:
Suomen ja EU:n komission sopimus liittymissopimuksen 141-artiklan mukaisen tuen jatkumisen ehdoista on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä ihme. Viljelijöille on vakuuteltu, että tuki on pysyvä, koska vaikeudetkin ovat. Komission mielestä kysymys on siirtymäkauden tuesta, joka on jo nyt vääristänyt kilpailua ja pitäisi poistaa nopeasti ja kokonaan.
Kuusivuotiseksi sovitun tukikauden neljä ensimmäistä vuotta menee pienin leikkauksin, kaksi seuraavaa pudottaa kolmanneksen tuesta. Maidon tuki pysyisi lähellä nykytasoa, sianlihan ja siipikarjan tuki irrotettaisiin 2009 alkaen kokonaan tuotannosta.
Tulos on selvästi lähempänä Suomen kuin komissaarin esitystä. Ei hyvä, mutta ei niin pahakaan kuin olisi voinut olla.
Pääministeri Vanhanen luonnehti tukipäätöstä "erittäin hyväksi", maatalousministeri Anttila "kohtuullisen hyväksi". Monet viljelijät kokivat helpotusta, monet pettyivät. Jälkimmäiset ovat paheksuneet ministerien kiitoksia ratkaisusta, joka on heille kaikkea muuta kuin hyvä.
Pidettiinpä tulosta epäonnistuneena tai vähintään siedettävänä, riippuu odotuksista. Kuusi seuraavaa vuotta joka tapauksessa tiedetään tältä osin. Kuinka Etelä-Suomen kotieläintalous selviää, ratkeaa sillä mitä täydennyksiä leikattu 141.tuki saa.
Neljä "lihavaa vuotta" tarjoavat aikaa sopeutumiselle eli lopettaville vaihtoehtojen etsintään ja jatkaville laajennuksiin ja rationalisointiin. Jos komission lupailut korvata osa 141-tuen menetyksistä luonnonhaittakorvauksella toteutuvat, pystyvät useimmat tilat jatkamaan siedettävin ehdoin. Mutta epävarmuus jäi leijumaan tulevaisuuden ylle.
Hallitusohjelma lupaa turvata viljelijöille nousevan tulokehityksen. Keinojen hakeminen on aloitettava viipymättä. Niitä löytyy verotuksessa ja muualtakin.
Kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkoja korjattiin varsin tyydyttävästi, kuten hallitusohjelmassa luvattiin. Nyt on lunastettava samoin ohjelmaan kirjattu lupaus viljelijäin tulojen korjaamisesta. Tehtävä on nyt haastavampi kuin olisi ollut ilman 141-tuen leikkauksia, mutta ne jäivät sentään tämän vaalikauden osalta aika vähäisiksi.
Tulokehityksen turvaaminen koskee viljelijöitä siitä riippumatta, kummalla puolella EU:n tukivyöhykerajaa he asuvat.
Kiista ei suoranaisesti koskettanut pohjoisempaa Suomea. Kokemus kuitenkin osoittaa, että niukkuutta jakava MTK pyrkii siirtämään rasituksia myös pohjoisen tuottajien kannettavaksi. Se merkitsee riitoja alueitten välille.
Realiteetti se kuitenkin on. MTK voi esittää vastalauseitaan Suomen hallitukselle, mutta eivät ne komissaarin päätöstä muuta - neuvottelut olivatkin siinä mielessä hankalia, että päätäntävalta oli kuitenkin yksin komissaarin.
Nyt on eteläpohjalaisten viljelijäin edunvalvojien oltava tarkkana, ettei etelän kurjuutta ruveta levittämään pohjoiseen. Maakunnassa on terveen tuotannon edellytykset, on investoitu paljon, paljon nuoria yrittäjiä ja vahva jatkojalostus. Etelässä luopuville vaihtoehtoja on enemmän ja tuotanto-olosuhteet sentään luonnon ja markkinoidenkin puolesta paremmat. Pohjoisessa on koko yhdyskuntarakennekin paljon enemmän maatalouden varassa kuin etelässä.
Oli paikallaan tukea eteläsuomalaisia viljelijöitä niin tuottajien kuin yleisemminkin yhtenäisenä kansallisena rintamana. Se saatiin mitä saatiin. Pohjoinen on osansa tehnyt.
Ilkan pääkirjoitus tänään:
Suomen ja EU:n komission sopimus liittymissopimuksen 141-artiklan mukaisen tuen jatkumisen ehdoista on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä ihme. Viljelijöille on vakuuteltu, että tuki on pysyvä, koska vaikeudetkin ovat. Komission mielestä kysymys on siirtymäkauden tuesta, joka on jo nyt vääristänyt kilpailua ja pitäisi poistaa nopeasti ja kokonaan.
Kuusivuotiseksi sovitun tukikauden neljä ensimmäistä vuotta menee pienin leikkauksin, kaksi seuraavaa pudottaa kolmanneksen tuesta. Maidon tuki pysyisi lähellä nykytasoa, sianlihan ja siipikarjan tuki irrotettaisiin 2009 alkaen kokonaan tuotannosta.
Tulos on selvästi lähempänä Suomen kuin komissaarin esitystä. Ei hyvä, mutta ei niin pahakaan kuin olisi voinut olla.
Pääministeri Vanhanen luonnehti tukipäätöstä "erittäin hyväksi", maatalousministeri Anttila "kohtuullisen hyväksi". Monet viljelijät kokivat helpotusta, monet pettyivät. Jälkimmäiset ovat paheksuneet ministerien kiitoksia ratkaisusta, joka on heille kaikkea muuta kuin hyvä.
Pidettiinpä tulosta epäonnistuneena tai vähintään siedettävänä, riippuu odotuksista. Kuusi seuraavaa vuotta joka tapauksessa tiedetään tältä osin. Kuinka Etelä-Suomen kotieläintalous selviää, ratkeaa sillä mitä täydennyksiä leikattu 141.tuki saa.
Neljä "lihavaa vuotta" tarjoavat aikaa sopeutumiselle eli lopettaville vaihtoehtojen etsintään ja jatkaville laajennuksiin ja rationalisointiin. Jos komission lupailut korvata osa 141-tuen menetyksistä luonnonhaittakorvauksella toteutuvat, pystyvät useimmat tilat jatkamaan siedettävin ehdoin. Mutta epävarmuus jäi leijumaan tulevaisuuden ylle.
Hallitusohjelma lupaa turvata viljelijöille nousevan tulokehityksen. Keinojen hakeminen on aloitettava viipymättä. Niitä löytyy verotuksessa ja muualtakin.
Kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkoja korjattiin varsin tyydyttävästi, kuten hallitusohjelmassa luvattiin. Nyt on lunastettava samoin ohjelmaan kirjattu lupaus viljelijäin tulojen korjaamisesta. Tehtävä on nyt haastavampi kuin olisi ollut ilman 141-tuen leikkauksia, mutta ne jäivät sentään tämän vaalikauden osalta aika vähäisiksi.
Tulokehityksen turvaaminen koskee viljelijöitä siitä riippumatta, kummalla puolella EU:n tukivyöhykerajaa he asuvat.
Kiista ei suoranaisesti koskettanut pohjoisempaa Suomea. Kokemus kuitenkin osoittaa, että niukkuutta jakava MTK pyrkii siirtämään rasituksia myös pohjoisen tuottajien kannettavaksi. Se merkitsee riitoja alueitten välille.
Realiteetti se kuitenkin on. MTK voi esittää vastalauseitaan Suomen hallitukselle, mutta eivät ne komissaarin päätöstä muuta - neuvottelut olivatkin siinä mielessä hankalia, että päätäntävalta oli kuitenkin yksin komissaarin.
Nyt on eteläpohjalaisten viljelijäin edunvalvojien oltava tarkkana, ettei etelän kurjuutta ruveta levittämään pohjoiseen. Maakunnassa on terveen tuotannon edellytykset, on investoitu paljon, paljon nuoria yrittäjiä ja vahva jatkojalostus. Etelässä luopuville vaihtoehtoja on enemmän ja tuotanto-olosuhteet sentään luonnon ja markkinoidenkin puolesta paremmat. Pohjoisessa on koko yhdyskuntarakennekin paljon enemmän maatalouden varassa kuin etelässä.
Oli paikallaan tukea eteläsuomalaisia viljelijöitä niin tuottajien kuin yleisemminkin yhtenäisenä kansallisena rintamana. Se saatiin mitä saatiin. Pohjoinen on osansa tehnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotta maatalous kunnolla kannattaa.
Tuet pitää siirtää palkkoihin, tuottajat tuottavat sillä hinnalla mitkä ovat todelliset tuotantokustannukset ja markkinoivat ne niillä hinnoilla,lisättynä haluamillaan katteilla. Kuluttajat pystyvät ostamaan ne kun palkat ovat kunnossa, tai joka ei halua käyttää maataloustuotteita tekee mitä haluaa kohonneella palkallaan. Siirrytään todelliseen markkinatalouteen.