Kauhukseni olen huomannut, kuinka palstaa lukiessani
aivoni ovat saaneet, mitä oudompia harrastuksia.
Saatan pohtia, mitä Tapis mahdollisesti poimisi Laiffareihin ja miltä juttu näyttäisi skeptisesti, taikka rivien välistä kirjoitettuna.
Eikä tässä vielä kaikki. Joskus pääni näkee tekstin arkun näköisenä, tai muuntaa sen Pullon malliin, taikka yrittää löytää Taikiksen nasevan ilmauksen.
Toisinaan taas normixin omaleimainen huumori iskee läpi, tai massen pehmeä näkemys kertautuu aivoihin.
Näitä outoja pään pähkäilyjä esiintyy toki muutoinkin.
Saatan kesken keskustelun miettiä, millaisina vuorosanat painoittuisivat jossain näytelmässä, tai sarjassa. Toisinaan taas näen ihmisiä elokuvien näyttelijöinä, tai romaanihahmoina.
Saatan jäädä tuijottelemaan, vaikka kahvilan myyjää, parkkipirkkoa, kassaneitiä, bussikuskia , tai ohikulkijaa, sillä silmällä, miten hänessä ilmenee selkeä karikatyyrityyppi.
Kävellessäni ulkona filmaan päässäni maisemia.
Kirpputoreilla pääni verhoilee vanhoja huonekaluja ja muodistaa vaatteita.
Kotona minulla on yksi kaapillinen, mitä kummallisinta tavaraa, nitkä odottavat käsieni kautta uutta elämää.
Mitä outoja juttuja sinun pääsi harrastaa?
aivoni ovat saaneet, mitä oudompia harrastuksia.
Saatan pohtia, mitä Tapis mahdollisesti poimisi Laiffareihin ja miltä juttu näyttäisi skeptisesti, taikka rivien välistä kirjoitettuna.
Eikä tässä vielä kaikki. Joskus pääni näkee tekstin arkun näköisenä, tai muuntaa sen Pullon malliin, taikka yrittää löytää Taikiksen nasevan ilmauksen.
Toisinaan taas normixin omaleimainen huumori iskee läpi, tai massen pehmeä näkemys kertautuu aivoihin.
Näitä outoja pään pähkäilyjä esiintyy toki muutoinkin.
Saatan kesken keskustelun miettiä, millaisina vuorosanat painoittuisivat jossain näytelmässä, tai sarjassa. Toisinaan taas näen ihmisiä elokuvien näyttelijöinä, tai romaanihahmoina.
Saatan jäädä tuijottelemaan, vaikka kahvilan myyjää, parkkipirkkoa, kassaneitiä, bussikuskia , tai ohikulkijaa, sillä silmällä, miten hänessä ilmenee selkeä karikatyyrityyppi.
Kävellessäni ulkona filmaan päässäni maisemia.
Kirpputoreilla pääni verhoilee vanhoja huonekaluja ja muodistaa vaatteita.
Kotona minulla on yksi kaapillinen, mitä kummallisinta tavaraa, nitkä odottavat käsieni kautta uutta elämää.
Mitä outoja juttuja sinun pääsi harrastaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kukaan ei näköjänsä uskalla paljastaa omia salaisia aivotoimintojaan:D
Tietty, että miehet stsiikailevat keväällä naisten kauniisti muotoutunutta luuston rakenetta, jota peittää hehkeät muodot. Sillä silmällä tieteskin, että mitenkähän misu soveltuisi taidenäyttelyyn seuraksi, tai kuinka auton pesu onnistuisi.
Naiset taas bonjaavat kehittyneitä miesvartaloita, miettien kuinka mies paidottomana pilkkoisi puita kesämökillä ja naulaisi repsottavaa kattoa, tiukka peppu söpösti kireänä, tikapuilla keikkuessaan.
Juuh ---ja insinöörit taas pähkäilevät aivosolunsa mutkalle, pohtiessaan jonkun mutterin soveltuvuutta puolikierteellä tiettyyn osioon.
Sykolooki taas miettisi, kenkenkä päästä kyseinen ruuvi on irronnut ja rouvashenkilö, miks varten se äijä on jättänyt taas kaikki romppeet levälleen.
tekemiäni töitä :) Muistan yhä vieläkin, kun olin tyttösenä kesätöissä harventamassa sokerijuurikasta. Juurikaspenkit olivat pitkiä kuin nälkävuosi ja harvennus tapahtui n kaksikymmentä senttiä leveällä kuokantapaisella varrellisella haralla, jolla penkaistiin juurikkaiden väliin haraen levyinen väli. Kun tätä homma oli tehty urakalla muutama viikko ja oli kotiinlähdön aika, niin rautatieasemalla aivoni harvensivat junaa odottelelvia ihmisiä. :)) Tätä harventamista aivot jatkoivat vielä pari päivää, kaikesta mikä oli tiheässä tai rivissä, lähti ajatuksissani haralla osa pois että loput sopivat kasvamaan suureksi :)
tästä ;*päivän hönöt*))))
aUH'''
Tästä tulikin mieleeni, että miettiiköhän hampilääkäri keskustellessaan toisen ihmisolennon kanssa, että miltäköhän tuokin suu näyttäisi vähän harvennettuna.
*jessus, tää nauru ei meinaa loppua*
hammaslääkärin oikein pidäteltävä itseään ettei mene ja kurkista suuhun.. :)))
mulle tuli tällainen aivoitus.
Olikohan Saksan Aatu nuorena poikana kovakin kitkemään rivistöjä?
Siinä huhkiessaan loputonta sarkaa,isänsä katselemaan työntuloksia.Aatu kyselemään,että kuinkas pitkälle tätä penkkiä riittää,niin isänsä virnuillen nostanut oikean kätensä yläviistoon osoittaen,että noin pitkälle poikaseni....noin pitkälle.
Herranen aika muistijäljillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset.
miettivänsä vielä illallakin ratkaisuja työasioihinsa ja useammin kun kerran aamulla on ollut kristallinkirkkaana oivallus ongelmiin, jotka vielä illalla nukkumaanmennessä tuntuivat toivottomilta. Aivot itseasiassa tekevät töitä 24/7, mutta palkka juoksee vain 8/5. Vaadin yli- ja yötyökorvausta!
tulee mietittyä, jos olisi Incredible Hulk. Tämä vihreä kaveri supervoimineen. Asettelisi tientukkeet siistiin pinoon pientareille pois humaanin etenemisväyliltä.
katselen ja päässä alkaa viirata.
Espanpuisto kesällä on tosi hyvä paikka katsella ohikulkijoita ja miettiä miksi tuokin on täällä.
Rautatieasema on myös hyvä paikka tehdä käsikirjoituksia tai jotain sinne päin.
Tästä tulikin mieleeni Kansan laulama kappale,jossa katsellaan aamuilmeitä kansalaisten.
Eli pääni muodostaa kaikenlaisia kuvia kun vaan antaa sille tilaisuuden.
tänään hautajaisissa papin pitäessä muistopuhetta nousivat ne pari harmaata vastarintaan. 'Kuka voisi olla luottamatta Jumalaan, joka antoi ainokaisen poikansa kuolla ristinkuoleman'.
Mitään ristiriitaa?
Mun aivot kattelee milloin kiviä, milloin sammalia, milloin kuivuneita puunkräkejä, milloin käpyjä ..ja näkee niissä ties mitä Mahdollisuuksia. Sitten aivot ei sano mitään, kun oikea käsi vasemman tietämättä poimii mukaan kaikenlaisia 'aarteita' kotiin vietäväksi nurkkien täytteeksi. Voi minua siivousajan koittaessa :D
josta en milloinkaan pääse eroon sanoo: Hienoja löytöjä. Minä siivoan.
Kuka kertoisi minulle: miten päästä eroon toisista huolehtimisesta.
Potkaisetko minua jos pyydän?
jos tunnet tarvetta. Ite potkin itteeni puukengillä nilkkaluuhun jatkuvasti.
Toisista huolehtimisesta? Yksi konsti lienee saada se toinen toimimaan sinua kohtaan niin, että lakkaat välittämästä. Minä tiedä. Huolenaiheita tuntuu riittävän.
laivoja jotka löytävät väylänsä yksin. Ja niin ovat toiset meistä lokkeja, jotka ei ole mitään ilman valkeaa laivaa*
Minä itse istun kiitotieni päässä ja jään ihmettä katselemaan. Nuo ennen pienet ja avuttomat lentävät jopa äitiänsä (!) paremmin.
Se on kaunis tunne. Se sinulle tulee muutaman (kymmenen) vuoden päästä.
Mistähän me, ennenkuin eksyin muistoihini, puhuimmekaan :D
nettiaddiktin merkit. Loma palstalta vois auttaa asiaan?
kun noin voit väittää toisesta kirjoittajasta. Taitais se loma olla sullekkin hyväksi.