Hylkäätkö kutsun?

VERTAUS SUURISTA PIDOISTA
Lk. 14:15-24
---
14:15 Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"
14:16 Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
14:17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.
14:18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
14:19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
14:20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'.
14:21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'.
14:22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.
14:23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
14:24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."
----
Mitkä asiat elämässämme ovat tärkeimmällä sijalla. Tätä joudumme usein miettimään omalla kohdalla.

Tekstissä Jeesus kertoo suurista illallisista, jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä (j.16).
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle.
Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.

Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa.
Oli sapatti eli lepopäivä.
Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

Kun Jeesus kutsuu meitä uskontielle ja seuraamaan Häntä, otammeko vastaan kutsun.
Lainaan edelleen Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”

Minulla on huoneentaulu, jonka olen saanut lahjaksi.
Siinä lukee:
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
Niin. Onko meillä tämä järjestys elämässämme?
--
"Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie".

(Virsi 408:1)