http://www.nakokulma.net/index.php?topic=10500.msg268805
Vad helvete du höpiset nu? Enhän ole vielä päässyt edes johdannon johdantoon, mutta tässä teen sen ennen perjaintai-illan unille menoa eli aloittakaamme selvyyden vuoksi Manethon johdatuksesta Hyksos-aikaan ennen siirtymistä itse Osarsephiin.
Siis vielä en ole edes kertonut sanallakaan Osarsephin tarinaa ja naamariin isketään:
"Eikö tietämättömyyden tunnustaminen olisi sittenkin rehellisempää ja nöyrempää kuin epävarmoista teorioista kiinnipitäminen?"
Tyypillistä kai Pihtiputaalla, oletan
En tarkoituksella puutu vielä täsmällisiin (noin) vuosilukuihin, mutta Hyksojen hyökkäys Egyptiin tapahtui sunnilleen heti Santorinin Theran mammuttipurkauksen jälkeen. Luonnollisesti kaikki haluavat jo tässä vaiheessa protestoida, mutta palataan tuohon myöhemmin. Joka tapauksessa ollaan aikakaudella NOIN 1600 eKr.
Manethoahan kutsutaan yleisesti Egyptin historian isäksi, vaikka nykyään hänen kirjoituksiaan ei ainakaan julkisesti ole elossa. Hän oli itse asiassa henkilö, joka paremminkin tunnetaan yhä vakavasti otettavan Egyptin kuningaslistan laatijana. Samalla hän oli egyptiläinen pappi noin vuodelta 300eKr. Joitakin Manethon kirjoitelmia löytyy historioitsija Africanuksen (300eKr. alussa), Eusebiuksen (kuoli noin 310 jKr.), Josephus Flaviuksen (70 jKr.) ja Syncelluksen (noin 800 JKr.) tuotannossa.
Manetho kertookin tuon ajan tapahtumista pääosin juutalaisen Josephus Flaviuksen kopiomana, mutta on syytä todeta Josephuksen tehneen melkoisen kielellisen kukkasen tulkitessaan virheellisesti Hyksoja paimentolaiskuninkaiksi (Sheperd-kings), sillä sanan ”hyksos” ensimmäinen tavu ”Hyk” tarkoitti ’pyhällä kielellä’ kuningasta ja lopputavu ”sos” edusti paimen-sanaa, mutta annetaanpa itse Manethon aloittaa kirjoittamansa historiikkinsa jälkipolville säilyneillä osilla:
”Tutimaeuksen (= Tutimaios, Timaios tai Dedumos?) hallitessa, syystä, jota en tiedä, Jumalan kirous iski meihin ja odottamatta itäisiltä alueilta outoa rotua olevat maahantunkeutujat marssivat vakuuttavan voiton saattamina maahamme. Ylivoimallaan he helposti syöksivät maan hallisijat tuhoon, he polttivat säälimättä kaupunkimme, hävittivät maan tasalle jumalten temppelit ja kohtelivat maan asukkaita raakamaisella vihamielisyydellä joukkoteurastaen useita ja vieden orjuteen vaimot ja muidenkin lapset.
Tällaista se vaan on, jumalan valittu kansa saa tehdä mitä haluaa kristittyjen mielestä
Lopulta he valitsivat joukostaan kuninkaan, jonka nimi oli Salitis. Hänellä oli valtaistuin Memphiksessä, kantaen veroa Ylä- ja Ala-Egyptissä jättäen varuskuntansa strategisimmmille alueille. Ennen kaikkea, hän linnoitti itäisen raja-alueen peläten, että assyrialaiset – alati vahvistuessaan – saattaisivat joku päivä himoiten hyökätä hänen kuningaskuntaansa vastaan.
Saitessa (Sethroite) hän löysi erinomaisen suosiollisesti sijainneen kaupungin Niilin Bubastis-haaran varrelta, jota kutsuttiin muinaisen uskonnollisen tradition mukaan Auarikseksi (= Avaris = raamatun Ramses). Tämän paikan hän jälleenrakensi varustaen sen massiivisella muurilla, asettaen sinne varuskunnan, jossa oli jopa 240,000 miestä vartioimaan rajaa. Sieltä hän lähti kesäaikaan jakamaan muonaa ja päivärahoja sotilailleen sekä kouluttamaan huolellisesti joukkojaan ja täten aiheuttaakseen pelkoa ulkomaalaisten heimojen keskuuteen.”
Jatketaanpa siis Josephus Flaviuksen lainailuilla Manethon kirjoituksista Hyksoista Flaviuksen kirjassa ”Contra Apion”:
”Kolmetoista vuotta hallittuaan, hänen seuraajakseen ryhtyi eräs, jonka nimi oli Beon (Yakubber?), joka hallitsi 44 vuotta.”
Todettakoon, että nimenomaan tuon kuningas Yakubberin (Jacob-Her) ovat ”liiankin lukuisat” tutkijat samaistaneet Exoduksen Jaakobiin.
”Hänen jälkeen seurasi valtaistuimella Apachanas (Khyan) kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta. Hänen jälkeen oli Apophis(Apepi I) 61 vuotta Janinsin seuratessa sitten 50 vuotta ja yhden kuukauden. Näiden kaikkien jälkeen Assis hallitsi 49 vuotta ja kaksi kuukautta. Nämä kuusi olivat heidän ensimmäiset kuninkaansa. He kaikki tyynni kävivät sotaa Egyptiä vastaan ja halusivat tuhota sen perin pohjin.”
On syytä todeta tässä vaiheessa, että Joosef oli useimpien tutkijoiden mukaan nimenomaan Hyksos-kuningas Apohiksen kirjurina ja visiirinä aluksi ylentyen aina ministeriksi asti.
Moos: 41:45: ”Ja farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi (Zaphenath-Paneah) ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Niin Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata.”
Manethon antamat hallitusajat saattavat hyvinkin mennä liioitelluiksi tai nykytutkijoiden tulkinnat suorastaan virheellisiksi, mutta annettakoon Manethon jatkaa edelleen Flaviuksen kertomana:
”Nämä ihmiset, joita me olemme kutsuneet kuninkaiksi ja myös paimentolaisiksi ja heidän jälkeläisensä pitivät Egyptiä alaisenaan viisisataayksitoista vuotta. Sitten Theban kuninkaat ja muut osat Egyptiä nousivat paimentolaisia vastaan ja pitkä ja hirvittävä sota käytiin heidän välillään. Kuningas, nimeltä Alisphragmuthosis (Kamose), kukisti heidät ja heidät ajettiin paikkaan nimeltä Avaris, jonka suuruus oli 10,000 eekkeriä.
Paimentolaiset olivat rakentaneet kaupunkia ympäröivän muurin, joka oli suuri ja vahva pitääkseen kaikki heidän omaisuutensa ja ryöstämänsä sotasaalinsa turvassa.
Tethmosis (Ahmose), Alisphragmuthosiksen (Kamos) poika yritti väenväkisin vallata kaupunkia 480,0000 miehen piirittäessä sitä, mutta hän epätoivoissaan luopui piirityksestä ja teki rauhan heidän kanssaan siten, että he lähtisivät Egyptistä ja menisivät minne haluaisivat ilman kostotoimenpiteitä Egyptiläisten puolelta. Rauhansopimuksen tehtyään he lähtivät perheineen ja irtaimistoineen ei vähempää kuin 240,000 henkeä ja ylittivät autiomaan Syyriaan. Peläten assyrialaisia, jotka dominoivat yli koko Aasian, he rakensivat kaupungin maahan, jota me kutsumme nyt Juudeaksi. Se oli tarpeeksi suuri näin lukuisalle ihmismäärälle ja sitä kutsuttiin Jerusalemiksi.”
”Se oli tarpeeksi suuri näin lukuisalle ihmismäärälle ja sitä kutsuttiin Jerusalemiksi?”
Oliko se todellakin TARPEEKSI suuri? Manetho kertoo naama peruslukemilla hirvittävistä ihmismääristä aivan kuten historioitsija ja Aleksandrian kirjaston johtaja, Chaeremonkin.
Vad helvete du höpiset nu? Enhän ole vielä päässyt edes johdannon johdantoon, mutta tässä teen sen ennen perjaintai-illan unille menoa eli aloittakaamme selvyyden vuoksi Manethon johdatuksesta Hyksos-aikaan ennen siirtymistä itse Osarsephiin.
Siis vielä en ole edes kertonut sanallakaan Osarsephin tarinaa ja naamariin isketään:
"Eikö tietämättömyyden tunnustaminen olisi sittenkin rehellisempää ja nöyrempää kuin epävarmoista teorioista kiinnipitäminen?"
Tyypillistä kai Pihtiputaalla, oletan
En tarkoituksella puutu vielä täsmällisiin (noin) vuosilukuihin, mutta Hyksojen hyökkäys Egyptiin tapahtui sunnilleen heti Santorinin Theran mammuttipurkauksen jälkeen. Luonnollisesti kaikki haluavat jo tässä vaiheessa protestoida, mutta palataan tuohon myöhemmin. Joka tapauksessa ollaan aikakaudella NOIN 1600 eKr.
Manethoahan kutsutaan yleisesti Egyptin historian isäksi, vaikka nykyään hänen kirjoituksiaan ei ainakaan julkisesti ole elossa. Hän oli itse asiassa henkilö, joka paremminkin tunnetaan yhä vakavasti otettavan Egyptin kuningaslistan laatijana. Samalla hän oli egyptiläinen pappi noin vuodelta 300eKr. Joitakin Manethon kirjoitelmia löytyy historioitsija Africanuksen (300eKr. alussa), Eusebiuksen (kuoli noin 310 jKr.), Josephus Flaviuksen (70 jKr.) ja Syncelluksen (noin 800 JKr.) tuotannossa.
Manetho kertookin tuon ajan tapahtumista pääosin juutalaisen Josephus Flaviuksen kopiomana, mutta on syytä todeta Josephuksen tehneen melkoisen kielellisen kukkasen tulkitessaan virheellisesti Hyksoja paimentolaiskuninkaiksi (Sheperd-kings), sillä sanan ”hyksos” ensimmäinen tavu ”Hyk” tarkoitti ’pyhällä kielellä’ kuningasta ja lopputavu ”sos” edusti paimen-sanaa, mutta annetaanpa itse Manethon aloittaa kirjoittamansa historiikkinsa jälkipolville säilyneillä osilla:
”Tutimaeuksen (= Tutimaios, Timaios tai Dedumos?) hallitessa, syystä, jota en tiedä, Jumalan kirous iski meihin ja odottamatta itäisiltä alueilta outoa rotua olevat maahantunkeutujat marssivat vakuuttavan voiton saattamina maahamme. Ylivoimallaan he helposti syöksivät maan hallisijat tuhoon, he polttivat säälimättä kaupunkimme, hävittivät maan tasalle jumalten temppelit ja kohtelivat maan asukkaita raakamaisella vihamielisyydellä joukkoteurastaen useita ja vieden orjuteen vaimot ja muidenkin lapset.
Tällaista se vaan on, jumalan valittu kansa saa tehdä mitä haluaa kristittyjen mielestä
Lopulta he valitsivat joukostaan kuninkaan, jonka nimi oli Salitis. Hänellä oli valtaistuin Memphiksessä, kantaen veroa Ylä- ja Ala-Egyptissä jättäen varuskuntansa strategisimmmille alueille. Ennen kaikkea, hän linnoitti itäisen raja-alueen peläten, että assyrialaiset – alati vahvistuessaan – saattaisivat joku päivä himoiten hyökätä hänen kuningaskuntaansa vastaan.
Saitessa (Sethroite) hän löysi erinomaisen suosiollisesti sijainneen kaupungin Niilin Bubastis-haaran varrelta, jota kutsuttiin muinaisen uskonnollisen tradition mukaan Auarikseksi (= Avaris = raamatun Ramses). Tämän paikan hän jälleenrakensi varustaen sen massiivisella muurilla, asettaen sinne varuskunnan, jossa oli jopa 240,000 miestä vartioimaan rajaa. Sieltä hän lähti kesäaikaan jakamaan muonaa ja päivärahoja sotilailleen sekä kouluttamaan huolellisesti joukkojaan ja täten aiheuttaakseen pelkoa ulkomaalaisten heimojen keskuuteen.”
Jatketaanpa siis Josephus Flaviuksen lainailuilla Manethon kirjoituksista Hyksoista Flaviuksen kirjassa ”Contra Apion”:
”Kolmetoista vuotta hallittuaan, hänen seuraajakseen ryhtyi eräs, jonka nimi oli Beon (Yakubber?), joka hallitsi 44 vuotta.”
Todettakoon, että nimenomaan tuon kuningas Yakubberin (Jacob-Her) ovat ”liiankin lukuisat” tutkijat samaistaneet Exoduksen Jaakobiin.
”Hänen jälkeen seurasi valtaistuimella Apachanas (Khyan) kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta. Hänen jälkeen oli Apophis(Apepi I) 61 vuotta Janinsin seuratessa sitten 50 vuotta ja yhden kuukauden. Näiden kaikkien jälkeen Assis hallitsi 49 vuotta ja kaksi kuukautta. Nämä kuusi olivat heidän ensimmäiset kuninkaansa. He kaikki tyynni kävivät sotaa Egyptiä vastaan ja halusivat tuhota sen perin pohjin.”
On syytä todeta tässä vaiheessa, että Joosef oli useimpien tutkijoiden mukaan nimenomaan Hyksos-kuningas Apohiksen kirjurina ja visiirinä aluksi ylentyen aina ministeriksi asti.
Moos: 41:45: ”Ja farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi (Zaphenath-Paneah) ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Niin Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata.”
Manethon antamat hallitusajat saattavat hyvinkin mennä liioitelluiksi tai nykytutkijoiden tulkinnat suorastaan virheellisiksi, mutta annettakoon Manethon jatkaa edelleen Flaviuksen kertomana:
”Nämä ihmiset, joita me olemme kutsuneet kuninkaiksi ja myös paimentolaisiksi ja heidän jälkeläisensä pitivät Egyptiä alaisenaan viisisataayksitoista vuotta. Sitten Theban kuninkaat ja muut osat Egyptiä nousivat paimentolaisia vastaan ja pitkä ja hirvittävä sota käytiin heidän välillään. Kuningas, nimeltä Alisphragmuthosis (Kamose), kukisti heidät ja heidät ajettiin paikkaan nimeltä Avaris, jonka suuruus oli 10,000 eekkeriä.
Paimentolaiset olivat rakentaneet kaupunkia ympäröivän muurin, joka oli suuri ja vahva pitääkseen kaikki heidän omaisuutensa ja ryöstämänsä sotasaalinsa turvassa.
Tethmosis (Ahmose), Alisphragmuthosiksen (Kamos) poika yritti väenväkisin vallata kaupunkia 480,0000 miehen piirittäessä sitä, mutta hän epätoivoissaan luopui piirityksestä ja teki rauhan heidän kanssaan siten, että he lähtisivät Egyptistä ja menisivät minne haluaisivat ilman kostotoimenpiteitä Egyptiläisten puolelta. Rauhansopimuksen tehtyään he lähtivät perheineen ja irtaimistoineen ei vähempää kuin 240,000 henkeä ja ylittivät autiomaan Syyriaan. Peläten assyrialaisia, jotka dominoivat yli koko Aasian, he rakensivat kaupungin maahan, jota me kutsumme nyt Juudeaksi. Se oli tarpeeksi suuri näin lukuisalle ihmismäärälle ja sitä kutsuttiin Jerusalemiksi.”
”Se oli tarpeeksi suuri näin lukuisalle ihmismäärälle ja sitä kutsuttiin Jerusalemiksi?”
Oliko se todellakin TARPEEKSI suuri? Manetho kertoo naama peruslukemilla hirvittävistä ihmismääristä aivan kuten historioitsija ja Aleksandrian kirjaston johtaja, Chaeremonkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.