Mitä tehdä kun on siinä tilassa että itsemurha tai muutto eri paikkakunnalle kauas nykyisestä.
Olen 21 ja asunut ikäni tässä kunnassa ja kokenut tällä kunnalla käsittämättömät traumat vuosilta 2005-2007 eli 2005 alkoi trauma tapahtumia.
Olen köyhä soskupaska eli soskusta saan vähän rahaa kerran kuussa. Käytän masennuslääkkeitä mistä ei ole ollut hyötyä koska masennukseni on niin syvä. Paitsi ekat kaksi päivää apua kerron lisää pian.
Seromex40mg ja Seroquel 250mg. Ei apua. Paitsi ekoina päivinä Seromex nousi päähän poistaen kaikki masennukset ja sellaiset. Elämä oli ihanaa.
Jokainen liikekin tuntui rinnassa hyvältä tunteelta. Kaikki oli ihanaa! olin kuin pilvessä tms.
Mutta sitten tuli hirveä olo takaisin. Vuosi käytetty seromexia eikä mitään apua kahta päivää lukuunottamatta. Miksi lääke nousi päähän ekoina päivinä?
Samoin teki Cipralex tuoden uskomattoman ihanan olon ekana kahtena päivänä. Mutta sitten ei enää. Nyt vaihdettiin seroquel ketipinoriin (huomenna aloitan) mutta pelottaa jos lääke nousee taas päähän ekoina päivinä ja sitten ei enää.
Siksi pelkään lääkkeen päähän nousua koska kolmatta kertaa en kestä jos lääke nousee päähän ekoina päivinä ja sitten ei enää. Sitä en kestä.
kolmas kerta on liikaa.
Mitä voisin sanoa tai tehdä tai jotain
psykolokeille soskulle yms että yksinkertaisesti se on itsemurha tai muutto.
En tiedä onko minulla kaksuuntainenmielihäiriö tai mikä (vakava masennus diagnosoitu) ja se on myös todella vakava. Kun aamulla avaan silmät on kuolema mielessä. Yksinkertaisesti sanottuna elän vain sen avulla että joku tulee ja ampuu minut.
Tai liukastun tiellä ja lyön päähän ja kuolen.
Mitä teen? onko tuosta ketipinorista apua jonka huomenna aloitan?
Jos joku osaa auttaa tai jotain niin kiitos.
Ps.saisinko luvan tappaa itseni ja päästä kivusta.
Olen 21 ja asunut ikäni tässä kunnassa ja kokenut tällä kunnalla käsittämättömät traumat vuosilta 2005-2007 eli 2005 alkoi trauma tapahtumia.
Olen köyhä soskupaska eli soskusta saan vähän rahaa kerran kuussa. Käytän masennuslääkkeitä mistä ei ole ollut hyötyä koska masennukseni on niin syvä. Paitsi ekat kaksi päivää apua kerron lisää pian.
Seromex40mg ja Seroquel 250mg. Ei apua. Paitsi ekoina päivinä Seromex nousi päähän poistaen kaikki masennukset ja sellaiset. Elämä oli ihanaa.
Jokainen liikekin tuntui rinnassa hyvältä tunteelta. Kaikki oli ihanaa! olin kuin pilvessä tms.
Mutta sitten tuli hirveä olo takaisin. Vuosi käytetty seromexia eikä mitään apua kahta päivää lukuunottamatta. Miksi lääke nousi päähän ekoina päivinä?
Samoin teki Cipralex tuoden uskomattoman ihanan olon ekana kahtena päivänä. Mutta sitten ei enää. Nyt vaihdettiin seroquel ketipinoriin (huomenna aloitan) mutta pelottaa jos lääke nousee taas päähän ekoina päivinä ja sitten ei enää.
Siksi pelkään lääkkeen päähän nousua koska kolmatta kertaa en kestä jos lääke nousee päähän ekoina päivinä ja sitten ei enää. Sitä en kestä.
kolmas kerta on liikaa.
Mitä voisin sanoa tai tehdä tai jotain
psykolokeille soskulle yms että yksinkertaisesti se on itsemurha tai muutto.
En tiedä onko minulla kaksuuntainenmielihäiriö tai mikä (vakava masennus diagnosoitu) ja se on myös todella vakava. Kun aamulla avaan silmät on kuolema mielessä. Yksinkertaisesti sanottuna elän vain sen avulla että joku tulee ja ampuu minut.
Tai liukastun tiellä ja lyön päähän ja kuolen.
Mitä teen? onko tuosta ketipinorista apua jonka huomenna aloitan?
Jos joku osaa auttaa tai jotain niin kiitos.
Ps.saisinko luvan tappaa itseni ja päästä kivusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohdin mainita että seroquel ei noussut päähän missään vaiheessa. Cipralex ja Seromex nousi päähän ekoina päivinä. Ja se olo oli aivan siis ihana.
Kaikki murheet unohtui. Liikkeetkin nopeutui kaikki siis kaikki tuntui hyvältä! jopa esim. joku elokuva mistä ennen en pitänyt oli ilo katsoa. Ja nauroin kaikelle ja hymyilin elämällä. Mikä hitto vaivaa seromexia ja cipralexia minun tapauksessani??
ja kuvailemiesi oireiden lisäksi olin niin uuvahtanut, että nukahtelin, minne sattui - keittiön pöydän ääreen, sohvalle istualleen kylässä jne.
Sairaalajakso alkuun, sitten "taistelua" vielä vanhassa kodissa ja lopulta puolen vuoden kuluttua muutto uuteen paikkaan. Muutin ensin itseni ja asunnon sain 4 kuukauden kuluttua lähdöstä. En suosittele ainakaan talvella tällaista.
Etsi edullinen, sopiva ja hyvä asunto. Ota yhteyttä mielenterveyspalvelujen puolen sosiaalityöntekijään ja omaan terapeuttiisi. Pahin rasti taitaa olla takuuvuokra. Siihen tarvitset apua. Samoin muuttoon. Muuttoavustusta saat lähtöpaikkakunnan sosiaalitoimistosta.
Itse muutin meren äärelle, enkä ole katunut.
Vuoden kärvistelin yksin pelkotilojeni kanssa ja sitten sain kaksi kissaa seurakseni.
Hiljaa hyvä tulee, äläkä anna periksi!
Seroguelin rinnakkaislääke, eli sama aine eri paketissa. Ei varmaan nouse sulla päähän, jos ei seroguelkaan.
Mä olen ennenkin kuullut kysisen lääkkeen ottajien kertovan siitä, että se on noussut aluksi päähän.
Itse olen myös kyseistä lääkettä ottanut ja siitä avun saanut.
Kuvittelisin että tuo "päähän nouseminen" saattaisi johtua siitä, että lääke laukaisisi manian maanisdepressiivisyyteen taipuvaisilla ihmisillä.
Tämän ryhmän lääkkeissä, seronil, seromex jne nimittäin varoitetaan lääkkeen käytöstä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eli maanisdepressiivisyydestä kärsivillä. Muistaakseni ohjeessa sanotaan ettei saa käyttää jos on edellämainittu sairaus juuri siksi,että se saattaa laukaista manian.
Mulla on kakssuuntanen,tyyppi 2.Kamalaa masista aamusta iltaan.Toivoo vaan et tulis jo yö.Sit meni unet ja ruokahalu.Olen älyttöman herkkä jos joku sanoo vähänkin pahasti,on päivä pilalla,Hyvinä aikoina taas olen täynnä tarmoa n,pari viikkoa ja saan aikaan vaik mitä.Sit taas takapakkia joka voi kestää useamman kuukauden.Käytän seronil 40 mg ja joka toinen aamu 20mg.Iltaan sain ketipinor 25mg.Otin 2kpl ja nukuin koko yön ihanan hyvin." viikkoa pompin ainaki 50 kertaa yössä ja välil nukahtelin lyhyitä aikoja kunnes hain apua.Nyt koitan siis iltoihin ketipinor ja kun oikein ahdistaa tai räjähdys pisteessä otan 5mg diapamin 3xpäivässä.Eli mene sisukkaasti apua pyytämään mt:hen tai suoraan päivystävälle ja mene silloin kun olosi on pahimmillaan.Usko lääkäriä ja kokeile mikä sopii sulle.Päihteitä ei kannata lääkkeistä yrittääkään.Elä!! kulta olet ni hemmetin nuori.Käy kattoo vanhuksii jotka ovat luuta ja nahkaa ja haluaisivat hirveesti elääääää.... Ite olin eilen yöllä tk:ssa apua hakee ja seurasin vanhuksia,MIKÄ elämisen into!!!Olet varmasti kauniimpi kuin he ja sulla on elämän edellytykset,Ihanaa elämää eteenpäin kun vaan saat avun niin ku mä TAISTELLAAN!!!Mesikka