Paniikkihäiriöstä selviytyminen

joo,olen siis käyttänyt Cipralexia n.2v.yhteen menoon.Sairastuin paniikkihäiriöön kovan stressin jälkeen,taas.Olen siis kärsinyt häiriöstä ennenkin,aloittanut silloinkin lääkityksen,myös masennusta on ollut mukana.En aio nyt jättää lääkitystä,koska voin hyvin.Voin siis normaalisti,olo on tavallinen,paniikit ovat pysyneet kurissa,mutta yritän välttää stressiä.En tiedä miten voisin jos jättäisin lääkityksen.Työni on henkisesti raskasta mutta mielenkiintoista ja mukavaakin,siispä haluan nyt varmistaa sen että pysyn kunnossa nyt.En tiedä moniko on parantunut paniikkihäiriöstä pysyvästi,olisi kyllä mielenkiintoista tietää.Lääkitystä ei todellakaan huomaa(et muutu zombiksi tms.)Alussa voit olla vähän hermostunut (ehkä),pientä päänsärkyä ja ehkä hikoilua voi olla.Nämä oireet menevät ohi ja lääkitys alkaa tehota.Älä siis odota että paniikki lähtee ensimmäisistä pillereistä,no nämä selostukset löytyvät kyllä siitä tuoteselosteestakin..luethan ne.Itse olen kiitollinen, että nämä lääkkeet ovat olemassa ja voin elää tavallista elämää.

paniikki häiriö niillä lääkkeillä mutta se ottaa vähän aikaa, ihmettelin kovasti kun sinä sanoit "ettei sitä kukaan huomaa" kenenkä ei saisi huomata? Jos sinulla on keuhko tulehdus ja saat antibiootikkaa niin et häpeile sitä mitenkään ja et pelkää että joku huomaisi että sinulla on lääkitys. Paniikki häiriö on myöskin sairas tila ja mitä enenmmän sitä salailee ja peittelee sitä kauemmin se kestää. Sinä päivänä kun pystyt sanomaan itsenäisesti että sinä kärsit paniikki häiriöstä niin alkaa paraneminen, se ei ole sen kummempi sairaus kun mikään muukaan. Mitään mitä ei tunnusta ei voi parantaa. Minä toivon että pääset pian eroon paniikki häiriöstä koska itse tiedän miten työlästä se on.

paniikihäiriöisenä ihan normii elämä nyt, kiitos lääkkeiden jo 20 vuotta syönyt pikkuannosta ,eikä ole lisätä tarvinnut eikä oo paniikkeit tulleet monee vuotee, mitä ny joskus vähä kädet vapisee siis olen parantunut siitä mistä olen lähtenyt ,,aivan ihmisraunioista,,,jopa paniiki esti mua kävelemästä,,sosisaalinen pelko oli nii iso, että en vuoteen pihalla käynyt mutta nyt olen aivan normaali ihmien enkä pelkää juuri mitään,,) tietty normaaleita asioita,en ole tunteeton,

Heippa! Tässä kokemuksen omaista tietoa: Minulla todettiin paniikkihäiriö reilu vuosi sitten ja tutkimusten jälkeen määrättiin lääkitys. Samainen Cipralex, josta kerroit. Lääke aloitettiin varovasti. Söin aluksi puolikkaan kahdeksan päivän ajan ja sitten sitä lisättiin kokonaiseksi tabletiksi päivittäin. Sitä kesti viisi viikkoa kun katsottiin miten aine vaikuttaisi ja olisiko siitä hyötyä. Lääkkeen aloittamisessa tuntui hieman outoja tuntemuksia joista oli jo keskusteltu lääkärin kanssa ja osasin niitä odottaa. Olo tasottui viikossa ja olotilani koheni huomattavasti. Mitään muita sivuvaikutuksia ei ollut. Söin lääkettä viisi viikkoa ja sitten menin kontrolliin, jossa todettiin että kaikki hyvin ja että lääkettä jatketaan seuraavat kolme kuukautta. Lopulta lääkityksessä meni kokonainen vuosi ja pahat oireen ovat jääneet pois. Lääkettä ei saa lopettaa itse, vaan se täytyy lopettaa pikkuhiljaa. Lääkärin kanssa kannattaa neuvotella lääkkeen lopettaminen ja aikataulu! Lääke auttaa vaan säännöllisesti otettuna.

"Lääkäri vakuutteli, ettei lääkkeiden käyttöä kukaan huomaa, eikä sivuoireita tule."

Siis mistä lääkärisi tietää ettei sinulle tule mitään tuoteselosteessa luetelluista haittavaikutuksista, ei mistään.... eiköhän kuule kannata vaihtaa lääkäriä, jos tuollaisia menee lupailemaan.