Tämän päivän Hesarissa on parikin Keskustan historiaan läheisesti liittyvää juttua.
Keskisuomalaisessa 80 luvulla happamasti Koivistosta, Sorsasta ja ylipäätää demareista kirjoittanut Kunto Kalpa, Urkinkin käyttämä nimimerkki, oli Juhani Suomi, kertoo lehti kulttuurisivuillaan.
Sinänsä merkityksetön paljastus osoittaa kuinka Kepumafia toimi silloin kun se vielä oli täysissä voimissaan. Ulkoministeriössä kepuvirkamies kirjoitteli muita puolueita arvostelevia lehtijuttuja jotka kepun uskollinen sananjulistaja Erkki Laatikainen lehdessään julkaisi. Ja maksoi varmasti vielä ekstraa J. Suomelle vaikka tuskin kukaan epäilee tämän vapaa-aikaansa demarivaikuttajien herjakirjoituksien laatimiseen käyttäneen.
Näin siis voitiin käyttää sisäpiirin salaistakin tietoa puolueen edun ajamiseen. Väyrynen, sen ajan ulkoministeri, tekeytyy tietämättömäksi, mutta Sorsa saatuaan nimimerkin takana olleen henkilön selville, pisti J.Suomen ulkoministeriön hanttihommiin.
Sittemmin Suomi on purkanut kaunaansa Sorsalle ja ylipäätään demareille kirjoittamalla, edelleen virkamiehen palkalla, häväistyskirjoja Koivistosta.
Toinen juttu on kuukausiliitteessä jossa Unto Hämäläinen vertailee Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjoja. Hämäläinen osoittaa kuinka Kekkonen oli loppujen lopuksi lähinnä vasemmistodemari ajatusmaailmaltaan, ja piti Kalevi Sorsaa parhaana seuraajakseen. Väyrysenkin toilailuja Kekkonen paheksui.
Kekkosen poliittinen siirtymä on toki täälläkin monen toimesta todettu, ja vain Oiva ynnä muutama muu tosiuskovainen ylistää Kekkosta Keskustapoliitikkona.
SDP:llä oli siis vahva tuki 70-luvulla kun se oli viedä meidän suden suuhun, vai pitäisikä sanoa karhun syleilyyn, syväisuomettuneella politiikallaan.
Keskisuomalaisessa 80 luvulla happamasti Koivistosta, Sorsasta ja ylipäätää demareista kirjoittanut Kunto Kalpa, Urkinkin käyttämä nimimerkki, oli Juhani Suomi, kertoo lehti kulttuurisivuillaan.
Sinänsä merkityksetön paljastus osoittaa kuinka Kepumafia toimi silloin kun se vielä oli täysissä voimissaan. Ulkoministeriössä kepuvirkamies kirjoitteli muita puolueita arvostelevia lehtijuttuja jotka kepun uskollinen sananjulistaja Erkki Laatikainen lehdessään julkaisi. Ja maksoi varmasti vielä ekstraa J. Suomelle vaikka tuskin kukaan epäilee tämän vapaa-aikaansa demarivaikuttajien herjakirjoituksien laatimiseen käyttäneen.
Näin siis voitiin käyttää sisäpiirin salaistakin tietoa puolueen edun ajamiseen. Väyrynen, sen ajan ulkoministeri, tekeytyy tietämättömäksi, mutta Sorsa saatuaan nimimerkin takana olleen henkilön selville, pisti J.Suomen ulkoministeriön hanttihommiin.
Sittemmin Suomi on purkanut kaunaansa Sorsalle ja ylipäätään demareille kirjoittamalla, edelleen virkamiehen palkalla, häväistyskirjoja Koivistosta.
Toinen juttu on kuukausiliitteessä jossa Unto Hämäläinen vertailee Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjoja. Hämäläinen osoittaa kuinka Kekkonen oli loppujen lopuksi lähinnä vasemmistodemari ajatusmaailmaltaan, ja piti Kalevi Sorsaa parhaana seuraajakseen. Väyrysenkin toilailuja Kekkonen paheksui.
Kekkosen poliittinen siirtymä on toki täälläkin monen toimesta todettu, ja vain Oiva ynnä muutama muu tosiuskovainen ylistää Kekkosta Keskustapoliitikkona.
SDP:llä oli siis vahva tuki 70-luvulla kun se oli viedä meidän suden suuhun, vai pitäisikä sanoa karhun syleilyyn, syväisuomettuneella politiikallaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.