Kun Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, sanottiin, että Helsingistä on rakennettava voimakas linnake, jossa Suomen talouselämä pystyy kilpailemaan Euroopan Unionin talouselämän kanssa. Näin on saatu perustelu Helsingin suhteettomalle paisuttamiselle. Ei siinä auta vaikka helsinkiläiset anelevat vapaita, vielä rakentamattomia rantoja tai lähimetsiä kansalaisten virkistyskäyttöön.
Väestön sullominen pienelle alueelle on nostanut asuntojen hinnat tavoittamattomiin. Vuokrat ovat Lipposen hallituskaudella nousseet vähintään tuhannella markalla kuukaudessa. Valtavien kustannusten taakka tulee nostamaan painetta pääkaupunkiseudun kuntien veroäyriin ja valtion menoihin.
Vain vilkaisu Helsingin keskustaan paljastaa, mistä on kysymys. Eduskunnan vieressä olevaan puistoon rakennetaan mahtavaa ja kallista lisärakennusta. Linja-autoasema upotetaan syvään kallioon ja aukiolle pystytetään liike- sekä toimistorakennuksia. Hinnan jokainen arvaa. Valmiina olevat satamat kaikkine laitteineen puretaan ja aletaan rakentaa Vuosaareen uutta, huippukallista satamaa. Kalliita moottoriteitä rakennetaan ruuhkien purkamiseksi. Kysymys kuuluu, onko näin pakko tehdä maassa, jonka pinta-ala asukasta kohden on Euroopan laajimpia. Jos on pakko, niin nämä kulut on laskettava EU-kuluiksi, samoin vuokrien pilviä hipovat korotukset.
Kuvitelma, että tämä kaikki on helsinkiläisten etu, on petollinen. Kuinka voivat korotetut asuntojen hinnat, korotetut vuokrat ja slummiutuva kaupunki valtavine sosiaalisine ongelmineen olla helsinkiläisten etu?
Mutta tämä ei ole vielä asian koko kääntöpuoli. Toisena osapuolena on tyhjentyvä ja köyhtyvä maaseutu, jossa on jo nyt 200 000 tyhjää asuntoa. Niiden joukossa on paljon kauniita omakotitaloja järvien rannoilla ja vaarojen juurella. Asukkaat on ajettu Helsingin slummeihin ja lähes 500 000 suomalaisen työttömän joukkoon. Maaseutu alkaa muistuttaa yhä enemmän entisen Neuvostoliiton osavaltiota Itä-Karjalaa.
Näyttää olevan sama, oli sitten kysymys Neuvostoliitosta tai nykyisestä Eurostoliitosta. Pieni pohjoinen osavaltio on tuomittu autioitumaan. Kahden marxistin ero onkin pieni: Neuvostoliitossa Brezhnevin marxistit ja Suomessa Lipposen marxistit. Niiden suhtautuminen pohjoiseen maaseutuun on toistensa peilikuva. EU-Suomen itäkarjalasoituminen on kohta jo niin pitkällä ettei sitä voi kiistää edes kuinka tyhmäksi heittäytymällä.
Väestön sullominen pienelle alueelle on nostanut asuntojen hinnat tavoittamattomiin. Vuokrat ovat Lipposen hallituskaudella nousseet vähintään tuhannella markalla kuukaudessa. Valtavien kustannusten taakka tulee nostamaan painetta pääkaupunkiseudun kuntien veroäyriin ja valtion menoihin.
Vain vilkaisu Helsingin keskustaan paljastaa, mistä on kysymys. Eduskunnan vieressä olevaan puistoon rakennetaan mahtavaa ja kallista lisärakennusta. Linja-autoasema upotetaan syvään kallioon ja aukiolle pystytetään liike- sekä toimistorakennuksia. Hinnan jokainen arvaa. Valmiina olevat satamat kaikkine laitteineen puretaan ja aletaan rakentaa Vuosaareen uutta, huippukallista satamaa. Kalliita moottoriteitä rakennetaan ruuhkien purkamiseksi. Kysymys kuuluu, onko näin pakko tehdä maassa, jonka pinta-ala asukasta kohden on Euroopan laajimpia. Jos on pakko, niin nämä kulut on laskettava EU-kuluiksi, samoin vuokrien pilviä hipovat korotukset.
Kuvitelma, että tämä kaikki on helsinkiläisten etu, on petollinen. Kuinka voivat korotetut asuntojen hinnat, korotetut vuokrat ja slummiutuva kaupunki valtavine sosiaalisine ongelmineen olla helsinkiläisten etu?
Mutta tämä ei ole vielä asian koko kääntöpuoli. Toisena osapuolena on tyhjentyvä ja köyhtyvä maaseutu, jossa on jo nyt 200 000 tyhjää asuntoa. Niiden joukossa on paljon kauniita omakotitaloja järvien rannoilla ja vaarojen juurella. Asukkaat on ajettu Helsingin slummeihin ja lähes 500 000 suomalaisen työttömän joukkoon. Maaseutu alkaa muistuttaa yhä enemmän entisen Neuvostoliiton osavaltiota Itä-Karjalaa.
Näyttää olevan sama, oli sitten kysymys Neuvostoliitosta tai nykyisestä Eurostoliitosta. Pieni pohjoinen osavaltio on tuomittu autioitumaan. Kahden marxistin ero onkin pieni: Neuvostoliitossa Brezhnevin marxistit ja Suomessa Lipposen marxistit. Niiden suhtautuminen pohjoiseen maaseutuun on toistensa peilikuva. EU-Suomen itäkarjalasoituminen on kohta jo niin pitkällä ettei sitä voi kiistää edes kuinka tyhmäksi heittäytymällä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksityisrahallahan noita liiketiloja pitkälti rahoitetaan, ja vanha Kamppi nyt olikin aika surkea näky. Hyvä juttu että fiksataan. Itse olen pääkaupunkiseutulaisena äärimmäisen tyytyväinen kehitykseen.
Sinulla tuntuu olevan hieman outo käsitys, että hallitus jotenkin oudosti kontrolloi tätä kaikkea. Toki se voi yrittää ohjata, mutta maaseudun nuorten halu kaupunkiin on kyllä enemmänkin länsimaisen kulttuurin kuin hallituksen tarkoituksenmukaisten toimien tulos. Ei valtio kaupunkiinmuuttajille mitään rahaa tarjoa ja vuokrat keskustassa ovat, kuten sanoit, varsin korkeita. Miksi ihmiset sitten muuttavat tänne? Millä he maksavat vuokransa? Voisiko olla paremmat palvelut ja korkeammat palkat?