Kun tutkii tarkoin miten Jumala toimii VT:ssa, havaitsee että hän käyttäytyy kuin Saatana. Jos siis palvomme Jumalaa, palvomme Saatanaa.
Ketähän kummaa Saatanan palvojat sitten palvovat?
Miksi palvoa ollenkaan!
Ketähän kummaa Saatanan palvojat sitten palvovat?
Miksi palvoa ollenkaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
sellaisia viestejä, joiden kirjoittaja ei yritä olla nokkelampi kuin onkaan
menevätkin välillä sekaisin. Toisaalla kerrotaan, että Jumala määräsi Daavidia laskemaan Israelin kansan luvun, toisaalla kerrotaan asialla olleenkin Saatanan.
vai olisiko asia sittenkin niin että Saatana, kuten kaikki muukin on ensi ja viimeisessä kädessä korkeimman alamaisia?
Mieti edes enempi, kun lukeakkaan et osaa.
Kylläpä oli todella outo päätelmä.
Jumala rakastaa ja rakentaa. Saatana vihaa ja tuhoaa.
En näe näissä kahdessa mitään samanlaista.
Eikös jumala ollut oikein kunnon pisupää kun loi kerran Saatanan? Jumalahan oli yksin silloin kun synnytti maailmankaikkeuden.
Jumaloida/palvoa voi mitä tahansa,ideologiaa, luontoa,jumalia,idoleita,tietoa,hyvyyttä tai pahuutta.
Kysymys on mihin jumalointisi perustuu ?
Jumaloida/palvoa voi mitä tahansa,ideologiaa, luontoa,jumalia,idoleita,tietoa,hyvyyttä tai pahuutta.
Kysymys on mihin jumalointisi perustuu ?
saatana on vain maallisten, ja Jumalasta ulkopuolisten polariteettien toinen puoli, eli paha enkeli.
Eikä suinkaan Jumala, joka on suvereeni, koston sekä Rakkauden Jumala.
Objektiivisen idealismin mukaan luonto on hengen toisinolemista, joten tieto luonnosta on oikeastaan hengen itsetiedostusta.
Tämän tiedon peruusteella tiedon subjektin rakkaus objektiin olisi yksi itserakkauden muoto.
Mikäli tämä rakkaus olisi luonteeltaan erottista, kyseessä olisi narsismi.
Siis itserakkautta vai narsismia?
millä tavalla tuo käsittää Jumalan rakkauden? Tuohan osoittaa lähinnä ihmisen luonnon.
Se ei ole uusi asia, siksikin Jumalaa tulee etsiä.
T. Aquinolaisen päätelmiä:
- Synti:Luonnollinen Rakkaus on erehtymätön. Sielun Rakkaus on taas vapaa
voi joutua
harhaan.
Synti on tässä tapauksessa eräänlainen harhavietti, rakkaudensa osoittaminen
pahaan. (T. Aquinolaisen mukaan ei voi vihata sitä itseään koska on oma
onni silmäteränä, eikä Jumalaa joka on suurin Rakkaus ja onni "sine qua
non")
- Kaksi tahtoa: Toinen on absoluuttinen, joka ei voi tahtoa pahaa, toinen
relatiivinen joka tahtoo pienempää pahaa välttääkseen suurempaa.
Saanko raamatunpaikat kyseisistä tapahtumista, kiitos?
Vinkkinä jatkossa: kannattaa mainita myös lähdetiedot ennenkuin alkaa puhua arvostelevasti mitään asiaa vastaan. Voisinhan minäkin suoltaa vaikka minkälaista läppää ateisteja vastaan jos en perustele tai mainitse lähdetietoja :)