Mielestäni alituinen itsensä vertaileminen muihin ja pakonomainen kilvoittelu jostakin näennäisestä paremmuudesta, on kyllä mielestäni eräänlainen kehittymättömyyden ja kypsymättömyyden merkki, sekä sen lisäksi pahemmanlaatuista energioiden hukkaan heittämistä. Voimavarojensa keskittäminen olennaiseen ja siihen, miten kykenee tekemään ja toimimaan mielekkäillä tavoilla itsensä ja muidenkin hyväksi, tekee elämästä elämisen ja olemisen arvoista.
Näkisin myöskin, että virheiden ja epäonnistumisten pelkokierre, sekä täydellisyyteen pyrkimisen pakko ajaa ihmistä yhä syvemmälle epätoivon partaalle. Harhainen usko omaan kaikkivoipaiseen erinomaisuuteen, hukkaa alleen usein vähäisetkin itsetunnon rippeet ja korostaa vääristyneellä tavalla epätäydellisyyden pelkoa.
Ylimielisissä ihmisissä nyppii se, että he kaikkialla toitottavat sitä omaa paremmuuttaan ja haluasivat, että kaikki muut lankeaisivat heidän eteensä.
Kuvaako tämä sinua?
"Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse, mikä minulle on oikein. Jos en tee näin, muut suostuttelevat minut sellaiseen, etten elä enää omaa elämääni. Tiedän mitä haluan ja toimin sen mukaisesti."
Näkisin myöskin, että virheiden ja epäonnistumisten pelkokierre, sekä täydellisyyteen pyrkimisen pakko ajaa ihmistä yhä syvemmälle epätoivon partaalle. Harhainen usko omaan kaikkivoipaiseen erinomaisuuteen, hukkaa alleen usein vähäisetkin itsetunnon rippeet ja korostaa vääristyneellä tavalla epätäydellisyyden pelkoa.
Ylimielisissä ihmisissä nyppii se, että he kaikkialla toitottavat sitä omaa paremmuuttaan ja haluasivat, että kaikki muut lankeaisivat heidän eteensä.
Kuvaako tämä sinua?
"Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse, mikä minulle on oikein. Jos en tee näin, muut suostuttelevat minut sellaiseen, etten elä enää omaa elämääni. Tiedän mitä haluan ja toimin sen mukaisesti."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.