hihhulit aina neuvovat uskomaan jumalaan. miten se tapahtuu? mitä pitää tehdä ja onko vaara, että alan uskoa väärään jumalaan? sormia napsauttamalla se ei tapahdu, vielä vähemmän raamattua lukemalla, molempia olen kokeillut.
miten uskoa jumalaan?
......
32697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tapaa uskoa jumalaan, koska emme voi tietää edes mitä jumala on. siinä uskovaiset ovat perkeleitä ja ohjaavat ihmistä harhaan vaikka tarkoittavatkin hyvää.
Ei ole mitään satusetää tai vastaavaa, on typerä edes pitää mielessään sellaista mielikuvaa.
tsekkaa de mello havahtuminen, se kirja on kirkon kieltämä, ja syystä,koska se vaarantaa sen organisaation, saa sen näyttämään täysin turhalta, myös uskovaisten mielestä, JOS kykenevät luopumaan totuuden etsimisen tähden hetkeksikään opetetusta totuudestaan. tuskin heidän jumalansa siitä loukkaantuisi, vaikka hetkeksi irti niistä ajatuksistaan ja arvoistaan päästävät.
Kirjoitit:
>>tsekkaa de mello havahtuminen, se kirja on kirkon kieltämä>>>
Mikä kirkko on kieltänyt tuon kirjan ja milloin?
kirkko nyt alkuun.
piispatkin myöntämään että ovat opettaneet kansaansa harhaan.
Löysin tämän jutun evlut. kirkon Vantaan Laurin sivuilta. Minusta tämä on senverran hyvä juttu, että kopion sen tänne. Lukekaa
>>Hengellisten harjoitusten lähteellä
Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello opastaa vetäytymään yksinoloon ja hiljaisuuteen.
Viime vuosikymmenten aikana on erilaisten hiljaisuuden liikkeiden ja hengellisten retriittien suosio kasvanut valtavasti. Yksi suuntausten suuria opettajia on intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987).
17-vuotiaana de Mello meni jesuiittaseminaariin ja jäi sille tielleen. Pitämiensä retriittien ja kirjoittamiensa teosten ansiosta hänestä tuli kuuluisa guru, jonka vaikutus tuntuu myös protestanttisissa kirkoissa. Katolinen kirkko irtisanoutuu joistakin de Mellon radikaaleimmista ajatuksista, ja luterilaisellakin on kaikkein rohkeimmissa mietteissä nielemistä.
Anthony de Mello pyrkii uskonnottomaan uskoon, mielen vapautumiseen, todellisuuden oikeaan näkemiseen ja sitä kautta maailman rauhaan. Hänen opeissaan ja kirjoituksissaan on mukana valittuja otteita Intian suurista uskonnoista, buddhalaisuudesta ja Laotsen opeista.
Totuus vapauttaa pelosta
”Uskonnot ovat suurimpia esteitä totuuden löytämisen tiellä”, kuuluu yksi Anthony de Mellon vaikeista paradokseista. Hän on huomannut, että uskonnot aiheuttavat usein kateutta, hierarkiaa, eriarvoisuutta ja riistoa.
Jumala on kaikkialla eikä missään, de Mello toteaa ja jatkaa: Me liukenemme Jumalaan kuin suola veteen.
De Mello opettaa lukijoitaan ja kuulijoitaan usein lyhyillä tarinoilla. Hän uskoo siihen, että jokainen voi löytää oman tiensä ja tulla vapaaksi myös opettajista ja ohjeista. ”Heitä pois tämä kirja”, de Mello kehottaa juuri suomennetun Lähteillä-kirjansa esipuheen lopuksi.
Jumalaa, joka on totuus, voi Mellon mukaan lähestyä kolmentyyppisillä rukouksilla. Petition on katumusrukous, praise tarkoittaa kiitosta ja intercession esirukousta eli toisten puolesta rukoilemista.
Rakkaudelle avautumisen harjoitus
Varaa itsellesi aikaa. Kun luet harjoituksen tekstiä, ajattele joka virkkeen jälkeen, mietiskele, mitä todella luit. Anna hengityksesi kulkea vapaasti virraten, hengitä koko kehollasi. Tee ajatuksissasi harjoitus loppuun asti.
”Vaellan sydämeni temppeliin
ja löydän sellaisen hartauden muodon,
joka sopii päivän tähän vaiheeseen
tai tämänhetkiseen mielialaani.
Säilytän temppelissä
niitä ihmisiä, jotka ovat muuttaneet minua
rakkaudellaan.
Ja niitä, joita minä olen muuttanut omalla rakkaudellani.
(Mieti heitä kaikkia erikseen,
yksilöinä, nimeltä mainiten.)
— avaan käteni niiden kunkin päälle
(siunaa heitä)
jakaakseni niiden kanssa sen armon kokemuksen,
jonka Jumala antoi minulle hartauteni aikana.
Anthony de Mellon kirjasta Lähteillä (Kirjapaja 2006)
Äitimme yksinäisyys
Anthony de Mello korostaa, kuinka tärkeää on joskus vetäytyä yksinoloon ja hiljaisuuteen. Yksinolo on opas toisten ihmisten kohtaamiseen, hän neuvoo.
Kun antautuu alttiiksi niille tunteille, näyille, mielikuville ja aistimuksille, mitä yksin ollessaan kohtaa, joutuu matkalle kohti syvempää itseään. Siltä matkalta ei koskaan palaa samana kuin oli. Jos pelkää kulkea yksin, ei pääse mihinkään.
Todelliseen hiljaisuuteen ei tarvita eristettyä tilaa tai aikaa. Bussissa, työpaikalla, yksin sängyssä illalla — missä tahansa voi löytää sisältään hiljaisuuden pyhäkön. Tori on yhtä hyvä paikka hiljaisuudelle kuin luostari, kirjoittaa de Mello.
Hiljaisuus ei ole äänen poissaoloa vaan minän poissaoloa. Laotselta tuttu minän vapautuminen ja virtaaminen osaksi kaikkeutta on de Mellolle tärkeää.
Oikeus pyrkiä onneen
Jumalasta ei voi Anthony de Mellon mukaan sanoa mitään, koska meillä on hänestä vain ei-tietoa. Me näemme Jumalan katsomalla maailmaa ympärillämme ja syventymällä todellisuuden olemukseen. Kysymys hänen olemassaolostaan on järjetön.
Jesuiittojen perustajan Ignatius Loyolan perinnössä tärkeitä ovat hengelliset harjoitukset, ja niitä Anthony de Mellokin viljelee kirjoissaan. Hänen teoksistaan on suomennettu kahdeksan, tärkeimpinä Havahtuminen ja uutuus Lähteillä.
De Mellon lyhyitä, aforisminomaisia rukouksia ja ”runoja” on julkaistu paljon myös netissä ja erilaisissa mietelausekokoelmissa. Itse hän korostaa, että hengelliset harjoitukset on tarkoitus käydä läpi hitaasti ohjeiden mukaan. Pelkkä lukeminen ei auta.
De Mellon harjoitustekstit ovat koruttomalla kielellä kirjoitettuja ja helppoja ymmärtää. Hän neuvoo, että niitä tehdessä on hyvä istua rauhassa ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata ja yhdistää kokonaisvaltaisesti käsillä oleviin asioihin. Kun miettii harjoitusten kautta omaa elämäänsä, kuolemaansa, pettymyksiään, kiitoksen aiheitaan, surujaan ja ilojaan, kasvaa, kun antaa totuuden täyttää itsen.
Myös ihmisen onnellisuus on de Mellolle tärkeää. Hänen mukaansa meillä on oikeus, jopa velvollisuus, pyrkiä onneen. Tämä on de Mellon oma erikoisuus verrattuna moneen muuhun mystikkoon ja aikamme opettajaan, jotka miltei korostavat kärsimyksen välttämättömyyttä.
Jumala kaipaa ihmistä
Hengellisten harjoitusten yhtenä päämääränä on Anthony de Mellon mukaan vahvistaa ihmisen uskoa siihen, että hän on rakastettu ja hyväksytty. Jeesus Kristus uskoo sinuun, kirjoittaa de Mello. Ihminen on lahja Jumalalle. Jumala kaipaa ihmistä ja kohtaa hänet lukemattomia kertoja päivässä.
Lisäksi koruttomat harjoitukset avaavat hengitystä ja helpottavat tunteiden kaoottisuutta. Rukouksina ne toimivat siinä missä monet muutkin hiljaisuuden tekstit.
Esimerkiksi rakkaudelle avautumisen harjoituksessa palataan elämän aikana koettuun rakkauteen ja tunnetaan rakkautta omia jäseniä ja muistoja kohtaan, samoin omia lähimmäisiä kohtaan, niin elossa olevia kuin kuolleitakin. Kaikki kiertyy syväksi harmoniaksi ja tunteeksi Jumalan läsnäolosta. Samalla elämä muuttuu de Mellon mukaan valoisammaksi ja läpinäkyvämmäksi ja koettelemusten kohtaaminen helpommaksi.
"Mikä kirkko on kieltänyt tuon kirjan ja milloin?"
Katolinen kirkko ilmoitti 1998 nykyisen paavin suulla, että osa De Mellon ajatuksista on epäkristillisiä. Myöhemmin kirkko pyörsi tämän lausunnon, mutta de mellon kirjoihin lisättiin teksti, että niitä ei ole tarkoitettu hartauskirjoiksi katolisen uskon edustajille, vaan lähinnä muiden uskontojen harjoittajille ja ateisteille tai agnostikoille.
olemassa väärää Jumalaa. On vain yksi Jumala ja Hänen luokseen ainoa tie on Jeesus.
Raamattua on hyvä lukea mutta ilman Pyhää Henkeä, jonka saa uskoontullessasi, se on jokseekin kuiva ja sekava kirja. Pyhän Hengen opettamana Raamattu on ihmeellinen ja selvä, mikä parasta mielenkiintoinen.
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
"pyhassä hengessä" pleikka kakkosen pelit.
Sen kuulemma saa kun tulee uskoon ja
mulla on tossa noita PS2:n pelejä muttei
konetta. Mites kolmosen pelit, rokkaako
ne tossa?
kysyin juuri miten uskoa. alanko uskoa jeesuksen jos laitan raamatun perseeseeni? sormien napsauttaminen ei ainakaan auttanut.
tässä vielä?
oletko lukenut tuon mellon kirjan?
oletko tutustunut muihin uskontoihin?
koraaniin?
buddhalaisuuteen?
hindulaisuuteen?
krishnalaisuuteen?
mikään niistä ei sulje toisiaan pois, paitsi kannattajiensa toimesta, jotka myös sodatkin aikaan saavat.
on toki totta, että nuo organisaatiot, ihmiset niissä jotka organisaatioista hyötyvät, sanovat että juuri tämän minun juttuni on paras, ja muut vääräuskoisia.
Kuitenkin nekin puhuvat yhdestä ainoasta jumalasta jos ollenkaan ;)
mikäli raamattu perseeseen uppoaa, usko jeesukseen on taattu. Mikäli ilmekkään ei tämän toimituksen aikana värähdä, olet uudestisyntynyt.
En vaan tiedä oletko vilpitön vai etsitkö turhia väittelyjä... jälkimmäiseen ei ole mielenkiintoa.
tunkevat hihhulit kastettavan lapsen perseeseen värikkääksi piirretyn kuva-raamatun?
vakavasti puhuen ihmettelen edelleen, että miten voisi vain yht'äkkiä "päättää" että alanpa tästä hetkestä lähtien uskoa jumalaan.
en ole lukenut. Tuskinpa luenkaan vaikka kirkon kiellot ihmetyttää. Ongelmat uskolle ei näet koskaan tule ulkopuolelta.
Muihin uskontoihin kuten ateismiin, buddhalaisuuteen, ym. ym. olen tutustunut. Koraania selaillut jne.
Voi olla että mikään niistä ei sulje toisiaan pois, mutta kristinusko sulkee ne kaikki pois.
Raamatun mukaan on vain yksi Jumala ja Hänen luokseen vain yksi tie.
lapsesta jesse-uskis kastetilaisuudessa. Pidä ajatuksesi kasassa.
vakavasti;
Minäkin ihmettelen naapurin toimia joka torstai-ilta.
Muihin uskontoihion verrattuna kristinusko poikkeaa täysin siinä, että muissa uskonnoissa ihminen pyskii omilla teoillaan lepyttämään palvonna kohdettaan. Kristuskossa sen sijaan Jeesus on lähestynyt ihmistä antamalla henkensä jokaisen ihmisen puolesta, jotta ihminen pelastuisi (saisi iankaikkisen elämän)ja pääsisi taivaaseen.Jumala (Jeesus)siten armahtaa jumalattoman ihmisen ilman tekoja (lahja).
noin ovat kertoneet, eräs sukulaisen ystävä, joka on pappi, nimittäin. ajattelin asiaa hihhulin näkökannalta, koska he nähtävästi uskovat että kasteessa lapsesta tulee uskis.
moneltakin asialta mutta otetaan tähän se radikaalein eli helvetiltä. Matka sinne alkoi synnyttyämme ja perille päästään kuoltuamme.
uskovaiseksi. Pelkkä ajatuskin on mahdoton... Raamattu kertoo että usko syntyy kuulemisesta, vauva kun ei ymmärrä kuulemaansa.
että lapsesta tulee jesse-uskis kastetilaisuudessa :)
jos sanoi, niin se oli yks tuttu, joka ilman kaapua laukoo vain totuuksia ;)
itse olen ottanut tavoitteekseni sen, että täydessä dösässä skeida pysyy suolessa.
Edellinen oli ykkönen. Kakkosena voisin pitää tuota Melloa. En ole sitä lukenut, mutta olen lukenut kaverin tekstejä, joka sitä kirjaa hehkuttaa.
kun nappaat hiukan happoa, alat ymmärtää mitä seinien töhryissä lukee. Olet valaistunut!
***
raamatun mahtua pitkittäin vai poikittain?
syvyyttäin ;)
donnien on turha edes kokeilla tätä. tulee nuo fysiikanlait vastaan.
mutta yleensä he ovatkin blondeja, heillä ei ole edes tarvis kokeilla.
tämäkin viestisi menee. Muuta selittelyä se ei kaipaa.
Jumalan tekojen alle. Siinä vanhemmat luovuttavat lapsensa Jumalan hoitoon ja kummit ovat tässä vanhempien kanssa kasvatusvastuussa.
Jokaiseen ihmiseen on Jumala piirtänyt oman kuvansa, kutsunsa ja vastaanottamisen kyvyn. Näistä hetkistä eivät ihmiset itse mitään tiedä, mutta kaipaus Jumalan yhteyteen kuvaa sitä, että matkalla ollaan...rippikouluaika, nuoruusaika on etsikkoaikaa, jolloin erityisesti ymmärrämme Jumalan läsnäolon ja kutsun. Silloin usko tulee kuulemisesta...ja sinähän kúulet.
Niin, usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta. Jeesus sanoi, että kukaan ei tule minun luokseni, jos Isä ei häntä luokseni vedä. Ihmiselle tulee elämänsä aikana 2-3 ns. etsikkoaikaa, jolloin Isä vetää ihmistä Jeesuksen luo. Ihminen voi joko tulla (syntyä uudesti ylhäältä)tai oll tulematta Jeesuksen luo. Kun ihmisen syhtyy uudesti ylhäältä Jeesus antaa hänelle lahjasi Pyhän Hengen, joka toimii hänen puolustajanaan ja oppaanaan elämän myrskyissä.
mitä jumalan sanan kuulemnen on? raamatun lukeminen on kaikista tehokkain keino estää autohihhulisaatio (itsensä hihhuloittaminen).
olet niin hirveän tärkeä olento tässä maailmankaikkeudessa, että erinomaisuutesi vuoksi sinun olemassaolosi ei voi olla sattumaa, vaan sen takana on suunnitelmallisuutta. Elämäsi luotiin jotain tarkoitusta varten, sinulla on missio.
Muussa tapauksessa herää kiusaus ajatella niin, että minulla ja Koko-gorillalla ei ole sen kummempaa missiota, ja elämä voikin olla vain pelkkä ainutkertainen sattuma, mihin kaikki näyttää muutenkin viittaavan.
jotkut jopa pohtivat missiota koko elämänsä ajan.
jotkut taas näkevät mission rakentuvan elämän edetessä, finaalin olevan tavoittamattomissa.
jotkut taas tietävät. Ei meillä muuten olisi lottovoittajia.
jne...