Saako ortodoksi olla lihava? Meinaan vaan kun teillä on paljon paastoamista ja muuta, kuinka teillä suhtaudutaan lihaviin ihmisiin? Hyväksytäänkö joukkoon vai ovatko tuomittavia, koska vartalon muoto jo kertoo ettei paasto huvita. Tuomitaanko tämä?
Luin joskus jonkun ortodoksisen vanhuksen kirjan, ei se ollut Valamon vanhus vaan joku muu ja siinä ainakin vanhus viittasi johonkin rippi isään joka oli pullea.. siis kajosi tuohon paino asiaan.
Pitääkö ortodoksin olla siis normaalipainoinen?
Onko lihavuus pahempi juttu kuin vaikka juoppous?
Luin joskus jonkun ortodoksisen vanhuksen kirjan, ei se ollut Valamon vanhus vaan joku muu ja siinä ainakin vanhus viittasi johonkin rippi isään joka oli pullea.. siis kajosi tuohon paino asiaan.
Pitääkö ortodoksin olla siis normaalipainoinen?
Onko lihavuus pahempi juttu kuin vaikka juoppous?
Vastaukset 63
Vanhimmat
niin kuin ihmisiä yleensäkin.
Lihavat eivät välttämättä syö sen enempää kuin laihatkaan, mutta heillä on taipumus kerätä vararavintoa. Ennen tällainen ominaisuus oli hyödyllinen pohjolan asukkaalle, ja siksi moni suomalainen on perinyt sen. Lisäksi monet ihmiset liikkuvat nykyisin aivan liian vähän. Kun ikää kuluu, alkaa maha kasvaa ja vyötärö kadota.
Ravinnon liiallinen nauttiminen ja siitä koituva ylipaino altistaa nivelkulumille ja aikuisiän diabetekselle, mutta siitä ei ole haittaa kanssaihmisille niin kuin juoppoudesta tai tupakoinnista.
Väite, että Jumala olisi luonut lihavat ihmiset, on lihavien synnissä elävien ihmisten keino löytää oikeutus synnilleen. Jumala on luonut vain normaalipainoisia, jos jollakin on taipumus lihavuuteen, sitä ei saa kuitenkaan toteuttaa. Sitä paitsi en edes usko, että sellaista synnynnäistä taipumusta edes olisi. Lihavat vain haluavat selitellä synnissä elämistään parhain päin. Lihavuus on irstasta ja se on Jumalalle kauhistus. Jos joku on lihava, hänen pitää heti lopettaa lihominen ja palata synnittömään elämään. Sitä paitsi lihavien lihavuus häiritsee meidän synnittömien keskittymistä synnittömään elämään.
Raamatussa. Osoitapa sellainen Raamatun kohta, jossa sanotaan, että lihavuus on syntiä? Et löydä sellaista.
Sinä olet ilmeisesti itekin syöppö ja mässäilijä, kun haluat puolustaa lihavuutta. Syntiä ei pidä kuitenkaan hyväksyä, vaikka lihavuus onkin lihavalle kuin piikki lihassa, sitä ei saa toteuttaa syöpöttelemälle ja mässäilemällä ylettömästi. Jos ihminen tietää olevansa taipuvainen lihavuuden syntiin, hänen pitää vain vapautua mukavuudenhalustaan eikä pitää lihavuutta luonnollisena ja hyväksyttävänä. Lihava ihminen ei voi olla luonnollinen, sillä hänen lihavuutensa on synnin seurausta, jonka hän on itse valinnut jatkamalla huonoa elämäänsä. Kukaan ei tule lihavalle ruokaa suuhun laittamaan, jos hän ei sitä itse lautaseltaan lusikoi.
fyysinen ominaisuus voi olla syntiä, mutta lihavuus voi olla seuraus kohtuuttomuuden synnistä.
Kaikki syöpöt eivät kuitenkaan liho. Tunnen laihoja syöppöjä, jotka voivat syödä miten paljon vain, eivätkä kuitenkaan liho. Kaikki aina kauhistelevat (tai kadehtivat) heidän syömiään valtaisia annoksia.
Keskustelin joskus yhden lihavan ulkomaalaisen ortodoksin kanssa, joka vaikutti olevan kauhean häpeissään kohtuuttomasta syömisestään, mutta yritti kuitenkin parhaansa mukaan kamppailla sitä taipumustaan vastaan.
En ollut aikaisemmin osannut tajutakaan, että kohtuuttomuus syömisessäkin saattaisi olla niin paha juttu, mutta kun se tuolle henkilölle oli niin vaikea pala, se sai vähän itseänikin miettimään. Ehkäpä sitten vähitellen myös toimimaankin asian hyväksi. ;) Olen niitä jotka voivat syödä melkein mitä ja miten paljon tahansa lihomatta, joten vaikka syönkin välillä kohtuuttomasti, se ei näy missään. Syönpä vielä kohtuttomasti myös paaston aikana, koska paastoruoka on niin hyvää. :)
Yksinkertaistit aika reippaasti, sillä onhan sotakin syntiä, pahoinpitelyt, ryöstöt jne. Jos jollakin on nälkä, hänen pitää voida syödä, mutta ylensyöjä voisi ajatella myös puutteessa eläviä lähimmäisiään ja toimia kuten kristityn oletetaan toimivan.
Sinä taidatkin olla sellainen "kristitty", joka lukee syntiluetteloita vain löytääkseen sopivia nimikkeitä ja tapoja olla omahyväinen ja rakkaudeton lähimmäisiään kohtaan. Jos sopivaa nimikettä ei ole luettelossa, ei ole syntäkään tullut tehdyksi, niinkö?
omaa järkeä saa käyttää, jos lihavuudesta tulee terveyshaitta. Ainakaan kosmeettinen haitta se ei ortoille ole. Tiedän paljon pulleita ortoja. Ja luikkuja ja kaikkea siltä väliltä.
Kuluta, kuluta, mässäile kuin heikkopäinen niin ruokaa kuin haalimalla aina vain uutta tavaraa!
Turhaa kulutusta kaihtavat luokitellaan hyvinvoinnin jarruksi: "Kuluttaminen on välttämätöntä kansantalouden kasvulle".
Mitä siitä, että ahnehdimme kuin siat ruuan lapsiemme suusta, myrkytämme veden, ilman ja tärvelemme koko elinympäristön kulutuskiihkossamme.
Mitä ruokaan tulee, pahinta on, että ihmisiä yllytetään syömään jostain hevonkuusesta 10 000 kilometrin päästä rahdattuja elintarvikkeita, joiden kuljetus on hyvin saastuttavaa.
Oudot ulkomaan ruuat eivät edes sovi geeniperimäämme.
Kun 3 kuukauden vanhasta aloitetaan passionhedelmä-mössöllä ja jatketaan samaa rataa, ei ihme että puolet kansasta on allergista ja loput potevat epämääräisiä mahavaivoja.
Kaikki lihavuus ei johdu ahneudesta.
Äitini raatoi pienviljelystilalla pitkiä päiviä navetassa, tuvassa, pellolla, tarpeen tullen metsätöissäkin. Ruumiin liikuntaa hän sai varmasti riittämiin.
Hän söi normaalia maalaisruokaa mitenkään ahnehtimatta. Raskaasta työstä huolimatta hän oli aika pullukka.
Muuta syytä en keksi kuin geenit.
Tuossa oli paljon hyvää ja ajattelemisen aihetta! :)
Geenien osalta lisäisin, että sellaisissa populaatioissa, joissa ruoansaanti on ollut epävarmaa ja sporadista on vähitellen dominoiviksi tulleet sellaiset geenit, joilla lihoo helposti, jotta ravinto jäisi varastoon pahan päivän varalle. Toisin sanoen alhaisemman ravinnon varastointiasteen omaavat ovat kuolleet nälkään ja helpommin varastoon lihovat ovat jääneet eloon, mikä näkyy taas heidän jälkipolvissaan. Kun sitten ravintoa on alkanut olla paremmin saatavissa, se on johtanut liikalihavuuteen, esimerkiksi Amerikan intiaanien keskuudessa. Onhan suomalainen kansakin aikaisemmin elänyt heikommissa ravinto-oloissa ja ollut kaikenlaisia nälkävuosia, joten ei se mikään ihme ole, jos suomalaistenkin geenit ovat muotoutuneet helposti lihottaviksi.
olen varmaan vähän niin kun sinun äitisi, koska uskon itsekkin olevani geenin vuokri lihava. MEillä on suvussa paljon tämmöisiä ihmisiä eli emme kauhean paljon syö mutta lihomme.
No, ainakin Isä Mitro on lihava tai ainakin pulleahko. Nauraakin koko ajan, kuten lihavilla on tapana.
Ei aina tarvitse olla varsinainen ahmatti, että lihoo. Kaikista köyhin kansanosa on myös usein lihavaa, koska ravintola on liian paljon nopeasti sulavia hiilihydraatteja, lue: makaroonimössöjä, alepitsoja ja kaiken halvinta vehnäjauhomössölenkkiä.
Loputtoman toivottoman persaukisuuden suruun kun vielä vedetään jotain sokeridonitseja tai mäyräkoiria, niin on suoranainen ihme, jos ei kroppa turpoa.
Tällaisia ihmisiä ei voi syyttää ahneuden synnistä. 450 euron päivärahalla jäävät kymmenen euron lohikalat ja sisäfileet kyllä sinne tiskiin, ja köyhä syö, mitä kynsiinsä saa!
Tuo köyhimmän kansanosan huono ravinto on suuri ongelma, mutta osittain sitä voisi helpottaa ravintokoulutuksella. Esimerkiksi herneet, pavut ja linssit ovat käsittämättömän halpaa ravintoa, mutta silti terveellistä.
Paras keino auttaa vähävaraisia terveellisempiin ruokatottumuksiin on se, että tervellisten ruokien hintaa alennetaan reilusti. Monen on vaikea totuttautua papuihin ja linsseihin, kun on ikänsä syönyt alepizzaa, makaronitonnikalaa ja hampurilaisia.
Minä paksu ortodoksi syytän kilojen kertymisestä osittain geenejä ja osittain vuosien kuluessa pitämiäni laihdutuskuureja. Kärsin myös nk. tunnesyömisestä ajoittain ja sen hyväksyminen ja sen kanssa eläminen on ollut vaikeaa. Olen lihonnut ja laihtunut lähes 200 kg elämäni aikana. Ensimmäinen kuuri??? oli jo 14-vuotiaana ja herkkuja ahmin jo silloin pahaan oloon??? Aineenvaihduntakin menee sekaisin jojolaihduttamisesta lisäksi pudotettuja kiloja on vaikea pitää poissa jos niitä saa alas.
Vaikka minä syön paastoaikaan vaatimattomia paastoruokia, normaalioloissa tavallista terveellistä arkiruokaa, liikun kykyjeni ja terveydentilani mukaan PAINO EI VAAN PUTOA.
Usein kaupassa käynnit ovat kilvoittelua, sillä herkkuhyllyjen ohittaminen ilman, että niistä napsaa mukaan jotain on joka kerta VOITTO. Sama tilanne on kotona jääkaapin ovella, joka kerta kun pystyy välttämään oven avauksen on voittanut kiusauksen.
Mitään syrjintään en ole kokenut, vaikka joskus on tullut huomautuksia ja laihdutus suosituksia, silloin on joskus tullut itku. Huomautukset tai laihdutussuositukset eivät naisihmiselle on kovinkaan ylentäviä, mutta pakko on itsensä tälläisena hyväksyä. Jos jollekin lihavuus on inhoa aiheuttava asia, kannattaa pyrkiä tutustumaan lähemmin meihin lihavampiin lähimmäisiin. Huomaat silloin, että ollaan ihan samalaisia kuin sinäkin, ehkä hiukan heikompia suhteessa ruokaan. Jokaisella on oma tarinansa ja historiansa ja syyt joista ylipaino johtuu. Kaikki eivät ole "syntisiä ahmatteja" vaan ihmisiä.
Nykyinen ulkonäköpainotteinen ja ihmisiä painon sekä ulkonäön mukaan arvottava kylmä maailma ei taida hyväksyä kuin tietyn muotin mukaiset ihmiset, onneksi en siihen muottiin kuulu.
niin miksi ei kielletä teollista, epäterveellistä ruokaa?
Suomalainen perusruoka ei lihota. Olen tutkinut nälänhistoriaa ja todella lihavuudesta tuli ongelma toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti teollisesti valmistetun ruoan yleistyttyä.
muuten kuin ankaran paaston aikana. Tupakkaa sen sijaan on meillä perinteisesti pidetty syntinä.
Ruokaa ei voi kieltää, koska meidän on joka tapauksessa syötävä, ettemme kuolisi nälkään. Kaikki eivät osaa itse laittaa ruokaa. Sen tähden he ostavat eineksiä.
Syntisillä ihmisillä on aina taipumus vähätellä riettauttaan ja ahneuttaan, he haluavat vähätellä lihavuuttaan ja kutsuvat usein itseään normaalivartaloisiksi, vaikka eivät he sitä olekaan. Lihavuus on luonnonvastaista eikä Jumala ole voinut luoda lihavuutta. Me emme kuitenkaan tuomitse ihmisiä vaan heidän lihavuutensa.
Jos Raamatussa hyväksyttäisiin lihavuus, miksi kirkko sitten on määritellyt niin paljon paastopäiviä ja myös ruokapaaston merkitystä korostetaan Kirkon perinteessä.
Jos ihminen on lihava, niin hänen pitää syödä vähemmän. Kenenkään ei tarvitse olla lihava. Lihavat voisivat luopua lihavuudestaan ja opetella elämään samalla tavalla kuin laihatkin.
Mutta tätä he eivät ilmeisesti edes haluta, ja taas perinteitä ollaan vähättelemässä. On kuulemma olemassa myös sellainen vetoomus, jota allekirjoittamalla kirkkoon ollaan nyt vaatimassa lihaville aivan samoja oikeuksia kuin laihoillekin. Minä en voi tätä ymmärtää, sillä minä ja koko minun sukuni ollaan aina olleet laihuuden ystäviä. Mihin tämä maailma on menossa, kohta kai lihavien parisuhteillekin ollaan vaatimassa kirkollista siunausta.
Tuollaiselle mässäämiselle en voi löytää minkäänlaista puolustusta Kirkkomme perinteestä. Itsekeskeinen haluaa tyydyttää vain oman mahansa mieltymyksiä, mutta onko se kristillisyyden tarkoitus? Päin vastoin kilvoittelu korostaa myös askeesia ja itsensä voittamista. Syömisiään vähentävä voi antaa osan köyhille ja ajatella itsensä lisäksi välillä myös vähäosaisempia lähimmäisiään. Kohtuudellakin voi syödä, eikä terveellinen ruokavalio tarkoita nälkään nääntymistä. Lihava ihminen tuhoaa Jumalan kuvan omassa ruumiissaan, jonka pitäisi olla Pyhän Hengen temppeli.
ymmärrä asiasta mitään, niin lopeta siitä kirjoittaminen! Mitä ihmeen parodiaa sinä kirjoitat?
aivan naurettavaa. Ethän sinä voi nähdä istuuko minkäkin tietokoneen ääressä laiha vai lihava ihminen, huono ruuanlaittaja vai mestarikokki.
Itse ymmärsin heti alusta. Aika mainio analogia erääseen toiseen asiaan, josta täällä on väännetty voimallisia puheenvuoroja. Hahhhah!
mutta tuo homoparodia oli mielestäni mauton. Ei ole olemassa mitään lihavien vähemmistöryhmää, joka väittäisi olevansa normaalikokoinen ja vaatisi oikeuksiaan. Papit eivät myöskään tiettävästi kieltäydy vihkimästä lihavia avioliittoon.
On ihan tavallista, että sama ihminen on elämänsä eri vaiheissa ensin laiheliini ja sitten lihava. Hän on lapsena laiha, nuorena solakka, keski-ikäisenä normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen ja sitten kuusissakymmenissä lihava.
Lihavuus on sairaus, joka usein johtuu jostain toisesta sairaudesta. Vanhempana myös aineenvaihdunta hidastuu, eikä laihduttaminen ole enää helppoa.
Typerät parodiat jostain muusta aiheesta eivät kolahda mitenkään. Mitähän, jos keskusteltaisiin vakavasta asiasta asiallisesti, eikä pelleiltäisi?
Vaikka me ei lihavia ihmisiä tuomittaisikaan, meidän on kuitenkin voitava sanoa lihavaa lihavaksi. Silti me saatamme heidät myös tuomita. Lihavuuden on oltava lihavalle kuin piikki lihassa vaikka hän olisikin laihtunut.
Lihavuus ei.
"Vaikka minä syön paastoaikaan vaatimattomia paastoruokia, normaalioloissa tavallista terveellistä arkiruokaa, liikun kykyjeni ja terveydentilani mukaan PAINO EI VAAN PUTOA."
Paino putoaa syömällä aikaisempaa harvemmin. Jos ei tehdä ruumiillista työtä, paastossa syödään kerran, muuna aikana kaksi kertaa vuorokaudessa.
Niille, joille tämä ei sovi mutta silti haluavat laihtua, voidaan kuulemma suorittaa mahalaukun ohitusleikkaus.
Ompas kivaa että me lihavat saadaan jo kristittyinäkin tuntea että olemme b-luokkaa. Kyllä masentaa ainakin mun mieltäni. myännän olevan ortod. joka ei paastoa.en siksi etten haluaisi vaan siksi kun en pysty jos syön kasviruokaa niin miulta menee voimat täysin jo aikasessa vaiheessa päivää.
en usko Muidenkaan ortodjen paastoavan kovin tarkkaan. joku kehui syövänsä hernerokkaa paastona mutta hei haloo, kaypan hernerokissahan on aina sianlihaa kanssa. varsinainen paatoruoka juu..
maailmassa ei yksinkertaisesti voi elää ihan niin kuin luostarissa jossa ruka tulee valmiina eteen ja on aina tietynlaista. Maailmasa elävä uskova voi joustaanäissä
Olen ortodoksisessa kodissa muttei meillä koskaan olla paastottu moni lut. kyllä kysyy asiasta aina.
hyväksykää ihmiset toisenne! hy7väksykääljhavat ja laihat, vanhat ja nuoret. kaikki olemme erilaisia kaikissa on jotain kaunista! Jumala ei ainakaan tuomitse vaikka ihmiset tuomitsisivat. lisäksi kannttaa muistaa että tuomitseminen on synneistä suurin.. mieti siis ennen kuin tuomitset!!!!!!!!!
t. yksi lihava
Mahalaukkuleikkaukset eivät ole mikäänhyvä tapa painon pudotukseen!!!! Se on Äärimmäinen keino ja sellaiset on aina huonoja ja lisäksi sekään ei ole mitenkään takuu varma.
Viimeksi vaaka miuille näytti 134 kiloa mutta silti olen hyvässä kunnossa enkä ole esm. flunssaa sariastanut vuoriin! Mni normaali painoinen ihminen on sairastanut minua enemmän. Pituuteni on 166 cm olen siis keskimittainen.
kysyykö Jumala viimeisellä tuomiolla meidän painoamme? meitä ei punnitse muut kuin ihmiset! Jumala hyväksyy ja raqkastaa JOKAISTA .. IHMISTÄ.. SELLAISENA.. KUIN HÄÄN.. ON!!!!!!!!!!!!
MUUTEN jos joku kuvittelee että puhun roskaa niin sanon että miulla on kokemusta sairaalan laidutusryhmästä jota veti sairaanhoitaja. olin siellä useamman kuukauden mutta en lopulta pystyny noudattamaan päivättistä kalorimäärää joka oli kovin pieni. olen kokeillut kaikkea ja nyt olen hyväksynbyt että ruumiin rakenteeni vain on taipuva tällaiseksi ja me olemme erilaisia joku on luonnostaan laiha taas., ja joku kolmas on lihaksikas kuin urheilia vaikkei urheilisikaan!!!!!
Mahalaukun keikkausta en ede sharkitse itselleni.
Ei muuten onnistu, meinaan pääsy mahalaukunohitus leikkaukseen. Siihen hommaan olen LIIAN LAIHA. Kriteerinä on se, että painoindeksi on vähintään 40 ja minulla ei ole. Olen paksu, mutta en tarpeeksi paksu.
Syön paastoaikaan paastoruokaa ja yritän vähentää tai pienentää annoksia ja juoda vettä tilalle, mutta arvaas mitä sitten tapahtuu. Usein laukeaa nk. ahmimisreaktio ja homma on puissa. Syömishäiriöitä on monenlaisia ja vuosia kestäneiden epäonnistuneiden jojolaihtumisten jälkeen puhkesi minulle ahmimishäiriö. Minulla oireilut alkoivat Painonvartijoissa, jossa olen laihduttanut ainakin 9 kertaa sen lisäksi kaikki poppakonstitkin on kokeiltu. Arvaapas miten ylipainoisten ahmimishäiriötä hoidetaan = SÄÄNNÖLLISILLÄ RUOKA-AJOILLA ja keskitytään nk. terveelliseen ruokaan ja haetaan tasa-painoa sekä tervettä suhtautumista ruokaan, ruokailuun ja omaan painoon. Onneksi meillä kaikilla on lupa ja paikka kilvoitella yhteisessä hiekkalaatikossa toinen toisemme hyväksyen ja toisiamme arvostaen.
Suomalainen arkiruoka kohtuudella syötynä on parasta ruokaa, onneksi painoni pysyy samalla tasolla, ei nouse, mutta ei laskekaan.
kasvishernekeittoa, jossa ei ole eläinrasvaa tai lihaa ollenkaan. Muutenkin kasvisruokaa on nykyisin helppo laittaa. Kaikkea on saatavilla. Kasvisruoka voi ensin tuntua "laihalta", mutta siihen tottuu pian. Joulupaastossa saa kyllä venäläisen paastokäytännön mukaan syödä kalaakin. Ainakin sunnuntaisin ja juhlapäivinä, lapsiperheissä muutenkin.
On muuten myös lihatonta hernekeittoa lähes joka kaupassa ainakin täällä meillä päin. Itse en osta muuta kuin lihatonta edes paastottomina aikoinakaan, koska luulisin, että niihin käytetään aika huonolaatuista lihaa, joten parempi syödä sitten lihatonta. :)
Tosin halvimmalla tietysti pääsee, jos ostaa herneet kuivattuna, liottaa ja keittää itse. Joskus köyhänä opiskelijana, kun rahat oli loppu ja ei viitsinyt kerjätä vanhemmilta rahaa, elin noin pari viikkoa kuivatuista herneistä keitetyllä keitolla. Hernekeiton makua saa muuten parannettua huomattavasti laittamalla siihen mustapippuria, basilikaa, oreganoa, currymaustetta tms.
Lihavuus ei sinänsä ole syntiä, mutta se on sen seuraus. Lihava on -- tai on ollut -- ahneuden ja mässäilynhimonsa valloissa.
Uskoisin, että isä Mitro myöntäisi syntisyytensä tässä suhteessa, mikäli häneltä kysyttäisiin. Jokaisella meillä on ristimme kannettavana, enkä usko että kukaan pappismies pyrkisi lihavuuteen johtaneita syntejään vähättelemään.
sairauksien äiti!
Myös lihavuuden.
Liikaa sokeria, liikaa vehnäjauhoja, säkkikaupalla lisäaineita!
Liikaa keinotekoisia valmistusprosesseja, jotka tärvelevät alkuperäisen raaka-aineen!
Maitotuotteetkin on pilattu muka terveellisyyden nimissä. Joka toinen onkin "allerginen" maidolle.
Lapsuudessani, kun kotikylässäni väki joi vielä käsittelemätöntä tilamaitoa, ainut tuntemani allerginen ihminen oli päivät karkkia mussuttava kauppiaan tyttö.
Kauppojen hyllyt ovat täynnä valmisruokaa, jota kansa ostaa hullun lailla. Sen voi jokainen todeta vilkaisemalla ihmisten ostoskärryjä: pitsoja ja muita eineksiä, kaikenmaailman ihmevanukasta, omantunnon kevennyksenä pakkaus kevytmetvurstia! (jota ahmitaan sitten kaksinverroin enemmän!)
Karkit, kaljat,limsat,sipsit täyttävät ostoskärryt.
Jollain tavalla pitäisi todellakin etenkin nuoria saada koulutettua pois uusavuttomuudesta ja jatkuvasta pitsanmussutuksesta.
Vaikka yllättävän moni keski-ikäinenkin on sortunut eineslinjalle, vieläpä täällä maalla, jossa kuvittelisi syötävän vielä kunnon kotiruokia!
Kuka osaa keitellä kalasoppaa ja kaalikääryleitä, kun viimeinenkin mummo makaa dementoituneena vuodeosastolla?
Olen yrittänyt syödä linssejä, mutta en oikein tykkää niistä.
Vaikka olen ensin huuhtonut linssit, niin miksi keitettäessä syntyy likaisennäköistä vaahtoa?
Olen yrittänyt lusikoida sitä pois, jopa keittämisen jälkeen huuhtonut linssimössön uudelleen, kun sitä kuonaista rönää on joka paikassa.
Miksi pahan näköistä vaahtoa syntyy? Kuuluuko se hernekasvin ominaisuuksiin?
Pitäisikö linssien olla läpipehmeitä, että ne ovat kypsiä?
Enpäs ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön linssien kanssa, vaikka niitä lähes päivittäin syönkin... Minkähän värisiä linssejä sinulla on, vihreitä, punaisia, keltaisia? Ja kyllä ne linssit kannattaa keittää ihan pehmeiksi asti. Punaiset linssit pehmentyvät todella nopeasti, suurin piirtein vain laittaa kuumaan veteen, niin heti pehmeitä. Vihreitä linssejä taas voi joutua keittimään puolikin tuntia ennen kuin ne ovat ihan kokonaan pehmeitä. Linssit ovat pavuihin verrattuna helppoja siitä, että niitä ei tarvitse liottaa.
Normaalisti en laiskuuttani edes huuhtele linssejä ennen keittämistä, vaikka tietysti kannattaisi, eihän sitä tiedä, missä ne ovat kuljeksineet ennen pakkaamista. Kunhan vain kaadan pussista sellaisenaan. En kyllä koskaan keitä linssejä pelkältään, joten ehkäpä sitä likaista vaahtoa ei sen takia näy? Linssejä käytän esim. seuraavilla tavoilla:
1.Punaisista linsseistä kastike, jossa kaadetaan kattilaan öljyä, sipulia, valkosipulia, punaisia tai keltaisia linssejä, suolaa, tomaattipyreetä ja vettä sekä maustetaan parhaaksi katsomillaan mausteilla, esim. jotain intialaisia mausteita tai ihan vain mustapippuria. Keitetään kunnes linssit ovat hajonneet kokonaan ja syntyy sopiva mössö kastikkeeksi.
2.Sekoitetaan pataan pari dl punaisia tai keltaisia linssejä sekä pari dl riisiä, öljyä, sipulia, valkosipulia, tomaattipyreetä, suolaa, vettä sekä mausteita (esim. mustapippuri, kumina tai jeera). Keitetään kunnes riisit ja linssit ovat pehmeitä.
3. Sekoitetaan pataan pari dl vihreitä linssejä sekä pari dl riisiä, öljyä, sipulia, suolaa, vettä, mustapippuria ja neilikkaa joko jauhettuna tai kokonaisena. Keitetään kunnes riisit ja linssit ovat pehmeitä.
4. Tehdään keitto, jossa vihreitä linssejä, sipulia, valkosipulia, vettä, suolaa, pakkaus paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa), mustapippuria sekä basilikaa (tai jotain muuta yrttimaustetta esim. pizzamauste). Tätä voisi syödä vaikka joka päivä! :)
Tuohon ohje nro 4. eli keittoon vihreistä linsseistä voisi lisätä, että keiton makua parantaa huomattavasti, jos siihen laittaa reilusti oliiviöljyä, mutta ehkäpä kannattaa olla vähän varovainen sen kanssa, mikäli haluaa laihtua... ;)
Liota herneitä yön yli, keitä melkein kypsäksi ja lisää pilkotut porkkanat ja sipulia, kypsennä keitto. Mausta maun ja syö, kun tekee ison annoksen on siinä todella herkullista paastoruokaa vaikka viikoksi tai pakasta loput. Paljon parempaa kuin kaupan purkkisösselit.
"Syön paastoaikaan paastoruokaa ja yritän vähentää tai pienentää annoksia ja juoda vettä tilalle, mutta arvaas mitä sitten tapahtuu. Usein laukeaa nk. ahmimisreaktio ja homma on puissa."
Koeta olla pitämättä saatavilla muuta ravinnoksi kelpaavaa kuin kuivattua ruisleipää.
Kukaan ihminen ei ole lihava syntyessään, mutta syöpöttelyyn ja mässäilyyn ryhdyttyään monet ovat lihoneet, varsinkin sellaiset joilla siihen on erityinen taipumus. Taipumusta ei pidä kuitenkaan päästää valloilleen, vaan ihmisen pitää osata pidättäytyä mässäilyn himosta ja syöpöttelystä.
Monet lihavat haluaisivat tehdä mässäilystään hyväksyttävän ja he väittävät, että paastoruokakin lihottaa, mutta se on vain osoitus siitä kuinka vaikea himoistaan on luopua. Lihavan pitää vain vähentää syömistään, kukaan ei häntä pakota syömään ja lihomaan, jos hän ei sitä itse halua.
Aivan herkullista luettavaa. Naurua harmaaseen aamuun. Kiitos.
Itselläni paras laihdutus- ja hoikkanapysymiskeino on ollut hiilihydraattien karsiminen - niin nopeiden kuin hitaidenkin. Aluksi laskin ne 20 grammaan vuorokaudessa ja laihtumisen lähdettyä käyntiin nostin niiden määrää 5 gramman portain, kunnes löysin itselleni sopivan tason. Tietysti tulee tarkkailla proteiinimääriäkin; yllättäen rasvan määrää voi sen sijaan nostaa jopa runsaasti entisestään, kunhan rasva on hyvänlaatuista (hyvänlaatuisiksi lasketaan voi ja useimmat öljyt muttei margariineja eikä esim. transrasvoja). Ns. kevyttuotteita ei suositella ollenkaan. Niissä rasva on korvattu sokereilla ja keino- sekä lisäaineilla.
Tässä ketjussa mainitut pavut ovat hyvää paasto(kin)ruokaa, mutta niiden valinnassa täytyy olla tarkkana, sillä jotkin pavut sisältävät yllättävän suuria hiilarimääriä. Kahvi- eli kikherneitä suosittelen lämpimästi. Ne, kuten pavutkin, kannattaa ostaa etnisistä myymälöistä, jos mahdollista, ja keittää itse. Purkkiversioissa on lisättyä sokeria ja usein muutakin moskaa.
Tätä keskustelua on käyty aikaisemminkin, mutta en malta olla toistamatta: henkilölle, joka on löytänyt hyvän olon VHH-ruokavaliosta, paasto on todellinen kilvoitus. Silloin täytyy joko rikkoa paastosääntöjä tai olla yksinkertaisesti nälässä, koska - tämäkin on yllättävää - runsaiden hiilihydraattien tuominen takaisin ruokavalioon proteiinien ja rasvan tilalle tuo mukanaan monenmoista vaivaa. Niistä vähin ei ole lihominen.
Ahmiminen on häiriö ihmisen normaalissa elämässä ja sitä pitää välttää. Ihmisen pitäisi syödä hitaasti ja pitää syömisen välissä varttitunnin taukoja, jotta kylläisyyden tunne ehtii kehittyä ja turha syöminen jää itsestään pois.
Liika lihavuus on luonnonvastaista ja muutenkin pahasta, sillä se varmasti johtaa ihmisen muihinkin synteihin, joita lihava tietenkin haluaa itse puolustella.
Vaikka lihavat usein vakuuttavatkin olevansa mukavia ja muutenkin tyytyväisiä elämäänsä, jokainen voi nähdä etteivät he ole onnellisia. Lihavuus on tuonut heidän elämäänsä paljon murhetta ja huolta ja monet lihavat kuolevatkin ennen aikojaan sydäntauteihin.
Vihreitä linssejä olen yritellyt syödä.
Kiitoksia monipuolisista ohjeista, pitää yrittää soveltaa jahka ehdin.
Kun vain saisi murrosikäisen "mitä paskaa tuokin"-kommentoijan syömään....
Ei ole olemassa mitään homojen vähemmistöryhmää, joka väittäisi olevansa heteroseksuaalinen ja vaatisi oikeuksiaan. Papit eivät myöskään tiettävästi kieltäydy vihkimästä homoja avioliittoon (miehen ja naisen väliseen, toim. huom.).
On ihan tavallista, että sama ihminen on elämänsä eri vaiheissa ensin hetero ja sitten homo. Hän on lapsena hetero, nuorena etsii identiteettiään, keski-ikäisenä samasta sukupuolesta kiinnostunut tai lievästi bi ja sitten kuusissakymmenissä homo.
Homous on sairaus, joka usein johtuu jostain toisesta sairaudesta. Vanhempana myös estot vähenevät, eikä homoseksuaalisesta rakkaudesta pidättäytyminen ole enää helppoa.
Typerät parodiat jostain muusta aiheesta eivät kolahda mitenkään. Mitähän, jos keskusteltaisiin vakavasta asiasta asiallisesti, eikä pelleiltäisi?
Ihmisiä kautta maapallon sairastuttava kuorittu ja köyhdytetty vehnäjauho (jota matokaan ei syö ja sen takia säilyy maksimaalisen ajan kaupan hyllyssä) on sekin jenkkien keksintö.
Normandian maihinnousua varten piti sotilaille saada hyvinsäilyvää muonaa, joten vehnäjauhosta riistettiin kaikki elollinen osa.
Myös sokeri oli ennen paljon terveellimpää kunnes keksittiin se putsata elottomaksi.
Ja viimeinenkin jäljellä oleva elämänkipinä tapetaan ruoasta mikroaaltouunissa. Paljon terveysongelmia olisi varmasti voitettu, mikäli totaaliluovuttaisiin valkoisesta vehnäjauhosta ja valkaistusta sokerista sekä kärrättäisiin kaikki mikroaaltouunit kaatopaikalle. Kauhistuttaa ajatellakin, millaisia lapsesta asti mikrotetulla ruoalla kasvatetuista tulee keski-ikäisinä ja vanhoina (jos sinne asti elävät...).
joku muukin ihminen joka inhoaa mikroaaltouuneja.
Keittiööni en kapinetta huoli ikinä! Minulle riittää rakas vanha valurautapannuni!
Kummallisen vähän tutkimuksia on mikroaaltouuneista, itse olen lukenut vain jostain ranskalaisesta.
Olen yhtä vakuuttunut kapineen epäterveellisyydestä.
että synti tuomitaan, mutta ei syntistä ihmistä, eikä synnin seurauksia. Lihavuus ei sinänsä ole syntiä, mutta ahneus, mässäily, ylensyönti ja vatsanpalvonta ovat. Ei ihmistä ja lihavuutta ei tuomita. Sama periaate esim. aviottoman lapsen kanssa: lapsen hankkiminen aviottomasti on toki synti, mutta lapsen äitiä tai isää -- eli syntisiä -- ei tuomita, eikä liioin lasta.
"Onko lihavuus pahempi juttu kuin vaikka juoppous?"
Tämä kysymys on harhaanjohtavasti muotoiltu. Pitäisi kysyä, onko syöppöys pahempi juttu kun juoppous tai vaihtoehtoisesti onko lihavuus pahempi terveyshaitta kun alkoholin käytön haitat. Jälkimmäinen on lääketieteellinen kysymys, ensimmäinen teologis-pastoraalinen.
keskittyy syömiseensä ja haluaa mahdollisimman vähän, mutta mahdollisimman kallita ja erikoisia herkkuja. Kaikki ajatukset pyörivät ruuan ympärillä. Laiha ihminen voi olla vatsanpalvoja tai mässäilijä ja lihava taas melko kohtuullinen ihminen. Jumala näkee ihmisen sydämen eikä katso ulkomuotoon.
Aika harvat lihavat ihmiset ovat vatsanpalvojia tai herkuttelijoita. Päin vastoin monille heistä ruoka merkitsee aika vähän. Jos ihminen ei kiinnitä huomiota siihen, mitä ja kuinka paljon hän syö, hän lihoo helposti, koska meidän yhteiskunnassamme ruokaa on aina saatavilla.
Lihaviksi päätyvät vanhemmiten ne ihmiset, joilla on taipumus lihoa, mutta jotka eivät onnistu laihduttamaan liikakilojaan pois. Laihdutus kuurien huono puoli on se, että ne sitovat ajatukset ruokaan. Koko ajan lasketaan kaloreita tai pisteitä ja mietitään mitä ja kuinka paljon saa seuraavaksi syödä.
Jos sattuu olemaan taipumus lihoa, niin sellaisen ihmisen pitää ainakin yrittää elää kuin olisi laiha, eli taipumukselle ei pidä antaa valtaa. Jokainen lihava voi omastä päätöksestään olla laiha, jokainen voi ottaa mallia laihoista ja hyvistä ihmisistä, joilla ei ole tällaista lihavien ihmisten ahneuden ja ahmimisen syntiä elämässään.
ei ole sama asia kuin olla ahne tai ahmatti. Laihakin voi olla ahne ja hän voi syödä paljon enemmän kuin lihava, mutta ei erilaisen aineenvaihduntansa takia liho.
Laiha ei ole hyvä ihminen, eikä lihava ole huono ihminen. Tämä asia on eettisesti neutraali. Syntiä tekevät ne ihmiset, jotka moralisoivat muita näiden ulkonäön takia. Päätän tämän absurdin "keskustelun" tähän.
Noiden hassujen viestien kirjoittaja ei puhu lihavista/laihoista, eikä moralisoi heitä. Kyse on täällä paljon harrastetusta ja hurskasta kiivautta herättäneestä keskustelusta jostain aivan muusta taipumuksesta. Koetapa arvata!:)
tajuan, että tuo henkilö parodioi täällä käytyä homokeskustelua, mutta onnistuu huonosti, koska tuon keskustelun argumentit eivät mitenkään sovi lihavuuteen. Juuri siksi en jatkakaan keskustelua, koska tuo henkilö ei ota keskustelua vakavasti, vaan syytää puppua palstalle.
Homokeskustelussahan oli kysymys ihmisen teoista, ei fyysistä ominaisuuksista, joten se oli aivan eri asia. Homoseksuaalisia tekoja Raamatussa ja kanoneissa pidetään aivan yksiselitteisesti synnillisinä.
En muuten ole löytänyt Raamatusta (ainakaan UT:sta) syöppöyttä vastustavia kohtia, Paljon viinin juontia siellä kyllä vastustetaan, joten syöppöyden paheksuminen kuulunee uudempaan traditioon, ehkä luostarihurskauteen.
Luostareissakin on lihavia ihmisiä, koska keski-iän lihavuus on sellainen asia, jolle ei kerta kaikkiaan voi mitään. Lihavien laihduttamiseen tarvittaisiin nälänhätä, jolloin lihavat laihtuisivat ja selviäisivät, mutta laihat kuolisivat kohta pois.
lihavaa ihmistä vaan hänen lihavuutensa, sillä hänen tekonsa ovat johtaneet hänen lihavuuteensa. Mitään lähimmäisten kärsimyksistä piittaamatta hän on lapioinut rasvaista ruokaa suuhunsa ylenmäärin, vaikka ei olisi niin paljon tarvinnutkaan hyvin elääkseen.
Se että niin moni ihminen on lihava, ei toki tee syntiä mitenkään hyväksyttäväksi. Ei kai me voida ajatella niin yksinkertaisesti, että vain pieneksi kuvittelemamme ihmisryhmää voidaan ahdistaa syytöksillä synnillisestä elämästä. Sellainen on paha synti. Emmekö ole itse syyllistyneet mihinkään vain sillä perusteella, että me kaikki satumme olemaan liian lihavia?
Sinä taidat olla itse aika lihava, kun haluat vain puolustella omia läskejäsi. Tämä on hyvin yleistä lihavien keskuudessa. Mutta lihavankaan ei pidä tuijottaa vain omaan napaansa, sillä kenenkään ei tarvitse olla lihava. Jokainen voi itse päättää mitä syö ja miten paljon. Lihava voisi jättää ylimääräiset ruoat ostamatta ja antaa säästämänsä rahat vähäosaisille lähimmäisillemme.
Jostakin ehkä omasta henkilökohtaisesta syystäsi haluat taas vetää esille aiemmat homokeskustelut, mutta nyt täytyy totuuden nimissä todeta että perustelusi ontuvat aika pahasti. Homoudessa on kyse ihmisen seksuaalisuuden ominaisuudesta, jonka Jumala on luonut. Tämä tarkoittaa nyt sitä tavallista ja yleistä homoutta, mikä on todettavissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa kautta maailman ja joka on ollut aina ihmiskunnan luontaisena ominaisuutena sen luomisesta lähtien.
Tähän ei pidä sekoittaa niitä irstaita orgioita, joita vapaat miehet harrastivat antiikin aikana. Heidän ei ollut sopivaa edes seurustella ala-arvoisten naisten kanssa, mutta miesten kesken he olivat samanarvoisia ja viihtyivät keskenään. Samalla tavalla kuin naisia alistettiin seksuaalisesti, vapaat miehet käyttivät myös miesorjia eli ei-vapaita miehiä omien seksuaalisten himojensa tyydyttämiseen, mikä oli silloin ja on tietysti nykyäänkin synti. Kenellekään ei saa tehdä pahaa eikä ketään saa alistaa.
Luostareissa on lihavia kilvoittelijoita, mutta luostareissa on myös homoja. Mitä haluat tällä sitten perustella?
Nykyaikana lihavia näyttää olevan kaikkialla, sillä itsekeskeisyydestä ja omien halujen palvomisesta on tullut suuri vitsaus koko länsimaiselle yhteiskunnalle.
Kiitos neuvosta! Olen pitkään kamppaillut liikakilojani vastaan, mutta jäänyt tappiolle. Paljon olen asiasta lukenut ja kuullut. Monenmoiset temput ovat minulle tuttuja. Niin lääkärit kuin psykologitkin ovat pyrkineet auttamaan. Nyt Sinä avasit tämän Gordionin solmun. Tyyni hymy huulillani kuljen ruokakaupan ohi, tyyni hymy huulillani lastaan kirkonisännöitsijän kolehdinkeruuvälineen syömättömyydestä jääneillä rahoilla.
Miksei kukaan ole tätä ennen keksinyt?
Ei edes kukaan kirkkoisistä.Samalla ratkeaa maailman nälkäongelma, kun kaikki...
Ihan perusjuttu on, että temput eivät auta. Jojoilu ja kikkailu vain sotkee aineenvaihdunnan, ja korjaaminen vaatii aikaa & työtä.
Gordionin solmun aukaisussa on taas tutkimuksissa tultu siihen minkä sanoo maalaisjärki: syöt sen minkä kulutat, painoa pudottaessa vähemmän. Sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä pitää olla (ja paastoaikoja saa "hyödyntää" :D), mutta muu ei auta. Pienillä valinnoilla korjaat hissun kissun mutta pysyvästi. Mikä on hitaasti tullut ja pitkään ollut, ei hetkessä lähde. Herkuttelu sallittu, mutta korjausliikkeen tultava heti perään.
Ihan oikeesti joudut kulkemaan yhden sun toisen asian ohi tyyni hymy huulillasi. Pidä päiväkirjaa, hanki tukihenkilö. Noin vuoden kuluttua huomaat selkeän eron myös makutottumuksissasi ja voinnissasi, ja alat pikkuhiljaa hyväksyä, että näin elät loppuelämäsi. Pipo lakkaa kiristämästä, liikunta maistuu ihan uudelta.
Jos et kiloistasi kärsi eivätkä ne sinua sairastuta, niin pidä ne ja anna muun maailman mennä menojaan.
Itse koettua kerron. Päätöksen voi tehdä vain yksi ihminen, sinä itse. Mutta yksin et ole, tukea löytyy ihan varmasti kun rohkaistut hakemaan.
Kaikkein viimeiseksi odotin asiallista vastausta ivalliseen ja nyt jo itseänikin hävettävään kommenttiini.
Kiitos siitä.
Yllättävältä taholta tukea löytyy. Pitää siis hakea.
Tässähän alkaa tuntua siltä, että joulu on tulossa!
Vasta nyt olen lukenut tätä synnin ja lihavuuden yhteyttä käsittelevää keskustelua enemmän kuin yhden puheenvuoron verran ja tajunnut, että halpaanhan minä eilen menin. On ollut suorastaan nautinnollista lukea tiettyjä mielipiteitä. Niin taitavasti ne on kirjoitettu. Tarkoitan siis näitä ylensyömisen syntiä korostavia juttuja. Tosin mieleeni juolahti, onko kirjoittaja tullut ajatelleeksi, että hän itse on viekoittelemassa syntiin viattomia lukijoita. Minähän koin nämä taitavasti kirjoitetut mielipiteet nautintona. Joka ei nyt ehkä oikein ole sopivaa. Synnistä en uskalla puhua.
Ja: tämä velikulta saattaa ehkä sittenkin hipaista (pimeyden) ydintä...
koska siinä jotkut ovat pitäneet ihmisen fyysistä ominaisuutta (lihavuutta) syntinä ja leimanneet ikävällä tavalla lihomaan taipuvaiset. Monet ihmiset syövät kohtuuttomasti, mutta vain toiset lihovat. Lihavuuden halveksiminen on sama kuin sanoisi: "Syntiä saa tehdä, mutta varo jäämästä siitä kiinni, koska silloin kaikki katsovat asiakseen halveksia ja tuomita sinua."
Ja loppujen lopuksi lihavuuteen johtaa usein hyvin vähäinen, mutta jatkuva energian liiallinen saaminen. Hyvin harva lihava on mässäilijä ja käyttää ruokaa kohtuuttomasti. Kohtuuttomuuteen taipuvaiset saattavat löytyä esim himolaihduttajien ryhmästä.