Lahko on uskovien yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa esim. sapattikäskyä joka on henki ja elämä kasvisruualla höystettynä (onhan tämä fakta) . Kaikille lahkoille näyttää olevan tyypillistä luja vakaumus, etteivät ne ole lahkoja. Ne ovat juuri sen ainoan oikean pelastuksen sanoman (ainoan oikean adventtitotuuden) tuojia, jota muut uskonnolliset ryhmät edustavat korkeintaan puutteellisesti.
Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään (adventistien oikeaoppisuus). Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen (uskominen profeetan näkyyn kolmen enkelin sanoman Ilmestyskirjan tulkinnasta). Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti ("me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti).
Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta (kaikki adevntistit uskovat samalla lailla). Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen.
Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia mm. kymmenysten osalta kirjanpitojärjestelmineen ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan että kuinka hyviä lain noudattajia asdventistit ovat. Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, muu kuin raaka liha, sianliha, sipuli, kananmuna, kaikki liha, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.
Sianlihan syöjät ja kahvinjuojat eivät pääse taivaaseen. Ehtoollisviinin pitää olla alkoholitonta mehua eikä mitään viiniä koska adventtikirkossa on runsaasti entisiä juoppoja?
Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti ja lain avulla yhtä lainkäskyä papukaijamaisesti toistettuna.. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa perusuen kirkkohistoriaan eikä Raamattuun., joista ne pitävät tiukasti kiinni.
Historiaan luodaan erityislaatuinen suhde. Historiaa saatetaan pitää ensiksikin detaljivarastona, josta poimitaan sopivia argumentteja omien näkemysten puolustamiseksi. Toiseksi historia voidaan korvata omalla menneisyyden konstruktiolla, jolloin lahkon tausta muodostuu uskomusjärjestelmään sopivaksi (näin esimerkiksi silloin, kun itse Jumala nähdään lahkon tosiasiallisena perustajana). Konstruktioon liittyvät uskonnolliset legendat, profeetan näyt ja myytit, joihin suhtaudutaan todellisina tapahtumina.
Historia voidaan myös työntää kokonaan syrjään vaikka adventtikirkko on rakentunut harhan selitteluyn pohjalle. Esimerkiksi monet kristilliset lahkot katsovat voivansa jatkaa suoraan raamatun pohjalta ikään kuin parituhatvuotinen kirkkohistoria ei merkitsisi mitään. Historia voidaan myös kahlehtia apokalyptisiin visioihin ja tiettynä vuonna tulevaan maailmanloppuun ja esim. uskominen 22.10.1844 selitykseen Jeesuksen tulemisesta jokaisen adventistin on pakko uskoa koska se on vahvistettu profeetta Ellen Whiten näyllä.
Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.(Teinonen 1965, 17-19, 25-29, 331-347)
Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään (adventistien oikeaoppisuus). Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen (uskominen profeetan näkyyn kolmen enkelin sanoman Ilmestyskirjan tulkinnasta). Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti ("me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti).
Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta (kaikki adevntistit uskovat samalla lailla). Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen.
Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia mm. kymmenysten osalta kirjanpitojärjestelmineen ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan että kuinka hyviä lain noudattajia asdventistit ovat. Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, muu kuin raaka liha, sianliha, sipuli, kananmuna, kaikki liha, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.
Sianlihan syöjät ja kahvinjuojat eivät pääse taivaaseen. Ehtoollisviinin pitää olla alkoholitonta mehua eikä mitään viiniä koska adventtikirkossa on runsaasti entisiä juoppoja?
Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti ja lain avulla yhtä lainkäskyä papukaijamaisesti toistettuna.. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa perusuen kirkkohistoriaan eikä Raamattuun., joista ne pitävät tiukasti kiinni.
Historiaan luodaan erityislaatuinen suhde. Historiaa saatetaan pitää ensiksikin detaljivarastona, josta poimitaan sopivia argumentteja omien näkemysten puolustamiseksi. Toiseksi historia voidaan korvata omalla menneisyyden konstruktiolla, jolloin lahkon tausta muodostuu uskomusjärjestelmään sopivaksi (näin esimerkiksi silloin, kun itse Jumala nähdään lahkon tosiasiallisena perustajana). Konstruktioon liittyvät uskonnolliset legendat, profeetan näyt ja myytit, joihin suhtaudutaan todellisina tapahtumina.
Historia voidaan myös työntää kokonaan syrjään vaikka adventtikirkko on rakentunut harhan selitteluyn pohjalle. Esimerkiksi monet kristilliset lahkot katsovat voivansa jatkaa suoraan raamatun pohjalta ikään kuin parituhatvuotinen kirkkohistoria ei merkitsisi mitään. Historia voidaan myös kahlehtia apokalyptisiin visioihin ja tiettynä vuonna tulevaan maailmanloppuun ja esim. uskominen 22.10.1844 selitykseen Jeesuksen tulemisesta jokaisen adventistin on pakko uskoa koska se on vahvistettu profeetta Ellen Whiten näyllä.
Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.(Teinonen 1965, 17-19, 25-29, 331-347)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka tuki pitäisi saada raamatusta. Mutta tässä päinvastaista tietoa adv.tulkintaan.
on väärässä. Bacchiocchi ei ole eri mieltä EGW:n kanssa. Bacchiocchi osoitti tutkimuksellaan, että sunnuntainvieton alkuperä menee toisen vuosisadan antisemitismiin ja politikointiin Rooman seurakunnassa. Pakkolaki sunnuntainvietosta tuli kuitenkin vasta 300-luvulla Konstantinuksen sunnuntaiediktin myötä, jonka jälkeen 364 Laodiken kirkolliskokous teki sunnuntainpyhittämisestä pakkolain kirkossa.
jonka mielestä vain roomalaiskatolisen kirkon jäsenyys pelastaa. Oli itse ex-luterilainen Helsingin yliopiston dogmatiikan professori. Siis yksi lysti mitä mies kirjoittaa.