miksi koroitat itsesi toisten syntisten yläpuolelle, olet olevinasi jotenkin parempi kuin toiset Kristuksen lunastamat?
Koska KAIKESTA siitä, mistä sinä toisia tuomitset ja syytät, niin siihen sinä itsesi SYYPÄÄKSI TUOMITSET!
Ei ole yksikään meistä Kristuksen edessä askeltakaan edellä toisestaan, vaan KAIKKI, joka ikinen olemme samalla viivalla Hänen edessään.
Senvuoksi, et voi millään ylpeillä oi ihminen.
Sinäkin olet AINOASTAAN ARMOSTA PELASTETTU, ei mitään omaa ansiota ole sinullakaan.
Miksi sitten kuljet syyttäjä panettelijan apumiehenä ja syyttelet Kristuksen jo lunastamia ihmisiä?
Siihen Jeesuksen työhön kun ei sinullakaan ole mitään lisäämistä!
SE ON TÄYTETTY! TÄYSIN ja KOKONAAN!
Meidät on pelastettu ARMOSTA, se on JUMALAN LAHJA, ettei kukaan kerskaisi!
Teet itse niitä samoja tekoja, mistä toisia syytät. Miksi sinä kivität?
Jeesus sanoi, joka on SYNNITÖN, niin SE heittäköön ensimäisen kiven!
Oletko sinä SYNNITÖN?
Rukoile, ja pyydä Jumalalta ymmärtäväistä sydäntä ja paljon anteeksiantamusta! Kristus sinua valaiskoon. Aamen!
Koska KAIKESTA siitä, mistä sinä toisia tuomitset ja syytät, niin siihen sinä itsesi SYYPÄÄKSI TUOMITSET!
Ei ole yksikään meistä Kristuksen edessä askeltakaan edellä toisestaan, vaan KAIKKI, joka ikinen olemme samalla viivalla Hänen edessään.
Senvuoksi, et voi millään ylpeillä oi ihminen.
Sinäkin olet AINOASTAAN ARMOSTA PELASTETTU, ei mitään omaa ansiota ole sinullakaan.
Miksi sitten kuljet syyttäjä panettelijan apumiehenä ja syyttelet Kristuksen jo lunastamia ihmisiä?
Siihen Jeesuksen työhön kun ei sinullakaan ole mitään lisäämistä!
SE ON TÄYTETTY! TÄYSIN ja KOKONAAN!
Meidät on pelastettu ARMOSTA, se on JUMALAN LAHJA, ettei kukaan kerskaisi!
Teet itse niitä samoja tekoja, mistä toisia syytät. Miksi sinä kivität?
Jeesus sanoi, joka on SYNNITÖN, niin SE heittäköön ensimäisen kiven!
Oletko sinä SYNNITÖN?
Rukoile, ja pyydä Jumalalta ymmärtäväistä sydäntä ja paljon anteeksiantamusta! Kristus sinua valaiskoon. Aamen!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onhan tuo Teuvo synnittömyyttään, niin paljon mainostanut..
Vieläkö uskot olevan sellaista armoa, joka Teuvon rienaukset anteeksiantaa?
jotta Totuuden piikki on nipistänyt sinuakin. Älä päästä irti siitä!
Pysähdyppä hetkeksi miettimään, miksi teet näin paljon tämän kaltaisia aloituksia?
Siksi koska joku puhuttelee sinua Teuvon viesteissä, ja tämä joku ei ole kuka tahansa, vaan se on Totuuden Henki
Siitä kiitos Jumalalle!
johdat haavoittuneita sieluja, Teuvo!
Taivaallinen Parantajamme Jeesus, Jumalan Poika, odottaa, että Hän
saisi antaa oikeat lääkkeet ja oikean avun meidän sieluillemme.
Matteuksen evankeliumi:
11:28 "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut,
niin minä annan teille levon."
sellaisenkin henkilön kautta, jota kaikkein vähiten olemme odottaneet!
hänen aasinsa kautta.
Tämän nuoren miehen kohdalla on Jumalan koulutus edennyt suorastaan
pikaista vauhtia. Olen sen huomannut, kun olen hänen todistuksiaan lukenut.
Siksi kivi ei lennä,koska Teuvo ei ole maisemissa.
Joka silmät kiiluen ja kieli pitkällä olet tullut katsomaan
miteen valhe ja totuus taistelevat?
pilkasta toiseen, mutta tiedät, että jokaisesta teostasi joudut vastaamaan, sillä: ”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii. ..."
Sahaat omaa oksaasi kovalla tahdilla.
Jos en sinunkaan tekopyhyyttäsi olisi täällä paljastanut
olisin itseni kadotukseen tuominnut, ja sinne ei yhdenkään ihmisen
tähden ole Jeesus Kristus minua lähettämässä, joten olen
tehnyt sinunkin kohdalla sen, minkä Pyhä Henki tehtäväksi antoi:
"Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä.
Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita hänen elämänmenostaan,hän kuolee
syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat
häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee
syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi."
Kiitä Jumalaa, että vielä olet jumalaton, jolla on mahdollisuus kääntymiseen
annettu. Toisin olisi kohtalosi, jos Jumalan silmissä olisit vanhurskas:
"Jos minä olen vanhurskaalle taannut elämän mutta hän tekeekin vääryyttä
vanhurskauteensa luottaen, ei hänen hyväkseen lueta ainuttakaan
hänen vanhurskaista teoistaan. Hän teki sellaista, mikä on väärin,
ja siksi hänen on kuoltava."
Minä olen sinun suhteesi kaiken sen tehnyt, minkä Pyhä Henki on
minulta vaatinut. Sinä jatkat elämääsi sen hengen mukaan, jolle
olet elämäsi antanut - ja se henki ei ole Totuuden Henki.
Sillä tuomiolla, jolla sinä toisia tuomitset, niin sillä sinä myöskin itsesi tuomitset!
Kuinka voit sanoa noin minulle jota snä et ole nähnyt, etkä tunne, vain sillä perusteella, että minä tuon sinulle sanaa Jumalaltä, joka kieltää sinuakin tuomitsemasta lähimäisijäsi.
Yksi on tuomati, se on Jeesus Kristus, et sinä, eikä sinun pikku apulaisesi, jotka ette osaa muuta kuin TOISISTA VIKOJA ETSIÄ.
Siksi minä vain sanonkin tähän lopuksi: "Herra, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN, Poikasi Jeesuksen tähden.
Itsessäni minä en ole MITÄÄN sinun hyvyyttäsi, enkä rakkauttasi ansainnut. Mutta TAHDON uskoa sen, että Jeesus on sovittanut KAIKKI SYNTINI.
Ja senvuoksi, Jeesuksen ansion tähden minäkin saan olla pelastettu ja ARMAHDETTU. Kiitos ja ylistys Jeesukselle olkoon iankaikkisesti. Aamen!
yrityksesi päästä sisälle ahtaasta portista epäonnistuneeksi.
Koko kirjoitus on sinua itseäsi vastaan.
Saatanan tekopyhyyden henki sinun sydämessäsi kyllä tunnisti
minun sydämessäni Totuuden Hengen ja siksi pisti sinut purkamaan
kaiken tekopyhitetyn sydämesi saastan Totuuden Hengen niskaan,
ja vieläpä Totuuden Hengen antajan, Jeesuksen nimessä, koska:
"Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala
tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta,
on Jumalalle iljetys."
Etkö usko, kun kerran jo sinulle kirjoitin:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi", on se oljenkorsi,
jonka Saatana hänen valheen armomereen hukkuvalle avuksi heittää,
kun hän huomaa hukkuvansa.
juuresta; Et voi millään piillottaa sitä, koska se on juurtunut sinuun syvälle.
Kirjoituksesi mustaa sinun sydämen, ei niiden jotka tietävät totuuden sinusta.
sinä olet sairas ja omien harhakuvitelmiesi vallassa oleva henkilö, jolta puuttuu täysin Kristuksen tunteminen ja Pyhän Hengen läheisyys!
Olet eksyksissä ja senvuoksi eksyttäjä.
Olet myöskin aika itsekeskeinen ja toisista piittaamaton. Toivon että JOKAINEN Kristuksen oma, uudestisyntynyt Jumalan lapsi tunnistaisi sinussa heti tuon kovan ja rakkaudettoman syyttäjä panettelijan, joka on aina syyttänyt Kristuksen omia, sillä se on ollut Syyttäjä jo alusta alkaen.
Sinä vihaat sitä ILMAISTA armoa, joka meillä on saatavana USKON kautta Kristuksessa. Se ei maksa mitään, koska se on Jumalan lahja!
Eihän se olisi LAHJA, jos se pitäisi ansaita.
Mutta Jeesus huusi: SE ON TÄYTETTY! Ja se on, täysin ja kokonaan. Velka ON maksettu viimeistä piirtoa myöten.
Mikä sinua niin hirveästi ärsyttää, meissä Kristuksen lunastamissa?
Kyllä Jumalan rakkautta riittää meille kaikille!
Antikristuksen tekopyhyyden hengen olet elämäsi matkakumppaniksi saanut.
ja syytä en tiedä, miksi et ole elämääsi totuutta lähtenyt etsimään.
Nyt olet sen saanut kuulla, sillä olen sinullekin avoimesti kertonut,
mitä todellisen Jeesuksen Kristuksen pelastussuunnitelmaan kuuluu.
Jos eivät kuolinvuoteen tuskatkaan saa sinua näkemään omn sydämesi tilaa,
niin silloin et Jumalan valittu ole alusta alkaen ollutkaan, vaan kuulutkin
siihen suureen joukkoon, josta sanotaan:
"Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka,
äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä.
Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat
korvansa ja ovat kuin kuuro kyy, joka ei kuule käärmeenlumoojan
ääntä, vaikka tämä kuinka taitavasti lumoaisi."
Viisaasti tekisit, kun vaikenisit ja jättäisit edes hetkeksi
Totuuden Hengen rienaamisen, sillä sitähän Antikristus
sinulla koko ajan teetättää, vaikka et itse sitä huomaa.
antikristuksen hengeksi! Kuinka uskallat syyttää Jumalan valittuja ja uudestisynnyttämiä ihmisiä?
Minut Herra käännytti 28. 01. 2004. kuoleman portilta, katumaan ja tunnustamaan syntini. Ja ARMAHDUKSEN ja anteeksiannon kautta täytti Pyhällä Hengellä.
Kaikki muuttui silloin elämässäni täysin, silloin vasta sain tietää että mitä on uudestisyntyminen, vaikka olin uskossa ollutkin koko elämäni, mutta en ollut tuonut syntejäni julki, enkä Jeesuksen sovitettavaksi.
Tiesin, että jos silloin olisin kuollut, en olisi ollut pelastettu. Mutta kiitos Jumalalle, hän ARMAHTI ja lähetti pelastuksen.
En tiedä, että miten sinä olet pelastuksen kokenut?
Mutta minä uskon, että uudestisyntyminen ei ole pelkkä uskoon tulo, vaan se on paljon enemmän. Ainakin minun kohdallani tiesin vasta silloin olevani pelastettu. Ja sain aloittaa puhtaalta pöydältä, Herra otti kuormani pois kokonaan.
Sen takia minä varoitan sinua työntämästä pois pelastuksen armosta uudestisyntyneitä Kristuksen lunastamia ihmisiä. Jokaisesta sellaisesta sielusta sinä joudut tilille, jonka olet väärillä sanoillasi suistanut epäuskoon.
Me emme saa antaa turhia lupauksia, mutta emme myöskään tuomita. Koska YKSI on TUOMARI (et sinä), vaan Jeesus Kristus.
Toivon kaikkea hyvää elämääsi, niin että tuo katkeruutesi minuakin ja muitakin Kristuksen lunastettuja kohtaan hälvenisi ja ymmärtäisit, että on muitakin uudestisyntyneitä ja ahtaasta portista läpi tulleita, kuin sinä.
Jumala itse antaa kullekkin ne omat ahtaat porttinsa, mitkä ovat mitoitetut juuri sille ihmiselle, mille ne annetaankin. En halua kassasi riidellä, mutta minäkin haluan sanoa suoraan nämä asiat, niinkuin ajattelen.
Siunausta elämääsi ja Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa Kristuksessa. Tv. Sirkka-Iita.
sanoa Totuuden Henkeä valheen hengeksi.
Todellinen Kristus ei uudestisynnytä ketään
omaansa taistelemaan omiaan vastaan.
Silloin kun Antikristus ihmisen omakseen synnyttää,
tämän ainut tehtävä on pilkata kaikkea sitä, mikä on lähtöisin
Kristuksen Pyhästä eli Totuuden Hengestä.
Jokaisen Kristuksen kutsuman ihmisen ainoa tehtävä on kertoa totuus:
"Kuulkoo tai olkoot kuulematta"
Ja jokaisen valittunsa hän johtaa pois joka ainoasta
Antikristuksen porttoseurakunnasta, jonne Saatana taas kaikki
omansa istuttaa, kuten kirjoitettu on:
"Tyhmät istuvat kädet ristissä ja kalvavat omaa lihaansa."
Miksi olet heittänyt roskiin nämäkin Kristuksen kutsut:
Miksi erota vain kirkosta?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 13.1.2007 klo 19.27
Miten on saanut alkunsa tämä kampanja saada ihmiset eroamaan kirkosta?
Miksi heitä ei ole kehotettu eroamaan joka ainoasta näistä lopun ajan
porttoseurakunnista, kun kerran Jumalakin siihen sanassaan kolmasti kehottaa:
Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:
"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Voivatko Kristus
ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?
Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun
heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa
ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo:
- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Jumalanne ja te olette
minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:
"Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan
omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden
sitä kaupunkia, joka tulee."
Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:
"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman
kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan ja kaikki maailman kauppamiehet
ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi:
"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi
ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille,
joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti,
eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."
>>Silloin kun Antikristus ihmisen omakseen synnyttää,
tämän ainut tehtävä on pilkata kaikkea sitä, mikä on lähtöisin
Kristuksen Pyhästä eli Totuuden Hengestä.
sinunkin kauttasi.
kuin sanoit. Sinun viestisi todistaa sinut syylliseksi syntiin.
Aiotko katua syntiäsi?, vai peitätkö tämänkin synnin?
Matteuksen evankeliumi:
8:16 "Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua.
Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;
8:17 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta,
joka sanoo:
"Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme."
Me olemme kaikki TS:n kanssa samalla viivalla kuten Sirkka-Iita sanoo.
Samassa asemassa olemme siinäkin, että me tarvitsemme parantajaa,
taivaallista Parantajaa, joka ottaa päälleen meidän sairautemme.
Jokaisella on omat haavansa, joita olemme matkan varrella saaneet.
Hyvin monilla niitä haavoja on sielussaan ja sydämessään.
Myös TS on kertonut lapsuusajan kokemuksista, jotka ovat häntä kolhineet.
Todennäköisesti TS on saanut haavoihinsa väärän 'lääkkeen', hän on
joutunut sellaisen parantajan kouriin, joka on vain pahentanut tautia.
Sen voi varmuudella päätellä siitä tavasta, jolla TS kohtelee lähimmäisiään.
Jos Jeesus olisi Teuvon saanut parantaa ja tehdä eheäksi ihmiseksi,
näkyisi se hänen käytöksessään rakkautena ja lämpönä toisia kohtaan.
Kenenkään ei pitäisi tylysti tuomita TS:ää, mies on tilanteensa vanki.
Apua hän tarvitsee, siitä ei ole epäilystäkään!
Ainoa todellinen parantaja ja kestävän avun tuoja on Jeesus Kristus.
Kun jumalattomat yrittävät parannella vanhurskaita!
että meidän Vapahtajamme Jeesus, Jumalan ainoa Poika,
olisi jumalaton!
Monessa kohdassa viestiäni toin esille, että ainoa oikea parantaja on Jeesus.
Itseäni en tarjonnut parantajaksi kenellekään, sen kyllä huomasit.
Sinun vanhurskautesi taitaa osoittautua pahemmaksi saastainen vaate!
Saatanan poika ja valheen henki kun, on pistänyt sinut tarkoituksella
toitottamaan joka paikassa Jeesuksen nimeä, koska itse tietää mitä
turhasta Jumalan nimen lausumisesta sinullekin on vielä koituva.
Sitäkö haluat, että minä parantajakseni antikristuksen valitsisin?
Olen tehnyt sinulle täysin selväksi sen, kuka on minun Parantajani.
Miksi syytät ja vainoat Jeesuksen seuraajia?
Tyylisi ja asenteesi muistuttaa kiivaudessaan ja murhanhimossaan
kääntymätöntä Saulusta, joka kuitenkin sai armon Jumalan edessä.
Sitä samaa armoa ja täydellistä kääntymystä sinullekin toivon!
Sen teit sillä hetkellä, kun totuudesta luvuit, ja
annoit Saatanan kastaa itse omalla kasteellaan.
Jota se, valheen henki kun on sanoo aivan oikein
häneen uskovien kasteeksi.
Huomaatko, kuinka Suni vihaa Jeesuksen nimen lausumista?
Eikö Raamattu suorastaan kehoita lausumaan Jeesuksen nimen? "Minkä teette, tehkää se Jeesuksen nimeen"
Suni vetoaa siihen, ettei Jumalan nimeä turhaan saa lausua..
Ei liene sattumaa, moinen "Jeesus-viha"?
Riivaajahengethän pelkäävät yli kaiken nimeä :JEESUS.
Jeesuksen nimen lausumiseksi sitäkin,
jos todistaa uskostaan Jeesukseen.
Paavali on roomalaiskirjeessä asiasta aivan toista mieltä:
Room. 10:9
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi
ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut;"
Tuskin tuossa tarkoitetaan sitä, että kerran saa lausua nimen..
"sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman."
Ap.t. 4:12
Jeesus-nimeä ei koskaan pidä hävetä ihmisten edessä.
13:13 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Tässä mieleeni tullut Raamatun kohta: "Joka häpeää Minua ja Minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Mark.8:38
Että tämän viestini luettuasi pysähdyisit todella Herran eteen vailla
mitään uudestisyntyneen uskoa, koska sitä ei sinulla vielä ole, sillä
Jumala on nyt pysäyttänyt sen ahtaan portin eteen näkemään oman
sydämesi todellisen tilan, kuten nuori Murdochh sinulle aivan oikein
kirjoitti, vaikka hänkin on vasta äskettäin löytänyt ahtaalle portille
vievän totuuden tien:
minä huomaan
Kirjoittanut: Murdochh 3.12.2007 klo 18.57
jotta Totuuden piikki on nipistänyt sinuakin. Älä päästä irti siitä!
Pysähdyppä hetkeksi miettimään, miksi teet näin paljon tämän kaltaisia aloituksia?
Siksi koska joku puhuttelee sinua Teuvon viesteissä, ja tämä joku ei ole kuka tahansa, vaan se on Totuuden Henki
Se mitä viesteissäi kerrot uudestisyntymisestä, se ei sitä todellakaan ole,
vaan silloin Jumala aloitti sinussa työnsä alkaen puhdistaa astiaasi kaikesta
saastasta, jotta hän saisi sinne joskus Totuuden Henkensä antaa. Nyt hän on
kolmena vuoten käynyt etsimässä hedelmää sinusta, mutta ei ole löytänyt.
Jaksatko vielä odottaa yhtä vuotta, jos se sinulle annetaan - minä en jaksanut,
sillä sellaisen Jumalan vihan alle jouduin. Eikä vain Jumalan vaan myös Saatanan.
Liitän tähän nyt tämän oman kamppailuni, koska en tiedä oletko lukenut, tai
oletko sietänyt lukea. Laitan tämän myös sähköpostiisi, ja toivon, että jos
sinulla vielä asiallista kysyttävää on, tekisit sen sähköpostin kautta, koska
täällä on totuudesta puhuminen lähes mahdotonta, kun Paholaisen Uskollinen
Ystävä oppilaineen tulee ja tallaa sen jalkoihinsa. Ja jos vielä jotakin jäljelle jää,
tulee hänen perässään aamenia metsästävä Hartaanselän musta korppi ja
nokkii ne mustaan kitaansa.
Tuo sinun uudestisyntymiskokemuksesi, jota se ei ollut, on lähes samanlainen
kuin se hetki elämässäni, kun Jumala näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä
minulle:
Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
Siunausta elämääsi! Sirkka-Iita.