Mpp on ilmeisesti eläkkeellä oleva vanha lakimies.
Nyt olisi hyödyllistä tietää, onko Yleisradio minkäänlaisessa vastuussa jos se tuottaa vahinkoa tarkoituksellisesti jollekkin elinkeinolle? Pitäsikö sen jotenkin ennalta tarkistaa esittämänsä kuvaaineisto?
Mielipidepankin henkilökohtaiset mielipiteet tiedetään, kysymyksiin hän voi vastata puolueettomana asiantuntijana.
Nyt olisi hyödyllistä tietää, onko Yleisradio minkäänlaisessa vastuussa jos se tuottaa vahinkoa tarkoituksellisesti jollekkin elinkeinolle? Pitäsikö sen jotenkin ennalta tarkistaa esittämänsä kuvaaineisto?
Mielipidepankin henkilökohtaiset mielipiteet tiedetään, kysymyksiin hän voi vastata puolueettomana asiantuntijana.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onko siis mielestäsi vastuussa se, joka rikoksen paljastaa, eikä rikollinen itse?
..pitää ilmoittaa välittömästi poliisille jos sellaisen huomaa. Nyt näyttää siltä, että tarkoituskin oli maatalouden mustamaalaus, ei eläinten mahdollisimman nopea avunsaanti.
Kertoisitko meille?
Miksihän "paljastaja" ei kertonut siitä poliisille?
Kerrotko sinä?
YLE voi aivan hyvin joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos se aiheuttaa tarkoituksellisesti (tahallaan tai tuottamuksellisesti) vahinkoa jollekin elinkeinolle. Lisäksi pitää osoittaa, että on syntynyt vahinkoa ja että tuo vahinko on aiheutunut ohjelmasta. Vastuu voidaan kohdentaa ohjelman toimittajaan tai vastaavaan ohjelmatoimittajaan. Työantaja voi kuitenkin olla ns. isännänvastuuta koskevien säännösten perusteella lopullinen vastuunkantaja.
Tässä on lisäksi otettava huomioon se, että YLE on tuonut esille yhteiskunnallisesti merkittävän asian. Tarkoituksena ei niin ollen mahdollisesti ollutkaan vahingon aiheuttaminen kenellekään. Toisena esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa ohjelman raskaan liikenteen ylinopeuksista. Ei koko elinkeino ja muut yrittäjät voi saada vahingonkorvausta sillä perusteella, että tällainen epäkohta on otettu esille.
Varmaan YLE on tässä kohdin tarkistanut ennakkoon esittämänsä kuva-aineiston. Tämä selvisi toimittajan alkujuonnosta. Ei hän siinä kertonut, että katsotaanpa nyt sitten mitä aineisto sisältää. Toimittaja oli tutustunut ennakkoon tähän aineistoon ja nähnyt mitä se sisältää. Nähdyn perusteella siinä nostettiin tärkeä yhteiskunnallinen ongelma esiin. Itse ohjelmassa eläinlääkäri ja Eviran johtaja kommentoivat näkemäänsä ja vahvistavat sen, että kyse oli eläinrääkkäyksestä ja huonosta eläintehoidosta. YLE siis nimenomaan varmisti asiaa siten, että se näytti videoita eläinkäärillä, joka kommentoi näkemäänsä.
Tietysti tässä voi aina kysellä sen perään, että onko materiaalia aitoa ja Suomessa kuvattua. Tässä kohdin pitää mielestäni noudattaa kohtuullista selonottovelvollisuutta eli pyrkiä jollain lailla tarkentamaan asiaa. Sikäli kuin olen käsittänyt, kuvauksissa on ollut päivämäärät ja tilat yksilöitynäinä. Jälkeenpäin todenperäisyyttä lisää vielä se, että Oikeutta eläimille yhdistys on omasta aloitteestaan toimittanut materiaalin valvojille ja poliisille.
Mitään täysin varmaa kantaa en voi ottaa asiaan, koska en voi tuntea sen kaikkia yksityiskohtia. Sen perusteella mitä olen nähnyt ja mitä julkisuudessa on kerrottu, en pidä mitenkään todennäköisenä, että YLEä vastaan nostettava vahingonkorvauskanne voisi menestyä. Kyllä tässä on ilmiselsväti ollut tarkoitus ottaa esille yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma eikä pyrkiä aiheuttamaan vahinkoa kenellekään. Vahinkoa sen vuoksi toki varmasti syntyy, mutta silloin voisi olla perusteltua kysellä myös sen perään, ovatko eläinten huonoon kohteluun syypäät tässä paremminkin niitä, joiden pitäisi korvata niiden vahingot, jotka hoitavat eläimiään kunnolla.
Yle tuskin joutuu maksamaan vahingonkorvauksia. Teoreettisesti se on mahdollista, mutta käytännössä ei. Koska en ole nähnyt ohjelmaa, olen pohtinut asiaa lukemani perusteella. Jo alun pitäen arvioni oli se, että Yle on harkinnut asiansa huonosti ja että asiassa tuskin on pihviä laajemmalti. Tähän suuntaan johtopäätökset näyttävät nyt ajautuvan. Ymmärtääkseni Yle ei ole osoittanut ainoatakaan maatilaa, jossa eläinten huonoa kohtelua on väitetty tapahtuvan. Sitä en tiedä lainkaan, onko ohjelmassa väitetty kohtelun olevan lainvastaista.
Ensimmäiseksi on oivallettava, että väite vahingon tuottamisesta elinkeinolle on riittämätön. Pitää siis olla vähintään yksi kantaja, mutta kuka se voisi olla, jos Yle ei ole osoittanut ainoatakaan maatilaa. Lisäksi vahingon suuruuden määrittäminen on tällaisessa tilanteessa äärettömän vaikeaa, vaikka olisikin helppo todeta, että vahinkoa on syntynyt.
Sen sijaan kuva-aineiston hankkineet henkilöt voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka he eivät ole murtautuneet tiloihin. Heidän osaltaan käynee kuitenkin tietämättömyys ja ymmärtämättömyys perusteiksi sille, että syytteitä ei nosteta. Eiväthän eläintensuojelijat yleensä tiedä mitään olosuhteista, joissa toimitaan. Kun he eivät karkuuttaneet yhtään sikaa, hekään tuskin joutuvat vahingonkorvausvastuuseen.
..vastauksesta.
Pitää ottaa huomioon, että tämä yhdistys ei ole parantamassa kotieläinten oloja, vaan lopettamassa koko elinkeinoa. Sen tarkoitusperät ovat olleet toiset kun toimittajan joka ohjelman veti.
Tuontapaisiin kuviin pitää aina suhtautua hyvin kriitisesti. Kyllähän kuvilla usein yritetään vääristellä tositapahtumia. Kuten monissa sotakuvissa.
Nythän ei huomautettavaa ole, ainakaan vielä tutkittujen tilojen toimista löytynyt.
"Nähdyn perusteella siinä nostettiin tärkeä yhteiskunnallinen ongelma esiin."
Kun noita eviran tarkastuksia on tehty jossa nuo väitetyt rikkomukset ovat olemassa, ei kuitenkaan ole ollut mitään sellaista mistä olisi voinut syyttää eläinrääkkäyksestä. Voi rehellisesti kysyä että mikä yhteiskunnallisesti tärkeä ongelma otettiin esiin?
Vastaus siihen on että eläimiä käytetään ihmisen ravintona eikä mikään muu aina on olemassa ihmisiä jotka moisen haluavat estää keinolla millä hyvänsä.
"Tässä on lisäksi otettava huomioon se, että YLE on tuonut esille yhteiskunnallisesti merkittävän asian. Tarkoituksena ei niin ollen mahdollisesti ollutkaan vahingon aiheuttaminen kenellekään. Toisena esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa ohjelman raskaan liikenteen ylinopeuksista. Ei koko elinkeino ja muut yrittäjät voi saada vahingonkorvausta sillä perusteella, että tällainen epäkohta on otettu esille."
Tuossa näin juristina pistää ilkeästi silmään tuo "Tarkoituksena ei niin ollen mahdollisesti ollutkaan vahingon aiheuttaminen kenellekään." Noin juridisesti tässä nyt on pidettävä selkeästi erillään vahingonteko, joka on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, ja vahingon aiheuttaminen tuottamuksellisesti. Jos siis tahallaan pyritään aiheuttamaan vahinkoa toiselle, niin tekoa arvioidaan rikosoikedellisten mittapuiden mukaan ja seurauksena voi olla rangaistus. Jos sen sijaan toiselle aiheutuu vahinkoa tekijän sinänsä laillisesta toiminnasta niin tekoa ei arvioida rikosoikeudellisesti mutta siviilioikeudellisesti vahingonaiheuttaja toki on korvausvelvollinen vahinkoa kärsineelle.
Siviilioikeudellista vahingonkorvausvelvollisuutta rajaavat tietyt periaatteet, jotka takaavat sen. että mitkä tahansa teot tai laiminlyönnit eivät johda korvausvelvollisuuteen. Tärkeimmät periaatteet ovat syy-yhteysperiaate jota täydentää adekvaattisuusperiaate. Teolla (tai joissakin tapauksissa laiminlyönnillä) täytyy olla syy-yhteys vahinkoon. Tämä syy-yhteys ei kuitenkaan ole loputon, vaan sitä rajoittaa adekvaattisuusperiaate, jolla tarkoitetaan ennakoitavuutta (voitaisiin ihan hyvin suomentaa myös terveen järjen periaatteeksi), eli mitkä tahansa kaukaisuudessa tai "monen mutkan" takana tapahtuneet teot eivät ole syy-yhteydessä vahinkoon. Tietynlaisen vahingon syntymisen mahdollisuus täytyy olla tekijän ennakoitavissa. Eli jos minä toimittajana teen jutun suomalaisten karjan kohtelun epäasiallisuudesta, niin en minä joudu vahingonkorvausvelvollisuuteen siitä siitä, että suomalaisen lihan kulutus jutun jälkeen laskee. Vastuuseen voisin joutua, jos olisin esittänyt perättömiä tietoja ja, kuten oikein sanoitkin, voidaan osoittaa, että jollekulle on syntynyt vahinkoa ja että tuo vahinko on aiheutunut jutusta.
Mielestäni Ylen TV1:n a-studio on toiminut erittäin ammattitaidottomasti ja epäjourmalistisesti esittäessään tämän eläinoikeusjärjestön keräämän materiaalin.
Perustelen mielipidettäni:
A-studion toimitus ei ilmeisestikään ole varmistanut nauhoitusten alkuperää riittävän tarkasti. Nyttemminhän on käynyt ilmi, että nauhat on kuvattu vuosina 2006-07, viimeisimmätkin jo 2007 huhtiluussa, eli yli puoli vuotta sitten, vanhimmat ilmeisesti n. puolitoista vuotta sitten.
Ohjelmasta syntyi kuitenkin mielikuva, että yli sadalla sika- ja kanatilalla toimittaisi tällä tavalla juuri nyt tällä hetkellä ja että kaikki valvonta olisi laiminlyöty viranomaisten toimesta.
A-studion toimitus ei saanut - näin lehdissä kerrottiin - mitään tietoja siitä, kuka nauhat oli kuvannut, milloin ne oli kuvattu ja millä tiloilla ne tarkasti ottaen oli kuvattu.
Näyttää siis siltä, että a-studion toimitus hyväksyi esitettävän materialin ilman riittävää lähdekritiikkiä.
Oletettavaa on myös, että a-studion toimitus tiesi - ainakin sen olisi pitänyt tietää - että ko. eläinoikeusjärjestön radikaali tavoite on saada kaikki kotieläintuotanto kielletyksi. Eikö kyseessä ole sama järjestö, jonka organisoimia olivat myös takavuosien kettutarhaiskut, joissa kymmeniä tuhansia minkkejä päästettiin häkeistään kärsimään ja kitumaan oman onnensa varassa luontoon, jota häkkieläimet eivät lainkaan hallinneet?
Kun a-studion toimituksella piti olla tiedossaan tämän järjestön radikaalit tavoitteet, olisi hyvä journalistinen ammattitaito edellyttänyt erityisen suurta tarkkaavaisuutta toimitetun videomateriaalin alkuperän varmistamiseksi. Tällaista hyvän journalismin edellyttämää varmistusta ei ilmeisesti millään tavalla tehty.
Kun otetaan huomioon, että materiaali oli vähintään 8 kuukautta, enimmillään 20 kuukautta vanhaa, niin tämä seikka ei ohjelmasta riittävästi ilmennyt. Nauhoista esitettiin lisäksi vain kaikkein dramaattisimmat pätkät, ilmeisesti sairaskarsinoista kuvatut, joiden avulla synnytettiin yleistävä käsitys, että kaikki kuvatut sikalat olisivat pelkkiä sairaskarsinoita.
Nyt kun videot on yksilöity tietyille tiloille, niin on lehtiuutisten mukaan selvinnyt, että näillä tiloilla (mm. maatalousministeri Anttilan tyttären tilalla) on aina tehty säännöllisesti kaikki lain edellyttämät tarkastuskäynnit eikä niissä ole ilmennyt mitään huomautettavaa. Huomautettavaa ei ole ilmennyt myöskään a-studion ohjelman jälkeen tehdyissä uusintatarkastuksissa.
Edellä sanotun valossa ei voi päätyä oikeastaan kuin yhteen johtopäätökseen; Ylen a-studio on antanut vetää itseään nenästä pahemman kerran. Julkisella rahoituksella ja lupamaksutuloilla toimiva, eduskunnan valvoma tv-kanava on onnistuttu houkuttelemaan radikaalijärjestön propagandan äänitorveksi.
Se on saatu näyttämään suuresta videomateriaalista irti poimittuja, yksittäisiä nauhanpätkiä luomaan yleistävää käsitystä, että suomalainen sika- ja kanatalous toimii epäeettisesti ja suorastaan eläimiä rääkkäävästi.
A-studion ohjelman muussa mediassa aiheuttama kohu on synnyttänyt mielikuvan, että suomalainen kotieläinkasvatus ja lihantuotanto perustuu laiminlyönteihin ja lakien rikkomiseen. Jopa maatalousministeri on syyllistetty tyttärelleen luovutetun tilan toiminnan vuoksi.
Kaikki tämä on jotain niin ammattitaidotonta ja hyvän journalismin vastaista, että sellaista ei missään tapauksessa pitäisi sallia julkisen rahoituksen varassa toimivalta tv-yhtiöltä.
Sensuurista tai yhteiskunnallisten ongelmien maton alle lakaisusta ei tietenkään ole kyse.
Kyse on lähdeaineiston varmistamisesta. Erityistä varovaisuutta pitää odottaa nimenomaan Yleltä, koska siihen luotetaan enemmän kuin kaupallisiin medioihin.
Hälyytyskellojen olisi pitänyt soida Ylen toimittajien päissä todella vahvasti silloin, kun eläinoikeusjärjestö ilmoitti, että he itse eivät olleet ottaneet yhteyksiä viranomaisiin, vaan toimittivat nauhansa Ylelle, jotta "viranomaisiin pantaisi vauhtia".
Näin ei menetellä oikeusvaltiossa. Rikkeet ilmoitetaan ensin viranomaisille ja vasta sitten mediaan, jos viranomainen ei toimi riittävän ripeästi. Nyt tämä kärjestö ilmeisesti työsti nauhija yli puolen vuoden ajan eikä tehnyt itse vääryyden oikaisemiseksi mitään, paitsi että suunnitteli propagandaiskuaan Ylen kautta, mikä sitten onnistuikin niin hyvin, että asia on ollut kaikissa pääuutisissa jo viikon ajan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Ylen a-studion toimitus ansaitsee vakavan varoituksen siitä, että se on antautunut radikaalin eläinjärjestön propagandakanavaksi tarkistamatta lähdeaineiston luotettavuutta.
Asian yhteiskunnallinen merkittävyys on enemmän siinä, että Yle paljastuu journalistisesti epäpäteväksi ja vasta toissijaisesti siinä, että tilat, joiden toiminta on lain mukaan tarkastettu, tarkastetaan jälleen kerran uudelleen, koska tv:ssa esitettiin salaa kuvattua materiaalia kuolleista ja sairaista eläimistä.
Miltähän se tuntuisi, jos hyvinvointivaltion vanhainkodeista ja sairaaloiden teho-osastoilta otettaisi kuvaa viimeisillään olevista vanhuksista silloin, kun he ovat yöllä yksin vuoteissaan ja synnytettäisi mielikuva, että tällä tavalla sairaanhoito hylkää vanhenevat kansalaiset yksin vuoteisiinsa.
Minun mielestäni Yleisradiolta pitää edellyttää julkisen palvelun mediana, että se kertoo yhteiskunnallisista epäkohdista koko totuuden, eikä vain sitä osaa, joka näyttää dramaattisimmalta ja sensaatiomaisimmalta.
Ammattitaitoine n journalismi merkitsee myös vastuuta. Se puuttui Ylen a-studiolta tässä ohjelmassa.
Mahdollisiin vahingonkorvauksiin en ota kantaa. Siinä olen samaa mieltä kuin sinäkin. Ensin pitää osoittaa, että korvattavaa vahinkoa on tapahtunut ja toiseksi osoittaa, että vahinko on tapahtunut nimenomaan ohjelman seurauksena.
Opiksi tästä tapauksesta pitää kuitenkin ottaa: ensin kotieläintuotannossa, sitten Ylessä.
Laiminlyöntejä - lieviäkään - ei pidä sallia; ei lihankasvatuksessa, mutta ei ohjelmatuotannossakaan.
"Tärkeimmät periaatteet ovat syy-yhteysperiaate jota täydentää adekvaattisuusperiaate. Teolla (tai joissakin tapauksissa laiminlyönnillä) täytyy olla syy-yhteys vahinkoon. Tämä syy-yhteys ei kuitenkaan ole loputon, vaan sitä rajoittaa adekvaattisuusperiaate, jolla tarkoitetaan ennakoitavuutta (voitaisiin ihan hyvin suomentaa myös terveen järjen periaatteeksi), eli mitkä tahansa kaukaisuudessa tai "monen mutkan" takana tapahtuneet teot eivät ole syy-yhteydessä vahinkoon."
--------------
Minun mielestäni nykyinen joukkoviestintä ja mediaympäristö edellyttää toimituksilta sellaista terveen järjen periaatetta, että toimittajien on pystyttävä ennakoimaan uutistensa seurausvaikutukset.
Mediamaailma ja uutisointihan perustuu paljon siteerauksiin. Kun joku media julkaisee uutisen, niin muut siteeraavat ja levittävät sitä.
Näin kävi mm. Alpo Rusin kohdalla. Sama a-studio, joka nytkin on asialla, sai ronkituksi Suposta tietoonsa, että Alpo Rusia epäillään törkeästä vakoilusta ja maanpetturuudesta. Tästähän muu media riemastui ja ryhtyi siteeraamaan a-studiota.
Helsingin Sanomat teki jopa puolentoista aukeaman juttuja entisen DDR:n agenttitoiminnasta ja Stasin kortistojärjestelmistä parhaaseen agenttiromaanien ja vakoojadramatiikan tyyliin viittaamatta sanallakaan Alpo Rusiin muuta kuin siteeraamalla samalla sivulla sen, mitä a-studio oli Supon tutkimuksista kertonut.
Seuraus oli siis paljon enemmän kuin a-studion juttu. Seuraus oli, että Alpo Rusi ripustettiin pariksi vuodeksi löysään hirteen läpi koko suomalaisen mediakentän. Ainoastaan Suomen Kuvalehti rohkeni julkaista median valtavirran vastaisia käsityksiä Alpo Rusin puolesta.
Lopputulos siitä, ettei a-studio harkinnut "adekvaattisuusperiaatteen" mukaista ennakoitavuutta, oli se, että Alpo Rusi voitti kätäjäoikeudessa vahingonkorvauskanteensa valtiota vastaan. Valtio joutui siis maksumieheksi sen vuoksi, että a-studio oli saanut lypsetyksi Suposta tiedon Alpo Rusiin kohdistetusta tutkinnasta.
Aivan vastaava tilanne oli Matti Ahteen kohdalla vuosia sitten. Helsingin Sanomien rikostoimittaja, Harri "Raid" Nykänen oli ronkkinut esiin Veikkaus Oy:n sisäisiä tarinoita siitä, miten toimitusjohtaja Ahde oli toiminut henkilökuntatilaisuuksissa yhtiön naistyöntekijöiden kanssa. Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista asiaa uutisina, joten Sanoma Oy:n tv-kanava, Nelonen, pantiin haastattelemaan toimittaja Nykästä HS:n harrastamasta "sensuurista" ja sitä kautta "paljastamaan totuus" Matti Ahteesta.
Tästä syntynyt julkinen kohu oli suurimman luokan mediafarssi, kun Matti Ahdetta jahdattiin naisten ahdistelijana viikkokausia jokaisessa mahdollisessa mediassa.
Syytteeseen johtavaa näyttöä ei kuitenkaan löytynyt, ei edes Veikkauksen pyytämän selvitysmiehen, Pirkko K. Koskisen tutkimusten perusteella. Silti Matti Ahde joutui eroamaan tehtävistään ja leimatuksi koko loppuiäkseen.
Edellä kuvatut tapaukset eivät minun mielestäni ole journalismia. Sitä ei ole myöskään se, että a-studio edelleenkin toimii "paljastajana" eikä pyri ollenkaan ennakoimaan sitä, että a-studion ohjelma on sama kuin sytyttäisi tulilangan, jonka seurauksena koko mediamaailma räjähtää toistamaan a-studion nostattamaa sensaatiota.
Kaikki on toki laillista. Ylen juristit tarkistavat, ettei a-studio syyllisty mihinkään rangaistavaan toimintaan, ei edes tuottamuksellisuuteen. ja muu mediahan on turvassa, kun se vain siteeraa a-studion ohjelmaa ja kommentoi sitä omalla tavallaan.
Krmeinta asiassa on, että sananvapauden varjolla ja journalismiin vedoten on leimattu Alpo Rusi, Matti Ahde ja kaikki suomalaiset sikatalous- ja kanalayrittäjät.
Matti Vanhasta en tahallani maininnut, koska hän taisi valitettavasti ihastua liian julkisuuskipeään Susaniin, joka sitten antautui kaiken maailman tshurnalistien lypsettäväksi todennäköisesti vain omaa tyhmyyttään, kun toimittajat soittelivat ja kyselivät "miltä nyt tuntuu?".
Ihan asiaa puhut. Kyllä tästä jutusta olisi hyvä saada nimenomaan julkisen sanan neuvoston kannanotto. Oikeudessa asian setviminen ei auta yhtään. Saattaisi jopa pahentaa asiaa. Medialla täytyy olla vapaus, mutta vastuu sanomisista pitää olla myös. Erityisen epäilyttävää oli juuri tuo mainitsemasi"julkisella rahoituksella ja lupamaksutuloilla toimiva, eduskunnan valvoma tv-kanavan" ryhtyminen ulkoparlamentaarisen ryhmän äänitorveksi.
Sananvapautta ei koskaan pidä kahlita eikä estää.
Sananvapaudelta on kuitenkin aina edellytettävä, että se antaa asioista ainoastaan oikean mielikuvan ihmisille.
Puolitotuuksia ja ylsipuolisesti dramatisoivia juttuja on toki sallittava, koska eri kustantajilla ja eri medioilla on kullakin oma arvomaailmansa.
Niinpä Ilkka ja Keskisuomalainen voivat vapaasti kirjoittaa eri tavalla kuin vaikkapa HS ja kansan uutiset. HBL saa tietenkin uutisoida ruotsinkielestä toisin kuin perussuomalaisten äänenkannattaja.
Sananvapaus ei tietenkään ole yhdenmukaisuutta eikä samankaltaisuutta, missään nimessä se ei ole kekkosajan Suomen suomettunutta itsesensuuria.
Mutta sananvapaus on aina vastuuta seurauksista.
Minun mielestäni vastuuton sananvapauden käyttäminen on sananvapauden häpäisemistä ja vahingoksi oikean journalismin luotettavuudelle.
Journalistiselta ja sanotaanpa mahtipontisesti vapaan demokratian kannalta ei voi kyllä rinnastaa YLEN:n uutisointia tässä karjankasvatuksessa tapaus Rusiin tai Ahteeseen. Jälkimmäiset tapaukset ja varsinkin Rusin kohdalla oli kyse julkisen vallan käyttämisestä ja/tai väärinkäyttämisestä ja siinä totuuden esiin saamiseksi voidaan hyväksyä ronskimmatkin otteet kuin yksityisten elinkeinonharjoittajien kuten karjankasvattajien tekemisten penkomisessa. Puhumattakaan radikaalijärjestöjen äänitorveksi ryhtymisestä.
Jos kaksi ihnmistä on samaa mieltä, se voi tarkoittaa, ettei jompi kumpi ajattelekaan omilla aivoillaan.
Edellä koetin tuoda esiin vain sen, että median vastuu katoaa jonnekin sen siliän tien, kun mediaa ryhdytään siteeraamaan.
Yksi esimerkki samaan kasaan aiempien kanssa on siinä, kun Timo Harakka haastatteli puhelimessa Arja Alhoa ns. Sundqvistin tapauksessa, mistä aiheutui mediakohu ja Anneli Jäätteenmäen käräjöintiristiretki Paavo Lipposta vastaan perustuslakivaliokuntineen, kaikkineen.
Seuraushan siitä oli hieman kärjistäen pelkästään se, että keskusta ja Jäätteenmäki joutuivat entistä syvemmälle Lipposen boikottiin.
Vasta 6000 äänen ero ja kahden laskennallisen paikan enemmistö 2003 pelasti keskustan oppositiosta, mutta tuhosi silti Jäätteenmäen.
Voisi siis sanoa, että Timo Harakka tuhosi Jäätteenmäen, kun innostui tivaamaan Arja Alholta, että oliko Lipponen antanut Alholle ohjeet siitä, miten Sunqvistin valtiolle maksettavaksi tuomitut korvaukset piti antaa anteeksi vai eikö ollut.
Uutisointeja ei tarvitse rinnastaa, mutta uutisointien seurauksissa voi havaita saman kaltaisia tapahtumakulkuja.
Vahinkoa on juridisesti kolmen tyyppistä: henkilö-, esine- ja taloudellinen vahinko. Henkilö- tai esinevahinkoon liittymätön taloudellinen vahinko tulee korvattavaksi vain, mikäli vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Korvausta taloudellisesta menetyksestä voi saada myös julkista valtaa käytettäessä aiheutetusta vahingosta ja muussakin tapauksessa, jos siihen on erittäin painavia syitä.
Jotta siis toimittaja tai kuka muu tahansa joutuisi korvaamaan taloudellisen vahingon, kuten esim. lihan myynnin vähenemisestä aiheutuneen tulojen menetyksen, niin täytyisi nostaa ensin rikosprosessi toimittajaa vastaan ja saada sen sisältöinen oikeuden päätös, jossa todetaan toimittajan toimineen vastoin rikoslakia. Rangaistusta ei sen sijaan edellytetä - teko voi jäädä rikosoikeudellisesti tuomitsematta esim. anteeksiannettavuuden takia.
Ennakkotapauksia lienee tulossa, koska poliisille on uutisten mukaan tehty lkukuisia tutkintapyyntöjä sen suhteen ovatko videointikäynnit rikoksia, koska niissä on luvatta tunkeuduttu eläinten tuotantotiloihin, vaikka lukityuihin tiloihin ei olekaan murtauduttu.
Tutkinnassa lienee myös tapauksia, joissa videokuvaajien epäillään levittäneen siipikarjatautien tartuntoja kanaloista toisiin.
Maallikon sormituntuman mukaan näyttäisi, että eläinoikeusjärjestön materiaali on rikoksella hankittua, mikä olisi pitänyt olla myös Ylen a-studion tiedossa.
Ei tässä mistään ennakkotapauksesta ole kyse. Jos kyse on kotirauhan piiriin kuuluvasta alueesta, kyseessä voi olla kotirauhan rikkominen. Se edellyttää, että rakennukset ovat jotenkin yhteydessä asuinrakennuksiin taikka pihapiiriin.
Muutoin tässä voisi olla kyse hallinnan loukkaus -nimisestä rikoksesta, mutta siinäkin muistaakseni toisen aluetta pitää loukata pitkäkestoisemmin. Myös luvaton käyttö -niminen rikostunnusmerkistö voi mahdollisesti soveltua tapaukseen.
Joka tapauksessa kyse on hyvin lievistä rikoksista, kun mitään anastamistarkoitusta ei ole ollut eikä ihmisten rauhaa ole häiritty. Näiden mahdolisten rikosten osalta tässä ei ole mitään ennakkotapausluonnetta eivätkä tapaukset ole rikosoikeudelliselta kannalta muutenkaan erityisen kiinnostavia.
Eläintautien levittämiseen kuvaajat olivat Oikeutta eläimille yhdistyksen tiedotuksen mukaan varautuneet mm. vaihtamalla aina uudet kengät sisään mentäessä.
Rikollisella tavalla hankittu aineisto ei voi olla esteenä sille, etteikö tällaista ohjelmaa voisi esittää. Tutkiva journalismi on sellaista, missä käytetään joskus arveluttaviakin keinoja. Tällaisia keinojahan käytettiin mm. Watergate -paljastusten yhteydessä. Samoin meillä ns. Irakgate -jutussa lehdistö sai materiaalia laittomasti. Asiassa pitää punnita asian yhteiskunnallista merkitystä sitä vasten, millä keinoin tieto on saatu.
Varmaankin YLEn tiedossa on ollut se, millä tavoin aineisto on hankittu. Kuitenkin aineiston sisältö on tässä olennaisin. Ei YLE saa enää tekemättömäksi sitä, että aineisto oli hankittu laittomin keinoin. YLE halusi tuoda esille yhteiskunnallisesti merkittävän asian ja onnistui siinä carsin hyvin.
Median syyksi ei voida panna sitä, että se saa lypsetyksi viranomaisilta sellaista tietoa, jota näillä ei ole lupa antaa. Vastuu on aina viranomaisen, jonka pitää tuntea toimintaansa koskevat säännökset. Erityinen velvollisuus tähän on mm. poliiseilla ja lääkäreillä, jotka käsittelevät yksityisten ihmisten asioita. Korvausvastuun suuntaaminen valtiota kohtaan on täysin oikein, koska se vastaa näiden tietojen luottamuksellisuudesta, ei media. Jos media saa tietoja käyttöönsä laittomasti esim. murtautumalla tietokantoihin, se on sitten eri juttu.
Tässä eläinjutussa YLE on toiminut minusta hyvin korrektisti. Se vielä varmisti ohjelman aikana sen, että kyse on muusta kuin hyvästä eläinten hoidosta kutsumalla eläinlääkärin, Eviran pääjohtajan ja etiikan asiantuntojan kommentoimaan näkemäänsä. Kaikki edellä mainitut asiantuntijat pitivät näkemäänsä pöyristyttävänä.
Koetin edellä tuoda esiin vain sen, mikä mielestäni on oikein ja mikä väärin.
Syyllisiä en etsinyt, vaikka korostin sitä, missä asioissa media on toiminut väärin.
On aika naiivia puhua tutkivasta journalismista ja epäkohtien paljastamisesta, kun Oikeutta eläimille -yhdistys ei edes yrittänyt viedä videoitaan viranomaisille ja piti tuoreimpiakin videoita hallussaan n. kahdeksan kuukautta ennen kuin sai Ylen a-studion toimituksen narutettua niiden esittämiseen.
Kyse on ainoastaan anarkistisen järjestön mediatempusta, johon a-studio lankesi joko ammattitaidottomuuttaan tai sellaisesta media-alan sisäisestä, hyvin kyseenalaisesta syystä, että a-studion toimittajat haluavat kolleegojensa edessä briljeerata sillä, että uskaltavat tehdä mitä tahansa.
Siinä muuten ei ole mitään yhteiskunnallisesti merkittävää, että a-studio antaa suomalaisesta sikaloiden ja kanaloiden pidosta vaikutelman, jolla ei ole pienintäkään yhteyttä todelliseen tilanteeseen.
Kun totuudesta näytetään vain tarkoitushakuisesti valittu murto-osa, ollaan rakentamassa sensaatiota, joka ei enää kerro katselijoille asioiden todellista laitaa.
sinäkin olet. Mölyapina.
Ylen vastuu julkisena tiedoitusvälineenä tuoda esille näin törkeät eläin rääkkäykset.
Vastuu ja salailu kuuluu MTK:lle maatalouministerille joka kirkkain silmin valehteli ylen ohjelmassa mitääån ongelmia ei ole ollut ja kuitenkin Artjäveläinen isäntä oli saanut vankeustuomion eläinten huonosta kohtelusta.
Maatalouministeri Anttila pitää erottaa hallituksesta ja eduskunnasta.
..HERRA VARATUOMARIN valheellisia kuolauksia varsinaisesta asiasta jostakin alenpaa:
-...." kaupunkilaisille eläinten pito on viraantunut todellisuudesta. Sitä se toden totta on ja oli hyvä, että nyt näytettiin mitä se on."
- Jokaisella tilalla tapahtuu eläinten loukkaantumisia ja sairastumisia, sekä tapaturmia. Sitä varten jokaisella tilalla pitää olla sairaskarsina, johon "potilas" eristetään turvaan lauman agressioilta odottamaan eläinlääkärin käyntiä. Lääkäri päättää tapetaanko vai hoidetaanko.Raato viedään poltettavaksi tai muuten hävitettäväksi, sillä sitä ei saa tilalle hautada.
Näitä sairas-karsinoita nämä rikolliset hiipparit ovat sitten parin viime vuoden aikana käyneet filmaamassa. Aineisto upposi sossu-mediaan kuin kusi lumeen. Että se siitä satuilusta.
Nimittäin palveluksen asiallesi tuolla viestilläsi? Luulenpa, että asiassa epävarmat saivat tuosta varmuuden.