Mä olen melkein joka ilta kännissä, vaikka käyn (vielä onneksi) päivätyössä. En tyytyväinen mihinkään elämässäni, vielä jotenkin oksalla mutta lähellä pudota. Eka kerta kun myönnän ongelman. Saatte nauraa ja vinoilla, mutta mulle eka kerta ku haluan tehä jotain muutosta elämälleni! Ikää 32v vaikka tuntuu paljon enemältä, ei pehettä, ei lapsia. Ja olkoon miten akkamaista vain niin usein itken kun kaikki tuntuu romahtavan. Jostain on nyt tullut halu selviytyä, vaikka en tiedä miten.
Miettikää muutkin samassa jamassa olevat ennen kuin on myöhäistä. Hyvää illan jatkoa.
Miettikää muutkin samassa jamassa olevat ennen kuin on myöhäistä. Hyvää illan jatkoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jospa alkajaisiksi vaikka vähentäisit juomistasi. Rajoittaisit vaikka viikonloppuun tai lakaisit tyystin ainakin vähäksi aikaa. Se kun tuo alkoholi on tosi huono psyykenlääke.
Keksi joku uusi harrastus tilalle. Niin minäkin tein. Kymmenisen vuotta meni lähes yhtämittaisessa jurrissa, mutta sitten elämäntapa rupesi vituttamaan ja aloin himokuntoilijaksi ja nyt olen suht terve viisikymppinen. Eipä silti, usein vituttaa vieläkin!! Ja jos olisin jatkanut entiseen malliin, ei vituttaisi, sillä olisin jo kuollut!
Nytkin humalassa, mut ennen kuin kirjoitin tänne soitin siskolle ja kerroin asiasta. Sen jälkeen soitin pomolle ja kerroin asiasta ja miten olen töissäkin ollut humalassa. Joten jostain tuli halu tehä jotain. Pomo sanoi että katotaan huomenna mitä tehdään. Nyt ku se on ilmi niin ei ainakaan vi paeta, ja se on oikeestaan helpotus. Potkujakaan ei kait oo tiedossa. En ainakaa halua isän kohtaloa kuolla viinaan.