No ei varsinaisesti! Mutta

HAHAHAHAHA,pistit 2 aloitusta....
Naiset on ihania kun nukkuvat-.-.
Naisella hame on sexy ja naispappi sexympi;).
Naiset on Jumalattaria niin kuin mies on Jumala(symbolisesti).
Joulua.
T:Father x-mas.

ihmiskunnan ensimmäisiin feministeihin, jotka ovat heränneet tälläkin
palstalla uuteen lopun ajan kukoistukseensa. Lue jatkoksi tämä:

Paavali ja naiset
Kirjoittanut: TeuvoSuni 26.11.2007 klo 09.03


Katsotaanko tämäkin massapostitukseksi ja siitä syystä heti poistettavaksi,
kun nyt tämän jo lähes kaksi vuotta sitten ensi kerran julkisuuteen
tulleen kirjoituksen tähän tänä päivänä tuon, kun jo nuoret naisetkin
ovat ravoissaan totuuden kuullessaan:


50-luvun Korintissa Paavali joutui vastatusten naisten kanssa. Ilmeisesti
siellä oli useamman naisen ryhmä, joka ei sietänyt kuulla hänen tervettä oppia
ja siitä syystä aiheutti epäjärjestystä seurakunnan kokouksessa,
ja siksi hän heihin suivaantui - ehkä siksikin, kun ei itse ollut naimisissa:

"Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. heidän ei ole lupa puhua,
vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo."

Tämän kohtauksen vastakohtana voimme roomalaiskirjeen viimeisestä luvusta
löytää monta naista, joista Paavalilla ei ollut mitään pahaa sanottavanaan:

"Annan teille suosituksen sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan
palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii
ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee apuanne. Onhan hän itsekin
ollut tukena monille, myös minulle."

"Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne."

"Terveisiä Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa
Herran työssä."

Galatalaisten keskuudessakaan ei Paavalilla ollut minkäänlaisia ongelmia naisten
kanssa, kuten hän heille kirjoittikin:

"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Jeesukseen Kristukseen. Kaikki te,
jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai
nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja
saatte periä sen, minkä hänelle oli luvattu."

Myöskään filippiläisten naisten kanssa ei hänellä ollut suurempia vaikeuksia:

"Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunniaseppeleeni, pysykää siis
horjumatta Herran yhteydessä, rakkaat ystävät!
Kehotan Euokediaa ja Syntykeä elämään sovussa Herraa palvellen. Pyydän myös
sinua, uskollinen työtoverini, auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani
taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini,
joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa."

Korinttilaisista naisista saamansa kokemukset jättivät varmasti Paavalin
sydämeen syvän arven, koskapa hän vielä Roomastakin, ennen teloitustaan,
nuorelle Timoteukselle kirjoitti:

"Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisina. Sitä en salli,
että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallisee miestään; hänen on elettävä
hiljaisesti. Ensin luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut
Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn."

Tahallaanko Paavali jätti tässäkin yhteydessä ilmoittamatta tämän: "Hän otti
siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan,
ja mieskin söi." Kyllä Saatana tässä ihmiskunnan ensimmäisessä herätyskokouksessa
tarkoin tiesi, miksi lähestyi ensiksi naista, eikä miestä. Tämä on nähtävissä
tänäänkin, kun katsoo sitä ihmisjoukkoa, joka porttoseurakunnissa kulkee,
siitähän valtaosa on naisia. Tunnen monta perhettä, joissa nainen on ensiksi
joutunut eksytyksen vietäväksi, ja kohta siellä on mukana myös hänen miehensä.

Oliko tämä Paavalin naiskielto todella Jumalasta, sen jätän jokaisen itsensä
pääteltäväksi. Jotain voi päätellä noista Paavalin sanoista: "Sitä en salli."
Monessa kohdin hän sanoo: "Pyhä Henki sanoo", mutta hänellä oli myös sanontoja:
"Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä",
"Naimattomista naisista minulla ei ole Herran antamaa käskyä" ja
"Nyt mitä puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan."

Alkuseurakuntien viimeisinä hetkinä, kun apostoli Johannes oli jo toimitettu
vankeuteen seurakunnalta totuutta vaatimasta, tapaamme Tyatrian seurakunnasta
naisen, Isabelin; josta Paavali olisi varmasti ottanut kaiken irti, jos olisi
elänyt: "Enkö minä teitä varoittanut noista naisista!" Näin tästä naisesta varoitti Johannes:

"Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isabeliä,
joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani
harhaan, jarjoittamaan siveyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa.
Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä
elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki
hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan.
Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakuntalaiset tulevat tietämään,
kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä
hänen tekojensa mukaan."

Sitten palaan tämänkin kansa syvän lopun ajan eksytyksen keskelle,
kun täälläkin jatkuvasti riidellään naispappeudesta, vaikka saman Saatanan
pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat molemmat, niin miehet kuin naiset.
Tällainen pappeuskäytäntö pappeineen,, temppeleineen ja niissä suoritettavine
toimituksineen oli Jumalalla käytössä
Vanhan liiton aikana. Silloin hän itse valitsi kansalle niin hengelliset johtajat:
papit ja profeetat, kuin myös maallisen esivallan: tuomarit ja kuninkaat.
Mutta kun kaikkein innokkaimmin papit alkoivatkin toteuttaa Baalin (Saatanan)
tahtoa, niin jo 1000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jumala lähetti
sanansaattajansa Eelin luokse, kun hän näki, mitä Eelin pojat tekivät temppelissä:

"Kun Eeli oli hyvin vanha hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa
tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden
naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella."

Ja sanansaattajat välittivät Jumalan sanat Eelille:

"Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi,
kun he olivat Egyptissä Faraon orjina? Minä valitsin sinun sukusi Israelin
heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan
uhreja ja kantamaan efodia edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin
uhreihin, joita israelilaiset tuovat.
Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrilahjat, jotka olen määrännyt
pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te
lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?
Sen tähden Herran, Israelin Jumalan sana, kuuluu näin:

Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella
minua. Mutta nyt Herra sanoo; Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne,
jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään.
Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun
suvustasi elä vanhaksi.
Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä. - Mutta minä asetan itselleni
papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti.
Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka aina saa toimittaa virkaa minun voideltuni edessä."

Ja Golgatalla tämä koko ihmiskuntaa koskettava raju muutos tapahtui:

"Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä
temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli,
kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien
ruumiit nousivat ylös."

Jeesus nousi taivaaseen, ainoaksi ja oikeaksi ylipapiksi, ja koko
temppelilaitos pappeineen ja kaikkine toimituksineen oli tullut tiensä päähän:

"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan
hän hylkäsi kuninkaat ja papit."

Näin siis Jumala luopui papeistaan kuin myös esivallan valitsemisesta,
jättäen sen tehtävän tämän maailman ihmisille, kuten Jeesus oli siitä jo muistuttanutkin:
"Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumallalle kuuluu."

Mutta sitten tuleekin todella suuri MUTTA. Kun ihmiskunnan lopun aika oli
edennyt muutaman sukupolven päähän alkuseurakunnan tuhosta, tapahtui tämä:

"Tytär Siionin minä tuhoan, suloisen ja hemmotellun kaupungin.
Sen luokse tulevat vieraat paimenet laumoineen, pystyttävät telttansa
sen ympärille, jokainen ahmii oman osansa laitumesta."

Saatana sai tämän lopun ajan "kristinuskonsa", antikristillisen uskon, isäksi
houkuteltua Rooman keisari Konstantinus Suuren näyttämällä hänelle taivaalla
ristinmerkin ja tehden selväksi, että tuon merkin turvin hänen
hallitusvaltansa tulee menestymään. Paitsi, että Saatana tämän
miehen kautta aloitti ihmisten tappamiset Jumalan nimessä, se myö palautti maailmaan
sen Vanhan liiton yhteiskuntajärjestyksen, minkä Jumala oli Golgatalla lopullisesti tuhonnut.

Siksi tässäkin maassa on esivalta, joka ilmaiseksi kouluttaa porttoseurakunnille
paimenet, ja luovuttaa heille ihmisiltä keräämiään verorahoja, jotta papit eivät
joutuisi puutetta kärsimään. Näin porttopaimenten hyvinvointi revitään myös
niiden ihmisten selkänahasta, jotka Jumala on porttoseurakunnista omiksen lunastanut.
Aika velikulta tuo ihmisen paras ystävä: Saatana.

Ja lopuksi, kun Kristus taivaasta kutsuu ihmisiä omikseen ja heidät edelleen
lähettää, hän ei totisesti katso siihen mitä ihmisillä on vaatteittensa alla
vaan ainoastaan siihen, mitä ihminen elämäänsä kaipaa; etsiikö hän vilpittömin
sydämin Jumalaa vai riittääkö hänelle porttopappien valheet.
Jos hän Jumalaa etsii ja hänen tahtoaan noudattaa,
niin jonakin päivänä hän saa kuulla kutsun taivaasta,
pääsee läpi ahtaan oven ja saa kohdata Kristuksen, ainoan ja oikean ylipapin.

"Ne, jotka Jumala kutsuu, ne pelastuvat."