Kaipaako...

Kyllä taivaassa on Raamatun mukaan eläimiä, en tiedä sitten kaipaavatko ne sinne.
Sielukin eläimillä on Raamatun mukaan.

että etkö osaa itse pitää huolta itsestäsi ilman eläimen huolenpitoa vai mitä...

Tuskin eläimet sun ja varsinkaan sun huolenpitoa kaipaa..

Kasvatus, kokemukset ja haasteet vaikuttavat eläintenkin kehitykseen.



Menin mökillä viereiseen metsään. Kissani alkoi kutsua minua epätoivoisella kovaäänisellä mouruamisella. Kun en noudattanut kutsua, se juoksi edemmäs metsään ja säntäsi jaloistani kotiin päin. Se teki paimenkoiramaiset säntäilynsä useita kertoja. Aivan samanlaisia syöksyjä se teki silloinkin, kun se ohjasi villikissamielenhäirössä harhailevaa pikkukissaamme kotiin.

Voihan se olla, että kissa oli enemmänkin huolissaan tulevista tarjoiluista, eikä varsinaisesti minun eksymisestäni. Siltä ainakin vaikutti, että se ei noteerannut kovin korkealle minun selvytymistaitojani.

Meikku-matelija kirjoitti:

Kasvatus, kokemukset ja haasteet vaikuttavat eläintenkin kehitykseen.



Menin mökillä viereiseen metsään. Kissani alkoi kutsua minua epätoivoisella kovaäänisellä mouruamisella. Kun en noudattanut kutsua, se juoksi edemmäs metsään ja säntäsi jaloistani kotiin päin. Se teki paimenkoiramaiset säntäilynsä useita kertoja. Aivan samanlaisia syöksyjä se teki silloinkin, kun se ohjasi villikissamielenhäirössä harhailevaa pikkukissaamme kotiin.

Voihan se olla, että kissa oli enemmänkin huolissaan tulevista tarjoiluista, eikä varsinaisesti minun eksymisestäni. Siltä ainakin vaikutti, että se ei noteerannut kovin korkealle minun selvytymistaitojani.

Että olen nähnyt suden kolme kertaa sattumalta. Yhden kerran niin, että susi ei luultavasti tiennyt minun tarkkailevan häntä ja kaksi muuta kertaa olivat "vahinkoja".
Ensimmäinen silmätystenkerta oli pohjoisruotsissa. Istuin autossa ihan yleisen maantienvarren bussipysäkillä ja polttelin tupakkaa. Katselin ympärilleni ja huomasin, että tienpenkalla samallapuolen seisoi aikuinen susi ja se katseli minua. Veivasin ikkunan auki ja kysyin, että minnekä sitä ollaan menossa. Susi ei vastannut vaan poistui kun huomasi minun huomanneen hänet.

Toinen kerta oli mielenkiintoinen. Olin kävelemässä pohjanmaalla myöhään yöllä jalankulkutietä pitkin. Olin ainoa ihminen. Yhtäkkiä pusikosta hyppää tielle ja tien yli susi. Se katsoi vähän aikaa minua ja jatkoi matkaa pysähtymättä. Se oli kulkususi, joka oli menossa jonnekin. Sillä oli selvä päämäärä. Se ei ollut paikalinen susi, joka olisi pyörinyt piireissä, vaan se oli kulun päällä. Ihan selvästi menossa jonnekin. Ja sen se kertoi kaikilla eleillään minulle.

Meikku-matelija kirjoitti:

Kasvatus, kokemukset ja haasteet vaikuttavat eläintenkin kehitykseen.



Menin mökillä viereiseen metsään. Kissani alkoi kutsua minua epätoivoisella kovaäänisellä mouruamisella. Kun en noudattanut kutsua, se juoksi edemmäs metsään ja säntäsi jaloistani kotiin päin. Se teki paimenkoiramaiset säntäilynsä useita kertoja. Aivan samanlaisia syöksyjä se teki silloinkin, kun se ohjasi villikissamielenhäirössä harhailevaa pikkukissaamme kotiin.

Voihan se olla, että kissa oli enemmänkin huolissaan tulevista tarjoiluista, eikä varsinaisesti minun eksymisestäni. Siltä ainakin vaikutti, että se ei noteerannut kovin korkealle minun selvytymistaitojani.

Kissat ja koirat oppivat yksinkertaisia asioita. Olen vähän alkanut epäilemään että ne ovat myös oppineet tasa-arvo ideoita. Jos se ei saa mennä metsään, niin et mene sinäkään.

Äidilläni on kaksi koiraa, ja toinen on tosi virkaintoinen (kehujen takia). Se ei esimerkiksi päästä toista koiraa näkymättömien piharajojen ulkopuolelle. Ja valittaa kovaäänisesti jos syyllinen koira ei saa verbaalista rökitystä rikoksestaan. Eläimet osaavat myös kostaa. Virkaintoisen koiran safkat menee yleensä toisen koiran nassuun. Virkaintoinen koira, pöllämystynyt marttyyri-ilme naamallaan, alistuu siihen, koska sisätilat eivät kuulu sen virkapiiriin.

menemästä metsään? kirjoitti:

Kissat ja koirat oppivat yksinkertaisia asioita. Olen vähän alkanut epäilemään että ne ovat myös oppineet tasa-arvo ideoita. Jos se ei saa mennä metsään, niin et mene sinäkään.

Äidilläni on kaksi koiraa, ja toinen on tosi virkaintoinen (kehujen takia). Se ei esimerkiksi päästä toista koiraa näkymättömien piharajojen ulkopuolelle. Ja valittaa kovaäänisesti jos syyllinen koira ei saa verbaalista rökitystä rikoksestaan. Eläimet osaavat myös kostaa. Virkaintoisen koiran safkat menee yleensä toisen koiran nassuun. Virkaintoinen koira, pöllämystynyt marttyyri-ilme naamallaan, alistuu siihen, koska sisätilat eivät kuulu sen virkapiiriin.

kuin kissasta ja siperian huskystä, joka ei ole varsinainen koira. Kissoilla on lauman perheen suhteen erilainen suhtautuminen lapsiin ja aikuisiin. Ne jotenkin sietää enempi lapsia ja ikäänkuin vahtii niitä... jos sellaisesta voi puhua. Meinaan sitä, että vaikka äkkiseltään ei tunntu siltä, että katti vahtii, mutta teeppä jotain äkkipäätä suhteessa lapsiin saat kiukkuisen katin kimppuun.

Tietenkään kissaa ei voi verrata esim shäveriin tms. Mutta pointti oli se, että ne on laumaelukoita.

menemästä metsään? kirjoitti:

Kissat ja koirat oppivat yksinkertaisia asioita. Olen vähän alkanut epäilemään että ne ovat myös oppineet tasa-arvo ideoita. Jos se ei saa mennä metsään, niin et mene sinäkään.

Äidilläni on kaksi koiraa, ja toinen on tosi virkaintoinen (kehujen takia). Se ei esimerkiksi päästä toista koiraa näkymättömien piharajojen ulkopuolelle. Ja valittaa kovaäänisesti jos syyllinen koira ei saa verbaalista rökitystä rikoksestaan. Eläimet osaavat myös kostaa. Virkaintoisen koiran safkat menee yleensä toisen koiran nassuun. Virkaintoinen koira, pöllämystynyt marttyyri-ilme naamallaan, alistuu siihen, koska sisätilat eivät kuulu sen virkapiiriin.

Pienenä opetin sen ilmoittautumaan 15-30 min välein. Eli jätin sen yksin, ja tarkkailin ikkunasta. Sitten kutsuin sitä aika ajoin, että se oppisi, missä on perusleiri. Päästin sen aina vieraassa paikassakin vapaasti ulos, eikä se lähtenyt koskaan kauas. Voihan olla, että se toisti samaa kulttuuria minun kohdallani. Se oli vaan niin kovin epätoivoinen huutaessaan minua pois metsästä. Voihan olla niinkin, että se piti minua samanlaisena viirapäänä, kuin pikkukissaa.

Se oli usein aika ilkea kiiusanhenki pienemmälle kissalle, mutta silloin, kun pienen nuppi sekosi pahasti, se ajoi kaverinsa kotiin. Se myös jäi pyydettäessä vahtiimaan kivenkoloa, jossa pikkukissa piileskeli.



Em. isompi kissa oli varsin tuohtunut pikkukissan tulosta talouteen. Se vihotteli siitä minulle, ei miehelleni. Se ei antanut minun edes silittää itseään 2 vuoteen, vaikka olikin nimenomaan minun kissani. Se harkitsi jopa naapuriin muuttoa. Leppyi kuitenkin lopulta. Välillä se ahdisti paimenkoirataidoillaan juonikkaasti pienemmän harakoiden kynsiin ja ihaili itse tapahtumia kotiterassilta.

Metkoja vekkuleita.

Olli Älämölö kirjoitti:

Että olen nähnyt suden kolme kertaa sattumalta. Yhden kerran niin, että susi ei luultavasti tiennyt minun tarkkailevan häntä ja kaksi muuta kertaa olivat "vahinkoja".
Ensimmäinen silmätystenkerta oli pohjoisruotsissa. Istuin autossa ihan yleisen maantienvarren bussipysäkillä ja polttelin tupakkaa. Katselin ympärilleni ja huomasin, että tienpenkalla samallapuolen seisoi aikuinen susi ja se katseli minua. Veivasin ikkunan auki ja kysyin, että minnekä sitä ollaan menossa. Susi ei vastannut vaan poistui kun huomasi minun huomanneen hänet.

Toinen kerta oli mielenkiintoinen. Olin kävelemässä pohjanmaalla myöhään yöllä jalankulkutietä pitkin. Olin ainoa ihminen. Yhtäkkiä pusikosta hyppää tielle ja tien yli susi. Se katsoi vähän aikaa minua ja jatkoi matkaa pysähtymättä. Se oli kulkususi, joka oli menossa jonnekin. Sillä oli selvä päämäärä. Se ei ollut paikalinen susi, joka olisi pyörinyt piireissä, vaan se oli kulun päällä. Ihan selvästi menossa jonnekin. Ja sen se kertoi kaikilla eleillään minulle.

Niillä on omat juttunsa, vaikka ihminen ei niitä aina ymmärräkään.

Mulla on valokuva, missä villi metsäorava tutkii minun varpaitani käpälillään ja arvioi niiden syötävyyttä. Kasvatin myös kerran yhden 100g painavan hampaattoman siilivauvan aikuiseksi. Kolme vuotta se asui rakentamassani mökissä.