Keskustan sisäisiin asioihin ei pidä puuttua. Ongelmat ovat Keskustan sisäisiä ja heidän tulee itse ne ratkaista. Silti ei malta olla antamatta pikku vinkkiä.
Keskustan rasite on hajanaisuus. Aluepolitiikka määrää liiaksi politiikan suuntaa ja siitä seuraa eriseuraisuutta ja kähmintää. Nyt kun valehdeltu ja kieroiltu suut ja silmät täyteen ja mietitty tekemisiä pää puhki, niin voisi olla aika palata arkiseen aherrukseen. Keskusta tarvitsee nyt johtohahmoja, jotka vetelevät halolla päin näköä niitä, jotka jaksavat akkamaisesti jatkaa kaiken maailman salajuoniluulottelujaan. Viat pitää katsoa peilistä eikä naapuripuolueen puolelta. Keskustalla olisi nyt voimakolmikko, jolla on poliittista realismia ja järkeä päässään. Vanhanen on asiallinen asiaosaaja ja Kääriäisestä on kehittynyt valtioviisas sovinnonrakentaja, joka näkee metsän puilta ja merta edemmäs. Näitä kahta täydentää hyvin puoluesihteeri Eero Lankia, joka on osoittautunut maltilliseksi poliitikoksi, joka pystyy myöntämään virhearvionsa tosiseikkojen edessä ja lisäksi hyvin perehtynyt moniin asiakysymyksiin. Näiden kolmen tulisi nyt viestittää omilleen, jotta pulinat pois ja syyttäjäpillit pussiin.
Keskustassa käydään ehkä parhaillaan sisäistä valtataistelua, jolloin edellä mainittua voimakolmikkoa ei pidetä legitiiminä asioiden hoitajina. Se Keskustan tulevaisuuden kannalta valitettavaa. Takkuloiden lisäksi on joukko näkymättömimpiä takiaisia, jotka haluavat päästä vallan saleihin. Lehtiensa kautta vaikuttaneilta Laatikaiselta ja Hokkaselta lienee Jäättenmäen poistumisen myötä mennyt pasmat sekaisin. Esko Aho sai ehkä myös hyvitystä itselleen ja seuraa vahingoniloisenakin tilannetta. Paavo Väyrysellä politiikka on niin verissä, että hän on aina valmis, jos näkee vähänkin tilaisuutta. Mitä enemmän Paavo puhuu toista eli politiikasta syrjään vetäytymistä sitä enemmän hänen uutta tuloaan on syytä varoa. Paavo osaa kääntää asian kyllä niin, että "minua pyydettiin puolueen vaikeassa tilanteessa selvittämään asioita ja nostamaan puolueen taas uuteen nousuun ja minä päätin vielä tällä kertaa uhrautua puolueen hyväksi, koska minä olen jalosydäminen mies." Mauri Pekkarisen vallanhimoa ei ole myöskään syytä väheksyä. Nämä kaikki voivat vielä sotkea Keskustan pelin ja lähteä pelaamaan vanhaa tuttua kepulipeliä. Kepulaispoliitikoista osa on puun ja kuoren välissä. Taustavoimat ovat koko ajan kyttäämässä ja näille on tehtävä Takkulan tapaa tiliä kaksi sormea Raamatulla ja sen lauseita siteeraten.
Syväsavolainen Seppo Kieriäinen on olut-miehiä. Kysyy neuvoa Teuvolta, jotta suu ei pärättämisessä pääsisi kuivahtamaan. Kääriäistä ei ehkä ole otettu riittävän vakavasti. Häntä on pidetty jonkinlaisena pellenä ulkoisen muodon ja puhetavan takia. Nyt kun mies intti itsensä tohtoriksi, kunnioitus on lisääntynyt. Kääriäinen kannattaisi ottaa todesta, sillä hänessä on ainesta sovunrakenteluun ja hänen pyrkyryytensäkin on mietoa tai ainakin peiteltyä. Varapuhemieheksi ryhtyminen Anttilan sivuuttaen osoitti vain sekin, että mies ajattelee Keskustan parasta edustuskelpoisuuden parantamiseksi. Voihan tämä Kääriäisen kehuminen olla sitäkin, että Keskustasta ei kerta kaikkiaan enää löydy tämän parempia, luotettavampia tai rehellisempia poliitikkoja. Silloin umpisavolaisenkin sanaan joutuu luottamaan.
Keskustan rasite on hajanaisuus. Aluepolitiikka määrää liiaksi politiikan suuntaa ja siitä seuraa eriseuraisuutta ja kähmintää. Nyt kun valehdeltu ja kieroiltu suut ja silmät täyteen ja mietitty tekemisiä pää puhki, niin voisi olla aika palata arkiseen aherrukseen. Keskusta tarvitsee nyt johtohahmoja, jotka vetelevät halolla päin näköä niitä, jotka jaksavat akkamaisesti jatkaa kaiken maailman salajuoniluulottelujaan. Viat pitää katsoa peilistä eikä naapuripuolueen puolelta. Keskustalla olisi nyt voimakolmikko, jolla on poliittista realismia ja järkeä päässään. Vanhanen on asiallinen asiaosaaja ja Kääriäisestä on kehittynyt valtioviisas sovinnonrakentaja, joka näkee metsän puilta ja merta edemmäs. Näitä kahta täydentää hyvin puoluesihteeri Eero Lankia, joka on osoittautunut maltilliseksi poliitikoksi, joka pystyy myöntämään virhearvionsa tosiseikkojen edessä ja lisäksi hyvin perehtynyt moniin asiakysymyksiin. Näiden kolmen tulisi nyt viestittää omilleen, jotta pulinat pois ja syyttäjäpillit pussiin.
Keskustassa käydään ehkä parhaillaan sisäistä valtataistelua, jolloin edellä mainittua voimakolmikkoa ei pidetä legitiiminä asioiden hoitajina. Se Keskustan tulevaisuuden kannalta valitettavaa. Takkuloiden lisäksi on joukko näkymättömimpiä takiaisia, jotka haluavat päästä vallan saleihin. Lehtiensa kautta vaikuttaneilta Laatikaiselta ja Hokkaselta lienee Jäättenmäen poistumisen myötä mennyt pasmat sekaisin. Esko Aho sai ehkä myös hyvitystä itselleen ja seuraa vahingoniloisenakin tilannetta. Paavo Väyrysellä politiikka on niin verissä, että hän on aina valmis, jos näkee vähänkin tilaisuutta. Mitä enemmän Paavo puhuu toista eli politiikasta syrjään vetäytymistä sitä enemmän hänen uutta tuloaan on syytä varoa. Paavo osaa kääntää asian kyllä niin, että "minua pyydettiin puolueen vaikeassa tilanteessa selvittämään asioita ja nostamaan puolueen taas uuteen nousuun ja minä päätin vielä tällä kertaa uhrautua puolueen hyväksi, koska minä olen jalosydäminen mies." Mauri Pekkarisen vallanhimoa ei ole myöskään syytä väheksyä. Nämä kaikki voivat vielä sotkea Keskustan pelin ja lähteä pelaamaan vanhaa tuttua kepulipeliä. Kepulaispoliitikoista osa on puun ja kuoren välissä. Taustavoimat ovat koko ajan kyttäämässä ja näille on tehtävä Takkulan tapaa tiliä kaksi sormea Raamatulla ja sen lauseita siteeraten.
Syväsavolainen Seppo Kieriäinen on olut-miehiä. Kysyy neuvoa Teuvolta, jotta suu ei pärättämisessä pääsisi kuivahtamaan. Kääriäistä ei ehkä ole otettu riittävän vakavasti. Häntä on pidetty jonkinlaisena pellenä ulkoisen muodon ja puhetavan takia. Nyt kun mies intti itsensä tohtoriksi, kunnioitus on lisääntynyt. Kääriäinen kannattaisi ottaa todesta, sillä hänessä on ainesta sovunrakenteluun ja hänen pyrkyryytensäkin on mietoa tai ainakin peiteltyä. Varapuhemieheksi ryhtyminen Anttilan sivuuttaen osoitti vain sekin, että mies ajattelee Keskustan parasta edustuskelpoisuuden parantamiseksi. Voihan tämä Kääriäisen kehuminen olla sitäkin, että Keskustasta ei kerta kaikkiaan enää löydy tämän parempia, luotettavampia tai rehellisempia poliitikkoja. Silloin umpisavolaisenkin sanaan joutuu luottamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.