Tämä palsta on aika karua luettavaa.
Niin ateistien, kuin uskovienkin puolelta.
Ymmärrän osittain ateistien hyökkäävän käytöksen, kun nämä nk."tosiuskovat" hyökkäävät tänne, joka suunnalta haukkumaan. Samoin kävisi varmasti haukkuvalle ateistille, kristinusko palstalla.
Niin kai metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Surullista silti.
Onneksi tämä porukka täällä, eli molemmat ääripäät, ovat vähemmistöä Muutenhan meillä olisi varmaan jo täysi sota päällä.
Suurin osa tämän maan ihmisistä kokee uskon, tai uskonnottomuuden jokaisen omana valintana ja niin sen minun mielestäni pitäisi ollakin.
Uskontoa on mahdotonta "kitkeä" pois. Jos kristinusko kuolisikin, tulisi tilalle jokin toinen uskonto. Ihmisellä nyt vaan tuntuu olevan tarve selittää asiat itselleen ja tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka sitten Jumalan avulla.
Itse hillun tässä välimaastossa. Oma mieheni on uskova. Ei se mitenkään haittaa minua. Minä olen jonkin sortin ateisti, tai ehkä lähinnä agnostikko, eikä se haittaa häntä.. Uskonasioista ja Raamatusta meillä keskustellaan silloin tällöin, mutta riitaa ei ole koskaan tullut. Ei edes ole mitään, mistä riidellä.
Minä kunnioitan hänen tapaansa uskoa ja hän minun tapaani olla uskomatta.
Olemme aika samoilla linjoilla siitä ettei raamattua voi tulkita kirjaimellisesti, eikä koskaan voi tietää, kuka on oikeassa. Hän haluaa uskoa ja minä uskon vasta kun näen. :)
Mieheni ei katso silti, että minä ateistina joutuisin helvettiin. Hän katsoo asian niin, että koska olen hyvä, avulias ja kaikinpuolin kiltti ihminen, ei hän näe syytä miksi joutuisin kadotukseen.
Tiedän että
tuolta tulee kohta, mitä luultavimmin huutoa siitä kuinka harhaoppineita olemme, ja kuinka joudun kadotukseen kun en usko, ja varmaan mieheni myös kun ei usko oikein.
Mutta jos ajattelee, että Jumala olisi olemassa, niin olisiko hänestä mukavampaa katsoa onnellista ja muille ystävällistä, kilttiä ihmistä, vai sitä, joka huutaa, räyhää ja tuomitsee mielialtaisesti vihassaan muita kadotuksen..?
Kumpikohan sinne taivaaseen loppupeleissä mahdollisesti menisi..?
Minulla on yksi raamatun kohtakin, joka minulle kerran, yhdessä uskonto-keskustelussa heitettiin. Minuun se ei sovi, koska en ole sitä tuomitsevaa sorttia, mutta voisin nyt ojentaa sen kaikille täällä kadotusta ja tuomiota julistaville "oikeaoppisille " uskoville:
"Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä; sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä."
...
" Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksikertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette."
Tämä kohta olisi kaikille niille "tulta ja tulikiveä" syökseville uskiksille, jotka muita täällä tuomitsevat helvettiin ja kadotukseen.
Mitä jos jokainen ihan rehellisesti katsoisi itseään hetken peilistä..? Pysähtyisi ja miettisi ENTÄS...... jos olenkin väärässä..??? :o
Se, joka ei uskalla edes hetkeksi pysähtyä,
-se joka heti jo pelkän ajatuksenkin itseltään kieltää ..
"..ei minun tarvitse miettiä! minähän tiedän ja olen oikeassa!"
..tietää jo olevansa yksi näistä ihmisistä...
Rauhallista Joulun odotusta kaikille!
-uskomuksista riippumatta.. :)
Niin ateistien, kuin uskovienkin puolelta.
Ymmärrän osittain ateistien hyökkäävän käytöksen, kun nämä nk."tosiuskovat" hyökkäävät tänne, joka suunnalta haukkumaan. Samoin kävisi varmasti haukkuvalle ateistille, kristinusko palstalla.
Niin kai metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Surullista silti.
Onneksi tämä porukka täällä, eli molemmat ääripäät, ovat vähemmistöä Muutenhan meillä olisi varmaan jo täysi sota päällä.
Suurin osa tämän maan ihmisistä kokee uskon, tai uskonnottomuuden jokaisen omana valintana ja niin sen minun mielestäni pitäisi ollakin.
Uskontoa on mahdotonta "kitkeä" pois. Jos kristinusko kuolisikin, tulisi tilalle jokin toinen uskonto. Ihmisellä nyt vaan tuntuu olevan tarve selittää asiat itselleen ja tuntea olonsa turvalliseksi, vaikka sitten Jumalan avulla.
Itse hillun tässä välimaastossa. Oma mieheni on uskova. Ei se mitenkään haittaa minua. Minä olen jonkin sortin ateisti, tai ehkä lähinnä agnostikko, eikä se haittaa häntä.. Uskonasioista ja Raamatusta meillä keskustellaan silloin tällöin, mutta riitaa ei ole koskaan tullut. Ei edes ole mitään, mistä riidellä.
Minä kunnioitan hänen tapaansa uskoa ja hän minun tapaani olla uskomatta.
Olemme aika samoilla linjoilla siitä ettei raamattua voi tulkita kirjaimellisesti, eikä koskaan voi tietää, kuka on oikeassa. Hän haluaa uskoa ja minä uskon vasta kun näen. :)
Mieheni ei katso silti, että minä ateistina joutuisin helvettiin. Hän katsoo asian niin, että koska olen hyvä, avulias ja kaikinpuolin kiltti ihminen, ei hän näe syytä miksi joutuisin kadotukseen.
Tiedän että
tuolta tulee kohta, mitä luultavimmin huutoa siitä kuinka harhaoppineita olemme, ja kuinka joudun kadotukseen kun en usko, ja varmaan mieheni myös kun ei usko oikein.
Mutta jos ajattelee, että Jumala olisi olemassa, niin olisiko hänestä mukavampaa katsoa onnellista ja muille ystävällistä, kilttiä ihmistä, vai sitä, joka huutaa, räyhää ja tuomitsee mielialtaisesti vihassaan muita kadotuksen..?
Kumpikohan sinne taivaaseen loppupeleissä mahdollisesti menisi..?
Minulla on yksi raamatun kohtakin, joka minulle kerran, yhdessä uskonto-keskustelussa heitettiin. Minuun se ei sovi, koska en ole sitä tuomitsevaa sorttia, mutta voisin nyt ojentaa sen kaikille täällä kadotusta ja tuomiota julistaville "oikeaoppisille " uskoville:
"Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä; sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä."
...
" Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksikertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette."
Tämä kohta olisi kaikille niille "tulta ja tulikiveä" syökseville uskiksille, jotka muita täällä tuomitsevat helvettiin ja kadotukseen.
Mitä jos jokainen ihan rehellisesti katsoisi itseään hetken peilistä..? Pysähtyisi ja miettisi ENTÄS...... jos olenkin väärässä..??? :o
Se, joka ei uskalla edes hetkeksi pysähtyä,
-se joka heti jo pelkän ajatuksenkin itseltään kieltää ..
"..ei minun tarvitse miettiä! minähän tiedän ja olen oikeassa!"
..tietää jo olevansa yksi näistä ihmisistä...
Rauhallista Joulun odotusta kaikille!
-uskomuksista riippumatta.. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se on. Itse olen kuin miehesi uskon osalta. Ei riitä rahkeet tuomita muita kun ei voi olla 100% oikeassa. En ymmärrä miten jotakuta voi haitata niin paljon toisen vakaumus tai uskonnottomuus. Ihmisiä me kaikki ollaan.
Ihanaa joulunodotusta!
näyttöjä, niitä ei ole olemassa muuta kuin ihmisten mielikuvituksissa. Joulupukki on paljon todellisempi hahmo.
http://www.joulupukki.fi
hyvin paljon kuin sinä. Minulla on
ollut tyttöystävä joka oli uskovainen
ja se ei minua haitannut. Eikä häntä
myöskään oma vakaamukseni. En suoranaisesti
vihaa uskovaisia, saavat tehdä keskenään
mitä lystäävät, kunhan eivät tuputa muille.
Mutta aina kun tulen tänne palstalle,
telaketju-uskovaiset kaivavat sisältäni
ateisti-demonin joka kyllä kertoo oman
mielipiteensä ja poikkeuksetta karkeasti
omalla sairaalla huumorintajulla höystettynä.
On se surullista, mutta sitä saa mitä tilaa...