ihme homma tai ei se niin ihme ole, kun lapsuus ja nuoruus menee urheillessa niin jää tuo muu elämän opettelu vähemmälle, joka on vältämätöntä oppia kohtaamaan myös isoja ja pieneiä vaikeusia arkielämässä ja myös hoitaa ne ongelmat pois heti eikä kasata niitä!
Itse kohtasin tällaisen entisen huippu-urjeilijan jokin aika sitten ja huomasin, että hemmo ei osaa käsitellä arkipäiväisiäkään asioita, kuin pelin ja urheilun kautta ja ongelmat mahdoton selvittää urheilun kautta, kun kyseessä on ihan yksinkertaiset arkiongelmat!
http://www.iltalehti.fi/tampere/200712036931891_te.shtml
Itse kohtasin tällaisen entisen huippu-urjeilijan jokin aika sitten ja huomasin, että hemmo ei osaa käsitellä arkipäiväisiäkään asioita, kuin pelin ja urheilun kautta ja ongelmat mahdoton selvittää urheilun kautta, kun kyseessä on ihan yksinkertaiset arkiongelmat!
http://www.iltalehti.fi/tampere/200712036931891_te.shtml
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsekin nuorena harrastin suunnistusta. pari kertaa nyrjähti nilkka ja kahdesti eksyin. sitten ajattelin ettei ole mun laji ja että elämässä täytyy olla muutakin kun urheilu.
aloin ryyppäämään kuten muutkin ikätoverit ja täytyy sanoa että kyllä se enemmän elämää opetti kuin joku paska urheilu.
on hieno homma, mutta nuorille pitää antaa mahdollisuus muuhunkin ja todellisuudessa tuo urheilu menee monessa lajissa jo yli ymmäryksen aivan liian pieninä vanhempien toimesta siitä tulee veristä vääntöä..
10v ikäisiltä esim. tuolla jääkiekossa odotetaan aivan liian paljon ja lapsi ei voi olla enää lapsi jos aikoo jatkaa harrastustaan ja sinä menee tuo urheilu aivan liian pitkälle, koska sitä lapsuutta ei voi elää, kuin kerran ja sen pitää olla kaikessa tekemisessä etusijalla!