Tapahtui lammasaitauksessa, eräänä kesänä, nuorten satakielien laulaessa ikivihreitä rakkauslaulujaan, tuolla hivenen kauempana, melko pohjoisessa maassa.
"Me emme selviä tästä oman lauman voimilla, työtä on niin paljon ja työmiehiä on niin vähän" tuumi vanha lammas Rasvahäntä.
"Oikessa olet, sitä määkin, samaa määkin oon tuumannut" Sanoi keski-ikäinen Herra
Niittynen.
Tätä ennen oli käyty monet vakavat ja vähemmän vakavat keskustelut siitä, miten tämä melko pieni lammaslauma selviäisi muuttuvan ajan haasteista, odotellessaan hyvän paimenen takaisin saapumista. Laumassa oli sopu ja rauha, mitä nyt välillä, jotkut nuoret lampaat tahtoivat lähempää yhteyttä aidan toisella puolella laiduntavien mustien lampaiden kanssa, vanhempien ja kokeneiden lampaiden päättäväisesti torjuen moiset haaveet.
Nyt oltiin kuitenkin päästy lukemattomien tiimalasien hiekanjyvästen ahkeran ja moniaikaisen työn kautta niin pitkälle ajassa ja historiassa, että pahimmat lammasjäärät olivat saaneet maata ja ruohoja, muutamia metsävuokkoja ja villilupiineja maatuneen tomunsa päälle.
Muutamat keski-ikäiset lampaat olivat vastoin aikaisempia perinteitä ja hyväksi koettuja tapoja, kallistaneet korvansa aidan toiselta puolelta kuuluvaa uutta mustienlampaiden kehittelemää iloisempaa evankeliumia kohti. Iloisemmassa evankeliumissa, ei ollut ristiä, sitä kahdesta kepistä tehtyä tikkua, mikä niin ilkeästi pisti monia lampaita muinoin. Eivät lampaat uutta iloisempaa evankeliumia, ihan sellaisenaan nielleet, mutta jotakin siitä jäi monen lampaan korviin ja hiven myös korvien välimaastoihin koloja kaivertelemaan.
Merkittävin tapahtuma oli suuri hekomeeninen konferenssi, johon osallistuivat valkoiset lampaat ja mustat lampaat. Tämän konferenssin surullinen lopputulos, oli yhteinen julkilausuma, joka pontevasti kajautti ilmoille ajatuksen, että kaikki lampaat ovat yhtä, väriin katsomatta.
Muutamat viisaat ja paljon kokeneet vanhemmat lampaat, olivat olleet syvästi järkyttyneitä ja pahoin pettyneitä, kun olivat kuulleet että tuollainen konferenssi järjestetään.
Muutama vanhoillinen lammas ei hyppinyt ilosta ilmaan tallaten ruoho ja kukka parkoja, jotka tietysti olivat saamastaan onnestaan vallan tyytyväisiä, vaan he pysyivät jalat maassa ja määkivät kovin vastaan.
Eräs tällainen vanha lammas jäärä oli Määkkyläinen, joka kovin epäluuloisesti katseli puhumaan kutsuttujen mustien lampaiden, herra Demon ja Herra Riivain, suuta kohti. Mitä hän mahtoi heidän suihinsa katsoa, mahtoiko hän olla hammastohtori, ei kuulemma, mutta niin kertoivat, vanhat muorit, että hampaita hän oli ihmetellyt, oli mutissut, että ompas terävät hampaat, aivan kuin sus.. mutta siinä vaiheessa alkoi voimakas ylistys, ja hänen sanojensa loppua ei kukaan kuullut.
Myöhemmin, kun muutama alati utelias lammasmuori, olisi halunnut tähänkin asiaan selvyyttä, löydettiin aidan toiselta puolelta, muutamia rikki revittyjä lampaan nahan palasia ja verta ja siinä vaiheessa todettiin, että tähän asiaan ei kannata sekaantua.
Hekomeenisen konferenssin päätöksellä päätettiin ottaa muutamia mustia lampaita lauman joukkoon, edistämään kahden välisiä naapurisuhteita ja luomaan rauhaa ja kulttuurillisia yhdyssiteitä. Tätä ajatusta muutamat vastustivat, mutta ei siitä välitetty.
Eräs nuori lammas, kuten monet tietävät, nämä nuoret sotkeentuvat vanhempien ja paljon kokeneempien lampaiden asioihin, saaden aikaan suuret määrät ylimääräistä työtä ja jatkuvia keskustelua ja monenlaista kuhinaa. Tämä nuori lammas Tauno, jututti muutamia ikivanhoja lampaita, joiden olisi jo pitänyt olla tuolla ylhäällä, näyttää sormella kohti taivasta, ja levätä siellä hyvän paimenen jalkojen juuressa.
Niin, mitä vanhat lampaat tietävät, yhtä ja toista joutavaa, mutta he kuitenkin kertoivat, että joskus ennen, mustia lampaita ei juurikaan ollut, oli vain muutama hyvää paimenta vastaan rikkonut, silloin sellaiset tuhmurit ajettiin pois laumasta ja laitumelta, mutta nuo mustat lampaat, joita nykyisin liikkui runsaasti laitumen aidan takana ja nyt jo muutamia aitauksessakin, muistuttivat sitä hirmuisesti pelättyä sutta, josta ei enää saanut puhua, ettei loukattaisi herkkiä tunteita ja saataisi aikaan turhia pelkoja.
Tästä nuori Tauno lammas oli yllättynyt, hän ihmetteli, eivätkö nuo mustat lampaat olekaan
hyvän paimenen laumasta, samanlaisia kuin minä, ovatko he todella, niitä pahamaineisia ja julmia susia, joista hyvä Paimen kuulemma aina niin varoitteli.
Mutta, mustat lampaat olivat sanoneet, etteivät he ole mitään eksyttäjiä, toiset olivat jopa vannoneet sen, etutassu raamatulla, että he ovat kristittyjä, ja olivat sanoneet että kaikkien kristittyjen tulisi olla yhtä, katsomatta siihen, kuka on musta ja kuka on valkea lammas.
Eräskin heistä oli pukenut yllensä valkean puvun ja viehkeästi käheällä äänellä sanonut, katsokaa nyt, olen kuin taivaan enkeli. Esiintyminen oli ollut muuten melko vakuuttava, mutta muutamat tarkkasilmäiset lampaat olivat ihmetelleet suupielissä olevaa punaista täplää, joka tarkemmin katsottaessa muistutti lampaan verta.
Hekomeeniset konferenssit ja uusi iloisempi evankeliumi olivat saaneet aikaan sen, että tuo alkuperäinen hyvän Paimenen opetus, joka sanoo selvästi, ettei ole mitään yhteistä pimeydellä ja valkeudella, oli pahasti päässyt haihtumaan monen lampaan mielestä.
Laitumen aitaa oli sahattu matalammaksi ja harvennettu, niin että yhä yleisemmäksi kävivät keskustelut mustien ja valkoisten lampaiden välillä. Nyt oltiin jo niin pitkällä, mustien lampaiden herätyksessä, että ei enää eroteltu mustia ja valkoisia lampaita, eikä totuutta ja valhetta toisistaan.
Suloinen sopu kaikkien kesken, musta lammas käveli samaa polkua valkoisen lampaan kanssa, ja yhdessä he kävivät kuuntelemassa herra Demon:ia. Kaunis lammaskelloja soittava Sinivuokko-bändi lauloi enkelimäisiä hymnejä, saattaen syvään hurmokseen joka lampaan.
Mutta nuori Tauno lammas ihmetteli, ikäänkuin lampaita olisi harvemmassa ja muutamia, joita hän kaipasi, ei mistään löytynyt. Muutamat Taunon ystävät ihmettelivät, miksi mustat lampaat vain lihoivat, vaikka he eivät koskeneet vihreään ruohoon laisinkaan.
Tauno oli nähnyt muutamia surkean laihoja lampaita, joilta oli kynitty kaikki villa, eräänä päivänä hän oli kulkenut aurinkoisella niityllä, joka on mustienlampaiden ja heidän kanssaan hyvissä väleissä olevien hekomeenisten valkoisten johtajalampaiden aluetta, siellä hän oli nähnyt miten suurikokoinen musta lammas oli makoillut suuren villakasan päällä.
Nuori Tauno lammas oli jutellut muutaman muun, ei niin vanhan lampaan kanssa, yksissä tuumin he määkivät esille sellaisen ajatuksen, että hekomeeninen rinnakkaiselo, ei ollut vahvistanut laumaa, eikä tuonut sopua lampaiden keskuuteen, vaan oli saanut aikaan sen, että lauma oli pahasti jakaantunut ja aivan sekaisin, ilo ja onnellisuus olivat käyneet väkinäisemmäksi, siellä missä ennen määkittiin ilosta, nyt komennettiin ylistelemään mustienlampaiden määrämässä tahdissa ja heidän tavoillaan.
Laumasta oli joutunut hajalleen yksittäisiä lampaita, hyvä paimen oli tahtonut että lauma olisi pysynyt yhdessä, mutta nyt oli muutamia pahasti kynittyjä, sekä muutamia pureskeltuja lampaita lähtenyt laumasta, siellä he kulkivat täristen ja vavisten laitumen ulkopuolella.
Tauno ja hänen ystävänsä, nuoret kapinalliset lampaat olivat yhdessä kokouksessa.
Eräs innokas musta lammas, häntä sanottiin Herra Raatelevaksi, julisti kokouksessa uutta herätyksen ja rakkauden sopusointuista aaltoa, joka tulee, kunhan vain laitetaan ensin kaikki syytökset ja pahat puheet pois, ja luotetaan täysin mustien lampaiden rakkauden evankeliumiin.
Eräs toinen musta lammas, sanoi puheenvuorossaan, että vastaanhangoittelevat lampaat eivät saa toimia tässä uudessa Lammaskirkossa.
Keskushallinto, takaisi kuulemma parhaiten lampaiden edut, yksi Suuri mustalammas sanelisi jokaisen pienen lauman osan toiminnan säännöt ja julistuksen sävelet. Lampaiden seurakunnallinen yhdentyminen yhdeksi suureksi Lammaskirkoksi, oli hekomeenisten mustien lampaiden mieli aihe.
Lopussa muutamat lampaat kaatuivat selälleen ja määkimisen sijaan, kuului kummia ääniä, hiukan kuin suden ulvontaa.
Nuori Tauno lammas ystävineen lähtivät pikaisesti pois kokouksesta ja he kulkivat rauhalliseen kohtaan, sinne pienelle Heidi sammakon lammelle, minkä vedessä se tammi, jota sanotaan Justukseksi, kasvattaa suuria ja muutamia pieniäkin juuria.
Siinä paikassa, eikä missään muualla, Tauno lammas määki ilmoille sellaisen surullisen toteamuksen, että lammas lauman johtajat olivat antaneet vallan mustille lampaille, jotka nyt raatelivat laumaa hirveillä opetuksillaan, useimpien lampaiden mitään huomaamatta.
Metsässä, joka oli tehty puista ja pensaista ja kivistä ja kannoista ja hirvistä ja talitinteistä, kaukaa aitauksen takaa, muutama kunnianarvoisa hirvi, pahastui sanontaa hirveillä opetuksillaan ja esitti kovaäänisen vastalauseensa, jonka jälkeen nuori lammas Tauno sanoi asian toisia sanoja käyttäen, loukkaamatta hirviä, niin että kuitenkin kuuntelemassa olevat lampaat, ymmärsivät että kyseinen asia koski mustienlampaiden vääriä opetuksia.
"Me emme selviä tästä oman lauman voimilla, työtä on niin paljon ja työmiehiä on niin vähän" tuumi vanha lammas Rasvahäntä.
"Oikessa olet, sitä määkin, samaa määkin oon tuumannut" Sanoi keski-ikäinen Herra
Niittynen.
Tätä ennen oli käyty monet vakavat ja vähemmän vakavat keskustelut siitä, miten tämä melko pieni lammaslauma selviäisi muuttuvan ajan haasteista, odotellessaan hyvän paimenen takaisin saapumista. Laumassa oli sopu ja rauha, mitä nyt välillä, jotkut nuoret lampaat tahtoivat lähempää yhteyttä aidan toisella puolella laiduntavien mustien lampaiden kanssa, vanhempien ja kokeneiden lampaiden päättäväisesti torjuen moiset haaveet.
Nyt oltiin kuitenkin päästy lukemattomien tiimalasien hiekanjyvästen ahkeran ja moniaikaisen työn kautta niin pitkälle ajassa ja historiassa, että pahimmat lammasjäärät olivat saaneet maata ja ruohoja, muutamia metsävuokkoja ja villilupiineja maatuneen tomunsa päälle.
Muutamat keski-ikäiset lampaat olivat vastoin aikaisempia perinteitä ja hyväksi koettuja tapoja, kallistaneet korvansa aidan toiselta puolelta kuuluvaa uutta mustienlampaiden kehittelemää iloisempaa evankeliumia kohti. Iloisemmassa evankeliumissa, ei ollut ristiä, sitä kahdesta kepistä tehtyä tikkua, mikä niin ilkeästi pisti monia lampaita muinoin. Eivät lampaat uutta iloisempaa evankeliumia, ihan sellaisenaan nielleet, mutta jotakin siitä jäi monen lampaan korviin ja hiven myös korvien välimaastoihin koloja kaivertelemaan.
Merkittävin tapahtuma oli suuri hekomeeninen konferenssi, johon osallistuivat valkoiset lampaat ja mustat lampaat. Tämän konferenssin surullinen lopputulos, oli yhteinen julkilausuma, joka pontevasti kajautti ilmoille ajatuksen, että kaikki lampaat ovat yhtä, väriin katsomatta.
Muutamat viisaat ja paljon kokeneet vanhemmat lampaat, olivat olleet syvästi järkyttyneitä ja pahoin pettyneitä, kun olivat kuulleet että tuollainen konferenssi järjestetään.
Muutama vanhoillinen lammas ei hyppinyt ilosta ilmaan tallaten ruoho ja kukka parkoja, jotka tietysti olivat saamastaan onnestaan vallan tyytyväisiä, vaan he pysyivät jalat maassa ja määkivät kovin vastaan.
Eräs tällainen vanha lammas jäärä oli Määkkyläinen, joka kovin epäluuloisesti katseli puhumaan kutsuttujen mustien lampaiden, herra Demon ja Herra Riivain, suuta kohti. Mitä hän mahtoi heidän suihinsa katsoa, mahtoiko hän olla hammastohtori, ei kuulemma, mutta niin kertoivat, vanhat muorit, että hampaita hän oli ihmetellyt, oli mutissut, että ompas terävät hampaat, aivan kuin sus.. mutta siinä vaiheessa alkoi voimakas ylistys, ja hänen sanojensa loppua ei kukaan kuullut.
Myöhemmin, kun muutama alati utelias lammasmuori, olisi halunnut tähänkin asiaan selvyyttä, löydettiin aidan toiselta puolelta, muutamia rikki revittyjä lampaan nahan palasia ja verta ja siinä vaiheessa todettiin, että tähän asiaan ei kannata sekaantua.
Hekomeenisen konferenssin päätöksellä päätettiin ottaa muutamia mustia lampaita lauman joukkoon, edistämään kahden välisiä naapurisuhteita ja luomaan rauhaa ja kulttuurillisia yhdyssiteitä. Tätä ajatusta muutamat vastustivat, mutta ei siitä välitetty.
Eräs nuori lammas, kuten monet tietävät, nämä nuoret sotkeentuvat vanhempien ja paljon kokeneempien lampaiden asioihin, saaden aikaan suuret määrät ylimääräistä työtä ja jatkuvia keskustelua ja monenlaista kuhinaa. Tämä nuori lammas Tauno, jututti muutamia ikivanhoja lampaita, joiden olisi jo pitänyt olla tuolla ylhäällä, näyttää sormella kohti taivasta, ja levätä siellä hyvän paimenen jalkojen juuressa.
Niin, mitä vanhat lampaat tietävät, yhtä ja toista joutavaa, mutta he kuitenkin kertoivat, että joskus ennen, mustia lampaita ei juurikaan ollut, oli vain muutama hyvää paimenta vastaan rikkonut, silloin sellaiset tuhmurit ajettiin pois laumasta ja laitumelta, mutta nuo mustat lampaat, joita nykyisin liikkui runsaasti laitumen aidan takana ja nyt jo muutamia aitauksessakin, muistuttivat sitä hirmuisesti pelättyä sutta, josta ei enää saanut puhua, ettei loukattaisi herkkiä tunteita ja saataisi aikaan turhia pelkoja.
Tästä nuori Tauno lammas oli yllättynyt, hän ihmetteli, eivätkö nuo mustat lampaat olekaan
hyvän paimenen laumasta, samanlaisia kuin minä, ovatko he todella, niitä pahamaineisia ja julmia susia, joista hyvä Paimen kuulemma aina niin varoitteli.
Mutta, mustat lampaat olivat sanoneet, etteivät he ole mitään eksyttäjiä, toiset olivat jopa vannoneet sen, etutassu raamatulla, että he ovat kristittyjä, ja olivat sanoneet että kaikkien kristittyjen tulisi olla yhtä, katsomatta siihen, kuka on musta ja kuka on valkea lammas.
Eräskin heistä oli pukenut yllensä valkean puvun ja viehkeästi käheällä äänellä sanonut, katsokaa nyt, olen kuin taivaan enkeli. Esiintyminen oli ollut muuten melko vakuuttava, mutta muutamat tarkkasilmäiset lampaat olivat ihmetelleet suupielissä olevaa punaista täplää, joka tarkemmin katsottaessa muistutti lampaan verta.
Hekomeeniset konferenssit ja uusi iloisempi evankeliumi olivat saaneet aikaan sen, että tuo alkuperäinen hyvän Paimenen opetus, joka sanoo selvästi, ettei ole mitään yhteistä pimeydellä ja valkeudella, oli pahasti päässyt haihtumaan monen lampaan mielestä.
Laitumen aitaa oli sahattu matalammaksi ja harvennettu, niin että yhä yleisemmäksi kävivät keskustelut mustien ja valkoisten lampaiden välillä. Nyt oltiin jo niin pitkällä, mustien lampaiden herätyksessä, että ei enää eroteltu mustia ja valkoisia lampaita, eikä totuutta ja valhetta toisistaan.
Suloinen sopu kaikkien kesken, musta lammas käveli samaa polkua valkoisen lampaan kanssa, ja yhdessä he kävivät kuuntelemassa herra Demon:ia. Kaunis lammaskelloja soittava Sinivuokko-bändi lauloi enkelimäisiä hymnejä, saattaen syvään hurmokseen joka lampaan.
Mutta nuori Tauno lammas ihmetteli, ikäänkuin lampaita olisi harvemmassa ja muutamia, joita hän kaipasi, ei mistään löytynyt. Muutamat Taunon ystävät ihmettelivät, miksi mustat lampaat vain lihoivat, vaikka he eivät koskeneet vihreään ruohoon laisinkaan.
Tauno oli nähnyt muutamia surkean laihoja lampaita, joilta oli kynitty kaikki villa, eräänä päivänä hän oli kulkenut aurinkoisella niityllä, joka on mustienlampaiden ja heidän kanssaan hyvissä väleissä olevien hekomeenisten valkoisten johtajalampaiden aluetta, siellä hän oli nähnyt miten suurikokoinen musta lammas oli makoillut suuren villakasan päällä.
Nuori Tauno lammas oli jutellut muutaman muun, ei niin vanhan lampaan kanssa, yksissä tuumin he määkivät esille sellaisen ajatuksen, että hekomeeninen rinnakkaiselo, ei ollut vahvistanut laumaa, eikä tuonut sopua lampaiden keskuuteen, vaan oli saanut aikaan sen, että lauma oli pahasti jakaantunut ja aivan sekaisin, ilo ja onnellisuus olivat käyneet väkinäisemmäksi, siellä missä ennen määkittiin ilosta, nyt komennettiin ylistelemään mustienlampaiden määrämässä tahdissa ja heidän tavoillaan.
Laumasta oli joutunut hajalleen yksittäisiä lampaita, hyvä paimen oli tahtonut että lauma olisi pysynyt yhdessä, mutta nyt oli muutamia pahasti kynittyjä, sekä muutamia pureskeltuja lampaita lähtenyt laumasta, siellä he kulkivat täristen ja vavisten laitumen ulkopuolella.
Tauno ja hänen ystävänsä, nuoret kapinalliset lampaat olivat yhdessä kokouksessa.
Eräs innokas musta lammas, häntä sanottiin Herra Raatelevaksi, julisti kokouksessa uutta herätyksen ja rakkauden sopusointuista aaltoa, joka tulee, kunhan vain laitetaan ensin kaikki syytökset ja pahat puheet pois, ja luotetaan täysin mustien lampaiden rakkauden evankeliumiin.
Eräs toinen musta lammas, sanoi puheenvuorossaan, että vastaanhangoittelevat lampaat eivät saa toimia tässä uudessa Lammaskirkossa.
Keskushallinto, takaisi kuulemma parhaiten lampaiden edut, yksi Suuri mustalammas sanelisi jokaisen pienen lauman osan toiminnan säännöt ja julistuksen sävelet. Lampaiden seurakunnallinen yhdentyminen yhdeksi suureksi Lammaskirkoksi, oli hekomeenisten mustien lampaiden mieli aihe.
Lopussa muutamat lampaat kaatuivat selälleen ja määkimisen sijaan, kuului kummia ääniä, hiukan kuin suden ulvontaa.
Nuori Tauno lammas ystävineen lähtivät pikaisesti pois kokouksesta ja he kulkivat rauhalliseen kohtaan, sinne pienelle Heidi sammakon lammelle, minkä vedessä se tammi, jota sanotaan Justukseksi, kasvattaa suuria ja muutamia pieniäkin juuria.
Siinä paikassa, eikä missään muualla, Tauno lammas määki ilmoille sellaisen surullisen toteamuksen, että lammas lauman johtajat olivat antaneet vallan mustille lampaille, jotka nyt raatelivat laumaa hirveillä opetuksillaan, useimpien lampaiden mitään huomaamatta.
Metsässä, joka oli tehty puista ja pensaista ja kivistä ja kannoista ja hirvistä ja talitinteistä, kaukaa aitauksen takaa, muutama kunnianarvoisa hirvi, pahastui sanontaa hirveillä opetuksillaan ja esitti kovaäänisen vastalauseensa, jonka jälkeen nuori lammas Tauno sanoi asian toisia sanoja käyttäen, loukkaamatta hirviä, niin että kuitenkin kuuntelemassa olevat lampaat, ymmärsivät että kyseinen asia koski mustienlampaiden vääriä opetuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitat kuin helluntailainen, en löytänyt pisaraakaan rakkautta ja armoa teksistäsi.
Nimittelet karismaatikkoja, joihin luen kuuluviksi seuraavat ryhmittymät; Nokia Mission sisaret ja veljet, River seurakuntalaiset, Uskon Sana-liikkeen jäsenet, ja edistyimmät Helluntaikirkolliset ja Järvenpään ja Tampereen vapaaseurakuntalaiset, Kääntöpiiriläiset, Suhen porukan jne., kovin tuomitsevasti, vertaat heitä susiin, jos oikein ymmärsin sekopäisen tekstisi.
Vastoin kuin uskovien enemmistö, sinä suhtaudut hyvin, voisiko sanoa, jopa pilkallisesti ekumeeniseen liikkeeseen, jonka takana ovat maamme parhaiten koulutetut teologit ja tohtorit. Edustamasi alkeelliset mielipiteet eivät sovellu yhteen modernin teologian linjauksien kanssa, jonka johdosta päättelen, että sivistyksesi on kovin vähäistä.
Näytät olevasi huolissasi maailman ja seurakunnan välisestä rajasta, minä sanon, huolesi on turha, useimmat seurakunnat ovat avartuneet ja päässeet eroon vanhasta ahdasmielisyydestään ja raamatturiippuvaisuudestaan.
Elämme 2000-lukua, ja sinä kirjoitat kuin keskiaikainen munkki, pysy luostarissasi, äläkkä tule tänne ahdasmielisyyttäsi tyrkyttämään!
Kaikissa mainitsemissasi seurakunnissa julistetaan Raamatun sanaa ja täytytään raamatullisesti Pyhällä Hengellä. Miksi olet aina riitaa kylvämässä ja haastamassa? Mitä sinä kaikella tällä ajattelet voittavasi? Ei vaan jaksa käsittää..
Miksi haluat kylvää ja haastaa riitaa?
Sitä sudetkin tahtovat, ettei kukaan pelkäisi heitä... muutamissa torontolaiskokouksissa käskettiin laittamaan aivot pois päältä, käskettiin ottamaan vastaan, kiellettiin rukoilemasta..
Hengellisiä asioita kun ei voi aivoilla Raamatun mukaan ymmärtää. ( 1Kor.2:14 ) ja vielä,
Missä torontolaiskokouksessa sua on kielletty rukoilemasta, täällä Suomessako?
Harhaoppien tarkoitus on eksyttää pois evankeliumista, tuottaa vahinkoa, tuhota usko, estää pelastumasta.
Harhaoppi ei ole sellainen pieni asia, johon voisi suhtautua olankohautuksella, välinpitämättömyydellä tai piittaamattomuudella.
Raamatullinen suhtautuminen on karttaminen, raamattu sanoo, että karttakaa harhaoppisia.
Tiitus 3:10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
3:11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
Mikä sitten on se oikea oppi ?
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka on raamattuun kirjoitettu.
Miten harhaoppi eroaa evankeliumista ?
Harhaoppi on lisännyt jotakin ylitse raamatun ilmoituksen tai jättänyt jotakin raamatun opetuksista pois. Toisissa harhaopeissa on raamatun tilalla tai rinnalla muita pyhiä kirjoja, joita he pitävät raamatun veroisina, tai korkeampi arvoisina.
Oikea opetus.
Oikea oppi tuo esille raamattua kokonaisuudessaan, totuudessa ja Pyhässä Hengessä. Oikea raamatullinen opetus ei korota mitään raamatun osa aluetta kaikkea muuta tärkeämmäksi, vaan tuo esille sekä armoa, että rakkautta, ja myös parannuksen tekemistä, pyhitystä, uskon kuuliaisuutta, Jumalan pelkoa, lähimmäisten rakastamista.