täällä on nyt noussut topic "ylitse muiden" eli tämä lasten lihottaminen. Osa on neuvonut ottamaan yhteyttä koulun/neuvolan terveydenhoitajaan, mutta tämä on useimmissa kunnissa täysin turhaa.
Entisenä terveydenhoitajana tiedän, että terveydenhoitaja ei koskaan eikä missään tilanteessa voi sanoa vanhemmille asiasta päin naamaa vaan asiasta yritetään vihjailla kauniisti, jolloin viesti ei yleensä mene lainkaan perille, koska vanhemmat eivät halua nähdä lapselleen aiheuttamaansa ongelmaa.
Mikäli asiasta yrittää sanoa hieman napakammin, saa vastaukseksi mm, että a)minäkin olin nuorempana vähän pyöreä, kyllä se tuosta tasaantuu b) kyllä me yritämme kaikkemme, mutta lapsi ei vain laihdu (ja kun kysellään, että mitä on tehty niin ei ollakaan itseasiassa tehty mitään)c) en ymmärrä miten hän voi olla noin iso kun sisko/veli on lähes alipainoinen ja he syövät samaa ruokaa d) meidän lapsemme on ihan normaalin kokoinen!! e) aina teillä terveydenhoitajilla on jotakin kommentoitavaa lasten pituuksista ja painoista -koittakaa nyt uskoa, ettei kaikki mene käyrien mukaan.
Vanhemmat eivät halua nähdä lapsensa tilaa, joten he eivät todellakaan hakeudu hakemaan apua itse ja kun sovituilla rokotus tms. kerroilla yrittää heidän kanssaan keskustella, on keskustelun sisältö lähes 100 prosenttisesti ylläkuvatun kaltainen.
Vanhempien suututtaminen tai kasvatustapojen kritisoiminen (siis he vetävät välittömästi herneen nenään jos kuvittelevat olevansa huonoja vanhempia) ei auta mitään. Päin vastoin, he jopa saattavat kostoksi terveydenhoitajalle syöttää lastaan entistä reippaammalla kädellä -sairasta, mutta tälle asialle ei voi tehdä muuta kuin ilmoittaa sosiaaliviranomaisille ja hekään eivät vielä voi asialle mitään.
Entisenä terveydenhoitajana tiedän, että terveydenhoitaja ei koskaan eikä missään tilanteessa voi sanoa vanhemmille asiasta päin naamaa vaan asiasta yritetään vihjailla kauniisti, jolloin viesti ei yleensä mene lainkaan perille, koska vanhemmat eivät halua nähdä lapselleen aiheuttamaansa ongelmaa.
Mikäli asiasta yrittää sanoa hieman napakammin, saa vastaukseksi mm, että a)minäkin olin nuorempana vähän pyöreä, kyllä se tuosta tasaantuu b) kyllä me yritämme kaikkemme, mutta lapsi ei vain laihdu (ja kun kysellään, että mitä on tehty niin ei ollakaan itseasiassa tehty mitään)c) en ymmärrä miten hän voi olla noin iso kun sisko/veli on lähes alipainoinen ja he syövät samaa ruokaa d) meidän lapsemme on ihan normaalin kokoinen!! e) aina teillä terveydenhoitajilla on jotakin kommentoitavaa lasten pituuksista ja painoista -koittakaa nyt uskoa, ettei kaikki mene käyrien mukaan.
Vanhemmat eivät halua nähdä lapsensa tilaa, joten he eivät todellakaan hakeudu hakemaan apua itse ja kun sovituilla rokotus tms. kerroilla yrittää heidän kanssaan keskustella, on keskustelun sisältö lähes 100 prosenttisesti ylläkuvatun kaltainen.
Vanhempien suututtaminen tai kasvatustapojen kritisoiminen (siis he vetävät välittömästi herneen nenään jos kuvittelevat olevansa huonoja vanhempia) ei auta mitään. Päin vastoin, he jopa saattavat kostoksi terveydenhoitajalle syöttää lastaan entistä reippaammalla kädellä -sairasta, mutta tälle asialle ei voi tehdä muuta kuin ilmoittaa sosiaaliviranomaisille ja hekään eivät vielä voi asialle mitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ei se kumminkaan onnistu" asenne antaa luvan luopua edes yrittämästä saada viestiä perille.
Jokainen ihminen vastustaa joutuessaan epämiellyttävän totuuden eteen mutta ajatusmaailma voi muuttua asiallisen viestinnän edessä pikkuhiljaa.Terveystyön ihmisten työ on valistaa ja ohjata kertoa asiallisesti myös ne terveysriskit jotka ylipainosta aiheutuu.
Tsemppiä ja ja sitkeyttä vaan terveydenhoitajille. :)
Pitäisikö ammatti-ihmisten myös miettiä miten ottavat asian esille? Lapsen lihavuus on herkkä asia suurimmalle osalle vanhempia ja luulen, että tapa, jolla ottaa asian esille, pitäisi olla asiallinen, ei ainakaan syyttelevä.
Kun ammatti-ihminen kiinnittää huomion esim. juuri lapsen ylipainoon, tuletteko koskaan ajatelleeksi, että asia on vanhemmille arka? Se koskee vanhempiin enemmän kuin lapseen, vaikka ei ole korrektia puhua asiasta lapsen kuullen.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että aikoinaan jouduin samasta asiasta neuvolantädin "kuulusteluun" ja melko ikävällä tavalla. Vaikka kyseessä onkin lapseen kohdistuva asia, vanhemmille se on hyvin henkilökohtainen ja pahimmassa tapauksessa loukkaa tosi paljon.
Kyseessä ei ollut edes "lihava" lapsi, vähän pyöreä ja pituus meni yli ikäistensä käyriä. Toivoisin neuvolan henkilökunnalle koulutusta miten lähestyä vanhempia vaikeissa, henkilökohtaisissa asioissa, niin tuloskin olisi lapsen kannalta paras mahdollinen. Lapsen hyvinvointiin varmaan kummallakin puolella tähdätään,vai?
Ikävin muisto neuvolassa asioidessa oli, kun soitin neuvolaan lapsen olessa ulostamatta 3-4 päivää ja maha oli selvästi kipeä. Ette voi edes arvata mitä terveydenhoitaja puhelimessa vastasi kerrottuani asina. Sanoi, ettei tarvitse pelätä, että se suusta tulee. Asiallistako?
"Kun ammatti-ihminen kiinnittää huomion esim. juuri lapsen ylipainoon, tuletteko koskaan ajatelleeksi, että asia on vanhemmille arka? " Käsittääkseni aloittaja juuri kirjoitti ettei asiasta koskaan sanota suoraan juuri siitä syystä!
Kyllä terveysalan ihmiset varmasti saavat koulutusta näiden asioiden kohtaamiseen, mutta kaikki työskentelevät omilla persoonillaan ja kohtaavat erilaisia ihmisiä, jotka taas reagoivat omilla persoonillaan, joten mitään patenttia ei ole olemassa miten aroista asioista puhutaan.Hienotunteisuus tehoaa osaan ihmisistä, suoraan puhuminen toisiin ja suoranainen kuulustelu toisiin. Tosin aina on olemassa niitä ihmisiä, joihin ei tehoa mikään, johtuen lähinnä siitä että he kieltävät koko ongelman. Näille pitäisi olla olemassa järeämmät keinot. Kun ei puhe tehoa, niin lapsen edun nimissä pitäisi pystyä tässäkin maassa puuttumaan jollakin muulla tavalla.
Terveyskasvatusta on suomessa annettu muodossa tai toisessa viimeiset 90 -vuotta ja katsokaa nyt miten tehokasta puhuminen on -ylipainoisia, sydän- ja verisuonisairaita, 2-tyypin diabetespotilaita yms. on jatkuvasti vain enemmän ja enemmän ja vaikeampia sekä nuorempia tapauksia vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen.
Miksi muuten lapsen lihavuus on vanhemmille arka asia? Itsehän he ovat siitä vastuussa ja syypäitä. Eikö totuuden kuulemisen kuulukin kirpaista. Niin, onneksi en ole terveydenhuoltoalalla. Minä en suostuisi lapsiensa terveydestä viisveisaavia vanhempia nuolemaan.
"Kyseessä ei ollut edes "lihava" lapsi, vähän pyöreä ja pituus meni yli ikäistensä käyriä. " Tämä on muuten yksi yleisin vale mitä aikuiset ylipainoisetkin käyttävät "olen vain hieman pyöreä" Käyrät kuitenkin kertovat mikä on keskivertosuomalaisen lapsen pituus ja paino ja siitä poikkeamat ovat jotakin muuta kuin keskivertoa. Ja juuri siinä kohdassahan asioihin pitää puuttua, ei silloin kun paino huitelee jo 50 kilossa ennen kouluikää!
Mikä mahtaisi olla oikea tapa selittää vanhemmille (niin että ne tajuasivat!) että lapsen täytyy laihtua, taikka tulevaisuus hankaloituu?
Kyllähän vanhemmilla on jos jonkinlaisia selityksiä sille, miksi oma muksu on liian lihava. Mutta moniko vanhempi rohkenee tunnustaa, että syy lihavuuteen on syöttäminen!
Eli liikuntaa, terveellistä ruokaa ja kaikki helvetin pelikonsolit ja tietokoneet pois. Varmasti tulee itkua ja kitinää, mutta sitä kutsutaan KASVATTAMISEKSI! Liian moni nykyvanhempi ymmärtää vapaan kasvatuksen heitteillejättönä...
Parhaat ihmiset kasvaa kasvattamalla. "ken lastaan rakastaa, se lastaan kurittaa" Vanha sanonta, mutta edelleen tosi.
Lapseni ei todellakaan ollut lihava, joten en käyttänyt pituutta keppihevosena. Ihan normaali, leikkivä ja liikkuva lapsi.
Olen itsekin terveydenhuoltoalalla töissä ja kaikista vaikeinta siinä on lähestyä vanhempia, että molemmille puolile jää positiivinen kuva, että lapsen parhaaksi tämä kaikki on.
Vanhempien kohtaamiseen on jos minkälaista koulutusta olemassa, jos se vain kiinnostaa. Jos ei ehdi opetuspaikalle työkiireitten takia, on myös monenlaisia kirjoja siitä miten kohdata vanhemmat. Käykääpä esim Edufinin sivuilla, sieltä löytyy kirjaa joka lähtöön, www.edufin.fi.
"ken lastaan rakastaa, se lastaan kurittaa". Mitähän mahdat tarkoittaa kurittamisella? Fyysistä väkivaltaako? Tiedätkö, että lasten fyysinen pahoinpitely on jo aikaa sitten kielletty? Silloinko kasvaa rehtejä aikuisia, kun ne ovat pelolla kasvatettu?
Kuri on eri asia kuin kuritus. Kurilla tarkoitetaan sitä, että vanhemmat ovat vanhempia, eivät lastensa parhaita kavereita. Vanhemmat sanelevat, miten missäkin perheessä toimitaan, mutta kuritus eli fyysinen pahoinpitely on rangaistava teko. Mikä antaisi aikuiselle oikeuden hakata lastaan "kurin" nimissä? Jos toinen aikuinen vetää toista aikuista turpiin, se on rangaistava teko, mutta ei jos se nyrkki osuu kiukuttelevaan lapseen. Niinkö.
Kyllä tosiaan tuntuu että nykyvanhemmat ovat monin tavoin hukassa. Ei kai kenellekään normaalille ihmiselle tule edes mieleen mojauttaa lasta nyrkillä? Tukistaminen tai takapuoleen läpsäisy on silti joskus aiheellista. Olen itse kasvattanut kaksi lasta joista kummastakin tuli ihan normaaleja ihmisiä. Toista ei tarvinnut koskaan kurittaa vaan puhe riitti. Toista piti joskus tukasta nykäistä tai läpsäyttää takamuksille. Siitä keskusteltiin silloin kun oli ajankohtaista. Poika kysyi miksi hän sai läpsyt mutta sisko ei koskaan. Sanoin että sisko uskoo kun kielletään mutta sinä et. Poika ymmärsi selityksen. Kerroin joskus lapsilleni miten minua kasvatettiin kun olin pieni. Lapset olivat kauhuissaan sen aikaisesta kurituksesta. Silti minustakaan ei tullut yhteiskunnan hylkiötä vaan ihan tavallinen tallaaja. Ei minusta tosin tullut laihaakaan vaikka terkkari pilkkasi luokan edessä painoani ja koko kouluajan sain kuulla läskivuori-nimityksiä.