Palstan teknisten ongelmien vuoksi itsenäisyyspäiväpuheeni tulee nyt hieman myöhästyneenä lukijoiden arvioitavaksi. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Hyvät keskustalaiset!
Maalaisliitto-keskustapuolueella on pitkä ja menestyksekäs historia. Sen pohjana on vuosisadan alun maaseutuväestö, joka edusti kaikkineen hyvin suurta joukkoa suomalaisista. Maaseutu oli tuohon aikaan ihmisten pääasuinsija ja sieltä saatiin myös suuri osa elantoa koko väestölle. Tosin olimme myös paljolti emämaa Venäjän viljatuonnin varassa, mikä sitten olojen kriisiydyttyä Venäjällä heijastui myös elintarvikepulana meillä vuosina 1917-1918. Maalaisliittolaisen aatteen pohjana oli maaseutukulttuurin vaaliminen ja maaseudun sekä maatalouden aseman korostaminen. Puolueen ideologiaan vaikutti myös maailmanparantajana tunnettu sanomalehtimies Santeri Alkio, joka korosti köyhien aseman ajamista ja edistyksellisyyttä, tulevaisuuteen tähtäämistä. Alkio edusti puolueessa edistysmielisyyttä ja sosiaalisuutta. Vastapainona tälle oli mm. sunilalaisuus, joka korosti maatalouden edunvalvontaa ja oli aatteellisesti hyvin konservatiivista.
Konservatismin ja edistyksellisyyden tasapainon löytäminen on ollut myös myöhemmin hyvin vaikeaa. Tämä konkretisoitui mm. silloin, kun Esko Aho oli ehdolla presidentiksi. Hänen presidenttitiensä tuhosivat Keskustan ja Kokoomuksen arvokonservatiivit, jotka edustivat kansan enemmistön mielissä patavanhoillisia asenteita. Osa kansasta äänesti silloin näitä vinoutuneita asenteita vastaan eikä ehkä niinkään Tarja Halosen puolesta. Seuraukset olivat kuitenkin fataalit ja Halosesta tuli pitkäaikainen presidentti.
Keskustan poliittisessa historiassa on syytä nostaa kolme aikakautta esille. Niinä aikoina puolue tai sen johtajat nousivat puolueen lyhyen kantaman etujen valvonnan yläpuolelle tehden merkittäviä ratkaisuja koko maan eli kaikkien suomalaisten eduksi. Tämä osa on puolueessa ehdottomasti kunniakasta ja sitä on syytä muistella vielä senkin jälkeen, kun Keskustaa ei ehkä enää Suomessa tarvita.
Ensimmäinen kunniakas aikakausi sijoittuu sisällissodan ja talvisodan väliseen aikaan. Maalaisliitto kavahti Suomen onneksi äärioikeistolaisia liikkeitä, vaikka Maalaisliitonkin kannattajat tunsivat toki sympatiaa Lapuan liikettä kohtaan. Maalaisliitosta tuli kuitenkin sillanrakentaja sisällissodan voittajien ja häviäjien välille. Voi sanoa, että tällainen maltillinen oikeisto pelasti Suomen Euroopassa yleistyvältä fasismilta. Tätä ei ole Suomen historiassa varmaankaan kyllin korostettu. Maalaisliitto eheytti maaseutua torpparilakien avulla, vaikka sellaiset uudistukset kokivat myös paljon vastarintaa ökyisäntien taholta. Sodan jälkeen puolue ja erityisesti Veikko Vennamo olivat merkittävässä roolissa evakkojen asuttamisessa. Siitäkään ökyisännät eivät olleet kovin ilahtuneita. Kuitenkin jo noina aikoina puolueen johdossa oli vaikuttajia, jotka näkivät pitemmän kantaman edut tärkeämmäksi kuin isojen talojen maajussien yksisilmäisen edunvalvonnan. Yksi tällainen etu oli se, että suomalaiset lähtivät sitten yksituumaisena kohtaamaan yhteisen vihollisen vuonna 1939. Maalaisliiton politiikalla on ehdottomasti ollut tässä suuri merkitys.
Toinen tärkeä aikakausi ajoittuu vuosiin 1956-1980 eli Kekkosen aikaan. Puolueesta nousi muita selvästi ylemmäs lakitieteen tohtori Urho Kekkonen. Hän alkoi johtaa Suomea ja jätti melkein tyystin unohduksiin Maalaisliiton edunvalvontapolitiikan. Kekkonen on ylivoimaisesti vahvin johtajamme kautta aikain. Kekkosen merkitys on siinä, että hän myös näki koko maan edun paljon tärkeämmäksi kuin jonkun yksittäisen ryhmittymän edun. Kekkonen oli valmis uhraamaan vaikka entisen puolueensa tämän edun vaalimisessa. Oltakoon sitten Kekkosen politiikan sisällöstä mitä mieltä tahansa, tämä lyhytnäköisen edunvalvonnan yläpuolelle asettuminen oli hänen kohdallaan selvää. Voi jopa sanoa, että Kekkonen vähitellen hylkäsi kepulaisuuden kokonaan ja käytti Kepua vain tarpeellisena käsikassarana. Kekkosen arvomaailman tunkivat välillä varsin vasemmistolaiset ajatukset. Itse asiassa hän oli aika lähellä myös alkiolaisuutta, vaikkei mikään idealisti ollutkaan.
Kyösti Kallio oli Maalaisliiton vahva mies ennen sotia ja Urho Kekkonen sotien jälkeen. Kallio oli käytännön poliitikko ja demokraatti, joka sittemmin osoittautui heikoksi johtajaksi ja päättämättömäksi kriisin hetkellä. Kallio oli siinä tilanteessa varoittava esimerkki siitä, että sairaan ihmisen ei saisi antaa toimia niin vastuunalaisessa asemassa. Onneksi meillä muu päätöksentekokoneisto osasi paikata Kallion heikkouden pitäen Risto Rydin ohjastamana hommat hanskassa. Tämä ei ole mikään moite Kalliota vastaan, sillä hänen muu poliittinen toimintansa ansaitsee kyllä arvostuksen. Kekkonen taas ei hermostunut kovassakaan paikassa, vaan säilytti aina toimintakykynsä ja päättäväisyytensä. Kekkosen eduksi on vielä sanottava se, että hän osasi muuttaa mieltään tärkeissä paikoissa, vaikkei tietenkään itse halunnut mainostaa sitä, että hän ajatteli aiemmin asioista toisin.
Kolmas tärkeä ajanjakso osuu vuosiin 1991-1995 eli Esko Ahon johtaman hallituksen aikoihin ja lamavuosiin. Jälleen Kepusta nousi muiden yläpuolelle ja vastoin puolueen enemmistön tuntoja mies, joka ajatteli koko kansan etua. Esko Aho vei meidät ponnistuksia säästämättä EU:hun. Ahon panos oli tässä hyvin ratkaiseva, sillä hän teki pyyteettömästi sen eteen töitä Keskustan kentällä. Sittemmin kepulaiset kyllä Ahoa tästä rankaisivat, mutta historian kirjoihin piirtyy varmasti Ahon sankarillinen toiminta Suomen eduksi. Tässä en halua ottaa kantaa siihen, oliko EU:hun liittyminen Suomelle siunaukseksi vai ei. Tärkeintä on huomata, että Ahon rooli ratkaisussa oli merkityksellinen ja historiallinen. Ja siinä taas tärkeintä oli juuri se, että Aho Kyösti Kallion ja Urho Kekkosen tapaan osoitti suurta valtiomiesmäisyyttä nousemalla oman puolueensa edunvalvonnan yläpuolelle.
Lukija lienee tähän asti ymmällä, melkein puulla päähän lyötynä tällaisen suitsutuksen jälkeen. Onhan minulta totuttu näkemään pääosin keskustakriittisiä kirjoituksia. En tule pettämään lukijaa nytkään, vaikka myös tunnustusta pitää antaa silloin kun siihen on aihetta. Kepulaisuudelle pitää etsiä myös neljättä mahdollisuutta näyttää, miten se nousee oman lyhytnäköisen edunvalvonnan yläpuolelle. Tässä olisi mahdollisuus nousta sankarilliseen rooliin kaikilla niillä, jotka ovat äänestäneet yleensä Kepua.
Vuoden turhakkeeksi valittiin mönkijä. Minusta se ei ole ollenkaan hullumpi valinta. Seuraavina vuosina ehdolle voisi panna myös kepulaisuuden. Puolueella on ollut loistava menneisyys, mutta tulevaisuudessa ei kajasta minkäänlainen valo. Tämä asetelma on johtanut siihen, että puolueen politiikka on muuttunut opportunistiseksi ajopuuksi vailla muuta päämäärää kuin vallassa pysyminen ja itsetarkoituksellinen vallantäyteisyys.
Kun Kepu sisällissodan jälkeen ajoi demokratiaa ja eheytti kansaa, se on nyt demokraattisen kehityksemme suurin este. Kun puolueella ei ole poliittista sanomaa ja sisältöä, se on valmis liittoutumaan vallanhimossaan kenen muun kanssa tahansa. Tällainen asetelma tarkoittaa politiikan jatkuvaa poukkoilemista vasemmalta oikealta ja oikealta vasemmalla. Politiikasta on muodostunut yhtä mössöä, virkamiesmäistä asiainhoitoa, kun äänestäjille ei anneta mahdollisuutta tehdä todellisia valintoja. Ei ole silloin ihme, että virkamies nimeltä Raimo Sailas nousee väliin pääministerinkin yläpuolelle. Kun politiikka ei osaa hoitaa tehtäviään, on mahdollista, että joku tällainen täysin epäparlamentaarinen virkamies alkaa ohjailla Suomen politiikan suuntaa ja sisältöä.
Jos meillä olisi selkeä oikeisto ja selkeä vasemmisto, politiikka eli kansanvaltaisuus voisi saada takaisin sille kuuluvaa roolia. Nyt vallan ovat kahmaisseet suurten yritysten talousjohtajat ja Raimo Sailas. Kepu on se demokratian tulppa, joka johtaa politiikan harmaaksisoitumiseen. Hallitus on aina jonkinlainen yllätys äänestäjille. Kansa siirtää siinä demokraattista päätöksentekoa puoluejohtajille, vaikka meillä olisi täysi mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaista politiikkaa vaalien jälkeen aletaan noudattaa. Enemmistön tahto ei tule esille. Ei voida tietää, kuinka moni äänestäjä olisi halunnut esim. nykyisen hallituksen sijasta punamultahallituksen jatkavan. Jos äänestyksessä olisi pantu nykyinen hallitusvaihto tai punamultahallitus vastakkain, tulos olisi voinut olla toinen kuin mikä se on nyt. Pitäisi päästä tällaiseen kahden vaihtoehdon malliin, jolloin äänestäjälle annettaisiin todellinen valta päättää siitä, mihin suuntaan mennään. Ei ole ihme, että kiinnostus politiikkaan on vähentynyt, kun koetaan, että lopputuloksen kannalta on sama ketä äänestää.
Kepulainen äänestäjä voisi jatkossa tehdä historiaa tekemällä vallankumouksen demokratian puolesta. Se edellyttäisi pidättäytymistä äänestämästä Keskustaa. Tällainen äänestäjä voisi antaa äänensä mille muulle puolueella tahansa paitsi Kepulle ja RKP:lle. RKP on vielä Kepuakin pahempi vaihtoehto, koska RKP on opportunismissaan niin läpimätä kuin olla ja voi. RKP:lle kelpaa melkein mikä tahansa politiikan sisältö, kunhan puolue säilyttää hallitusvallan. Se on jonkinlainen demokraattisen politiikan irvikuva.
Kun äänestäjä on ensin pudottanut opportunistiset puolueet eli Kepun ja RKP:n vallasta äänestämällä mitä muuta puoluetta tahansa, poliittinen edunvalvonta löytää kyllä myöhemmin luonnolliset rintamalinjansa. Ensi alkuun kehitys varmaa johtaisi Kokoomuksen vallan suureen kasvuun, mutta tasapainoa etsittäisiin kyllä jo sitä seuraavissa vaaleissa. Pääasia olisi politiikan arvon eli kansanvaltaisuuden nostaminen sekä vastaavasti talouselämän, Raimo Sailaksen ja puoluejohtajien vallan vähentäminen.
Hyvä keskustalainen! Kulje Kyösti Kallion, Urho Kekkosen ja Esko Ahon jalanjäljissä ja tee sankarillinen teko koko Suomen eduksi äänestämällä seuraavissa vaaleissa mitä muuta puoluetta kuin Keskustaa ja RKP:ta. Olet silloin vaikuttamassa siihen, että valta Suomessa palautuu kansalle eli itsellesikin.
Hyvää itsenäisyyspäivää näin vähän jälkijättöisesti!
Itsenäisyyspäiväpuhe
18
500
Vastaukset
- muutenkin!
Kiittelyt, toivotukset ja voivotukset voisitte jättää omillenne, omalla palstallanne.
- muutenkin!
Jos myönteisiä asioita ei demraipolitikasta löydy niin kutsukaa koolle uusi saittidemarien sivuorganisaatio.
Sen tehtävänä olisi sivistyksen levittäminen.
Agitaattorit voisivat käyttää "omia tunnuksiaan, omia miehiään ja omia asiapapereitaan",
- Siihen ei pysty
sossujen hammas. Toivotaan, että sossut häviävät Suomesta. Suunta on hyvä. Sossut sekoilee joka tasolla.
Eläköön Keskusta ja itsenäisyys. - JormaKKorhonen
Niin teräviä huomioita oleellisesta sisältävä ja niin hyvällä taidolla esitetty, että olen vailmis olemaan ainakin melkein samaa mieltä kanssasi myös Urho Kekkosesta, joskaan en varmaan olisi voinut olla hänen kohdallaan lisäämättä myös hyvin oleellista. Mutta olkoon - ei noin hyviä puheita täällä usein esitetä, joten turha sitä on repeloida!
Saat minulta suurimman mahdollisen tunnustukseni: itsekään en olisi pystynyt juuri parempaan!
Olin muuten eilen itsenäisyyspäivän juhlassa Espoon Länsi-auto-areenalla (Bluesin kotihallissa Pohjois-Tapiolassa), josta konserttiosuus televisiotiin suorana kakkosella. Myös siellä piti loistavan puheen Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Markku Sistonen.
Daaminani oli eläkkeellä oleva opettaja samasta koulusta, jossa Sistonen toimii opettajana. Kun en Sistosesta juuri mitään ennenstään tiennyt, totesin lähes itsestään selvyytenä daamilleni, että "kokoomustahan tuo Sistonen kai edustaa?". Daamini vastasi: "sosialidemokraatteja tietysti, ei kai hän muuten olisi puhunut noin hyvin yhteisöllisyyden merkityksestä".
Tällaisena kokoomusta tällä kertaa äänestäneenä sitoutumattomana koklippinä tunnustan mielelläni, että kyllä te demarit - sellainen kai kuitenkin myös Sinä lähinnä olet - tiedätte asioita, omaatte kannatettavia ajatuksia ja osaatte niitä myös hyvin esittää!- kestävän
loistavan puheen jossakin YK,n yleiskokouksessa.
Mutta nyt se näyttää siltä niinku se olis purrut häntäänsä.
http://www.contactomagazine.com/fidell.jpg - musta.....?
hoitotoimenpiteet kesken, ja sen huomaa!!
- Maltillinen oikeistolainen
Luettelit keskustan ansoita kiitettävästi. Jatkan siitä hieman omilla ajatuksillani.
Santeri Alkio oli todellakin hyvin edistyksellinen liberaali, joka jo 20-luvulla puhui Euroopan liittovaltion puolesta, mihin suuntaan Suomea vei sittemmin Kekkonen EEC:n ja Eftan kautta.
Esko Aho ansioitui kokoomuksen ja SDP:n tukemana keskustan kentän enemmistön kääntämisessä EU-jäsenyyteen. Tämä on hänelle ansioksi luettava, vaikka onneton presidentinvaalikampanja 2000 sitten kaatoikin Ahon poliittisen uran konservatiivisessa äärioikeistolaisuudessaan juuri niin kuin kuvasit.
Kansalaissodan jälkeisenä ääriliikkeiden kiihkeänä kautena 30-luvulla keskusta oli aivan varmasti yksi kansaamme eheyttävistä voimista, sillanrakentajana kokoomuksen maltillisemman siiven ja SDP:n välillä, kun SDP taisteli kommunismia vastaan ja kokoomuskin erkaantui lähes fasistisia piirteitä saaneista äärioikeistolaisista suuntauksista, Lapuan liikkeestä ja IKL:sta.
Löysin aaiheesta pari hyvää linkkiä, jotka laitan tähän, kun uskon asian Sinua kiinnostavan:
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=118853
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=118873
Noiden historiatietojen valossa on myönnettävä, että kokoomuksen siirtyminen maltillisemmille, keskustaoikeistolaisille linjoille esti Suomen joutumasta vastaavaan fasistiseen ja kansallissosialistiseen myllerrykseen, mihin mm. Saksa ja Italia ajautuivat 30-luvulla.
Toisaalta meillä myös sosialidemokraatit ja SKDL:n maltilliset sosialistit pitivät osaltaan huolen siitä, ettei vallankumousta haaveileva äärikommunismikaan päässyt kahmimaan liikaa valtaa itselleen ja lietsomaan vastavoimaa äärioikeistoon.
Keskustan nykytilasta olen kanssasi hieman eri mieltä. Matti Vanhanen on mielestäni kasvamassa valtiomiesmittoihin kokoomuksen tuella, kun hän pääsi irti SDP:n vallantäyteisen itsekkään edunajamisen kahleista. Mikäli keskusta edelleen liberalisoituu, se epäilemättä pysyy kolmen suuren puolueen joukossa ja on tulevaisuudessakin merkittävä, valtaa käyttävä puolue ja yksi hallituskokoonpanon vaihtoehto.
Keskustan liberalisoituminen Vanhasen johdolla on palauttanut normaalin parlamentarismin suomalaiseen politiikkaan. Meillähän oli täysin epänormaali tilanne Kekkosen aikana, kun kokoomus pidettiin keintekoisesti oppositiossa NL:on suhteiden vuoksi. Näinhän Kekkonen demonstroi Neuvostoliitolle, että Suomessa ei "äärioikeisto" ole mukana päätöksenteossa.
Koivisto mursi tämän myytin Holkerin sinipunan avulla ja Ahon vaalivoitto 1991 nosti keskkustan ja kokoomuksen samaan hallitukseen vuosikymmenten tauon jälkeen.
Lipponen kuitenkin palasi kekkosmaisille keinotekoisille linjoille keskustavihassaan, kun hänen aikanaan punamulta oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Vasta Jäätteenmäen vaalivilppi nosti keskustan hallituksen muodostajaksi ja toi punamullan, joka ei SDP:n mahdottoman vallantäyteisyyden vuoksi kuitenkaan toiminut. SDP:hän nöyryytti keskustaa joka käänteessä ja alkisti sen todelliseksi apupuolueekseen.
Nyt kehitys näyttää hyvältä ja tulevaisuus valoisammalta kuin aikoihin. Kaikki kolme suurta puoluetta ovat monessa hyvin saman kaltaisia, mtta painotuseroja löytyy riittävästi, jotta äänestäjillä on erilaisia vaihtoehtoja.
Keskusta on edelleen selvästi maaseudun asukkaiden aluepolitiikan etujen ajaja. Kansainvälisyyttä ja markkinataloushenkeä keskustasta ei valitettavasti vielä tarpeeksi löydy.
SDP edustaa konservatiivista keskushallinnon voimaan tukeutuvaa ja julkista sektoria kasvattavaa linjaa, jolle on pyhää erityisesti se, että yksityisen sektorin ei sallita työntyvän tuottamaan julkisia palveluja, jotka SDP katsoo kuuluvan yhteiskunnan yksinoikeudeksi.
Kokoomus on näistä kolmesta selkeimmin oivaltanut, mitä globalisoituva maailma ja markkinataluden maailmanlaajuinen vapautuminen edellyttävät Suomen politiikalta, jotta pääsisimme edelleen nauttimaan hyvinvointivaltion monista palveluista ja myös pystyisimme rahoittamaan ne.
Näistä kolmesta puolueesta on nyt mahdollista muodostaa kolme erilaista hallituskokoonpanoa sen mukaan, miten äänestäjät parlamentaarisesti päättävät. Vihreät ja rkp ovat hyvä täydentäjiä kaikissa hallituskokoonpanoissa, mutta muut puolueet tuskin tulevat kysymykseen. Sen verran yhden asian liikkeitä ne kuitenkin ovat muukalaisvihassaan, uskonnollisuudessaan tai ortodoksisessa sosialistisuudessaan.
Rkpn suhteen olen hieman eri mieltä kuin Sinä. Rkp on hyvä pienpuolue kaikissa hallituksissa, koska se takaa, että suomenruotsalaisten hallussa oleva teollisuuspääoma saa äänensä kuuluviin aina riippumatta muusta hallituspohjasta. Näin on varmistettu ja varmistetaan tulevaisuudessakin, että kotimainen pääoma on kiinnostunut pysymään kotimaassa eikä siirtymään ulkomaille.
Tallaiselta poliittinen tilanne mnusta näyttää tällä hetkellä ja puolueiden tämänhetkisen toiminnan ja puoluejohtajien puheiden valossa. kokoomus näyttää sisäisesti yhtenäisimmältä, kun keskustassa ja varsinkin SDP:ssä näyttäisi olevan jonkin verran sisäistä hajaannusta.
Keskustassa maataloustuottajat ja kepun vahva tukija MTK, eivät vielä oikein ymmärrä, ettemme enää elä suljetun talouden aikoja, vaan joudumme ttamaan omissa päätöksissämme huomioon EU:n ja muunkin meitä ympäröivän maailman.
SDP elää myös murroskauttaan sen suhteen, että ay-liikkeen ulkoparlamentaarinen valta on vähenemässä, kun työmarkkinoiden sopimiskäytäntö on vahvasti siirtymässä perinteisiltä etujärjestökorporaatioilta liitto- ja yritystasolle.
SDP ei enää voi perustaa kannatustaan kansan kahtiajakoon, eli työväestön ja "herrojen" vastakkainasetteluun, koska sellaista ei enää ole. SDP on uudistumispakon edessä, minkä se todennäköisesti hoitaa ensi kesän puoluekokouksessaan, jos aikoo kääntyä kannatuksessaan kestävän kasvun uralle.
Oppositiräksytyksellä hankittu gallup-kannatus on nimittäin hyvin katoavaista laatua, kun kansa taas ensi syksynä arvioi puolueiden ohjelmat ja lupaukset kunnallisvaalissa. Viimeistään silloin on SDP:llä oltava vastuullisia asialinjan vaihtoehtoja Keskustan ja kokoomuksen ohjelmille ja tavoitteille.
Talouden tähänastinen, poikkeuksellisen nopea kasvu on nimittäin hidastumassa jo ensi vuonna ja mahdollisesti hiipumassa nollatasoon jo 2011-12 tietämissä. Se on erityinen koetinkivi nimenomaan SDP:lle, koska kansa ei enää usko katteettomiin rahanjakolupauksiin, kun se tietää, että jaettava raha on ensin ansaittava kaikkien suomalaisten työllä.- huomanneet...
sen tosiasian että, tänne heitetty keskustavastainen kirjoitus poikii aina vastakommentteja.
Mutta jos joku esittää sosilismin vastaisen kirjoituksen (sama millä palstalla) niin "hiljaisuus on myötämisen merkki ja totuuden puhujille ei tahdo löytyä sijaa tässä majatalossa". - Näin on.
huomanneet... kirjoitti:
sen tosiasian että, tänne heitetty keskustavastainen kirjoitus poikii aina vastakommentteja.
Mutta jos joku esittää sosilismin vastaisen kirjoituksen (sama millä palstalla) niin "hiljaisuus on myötämisen merkki ja totuuden puhujille ei tahdo löytyä sijaa tässä majatalossa".Keskusta kiinnostaa keskustelijoita, vaikka suurin keskustavastainen törky ei juuri kommentteja saakaan, koska se on aina niin valheellista.
- punikille...
Pari täydennystä sinänsä ansiokkaaseen katsaukseen keskusta-aatteen historiaan.
Maalaisliitto maltillisena suomalaisena voimana oli ratkaisevasti vaikuttamassa tasavaltalaisen hallitusmuodon ja itsenäisyyden saavuttamisessa. Ne perusarvot joiden varaan 90 vuotinen itsenäisyytemme on rakennettu ovat hyvin pitkälle keskustalaisia perusarvoja.
Heti Suomen itsenäistyttyä SDP:n radikaalit osat ryhtyivät aselliseen vallankaappaukseen, toimeen joka onnistuessaan olisi hävittänyt itsenäisyytemme lyhyeen, parhaimmillaankin muutamaan vuoteen.
Maalaisliitto oli siis puolustamassa laillista hallitusta noissa vallankaappauksen oloissa tammikuussa 1918. Seuranneessa kansalaissodassa maalaisliittpolaiset riisuivat venäläisiä sotilaita aseista ja taistelivat laillisen hallituksen puolella. Puolueen edustajat olivat kuitenkin heti sodan jälkeen rakentamassa sovintoa vallankaappauksessa epäonnistuneen vasemmiston suuntaan.
Oikeiston ajatus maan muuttamisesta kuningaskunnaksi ei mielyttänyt keskustaa. Maalaisliitto oli valkoisen puolen puolueista ainoa, joka yhtenäisenä kannatti tasavaltaa — ja voitti kamppailun.
Voidaan siis sanoa, että valtiomuotomme ja itsenäisyytemme perusta oli vahva maalaisliittolaisuus joka nyt on jalostunut keskustalaisuudeksi.Täydennyksesi ovat suurin piirtein ajateltuna oikeita.
Maalaisliitto ei kuitenkaan ollut mikään ratkaiseva voima itsenäisyyttä ajettaessa. Itse asiassa vasemmistopuolueet ja fennomaaniliike esittävät Suomen itsenäistymistä jo ennen bolshevikkivallankumousta vuonna 1917. Oikeisto ja ruotsinkielinen virkamiehistö kuitenkin vastustivat itsenäistymistä ja toimivat epäisänmaallisesti tätä vastaan yhdessä Venäjän hallituksen kanssa. Maalaisliitto ei kannattanut monarkiaa kuten ei vasemmistokaan, joten siinäkin oli yhteistä näkemystä.
Punakapinan onnistuminen ei välttämättä olisi johtanut itsenäisyyden menettämiseen. Se ei ainakaan ollut tavoite. Tietysti riski siihen suuntaan olisi ollut ilmeinen, jos maahan olisi perustettu jonkinlainen vasemmistodiktatuuri. Kuusisen perustuslakiehdotus oli kuitenkin selvästi edustuksellisen demokratian kannalla. Sen takia Suomen tulevaisuus olisi voinut aivan hyvin jäädä vaalituloksista riippuvaiseksi. Mutta tietenkään emme voi kaikkinensa tietää, mitä kapinan onnistumisesta olisi seurannut. Lopputuloksen kannalta parempi oli, että kapina kukistettiin, mikä loi edellytykset nykyiselle parlamentarismille. Mutta aivan yhtä olisi voinut olla pelättävissä, että Suomi olisi ajautunut oikeistodiktatuuriin, millä olisi voinut olla myös itsenäisyyden kannalta kohtalokkaat seuraukset.- on puhunut
Mielipidepankki kirjoitti:
Täydennyksesi ovat suurin piirtein ajateltuna oikeita.
Maalaisliitto ei kuitenkaan ollut mikään ratkaiseva voima itsenäisyyttä ajettaessa. Itse asiassa vasemmistopuolueet ja fennomaaniliike esittävät Suomen itsenäistymistä jo ennen bolshevikkivallankumousta vuonna 1917. Oikeisto ja ruotsinkielinen virkamiehistö kuitenkin vastustivat itsenäistymistä ja toimivat epäisänmaallisesti tätä vastaan yhdessä Venäjän hallituksen kanssa. Maalaisliitto ei kannattanut monarkiaa kuten ei vasemmistokaan, joten siinäkin oli yhteistä näkemystä.
Punakapinan onnistuminen ei välttämättä olisi johtanut itsenäisyyden menettämiseen. Se ei ainakaan ollut tavoite. Tietysti riski siihen suuntaan olisi ollut ilmeinen, jos maahan olisi perustettu jonkinlainen vasemmistodiktatuuri. Kuusisen perustuslakiehdotus oli kuitenkin selvästi edustuksellisen demokratian kannalla. Sen takia Suomen tulevaisuus olisi voinut aivan hyvin jäädä vaalituloksista riippuvaiseksi. Mutta tietenkään emme voi kaikkinensa tietää, mitä kapinan onnistumisesta olisi seurannut. Lopputuloksen kannalta parempi oli, että kapina kukistettiin, mikä loi edellytykset nykyiselle parlamentarismille. Mutta aivan yhtä olisi voinut olla pelättävissä, että Suomi olisi ajautunut oikeistodiktatuuriin, millä olisi voinut olla myös itsenäisyyden kannalta kohtalokkaat seuraukset.Kuusisen perustuslakiehdotus oli edustuksellisen demokratian puolella samalla tavalla kuin tuntemissamme kansandemokratioissa. Siis paperilla.
Tuosta ehdotukseta kun puuttui yksi oleellinen kohta. Se kuka asettaa ehdokkaat vaaleihin. Jos ehdokkaita olisi asettanut vain yksi puolue, siis tuo Kuusisen puoue SDP, niin vaalien demokraattisuudesta ei oikein voi puhua.
Paitsi tietysti patologinen demari, kuten sinä. - Maltillinen oikeistolainen
Mielipidepankki kirjoitti:
Täydennyksesi ovat suurin piirtein ajateltuna oikeita.
Maalaisliitto ei kuitenkaan ollut mikään ratkaiseva voima itsenäisyyttä ajettaessa. Itse asiassa vasemmistopuolueet ja fennomaaniliike esittävät Suomen itsenäistymistä jo ennen bolshevikkivallankumousta vuonna 1917. Oikeisto ja ruotsinkielinen virkamiehistö kuitenkin vastustivat itsenäistymistä ja toimivat epäisänmaallisesti tätä vastaan yhdessä Venäjän hallituksen kanssa. Maalaisliitto ei kannattanut monarkiaa kuten ei vasemmistokaan, joten siinäkin oli yhteistä näkemystä.
Punakapinan onnistuminen ei välttämättä olisi johtanut itsenäisyyden menettämiseen. Se ei ainakaan ollut tavoite. Tietysti riski siihen suuntaan olisi ollut ilmeinen, jos maahan olisi perustettu jonkinlainen vasemmistodiktatuuri. Kuusisen perustuslakiehdotus oli kuitenkin selvästi edustuksellisen demokratian kannalla. Sen takia Suomen tulevaisuus olisi voinut aivan hyvin jäädä vaalituloksista riippuvaiseksi. Mutta tietenkään emme voi kaikkinensa tietää, mitä kapinan onnistumisesta olisi seurannut. Lopputuloksen kannalta parempi oli, että kapina kukistettiin, mikä loi edellytykset nykyiselle parlamentarismille. Mutta aivan yhtä olisi voinut olla pelättävissä, että Suomi olisi ajautunut oikeistodiktatuuriin, millä olisi voinut olla myös itsenäisyyden kannalta kohtalokkaat seuraukset.Muistelen, ettei oikeisto olisi ollut lainkaan yksimielinen tsaarin kannatuksessa eikä itsenäisyyden vastustamisessa, vaan jakaantunut selvästi kahtia aktiivisiin suomalaismielisiin ja konservatiivisiin tsaarin kannattajiin.
Kapinan onnistumisella on turha mielestäni spekuloida, koska kapinallisilta puuttui sellainen johto ja arsenaali, joiden avulla se olisi pystynyt ottamaan haltuunsa koko Suomen.
Oikeistodiktatuuri on mielestäni myös yhtä suuri mahdottomuus, koska ei kapinan aikaan Suomessa ollut vielä sellaisia ideologioita, joiden varaan se olisi voinut rakentua.
Äärioikeistolaisuushan alkoi meillä nostaa päätään vasta itsenäistymisen ja parien vaalien jälkeen, ja erityisesti sitten, kun vastaavat äärioikeistoliikkeet olivat saaneet jalansijaa mm. Saksassa ja Italiassa.
- Toteilevainen
Muistivathan MPP ja JKK pitää lippua puolitangossa itsenäisyyspäivänä, se on vähintä mitä teiltä punikkimaanpettureilta voi pyytää. No tietysti valehtelette olevanne iloisia itsenäisestä Suomesta, vaikka olisittekin halunneet sosialistisen Suomen;-))
Mutta asiaan. Avauksessa sitä ei ollut nimeksikään. Vuoden turhakkeeksi valittiin mönkijä. Harvinaisen typerä nimi on keksitty sinänsä tarpeelliselle kapistukselle täällä maalla. Mönkijästä on hyvää vauhtia tulossa pappatunturin korvike tyylitietoisille vanhoille ukoille. Ja varmasti tarpeellinen. Toki nuoretkin sillä ajavat, mutta pitäähän heillä jotain huvitusta olla maallakin.
Vuoden turhakkeeksi olisi pitänyt valita Tarja Halonen. Ei ole mamma tehnyt yhtikäs mitään koko toisella kaudellaan. Hyviä paikkoja toimia unilukkarina olisi kyllä ollut tarjolla. Joutaisi hyvin lopettaa moinen virka.- vanhoja muistellen
Muistan pikkupoika-ajoiltani, kun kaverit rakenteli pappamopoista trial-pyöriä, joilla pääsi mihin tahansa maastoon, jos vain kumi piti ja tasapaino kesti.
Mönkijä on siinä varmaan nykyajan vaihtoehto.
- yksi kylähullu
Olihan tuossa puheessasi paljon oikeaa asiaa mutta varsinkin tuo loppuosa meni metsään. SDP:n on nyt ottanut sen opportunistisen vallantavoittelijan roolin joka vielä vuosituhannen alkupuolella oli Keskustalla.
Keskustan populismi huipentui Jäätteenmäen valikampanjassa ennen 2003 vaaleja, tunnetuin seurauksin. Puolue sai vallan mutta menetti uskottavuuden. Vanhanen on kuitenkin onnistunut, varsinkin nyt toisella kaudellaan, nostamaan Keskustan vastuulliseksi toimijaksi, puolueen uskottavuus on ihan toista kuin viitisen vuotta sitten, silloiseen aikaan sinun kuvauksesi sopii hyvin.
SDP sensijaan onnistui menettämään sekä uskottavuutensa että vallan. Puolueen johto ei vallantäyteisyydessään osannut tunnistaa yhteiskunnan muuttumista, se tukeutui vanhaan silloin kun olisi pitänyt löytää uutta. Itse keksitty vastakkainasettelu johti huvittavaan tilanteeseen viime vaaleissa kun puolue kävi taistoon vihollistaan vastaan - vihollista jota ei ollutkaan. Kansa lämpesi modernimmille aatteille, keskustalaisuudelle ja maltilliselle oikeistolaisuudelle.
SDP johti maata juuri noilla parjaamillasi Sailaksen opeilla, opeilla joihin kansa oli jo lopen kyllästynyt. Vaikka niillä maa nostettiin lamasta oli tullut jo aika puhua muustakin, ja Kokoomus sen teki. Nyt meillä on maltillinen keskusta-oikeistolainen hallitus, joak johtaa maata vastuullisesti, ja SDP opportunistisesti räksyttää oppositiossa kykenemättä tekemään ainoatakaan omaa aloitetta, lukuunottamatta julkisten menojen kasvattamista.
Historiallisen osuutesi aloitit ilmeisen tarkoituksellisesti vasta kansalaissodan jälkeisestä ajasta. Maalisliitto oli kuitenkin merkittävä voima jo ennen kansalaissotaa, ja myös johtavia itsenäistymisen ajajia. Oikeistossa oli vallalla ajatus pysytellä tsaarille uskollisena ja vasemmistolla oli taasen omat vallankumousaatteet.
Heti itsenäistyttyämme syntynyt SDP:n radikaalien lietsoma vallankumousyritys tukahtui talonpoikaisen väestön haluttomuuteen tukea kapinaa, he paremminkin liittyivät laillisen hallituksen puolelle, sikäli kun ylipäätään sotaan osallistuivat.
Myös tasavaltaisen hallitusmuodon saamisessa maalaisliittolaisten tahto oli vahvassa asemassa, ja onneksemme sellainen saatiin oikeiston kuningasseikkailuista ja vasemmiston omista valtahaaveista huolimatta.- Maltillinen oikeistolainen
Hyvän juttusi loppuosaan pari näkemystä oikeiston roolista.
Muistelen, että oikeisto ei olisi ollut kovinkaan yhtenäinen siinä pitäisikö Suomen jäädä Venäjän alaisuuteen vai itsenäistyä eikä siinäkään pitäisikö Suomeen perustaa tasavalta vai kuningashuone.
Vanhoillisin joukko taisi kannattaa tsaarinvaltaa itsenäistymisen sijaan, koska vanhoillinen oikeisto koki voivansa hyvin autonomisessa Suomessa. Sortovuodet ja Bobrikovin toiminta alkoi muuttaa mieliä itsenäistymisen hyväksi ja Venäjän vallankumous viimeistään muutti mielet, koska bolshevikkien vallan elle ei enää kukaan aiemmin tsaaria kannattanut Suomea halunnut.
Oikeisto muistaakseni jakautui myös hallitusmuodon suhteen. Vanhoilliset puuhasivat kuningaskuntaa, mutta osa oikeistoa oli tasavallan kannalla. Kuningaskunnan kannattajat taisivat olla niin selkeässä vähemmistössä, ettei se ollut koskaan sellainen hanke, jolla olisi ollut mahdollisuutta toteutua.
Tuokin on minusta nähtävä enemmän konservatiivisuuden/liberaalisuuden akselilla kuin oikeisto/keskusta/vasemmisto -akselilla. Vanhoillinen oikeisto oli monarkian kannalla jo Ruotsin vallan ja Ruotsin esimerkin vuoksi, ja osa siitä koki Suomelle myötämieliset tsaaritkin sellaisina hallitsijoina, joiden perinnettä haluttiin jatkaa valitsemalla itsenäistyvälle Suomelle oma kuningas korvaamaan tsaari.
Tasavaltalaisuus oli kuitenkin vallalla nuoremmassa ja liberaalimmassa oikeistossa. Silloisissa oikeistopuolueissa muistaakseni oli aika kovaa sisäistä vääntöä kuningasmielisten ja tasavaltalaisten välillä. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeushan oli myös liberaalin oikeiston tavoite.
- Keskustassa
on voimaa ja viisautta.
Matti Vanhanen on superpääministeri.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1361260
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä34791Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46577- 14570
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä25521Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott29506Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad24500- 22467
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .14462Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver14461