Olen miettinyt tällä palstalla ahtaan portin tuskasta kirjoittavien ihmisten kertomuksia ja ja ikäänkuin kaavoja, kuinka tulla uskoon 'ahtaan portin tuskan' kautta. On totta, että Jeesus puhuu ahtaasta portista ja siitä, kuinka harvat ovat ne, jotka kulkevat ahtaasta portista sisälle. Harvassa ovat uskovat...
Uskoon tulleilla on eri kokemuksia uskoon tulostaan. Eivät apostolit levittäneet evankeliumia, ilosanomaa:"Käykää läpi ahtaasta portista ja uskokaa evankeliumi."
Jos asetetaan ikääkuin ehdoksi jonkinlainen ahtaan portin tuska uskoon tulolle, ollaan farisealaisuudessa. 'Minun on ikääkuin tehtävä itseni joksikin kelvolliseksi läpäistääkseni ahdas portti.' Tai jos julistetaan uskosta osattomalle uskoon tuloa ahtaan portin kautta, ihmettelee tämä ressukka, mikä ihmeen ahdas portti?
Alkuseurakunnan aikana apostolit julistivat parannusta(mielenmuutosta) synneistä ja evankeliumin ilosanomaa ja ihmisiä tuli tuhansittain uskoon Pyhän Hengen voimasta saatuan piston sydämmeensä(tultuaan synnin tuntoon ja hätään) ja saivat vastaanottaa Jeesuksen, Tien, Totuuden ja Elämän, syntien anteeksisaamisen elämäänsä Herralta itseltään
Kun olet synnin tunnossa ja luulet, ettet kelpaa vielä sellaisenaan armoa vastaan ottamaan kaikkine pahuuksisinesi, älä jää itseäsi parantelemaan, vaan mene sellaisenaan Jeesuksen luokse ja ano armahdusta synneistäsi ja luovu niistä.
Tässä tilanteessa ollaan vaarassa joutua farisealaisuuteen. On lukemattomia fariseuksia joukossamme, jotka ovat loukkaantuneet lihan omavanhurskaudessa evankeliumiin ja eksyneet lain tielle. Tälläiset tuntee helposti. He näkevät lain tekojen olevan sitä ainoaa oikeaa
Jumalan miellyttämistä. Ikäänkuin lihasta mitään
hyvää versoaisi. He eivät ymmärrä Jumalan katsovan sydämmeen, josta he ovat kaikkea saastaisuutta täynnä.
On farisealaisia hienommallakin tavalla. Nämä alkoivat parantelemaan omaa elämäänsä, poistamaan karkeimpia syntejä, rukoilemaan, lukemaan Raamattua, käymään seurakunnassa. Ja kas kummaa, he huomaavatkin 'muuttuneensa', mistä he saavaat rauhansa ja lohdutuksensa.
Nämä ei oikeastaan ole koskaan ehkä heränneet oikeasti tosissaan. Uudestisyntymisestä he eivät
tiedä mitään. Armosta sen verran, että ajattelevat ehkäpä, että jokaisellahan on vikansa ja Jumala on armollinen. Eli omat teot, parantelemiset armo = farisealaisuus.
He ajattelevat ehkä, että Jumala ei voi vaatia kuten, Sana sanoo täydellisyyttä Herra vaatii.
He pitävät Jumalan lakia kohtuuttomana ja näin ollen omalla kohdallaan tinkivät siitä ja loput antaakin Herra anteeksi. Kaiken tämän perimmäinen syy on loukkaantuminen ansaitsemattomaan Jumalan armoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. He eivät koskaan ole tulleet kohtaamaan Jumalaa täysin tuomittuina.
On myös hengellisiä fariseuksia. He tietävät varsin hyvin, ettei lain teoilla tulla Jumalalle kelpaaviksi. He ajattelevat, että kunhan vaan taistelisin riittävästi pahuutta vastaan rukoilemalla, ehkäpä paastoamisellakin jne.
voisin miellyttää Jumalaa ja näin Herra olisi tälläiselle kylmälle ja elottomalle armollinen.
Ei kelpaa Herralle tämäkään tie.
Nämä esimerkit näyttivätpä ne miten hurskailta tahansa, kulkevat laveaa tietä helvettiä kohti muiden 'maailman ihmisten', murhamiesten, porttojen, siivosyntisten 'kunnon ihmisten' kanssa.
Vuorisaarnassaan Jeesus asettaa laille 'uuden' hengellisen ulottuvuuden. Sellaisen, että koko maailman suu tukittaisiin. Siinä Jeesus ei anna omalle hurskaudelle (lihan teko) minkäänlaista mahdollisuutta. Oikeassa kääntymisessä tullaan täysin jumalattomaksi, epäpyhäksi, jotta Jumala voisi vanhurskauttaa syntisen jumalattoman. NÖYRRYTÄÄN näkemään oma mahdottomuus pelastaa itse itsensä.
Nostan esiin tässä samassa yhteydessä vielä kerran Apostolien tekojen kertomuksen Filippin vangin vartijasta.
Apostolien teot:
16:25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
16:26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
16:27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
16:28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."
16:29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Tässä kertomuksessa näemme, että vanginvartija tuli synnin tuntoon ja hädissään kyseli Paavalilta ja Siilakselta, mitä hänen tulisi tehdä pelastuakseen. Paavali ja Siilas vastasivat yksinkertaisesti:"Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut." Ei ollut apostolin puheissa mitään jostain pitkästä valmistautumisajasta tai pitkästä ahtaan portin tuskasta. Ei jostain vaaditusta kolmeportaisesta etsikkoajasta, jolloinka ahdas portti voitaisiin löytää ja siitä pujahtaa sisälle monien vuosien, vuosikymmenten jälkeen.
Apostoli sanoi yksinkertaisesti, että usko nyt. Vanginvartija uskoi ja sai heti rauhan. Samana yönä, kun hän tuli synnin tuntoon! Kertomus jatkuu, sillä vielä samana yönä tuli vangivartijan koko perhekunta uskoon ja kastettiin. Perhekunnassa riemuittiin ja aterioitiin!
Kaikki perhekuntalaiset ja vanginvartija eivät loukkaantuneet evankeliumiin vaan menivät syntisinä, nöyrtyneinä ja jumalattomina Herran armahtavina sisälle ahtaasta postista Taivasten Valtakuntaan, joka on Herra Jeesus Kristus itse.
Hebrealaiskirje:
3:15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.
Jokainen uskoon tullut on käynyt oman tiensä. Jokaisella on oma kokemuksensa, kuinka he ovat löytäneet Tien, Totuuden ja Elämän. Olemme erillaisia ihmisiä kaikki ja Jumala koettelee meitä jokaista ja kutsuu yhteyteensä eri tavoin.
'Jumalan hyvyys vetää meidät parannukseen.'
Sinulle raskautetulle synnin ahdistamalle sielulle tahdon sanoa että, mene sellaisenasi
Herran tykö tunnustamaan syntisyytesi, kovuutesi pahuutesi jne, sillä Herra näkee lävitsesi. Jumala voi antaa syntisi anteeksi tänä hetkenä.
Hän sanoo:
Matteuksen evankeliumi:
11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Siis tule jo tänään! Tule sellaisena kuin olet!
Uskoon tulleilla on eri kokemuksia uskoon tulostaan. Eivät apostolit levittäneet evankeliumia, ilosanomaa:"Käykää läpi ahtaasta portista ja uskokaa evankeliumi."
Jos asetetaan ikääkuin ehdoksi jonkinlainen ahtaan portin tuska uskoon tulolle, ollaan farisealaisuudessa. 'Minun on ikääkuin tehtävä itseni joksikin kelvolliseksi läpäistääkseni ahdas portti.' Tai jos julistetaan uskosta osattomalle uskoon tuloa ahtaan portin kautta, ihmettelee tämä ressukka, mikä ihmeen ahdas portti?
Alkuseurakunnan aikana apostolit julistivat parannusta(mielenmuutosta) synneistä ja evankeliumin ilosanomaa ja ihmisiä tuli tuhansittain uskoon Pyhän Hengen voimasta saatuan piston sydämmeensä(tultuaan synnin tuntoon ja hätään) ja saivat vastaanottaa Jeesuksen, Tien, Totuuden ja Elämän, syntien anteeksisaamisen elämäänsä Herralta itseltään
Kun olet synnin tunnossa ja luulet, ettet kelpaa vielä sellaisenaan armoa vastaan ottamaan kaikkine pahuuksisinesi, älä jää itseäsi parantelemaan, vaan mene sellaisenaan Jeesuksen luokse ja ano armahdusta synneistäsi ja luovu niistä.
Tässä tilanteessa ollaan vaarassa joutua farisealaisuuteen. On lukemattomia fariseuksia joukossamme, jotka ovat loukkaantuneet lihan omavanhurskaudessa evankeliumiin ja eksyneet lain tielle. Tälläiset tuntee helposti. He näkevät lain tekojen olevan sitä ainoaa oikeaa
Jumalan miellyttämistä. Ikäänkuin lihasta mitään
hyvää versoaisi. He eivät ymmärrä Jumalan katsovan sydämmeen, josta he ovat kaikkea saastaisuutta täynnä.
On farisealaisia hienommallakin tavalla. Nämä alkoivat parantelemaan omaa elämäänsä, poistamaan karkeimpia syntejä, rukoilemaan, lukemaan Raamattua, käymään seurakunnassa. Ja kas kummaa, he huomaavatkin 'muuttuneensa', mistä he saavaat rauhansa ja lohdutuksensa.
Nämä ei oikeastaan ole koskaan ehkä heränneet oikeasti tosissaan. Uudestisyntymisestä he eivät
tiedä mitään. Armosta sen verran, että ajattelevat ehkäpä, että jokaisellahan on vikansa ja Jumala on armollinen. Eli omat teot, parantelemiset armo = farisealaisuus.
He ajattelevat ehkä, että Jumala ei voi vaatia kuten, Sana sanoo täydellisyyttä Herra vaatii.
He pitävät Jumalan lakia kohtuuttomana ja näin ollen omalla kohdallaan tinkivät siitä ja loput antaakin Herra anteeksi. Kaiken tämän perimmäinen syy on loukkaantuminen ansaitsemattomaan Jumalan armoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. He eivät koskaan ole tulleet kohtaamaan Jumalaa täysin tuomittuina.
On myös hengellisiä fariseuksia. He tietävät varsin hyvin, ettei lain teoilla tulla Jumalalle kelpaaviksi. He ajattelevat, että kunhan vaan taistelisin riittävästi pahuutta vastaan rukoilemalla, ehkäpä paastoamisellakin jne.
voisin miellyttää Jumalaa ja näin Herra olisi tälläiselle kylmälle ja elottomalle armollinen.
Ei kelpaa Herralle tämäkään tie.
Nämä esimerkit näyttivätpä ne miten hurskailta tahansa, kulkevat laveaa tietä helvettiä kohti muiden 'maailman ihmisten', murhamiesten, porttojen, siivosyntisten 'kunnon ihmisten' kanssa.
Vuorisaarnassaan Jeesus asettaa laille 'uuden' hengellisen ulottuvuuden. Sellaisen, että koko maailman suu tukittaisiin. Siinä Jeesus ei anna omalle hurskaudelle (lihan teko) minkäänlaista mahdollisuutta. Oikeassa kääntymisessä tullaan täysin jumalattomaksi, epäpyhäksi, jotta Jumala voisi vanhurskauttaa syntisen jumalattoman. NÖYRRYTÄÄN näkemään oma mahdottomuus pelastaa itse itsensä.
Nostan esiin tässä samassa yhteydessä vielä kerran Apostolien tekojen kertomuksen Filippin vangin vartijasta.
Apostolien teot:
16:25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
16:26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
16:27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
16:28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."
16:29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Tässä kertomuksessa näemme, että vanginvartija tuli synnin tuntoon ja hädissään kyseli Paavalilta ja Siilakselta, mitä hänen tulisi tehdä pelastuakseen. Paavali ja Siilas vastasivat yksinkertaisesti:"Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut." Ei ollut apostolin puheissa mitään jostain pitkästä valmistautumisajasta tai pitkästä ahtaan portin tuskasta. Ei jostain vaaditusta kolmeportaisesta etsikkoajasta, jolloinka ahdas portti voitaisiin löytää ja siitä pujahtaa sisälle monien vuosien, vuosikymmenten jälkeen.
Apostoli sanoi yksinkertaisesti, että usko nyt. Vanginvartija uskoi ja sai heti rauhan. Samana yönä, kun hän tuli synnin tuntoon! Kertomus jatkuu, sillä vielä samana yönä tuli vangivartijan koko perhekunta uskoon ja kastettiin. Perhekunnassa riemuittiin ja aterioitiin!
Kaikki perhekuntalaiset ja vanginvartija eivät loukkaantuneet evankeliumiin vaan menivät syntisinä, nöyrtyneinä ja jumalattomina Herran armahtavina sisälle ahtaasta postista Taivasten Valtakuntaan, joka on Herra Jeesus Kristus itse.
Hebrealaiskirje:
3:15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.
Jokainen uskoon tullut on käynyt oman tiensä. Jokaisella on oma kokemuksensa, kuinka he ovat löytäneet Tien, Totuuden ja Elämän. Olemme erillaisia ihmisiä kaikki ja Jumala koettelee meitä jokaista ja kutsuu yhteyteensä eri tavoin.
'Jumalan hyvyys vetää meidät parannukseen.'
Sinulle raskautetulle synnin ahdistamalle sielulle tahdon sanoa että, mene sellaisenasi
Herran tykö tunnustamaan syntisyytesi, kovuutesi pahuutesi jne, sillä Herra näkee lävitsesi. Jumala voi antaa syntisi anteeksi tänä hetkenä.
Hän sanoo:
Matteuksen evankeliumi:
11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Siis tule jo tänään! Tule sellaisena kuin olet!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskovia ja uskovaisia ja uskossa eläviä löytyy vaikka kuinka paljon, heistä ei ole puutetta. Maailmassa on muistaaksesi 40.000 erilaista uskonliikettä ja kirkkoa, jotka kertovat olevansa kristillisiä. Ja siihen lisäksi selvät ei-kristilliset uskonnot.
Nyt on vain niin, että Jeesus epäilee, onko niitä oikeita ahtaan portin läpi menneitä, joilla on sitä todellista "uskoa", kuten Teuvo Sunilla!
"Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän USKOA maan päältä?"
Missä se näkyy?
Minä olen havainnut hänessä vain vihaa ja oma-
hyväisyyttä.
Ei Jumala ole vain hymyilevä isä aurinkoinen.
vaan koko tunteiden kirjo on Jeesuksen kuvan kaltaisiksi tulleilla ahtaanportin läpi menneillä, myös viha ja pilkka kuuluu Jumalan tunteisiin
Miksi sinä hurmahenkinen lahkolainen turhia herjojasi täällä viskelet Jumalan valituita kohtaan?
Jo Jumalakin sinulle nauraa! heko,heko
1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
..."Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän USKOA maan päältä?" ....
Niin, sanoit siis yllä mainitulla tavalla. Se on totta, enkä minä sitä kyseenalaista. Näin se vaan tulee olemaan silloin kun Jeesus noutaa omansa pois. Sinä ja Teuvo Suni varokaa kuitenkin tuomitsemasta Herran omia.
Jeesus kyllä tuntee omansa ja Jeesuksen omat tuntevat Paimenensa äänen. Jeesus ei epäile onko Hänen lampaillaan sitä todellista uskoa, kuten sinä sanot. Ja sinä sanot, että se todellinen usko on Teuvo Sunilla. Minä en käy häntä tuomitsemaan, enkä sinua.
Olen nähnyt niin paljon noita ainoassa oikeassa uskossa olevia, että parempi on näitä ainoita oikeassa olevia kavahtaa varsinkin, kun heillä jokaisella on oma totuutensa.
uskoja on niin monenlaista, joista juuri tuo Teuvo Suni on sinua varoittanut
Mihin uskonlahkoon olet itsesi antanut uudestikastaa?
jehovat, mormonit,hellarit,adventistit?