Tällä foorumilla käydyissä keskusteluissa on aina silloin tällöin puhuttu siitä, ketkä parisuhteissa oikein ovatkaan väkivaltaisia, miehet vai naiset vai molemmat. Ja mitkä ovat väkivaltaisen käyttäytymisen suhteelliset osuudet heterosuhteissa. Homo- ja lesbosuhteissahan väkivallan tiedetään olevan yleisempää kuin heterosuhteissa.
Löysin täältä http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto_arehart-treichel.s html suomennetun jenkkiartikkelin jenkkien tilanteesta. Huomiota kiinnitti jutussa lisäksi se, että " ... löytämämme luvut ovat saman suuruisia, kuin muissakin sellaisissa tutkimuksissa saadut, joissa on tutkittu myöhäisnuoruutta ja varhaisaikuisuutta eli ajanjaksoa, jolloin väkivaltaisuutta eniten esiintyy ..."
Löysin täältä http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto_arehart-treichel.s html suomennetun jenkkiartikkelin jenkkien tilanteesta. Huomiota kiinnitti jutussa lisäksi se, että " ... löytämämme luvut ovat saman suuruisia, kuin muissakin sellaisissa tutkimuksissa saadut, joissa on tutkittu myöhäisnuoruutta ja varhaisaikuisuutta eli ajanjaksoa, jolloin väkivaltaisuutta eniten esiintyy ..."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pahoittelut. Tässä toivottavasti perille johtava linkki http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto_arehart-treichel.shtml
kukaan tosi feministi vastaa tohon.
Huudetaan vaan "kato ufo!" ja juostaan karkuun...
Mua ihmetytti kun sataseen oli ilmestynyt mainos/ilmoitus, että "Auta väkivallasta kärsiviä naisia" tjs. Aina apu koskee vain naisia ja naisten väkivalta pyyhitään maton alle. Tämä kertoo enemmänkin suomen yhteiskunnasta ja median toiminnasta. Nainen voi tehdä mitä vain ja aina olla syytön.
Että Naiset ovat vähemmän väkivaltaisia.
Se on hormoonista kii.
Tosin poikkeuksia löytyy,kuten aina
tämä hormooniasia on jo havaittu vääräksi. Viha on ihmisen normaali tunne. Naiset ovat kautta aikain tappaneet ja lyöneet, hormooneistaan riippumatta. Ainoa asia, mikä on muuttunut, on asiasta tiedotus.
Enää ei äidin/vaimon/naisen väkivalta jää piiloon aivan jokaisessa tapauksessa, kuten ennen jäi.
Pitkään on ollut vallalla tilanne, jonka mukaan naisen väkivalta on ollut ansaittua (jos sitä esiintyi ja kohdistui se kehen tahansa) ja miehen väkivalta on kuvattu testosteronilöyhkäiseksi ja silmittömäksi, ja ennen kaikkea ansaitsemattomaksi. Miehen väkivallalla on ollut uhri, naisen väkivallalla ei.
Nyt tilanne alkaa muuttua.