Saksan unohdettu liittolainen Unkari pyrki myös sodan lopulla 1944-45 kehittämään eräänlaisia viimeisen linjan aseita kampeamaan itäistä Aroukkoa ja hänen panssareitaan. Olen koonnut tähän sen vähän mitä tiedän tai arvaan ja lisää ei vain saa, vaan suorastaan pitää laittaa. Unkarini ei ole ihan priimalaatua.
Yksi näistä aseista oli kiintoisan näköinen 60mm 44M kézi rakétavető. Tämä pst-raketinheitin kehitettiin vuoden 1944 jälkipuoliskolla. Se vaikuttaa olevan melko yksinkertainen amerikkalaisen bazookan ja saksalaisen panssarikauhun hybridi tietyillä nationalistisilla eroilla. Läpäisy oli noin 100mm panssaria ja tehokas kantama 150 metriä, eli suunnilleen sama kuin bazookalla. Siinä oli myös monimutkainen sähköinen laukaisujärjestelmä. Asetta käytettiin ainakin Budapestin piirityksessä 1944-45 ja mahdollisesti muuallakin. Lopuksi kuvatus:
http://www.dws.xip.pl/bron/wegry/we36.html
Paljon hurjempi laitos oli 44.M buzogányvető
páncéltörő rakéta, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kyseessä oli 300mm raskas panssarintorjunta-raketinheitin, joka olikin mahdollisesti sodan tehokkaimpia pst-aseita. Sen läpäisyksi olen nähnyt mainittavan 160-200mm panssaria. Heitin näyttäisi olevan kaksipaikkainen ja melko yksinkertainen rakenteeltaan. Aseeseen olen nähnyt kolme erilaista jalustaa: ison kolmijalan, neuvostoliittolaisilta kaapatun SG-43 kk:n pyöräjalustan ja kuorma-auton takalavalle asetettavan mallin. Asetta käytettiin niinikään Budapestissa ja se on varmaankin osoittautunut tehokkaaksi. Kuva hirviöstä alla:
http://www.dws.xip.pl/bron/wegry/we53.html
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mainittakoon vielä isokokoinen 295mm Lidérc* ilmatorjuntaraketti. Kyseessä on varmasti lentokoneentorjunta-ase, mutta en ole aivan varma onko se ilmasta vai maasta laukaistava. Aseesta on aika heikosti tietoja, mutta sitäkin on mahdollisesti käytetty sodan lopulla.
*Liderc tarkoittaa ilmeisesti menninkäistä tai sen tyylistä otusta.
Yksi näistä aseista oli kiintoisan näköinen 60mm 44M kézi rakétavető. Tämä pst-raketinheitin kehitettiin vuoden 1944 jälkipuoliskolla. Se vaikuttaa olevan melko yksinkertainen amerikkalaisen bazookan ja saksalaisen panssarikauhun hybridi tietyillä nationalistisilla eroilla. Läpäisy oli noin 100mm panssaria ja tehokas kantama 150 metriä, eli suunnilleen sama kuin bazookalla. Siinä oli myös monimutkainen sähköinen laukaisujärjestelmä. Asetta käytettiin ainakin Budapestin piirityksessä 1944-45 ja mahdollisesti muuallakin. Lopuksi kuvatus:
http://www.dws.xip.pl/bron/wegry/we36.html
Paljon hurjempi laitos oli 44.M buzogányvető
páncéltörő rakéta, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kyseessä oli 300mm raskas panssarintorjunta-raketinheitin, joka olikin mahdollisesti sodan tehokkaimpia pst-aseita. Sen läpäisyksi olen nähnyt mainittavan 160-200mm panssaria. Heitin näyttäisi olevan kaksipaikkainen ja melko yksinkertainen rakenteeltaan. Aseeseen olen nähnyt kolme erilaista jalustaa: ison kolmijalan, neuvostoliittolaisilta kaapatun SG-43 kk:n pyöräjalustan ja kuorma-auton takalavalle asetettavan mallin. Asetta käytettiin niinikään Budapestissa ja se on varmaankin osoittautunut tehokkaaksi. Kuva hirviöstä alla:
http://www.dws.xip.pl/bron/wegry/we53.html
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mainittakoon vielä isokokoinen 295mm Lidérc* ilmatorjuntaraketti. Kyseessä on varmasti lentokoneentorjunta-ase, mutta en ole aivan varma onko se ilmasta vai maasta laukaistava. Aseesta on aika heikosti tietoja, mutta sitäkin on mahdollisesti käytetty sodan lopulla.
*Liderc tarkoittaa ilmeisesti menninkäistä tai sen tyylistä otusta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Eivät ihmeaseet kuitenkaan auttaneet sodassa? Hävisivät ja surkeasti.
Tarkoituksenani oli vain siis näyttää pala vähemmän tunnettua historiaa. "Ihmease"-termi kun tuli niin tutuksi siinä isossa Akseli-maassa.
En olisi varma että se kevyt pystyy läpäisemään 100 mm eli 10 cm panssaria. Se olisi ottanut maailmanennätyksen heti. Mistä poimit sen tiedon?
Ottaen huomioon että aseen kaliiperi ei juuri poikkea bazookasta, eikä myöskään ammus, en pidä tuota kovin poikkeuksellisena. Esimerkiksi Saksalaisten panssarinyrkkien läpäisy oli vielä parempi.
Tuon 100mm minä poimin useastakin kohtaa. AHF:llä oli tästä aikanaan keskustelu, jossa tuo luku mainitaan.
http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=81303
Tällä unkarilaisella sivulla on sama:
http://militiahungarorum.extra.hu/1920_f_k_rv_l_6.html
Keskustelu on kuollut ja Unkarin vastarinnan viimeinen liekki on jo sammunut. Yritän sytyttää sitä uudelleen lisäämällä sen verran, että Unkari osti Saksalta heinäkuussa 1944 kolme Tiger-tankkia. Nämä vaunut käännettiin Unkarille sPz.Abt. 509:n riveistä. Myöhemmin ilmeisesti muutamia muitakin Tigereita oli unkarilaisten käytössä.
Unkarin viimeiset petoeläimet on nyt siis vapautettu.
taktiikkaan, strategiaan ja politiikkaan. Sieltä nimittäin löytyy vääntöä vaikka loppuiäksi.
Tuossa kuvassa on Unkarilainen M/34 Kovac -moottori. Suomi hankki näitä syöksyveneitten moottoreita jo ennen sotia. Luotettavia pelejä ja olivat käytössä vielä 50-60 luvuillakin. On jo tuttu Tuntemattomasta sotilaasta, siitä Edvin Laineen ohjaamasta...
http://www.saunalahti.fi/rikupro/Sy%F6ksyvene.jpg
Elektronisesta kuvalaitteesta tulleessa vanhassa elokuvassa Sissit (1963) taisi olla tuollainen laitos. En tosin ehtinyt filmiä kuin hätäisesti vilkaista.....
Hannoverin vapaajoukot yrittivät vielä maaliskuussa 1945 vastaiskua uusinta tekniikaa käyttävällä torjunta-aseella. Aika kuitenkin loppui.
Joissakin piireissä on tuotu esille, että tämä suhteelisen yksinkertainen ja siten edullinen laite olisi voinut ajoissa mobilisoituna uhata vakavasti jopa Normandian maihinnousua. Tähän olisi ymmärtääkseni tarvittu ainakin useita kymmeniä jos ei jopa sata laitetta.
Kyseessä on puolustustaisteluun hyvin soveltuva konstruktio koska takapanssarointi on melko ohut ja helpottaa näin ollen liikkuvuutta siilipuolustukseenkin jouduttaessa.
http://www.geocities.com/suoukko/34.jpg
Panssarointi ei ole erityisen massiivinen, mutta eipä ole laitekaan. Kyllähän tuolla kk:lla (mitähän mallia?) voi ainakin itsensä jysäyttää ja sitten nauraa etenevälle viholliselle: "Hähää, ettäpä ehtinee....".
Eläimiäkin koulutettiin tekemään yllättäviä iskuja panssareita vastaan. Keksijän on täytynyt olla täysin aasi.
http://i17.photobucket.com/albums/b52/silantra/PanzerfaustDonkey.jpg
Neuvostojoukoillahan oli varsinkin sodan alkupuolella käytössä tuo "miinakoira". Koirat oli opetettu hakemaan ruokansa panssarivaunun alta.
Tositoimissa rintamalla koiria pidettiin päivätolkulla nälässä ja sitten vapautettiin saksalaisten panssarien lähellä, noin 12 kg TNT :ä selässään kantanut pahaa-aavistamaton ihmisen paras ystävä juoksi hakemaan ruokaa panzerin alta ja koiran ryömiessä vaunun alle selässä oleva vipu taipui ja sytytin räjäytti panoksen. Vaunun pohja on varsin ohuesti panssaroitu, 12 kiloa räjähdysainetta kyllä jo tuntuu.
Muutaman sadan vaunun väitetään tuhotun/vaurioituneen tämän "asetyypin" käytön seurauksena. Ongelmana käytössä oli myös se että koirat eivät tehneet eroa saksalaisen tai venäläisen panssarin välillä, "jääkaappi kuin jääkaappi". Taistelun melske ja liikkuvan panssarin moottoriääni saivat koirat usein pelkäämään sen verran että eivät vaunun alle menneet (se niille sallittakoon, itse varusmiesaikanani olisin voinut paskoa housuihini T-55 :n painaessa tannerta täristäen kahden metrin päästä telaketjut kilkattaen ohi ).
Saksalaisille panssarimiehistöille koirat olivat pelottava kokemus, vaunua kohti juokseva koira kun oli vaikeasti huomattava ja vielä vaikeammin pysäytettävä maali. Konekiväärin tai konepistoolin kanssa "koiravahdissa" vaunun kannella tai torniluukussa oleminen ei taas ollut miehistönjäsenelle mikään turvallinen paikka, aika äkkiä voi olla Mosin-Nagantin kiikaritähtäimessä ja "Ah, harashoo, nemetski okupantam....."
Että tuollaista. Toivottavasti en saa Animaliaa kimppuuni historiallisen tekstinpätkäni takia.
Behavioristi Burrhus Skinner tutki sodan aikana kyyhkysten käyttämistä liitopommien ohjausjärjestelmän "aivoina". Se oli yksinkertainen keppi ja porkkana-idea. Paikalleen suljetuille kyyhkysille opetettiin, että ne saavat ruokaa naputtamalla nokillaan edessään elektronisella näytöllä olevaa laivan kuvaa. Siis jos ne napauttavat kuvaa alla oleva ruokaluukku aukeaa jos napsahtaa ohi ei tule mitään. Herkkä elektroninen näyttö reagoi napauksiin ja välitti ohjeet pommin siipien ohjaukslaitteistoon. Tämä älykäs pommi toimi ja sen kehitys sai jopa rahoitustakin kunnes se esitettiin kenraaleille, jotka pitivät sitä "järjettömänä". Tuohon aikaan oli jo kehitteillä radio-ohjattavia, elektro-optisia, lämpö- ja tutkaojautuvia aseita, joten kyyhkysohjaus jäi unhoon.
Olen nähnyt jonkin verran filmimateriaalia noista testatuista laitteista ja kyyhkysistä ja täytyy sanoa, että se on aika vaikuttavan näköistä!
Kyyhkyspommi oli minulle uusi juttu. Puolustuksenani tosin se että minä aika paljon tiedän "normaaleista aseista" ja sodankäynnistä, Sinä arvoisa Me Again olet eksynyt prototyyppien ja kinkyjen ihmevekottimien hetteiseen suohon.... hehe..
Kirjoitit jossain tuossa ketjun aiemmassa postauksessasi että "..keskustelu on kuollut". Halvatun nopsaan noin keskimäärin näkyy joku uusi topiikki tällä palstalla kuolevan pois ja uutta tykinruokaa painaa päälle aina vain.
Pisimpään tuntuu liikettä piisaavan kun joku sohaisee virtuaaliseen murkkupesään ja vetäisee aloitukseksi jotain vähintäänkin kaliiperissa "Suomi ampui Mainilan laukaukset" tai "Auschwitzissä kuoli vain noin 2 000 juutalaista". Johan tulee säpinää..... Riitelyä piisaa mutta aika vähän keskustelua ilman että oltaisiin heti toisen pillissä kiinni.
Varsinkin tuo prototyyppi spesialisoituminen-juttu. Minä haluan kuitenkin sanoa, että en ole pahin tässä asiassa. On olemassa, tuota noin, nimeltä mainitsemattomia henkilöitä joille ei riitä todelliset asiat ja he panevat peliin rautaisen mielikuvituksen.
Nuo huomiot palstasta ovat kieltämättä täysin tosia. Olen huvikseni kokeillut erilaisilla otsikoilla ja huomannut tiettyjen houkuttelevan tehokkaammin haaskalint.....keskustelijoita puoleensa. Minulla on on ollut mielessä parikin erityisen provosoivaa otsikkoa, mutta toistaiseksi olen jättänyt ne varjoon. Saapa nähdä miten asian kanssa käy...
Kun on ollut puhetta eläimellisistä aseista niin kiinnostaisiko Projekti Röntgen? Arvelin lisätä sen vielä täydennykseksi ja huvitukseksi.
Anna mennä vain. Joku hämärä Röntgen -projekti tästä vielä puuttuu... :)
Nuo "bensaa tuleen" aiheet olen oppinut jo tällä hissafoorumilla aika äkkiä minäkin, aika paljon pyörii itärintaman kahden jättiläisen ja kotimaamme rajojensiirtelyn ympärillä.
Onhan ihan asialinjallakin kirjoittajia, tuntuu vain että joidenkin on äkkiä saatava rähinä käyntiin tyyliin "älä sinä v*tun punikki/natsipelle/sivari kuule ala siellä.." ennenkuin oma asiantuntemuksen puute käy ilmi.
Nuo aihevalintasi jutuillesi ovat välillä sen verran kapean segmentin tietoja että mitään vastausryöppyä tuskin tulee. Hellcat tai Unkarin Tigerit ovat kuitenkin valtaosalle tuntematonta harmaata aluetta.
"Joskus on hyvä olla hiljaa ja vaikuttaa tyhmältä kuin avata suunsa ja poistaa viimeinenkin epäilys".
Röntgen-projektilla ei nimestään huolimatta ollut mitään tekemistä mystisten energia-aseiden kanssa. Tosiasiassa se oli hieno Lepakkopalorypälepommi. Idea sellaisesta oli syntynyt Yhdysvalloissa Tyynenmeren sodan aikana. Haluttiin siis tuhota japanilaisten kaupungit erityisellä TULI-teholla. Straightforward: Rypälepommikanisteriin oli piilotettu pitkä teleskooppiorsi joka venyi koko pituuteensa kanisterin haljetessa pommin putoamisvaiheessa. Tämä lepakkokanala oli täynnä horroksessa olevia lepakoita, joihin oli sidottu kiinni toinen vastakeksitty uutuus: pieni napalmpommi. Laskuvarjo laitteen perässä varmisti sen että lepakoilla oli hyvin aikaa herätä, jonka jälkeen ne lentäisivät, luontonsa mukaan, japanilaisten talojen varjoihin. Täällä pommien aikasytyttimet toimisivat ja seurauksena olisi massiivinen tulimyrsky. Testeissä lepakot toimivat niin hyvin, että erehdyksessä paloi sellaisiakin rakennuksia joiden ei olisi pitänyt palaa.
Lepakkopommi sai kunnian kilpailla jopa ydinaseen kanssa, mutta luonnollisesti hävisi tämän kamppailun. Lepakkopommi vaipui unholaan viimeistään vuonna 1944. Uuden sukupolven napalmirypälepommit toimivat ihan hyvin Japania vastaan ilman lepakoitakin.
Odotit tietenkin jotain salaisia energia-aseita sodan ajalta. Muistiini sellaisiakin oli tilauksessa ja tutkimusten alla monessakin maassa, mutta homma oli hyvin laboratoriokamaa ja siihen aikaan salaista. Mitään Pahan Tohtorin Kuolemansäteitä niistä ei tosiaan syntynyt. Minä löysin aiheesta aikanaan kyllä jotain, mutta pitäisi jaksaa etsiä se taas. Ne kokeet olivat kuitenkin tyyliin: Kokeillaan tätä, ehkä siitä tulee jotain-tyylistä toimintaa. Kovin paljon niihin ei resursseja taidettu uhrata.
"Nuo aihevalintasi jutuillesi ovat välillä sen verran kapean segmentin tietoja että mitään vastausryöppyä tuskin tulee. Hellcat tai Unkarin Tigerit ovat kuitenkin valtaosalle tuntematonta harmaata aluetta."
Aina on kuitenkin toivoa, että jotakuta kiinnostaa tai löytyy tarkempaa tietoa. Se onkin yksi syy siihen, että tänne yleensä kirjoitan.
"Aina onkin toivoa että jotakuta kiinnostaa". Näin on. Nämä ase- ja sotahistoriat on sellaisia että täällähän (tai jollain muulla asianharrastajafoorumilla) niistä voi kirjoittaa ja rakentavassa mielessä peistä taittaa.
Ruudun ulkopuolella voi olla liian rankka avaus K-marketin kassajonossa, "Kun rouva siinä edessä joutuu seisomaan tyhjän panttina niinkuin minäkin niin mitäs jos puhuttaisiin hieman liekinheittimien käyttöhistoriasta? Ai ei? No käydään sitten pikapuoliin lävitse Kap Matapanin meritaistelu 1941? Ai että ei?" Kokeile joskus. Raportoit sitten miten meni. Hehe..
Tuo lepakoiden käyttösuunnitelma oli jonkin verran tuttu entuudestaan, en vaan Röntgenistä sitä tunnistanut. Ihminen on kyllä näppärä kun pitää saada toisten kodit tuleen. Kuten kirjoitit niin varmasti tuli tarpeettomaksi kun nuo "normaalit" palopommit tulivat käyttöön yhä suurevissa määrin. Meikäläinenhän aihetta sivusikin siinä Hiroshima/Nagasaki -postauksessani (mahtava ketju tulikin, vissiin 6 vastausta, keskipituus mitä lie 2 virkettä, kyllä nyt on atomipommit käsitelty ainakin kymmenen vuoden tarpeisiin tällä palstalla, kaikki mahdolliset aspektit on käsitelty ja aihe kaluttu aivan loppuun).
Epäkonventionaalisista aseista vielä, Japanihan lähetti noita ilmapallopommeja saariltaan Yhdysvaltoihin sodan loppupuolella. Hyttysenpisto norsuun vaikka olisivat toimineetkin. Pieniä palopommeja taisi olla palloissa kiinni. Niin pitkä lentomatka Japanista Yhdysvaltain länsirannikolle että suurin osa palloista harhautui tuulien mukana ties minne, putosi mereen, eivät toimineet yms. Suuria metsäpaloja ei saatu aikaiseksi, se lienee japsien tarkoitus ollut.
Samaahan Adikin yritti keinoilla millä hyvänsä itärannikolla, oli suunnitelmissa Amerika-Bomberia tai suklarista ammuttavia raketteja tms, mitä vain millä olisi isketty Yhdysvaltoja. Aika hukkaan heitettyjä resursseja, ei käytännön vaikutusta sotaan jos muutaman tonnin lentopommeja olisi saanut jollain keinolla Manhattanille asti.
"Kokeile joskus. Raportoit sitten miten meni. Hehe.."
Niin, minä kokeilinkin aikanaan jotain ehdotetun tyylistä. Vastaus? Tuijotusta, hiljaisuutta ja sitten epämääräistä kuiskintaa.
"Meikäläinenhän aihetta sivusikin siinä Hiroshima/Nagasaki -postauksessani"
Minulle tuo keskustelu toimi kuin miinavaroitus. Odotan vieläkin, että joku kaivaa tomahawkin maasta.
Japanin pallopommeista sen verran, että nehän olisi voitu ladata kovemmillakin aineilla. Yksikkö 731:n mukavat kaverithan olivat testanneet biologisia aseita "apinoilla" ja "tukeilla" eli kiinalaisilla. Noilla ilmapalloilla olisi ainakin voitu lennättää niitä keraamisia pernaruttopommeja, jotka olikin jo pitkälle kehitetty tuolloin. Ruton levittämistä oli myös tietooni tutkittu ja sitä oltaisiin levitetty hyönteisten ja rottien avulla. Tätä asetta oli tarkoitus käyttääkin vastaiskuissa lähisaarille sodan loppupuolella. Area Denial Weapon, sano!
Japanilaiset kehittivät myös mikroaaltoasetta sodan loppupuolella. Ainakin rottia sillä laitteella saatiin kärvennettyä testeissä. "VAUTSI! Japsit ois siis listinee kaik!" No, ei ihan. Käytännössä ne laitteet olivat vain ylikokoisia suunnattuja mikroaaltouuneja. Parhaassa mallissakaan tuskin teho riittäisi sotilaiden tappamiseen, ellei joku tahallaan asetu tuntikausiksi laitteen eteen kärvennettäväksi. "Tehokas" kantama olisi melko mitätön, eikä kukaan ole kieltänyt vihollista ampumasta laitetta hajalle jo kauan ennenkuin se edes ehtii toimia. Nuo kokeelliset laitokset tutkittiin sodan jälkeen liittoutuneiden teknikkojen toimesta eivätkä ilmeisesti erityisemmin poikenneet heidän omista yritelmistään tai tehneet heihin isompaa vaikutusta.
"Samaahan Adikin yritti keinoilla millä hyvänsä itärannikolla..."
Minä olen paljon miettinyt, että kuinka paljon noista Hitlerin Amerikan hyökkäyssuunnitelmista ja aseista on todellisia ja mikä on nykyisen sensationalismin tuotetta. Vaikuttaa usein siltä, että noita "hyökkäysaseita" keksii joku muu taho kuin sodan aikainen Saksa ja PALJON myöhemmin. Muoti näkyy olevan: "Kattokaa, jos sota olisi jatkunut vielä puol tuntii ni Aatu ois voittanu! Apuaaahhh!"
"Aika hukkaan heitettyjä resursseja, ei käytännön vaikutusta sotaan jos muutaman tonnin lentopommeja olisi saanut jollain keinolla Manhattanille asti."
Minusta on aina ollut omituista, että vaikka liittoutuneet väittivät noita V-aseita tuhlaukseksi ja hyödyttömiksi, he silti kehittivät samaan aikaan omia vastineitaan saksalaisten ballistisille-ja risteilyohjuksille. Liittoutuneiden omat risteilyojukset muuten olivat valmiina sotatoimiin jo vuonna 1945. Laitan kuvan JB-2 Loon pommista. Se oli paranneltu kopio V-1 ohjuksesta.
http://www.centennialofflight.gov/essay/Air_Power/Missiles/AP29G3.htm
Nuo Adolfin Vergeltungswaffeneista..
Adolfhan rakasti hyökkäämistä ja voittamista, sodan loppupuolella kun Saksa otti ns turpaan joka rintamalla, tulivat juuri nuo "kostoaseet" kuvioihin.
V-1 tai Loon on aika alkeellinen peli, en kutsuisi ristelyohjukseksi V-1 :ä. Simppeli pulssimoottori, ammutaan laukaisukiskolta haluttuun suuntaan, lentää aikansa ja sammuttaa moottorinsa määräajan päästä jolloin muuttuu fysiikanlakeja seuraavaksi liitopommiksi. Ei ihan nykyiaikainen Tomahawk kyseessä tosiaankaan.
Lontoon tai Antwerpenin kokoiseen maaliinhan kyllä osui, mitään täsmäiskua turha yrittääkään. V-2 oli jo aika ongelma Liittoutuneille, milläs torjut jotain (muistini mukaan) 5 500 km/h suoraan alas vongahtavaa peliä.
Iso määrä Heinkel 111 -pommareita valjastettiin kuskaamaan noita V-1 -ohjuksia kun niitä ammuttiin ilmalaukaisuna (laukaisurampit vissiin jo Liittoutuneiden hallussa), aika pitkälle 44 syksyyn kun Liittoutuneet olivat jo tukevasti pureutuneet Eurooppaan. Mitään muutosta sotaan noilla ei saatu aikaan, kuolleita siivileitä Englannissa kylläkin.
Hitlerhän ei tunnetusti tuota puolustussotaa oikein malttanut käydä, piti jollain keinolla iskeä aina vihollista. Taitaa olla Messerschmitt 264 se iso Amerikabomber (saattoi mennä väärin, naputan ulkomuistista). Koneet olisivat ehkä selvinneet polttoaineen puolesta jotenkin New Yorkia pommittamaan, sitten takaisin Atlantille, pakkolasku veteen ja sukellusveneet olisivat korjanneet miehistön kyytiinsä. Eipä oikein kustannustehokkaalta kuulosta tuo, eihän...?
Messerschmitt 262 -suihkuhävittäjä olisi voinut tehdä pahaa jälkeä Liittoutuneiden pommitusoffensiiville jos niitä olisi heti tehty suuri määrä puhtaasti torjuntahävittäjiksi. JuuEi, Adihan näki siinä pelkästään "ihmepommittajan" ja määräsi koneen tuotannon alussa nopeaksi pommikoneeksi. Pistemaalien pommittaminen koneella johon 2 paukkua sai kiinni ei muuttanut sodankulkua lain, torjuntahävittäjänä olisi voinut tehdä 8th Air Forcelle liian kalliiksi tehdä päivähyökkäyksiä Saksaan.
http://www.ascho.wpafb.af.mil/birthplace/KETTERING.HTM
Mielenkiintoista, miten kauan aikaa sitten on ollut olemassa V1-tyylisiä aseita. Eihän Charles Ketteringin laitos mikään komean näköinen ole, mutta konseptin edeltäjä siitä huolimatta. Britit muuten suunnittelivat yhdeksi vastakeinoksi tuolle V1-ohjukselle melko kiintoisan häirintälaitteen. Muistaakseni se olisi koostunut Lontoon ympärille asetetuista junaradan pätkistä joihin oltaisiin johdettu valtava määrä sähköä. Tämä olisi ainakin teoriassa voinut nakata ohjuksen kompassin sekaisin ja pudottaa sen maahan. Laitteistoa ei ilmeisimmin rakennettu.
"V-2 oli jo aika ongelma Liittoutuneille, milläs torjut jotain (muistini mukaan) 5 500 km/h suoraan alas vongahtavaa peliä."
Mahdollisuuksia V2-ohjusten torjuntaan ryhdyttiin tutkimaan jo sodan aikana. Liittoutuneet aloittivatkin eräänlaisen Tähtien Sota-ohjelman edeltäjän vuonna 1944. Muistaakseni yksi pitkälle mennyt idea olisi ollut seuraavanlainen: Kehitettäisiin suuntafragmentoituvia (viuhkamiinatyylinen taistelukärki) erikoisohjuksia, jotka tuhoaisivat loppusyöksyssä olevan V2-ohjuksen. Erityinen tutkajärjestelmä paikantaisi V2-ohjuksen ja syöttäisi tiedot siitä elektroniseen laskuriin, joka laskisi kohdan mihin nämä torjuntaohjukset tulisi laukaista. Kuten varmaan huomaat, ajan tekniikka ei olisi millään riittänyt suunnitelman toteuttamiseen. Jokatapauksessa lupaa protomallien rakentamiseen pyydettiin vuoden loppupuolella. Idea oli todella liian paljon aikaansa edellä!
"Iso määrä Heinkel 111 -pommareita valjastettiin kuskaamaan noita V-1 -ohjuksia kun niitä ammuttiin ilmalaukaisuna..."
Jos en kamalasti väärin muista niin nämä lentokoneista pudotettavat mallit olivat kevyempiä ja nopeampia kuin nuo alkuperäiset. Kevennetty taistelukärki taisi olla tekijänä.
Tuo Me262 toikin mieleeni että 8th Air Force kokeili, jossain vaiheessa vuonna 1945, raketinheittimiä B-17 pommikoneiden suoja-aseiksi uusia nopeita torjuntahävittäjiä vastaan. Rakettimallina taisi olla 4,5-tuumainen T22 raketti herätesytyttimellä. Tuollainen laitos olisi voinut osoittautua jopa 262:lle tuhoisaksi. Ilmataisteluraketti tuokin mieleeni saksalaisten 55mm R4M-raketit. Niitähän ammuttiin sodan lopulla muutamista konetyypeistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/R4M_rocket
Jo on pahan näköinen tosiaankin tuo C.Ketteringin luomus. Aseen tuleekin herättää vastustajassa pelkoa, tekijä on sen huomioinut.
Aika hurja keino tuo V-1 :n gyron sekoittaminen sähköistetyillä kiskolla. Toimiessaankin olisi saanut pommin räjähtämään ties missä maahan osuessaan(ei isoa eroa, ties mihinhän se osui vaikkei sen lentoa häirittykään). Kohtuullisen tehokkaastihan sen torjunta onnistui kun saatiin sulkupallot, ilmatorjunta ja varsinkin riittävästi Tempestejä ja Mustangeja niitä lentäviä pommeja hätyyttämään. Kuulemma lentomoottorit tuppasivat olemaan varsin lyhytikäisiä niissä koneissa millä näitä pommeja jahdattiin kaasukahva usein pitkän aikaa tuliseinässä kiinni. Packard-Merlin ja Napierin Sabre saivat kovaa kyytiä jos hyvän etumatkan saanut V-1 piti ajaa kiinni.
Noitahan V-1 :ä tosi urheilulliset kaverit kippasivat koneensa siivellä pois suunnastaan jolloin pommi yleensä lähti putoamaan.
Taisit juuri tänään koskea rautaisannokseesi mitä tulee avauksiin.....
Tuo V-1 pommien pudottaminen olikin luku sinänsä. Ase oli samalla erittäin tappava, mutta myös vaarallinen tappaa! Ampumallahan se luonnollisesti putoaa, tosin niin voi pudota liian lähellä oleva lentäjäkin. V-1 ohjukseen oli ilmeisesti kehitteillä myös polttotaistelukärki jota ei kuitenkaan taistelukäytössä laukaistu.
"Kuulemma lentomoottorit tuppasivat olemaan varsin lyhytikäisiä niissä koneissa millä näitä pommeja jahdattiin kaasukahva usein pitkän aikaa tuliseinässä kiinni."
Olihan niitä olemassa aivan erityisiä Hot Rod- mallejakin noista tavallisista mäntämoottorikoneista tarkoitettuna nimenomaan uudelle suihkumoottori/raketti-ajalle. Thunderboltiin perustuvat mallit XP-72 ja P-47M nyt tulevat lähinnä mieleen. Hurjan nopeassa XP-72:n koneessa olisikin ollut kaikkiaan neljä 37mm tykkiä yhtenä aseistusvaihtoehtona! Kysyttäväksi jää minkälaisia nämä olisivat olleet? Ehkä jopa uutta T37 mallia, joka ainakin spesifikaatioiden puolesta vaikuttaa melkoiselta tuomionpäivän tykiltä.
"Taisit juuri tänään koskea rautaisannokseesi mitä tulee avauksiin..."
Niinkin voisi kyllä sanoa!
Jos nyt muistan oikein se (X)P-72 on rumannäköisellä moottoripellityksellä varustettu kone, moottorista taaksepäin vissiin aika tavalla samanmuotoinen kun M -alatyyppi. Joskus mielestäni näin kuvan missä olisi vielä ollut vastakkainpyörivät tuplapotkurit.
Neljä kertaa 37 mm tykit on jo järeä aseistus jos vielä ilmamaaleja vastaa meinattu, eikä mudan siirtelyyn edestakaisin rynnäkkökäytössä. Luulisi tuosta arsenaalista lähtevän rekyylin jo vähän heilauttavan Thunderboltin tunnetusti jämerää rakennetta.
37 mm ammus on jo sen kokoinen että kuteja ei tarvitse vastustajan koneeseen pumpata koko peltiämpärillinen että putoaa. Hävittäjän kokoiseen maaliin usein yksikin riittää.
Luftwaffellahan oli perstuntuman kokemusta että noin 20 - 30 osumaa 20mm tykistä vaadittiin että Lentävä linnoitus lopetti lentonsa, 30 mm kaliiperissa 3 - 4 osumaa ajoi saman asian. Keskiverron vihreän täydennyspilotin osumatarkkuus joskus -44 oli jotain parin prosentin luokkaa, ruutia lienee siis palanut reilusti.
Muistan myös lukeneeni yhdestä brittien nelimoottorisesta Halifax -yöpommarista joka tuli alas YHDELLÄ 7,92mm luodilla. Kuti lävisti rungon, osui johonkin happipulloon ja ketjureaktio pullon pamahtaessa pudotti koneen. Se tilastoista siis!
Noissa 37 mm tykeissä oli ainakin Maailmansodan aikana hitaanpuoleinen tulinopeus, ei paras mahdollinen pyssy hävittäjätappeluun. Tietysti se osuvan ammuksen fataalius kompensoi varsin harvaa luotisuihkua. "Luoti" väärä sana tässä yhteydessa, 37 mm paukku jo suunnilleen äijämallin deodoranttiroll-onin kokoinen (huomaa inhorealistinen havainnolistaminen).
(ei vielä lähteneet vulturet liikkeelle)
Otin asiakseni kaivella herra George M. Chinnin vanhaa mutta hyvää kirjaa The Machine Gun. Tunnet varmaankin aseosaajana herra Chinnin ja hänen kuuluisan kirjansa. Hänen kirjastaan löytyy lyhyt kuvaus tästä kokellisesta lentokonekanuunasta T37.
Kyseinen kanuuna on kehitelty vuosina 1944-45 ja kuvasta käy ilmi, että kyseessä on huomattavan kompakti ase kaliiperistaan huolimatta. Ase on vyösyöttöinen, sähköisesti laukaistava ja teoreettinen tulinopeus on huomattava: noin 400rpm! Suunnitteluyhtiönä näyttäisi olevan United Shoe Machinery Corporation. Neljän tuollaisen aseen rekyylin olisi täytynyt olla järkyttävä, mutta hyvä suuhidastin/kompensaattori olisi voinut auttaa sitä ongelmaa. Bartelt Engineering Companylla oli vielä "kuumempi" protoase 37mm T45, mutta siitä ei ole paljon tietoa.
Viikon (vuoden?) kysymys: Ei sinulla sattuisi olemaan MITÄÄN tarkkaa tietoa tai kuvia Lockheed lentokoneyhtiön vuosina 1938-42 suunnittelemasta 16mm Vega-konetykistä? Kyseessä oli todella edistyksellinen kolmikammioinen revolverikanuuna(?) joka oli tarkoitettu alkujaan Lockheedin uuden P-38 Lightning hävittäjäkoneen aseistukseksi. Sen suunnittelijana oli lähes tuntematon Alfred Corte. Tuo 16mm patruuna oli ilmeisesti syntynyt ylösnekkaamalla .50 kaliiperinen ja asettamalla siihen räjähtävä luoti. Minulla on muutama kuva ammuksesta, mutta ei juuri mitään tuosta ainutlaatuisesta aseesta. Yhdysvaltojen Ordnance Department ilmeisesti ainakin vilkaisi tätä ihmepyssyä sodan aikana.
sellainen, jossa kerrotaan, että eivät ruotsalaiset juosseetkaan karkuun Summassa, vaan rintama murtui suomalaisten takia...
Battler Brittonin tehneen:
"Noitahan V-1 :ä tosi urheilulliset kaverit kippasivat koneensa siivellä pois suunnastaan jolloin pommi yleensä lähti putoamaan."
Battlerin ilmavoitot lienevät siinä 2 500 konetta, tekijämies todellakin.
Ei tuo kippaaminen varmaankaan mikään yleinen tapa ollut vaikka on niitä joitakin tehty.
Johan järki sanoo että 20 mm Hispanoilla on turvallisempaa (= ainakin vähemmän vaarallista) ampua ohjusta joka ei väistöliikkeitä tee kun mennä sitä kolhimaan siivellä. Jos liian lujaa kolauttaa niin voipi sataa vähän aikaa V-1 :n ja Hawker Tempestin paloja alas Kentin kreivikunnan alueella.
Hyvä vinkki.
"Ainoastaan suomenruotsalaisten veteraanien sankarillinen vastarinta pysäytti venäläisaallot Summan lohkolla kun kaikki "finlandsfinskarna" luikkivat pakoon".
Suomi 24 :n ylläpito saa hutkia liekkejä sammuksiin serverikaapeistaan kun keskustelu saa infernaaliset mittasuhteet.
"Battlerin ilmavoitot lienevät siinä 2 500 konetta, tekijämies todellakin."
Kunniallisena Korkeimman Tiedon Ylläpitäjänä voin sanoa, että edellinen valehtelee....
Herjasi systeemi että "viestiketjun hierarkia liian syvä" kun yritin tuonne vitjan alapäähän vastata, kierretään ropleema sitten naputtamalla tänne.
Ei löytynyt mitään siitä Lockheedin Vega -tykistä, ei kertakaikkiaan. Hankala tapaus.
Vegan 16 mm kaliiperista hieman johdettuna, törmäsin mielenkiintoiseen siitä samasta .50 BMG :stä johdettuun kaliiperiin. Nimeltään on .50-.30. Se 12,7 mm hylsy nekattu alas ja ladattu .30 M1 -panssariluodilla. Hurjan näköinen patruuna, kuin iso kuulakärkikynä. Kuulemma tosissaan Aberdeen Proving Groundilla tutkittiin, pst mielessä. Ei tullut käyttöön.
"Ei löytynyt mitään siitä Lockheedin Vega -tykistä, ei kertakaikkiaan. Hankala tapaus."
Huoh, sitä minä pelkäsinkin. Minä olen löytänyt muutaman hämärän maininnan aseesta ja vanhan Alfred Corten patenttidokumentin, jonka sekaisuus ei ole kovin mieltä ylentävä.
"Nimeltään on .50-.30. Se 12,7 mm hylsy nekattu alas ja ladattu .30 M1 -panssariluodilla. Hurjan näköinen patruuna, kuin iso kuulakärkikynä. Kuulemma tosissaan Aberdeen Proving Groundilla tutkittiin, pst mielessä. Ei tullut käyttöön."
Joo, näistä APG:n HV-latauksista olenkin lukenut. Muitakin versioita oli: .50 kaliiperinen 20mm hylsyssä ja jopa .60 kaliiperinen 20mm hylsyssä. Kokeet alkoivat 'bout 41-42. Näiden tarkoituksena oli muistaakseni saada kovia lähtönopeuksia (HV=High Velocity) lentokoneiden kanuunoihin. Toinen tutkittu vaihtoehto oli muuttuvakaliiperinen ase. Kuten varmaankin tiedät, siinä piipun väljyys kapenee lukolta piipun suulle jolloin erikoisammuksen ulompi kuori puristuu pois ja jättää vain raskaamman luotisydämen. Samaa idea yritettiin myös APG:lla pst-tykkeihin. Jos kiinnostaa niin voin kirjoittaa noista APG:n kokeellisista pst-aseista. Minulla on siitä hieman eräässä kirjassa.
Anna mennä vain, kokeellisista tai sitten jostain mistä minä NORMAALIEN aseiden ja taisteluiden jotain-tietäjänä voin kanssa kommentoida.. =) JuuEi, siellä sitä vain syvällä protojen pimeydessä haahuillan yhä. Hirvittävää.
Helvatanmoisen tiiliskiven kokoisen tekstin tapetoit ruudulle tuolla ylempänä, se Pantherian joukkoteurastus siis syyskuussa 1944. Luin lävitse, en nyt vielä ole mitään kommentoinut. Kovia menetyksiä "maailmansodan parhaan yleistankin" kohdalla. Ei aina toiminut se "ainaskii neljä Shermania sai satsata yhden Pantterin jne..." -juttu.
(söit vissiin osan sissimuonastasikin...)
"Ei aina toiminut se "ainaskii neljä Shermania sai satsata yhden Pantterin jne..." -juttu."
Seuraa Hitleriä, Hitler tanssii! Itseasiassa ajattelin mahdollisesti käsitellä taistelun loppupuolenkin myöhemmin.
"(söit vissiin osan sissimuonastasikin...)"
Sissimuonat menivät jo aikaa ja nyt täytyy "elää maasta".
Nyt on kuitenkin aika jo käydä asiaan. Minä käännän seuraavan suoraan kirjasta Osprey NV 107 US Anti-tank Artillery 1941-45.
Laskuvarjo- ja tiedustelujoukot vaativat uusia, kevyitä ja samalla tehokkaita pst-tykkejä. Uusi 57mm M1 oli kyllä tehokas, mutta turhan iso ja painava. Taisteluvälineosasto päätti tutkia mahdollisuutta ratkaista tämä ongelma muuttuvakaliiperisella pst-tykillä. Armeija oli tutkinut erilaisia muuttuvakaliiperisia pst-kivääreitä 1930-luvun puolivälissä, mutta tekniset ongelmat ja rahoituksen puute johtivat niiden hylkäämiseen. Konsepti alkoi taas kiinnostaa syyskuussa 1941 kun saatiin tietoja saksalaisten käyttävän tällaisia 28/20mm aseita Afrikassa. Muutamia kokeellisia kopioita 28/20mm tykistä rakennettiin, mutta tekniset ongelmat piippujen kanssa estivät tehokkaat kokeilut. Taisteluvälineosasto ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ryhtyi kehittämään erityistä muuttuvakaliiperista piippuadapteria vanhaa 37mm pst-tykkiä varten.
Kaksi erilaista adapteria kehitettiin tätä tykkiä varten. Molemmat näistä puristivat projektiilin 28 milliseksi. Ensimmäinen, High Velocity T22, oli tarkoitettu käytettäväksi ammuksen kanssa jossa oli hajoava alumiininen vaippa. Testit osoittivat tämän laitteen ongelmalliseksi ja se hylättiin. Seuraava malli oli T23, jonka läpi ammuttiin duralumiini vaipalla ympäröityä volframikarbiidammusta. Saavutettu lähtönopeus tällä yhdistelmällä oli lähes 1400 m/s, verrattuna tavalliseen 37mm M51 ammuksen 880 m/s lähtönopeuteen. Ongelmana oli se, että adapterin vääntyivät ja toisinaan räjähtelivät irti kovassa käytössä. Erilaisten muuttuvakaliiperisten aseiden tutkimukset ja testit jatkuivat koko sodan läpi, mutta kaikkia teknisiä ongelmia ei koskaan onnistuttu täysin ratkaisemaan. Myös kokeellisia rakettitykkejä kehitettiin pst-aseiksi, mutta nämäkin jäivät testiasteelle.
Aika vauhdin saa wolframiporkkana kun lähtee 1400 m/sek matkaan.
Kuinkahan paljon sitä 28 mm asetta oli saksalaisilla käytössä soda lopulla? Kätevän kokoinen peli, lähtee tuliasemasta veks hieman erilailla kun PaK40 kun tilanne käy liian kuumaksi.
Nopeana aikajänteen/rintamanvaihtona koskien läpäisykykyä. Oletko kuullut sen tarinan M1A1 Abramsista joka tuhosi T-72 :n Desert Stormissa 1991 ampumalla hiekkadyynin takana piilottelevaa vastustajaansa dyynin lävitse? Eli ilmeisesti "DU-nuolella" läpäisty mitä lie 8-10 metriä santaa ja sen jälkeen vielä T-72.
Kertomuksen mukaan se Abrams joutui kolmen seitenkakkosen hyökkäyksen kohteeksi, tuhosi kaksi ja otti itse ainakin yhden osuman (ilman vaurioita). Kolmas vaunu peruutti "hull down" jemmaan dyynin taakse vain tykinputki näkyvissä, Abrams "näki" irakilaisen hyvin lämpöantureillaan ja KABLAMM dyynin lävitse. Uskomaton tehohan noissa DU -mälleissä on pitkänkin matkan päästä, kuitenkin olen tuota hiekkadyynin vaununläpäisyä joskus vähän epäillyt. T-72 :n pohjan läpäisy ammuksella kyllä lennättää tornin iloisesti veks jos osuu taistelutilan alla olevaan ajopanos- /ammuskaruselliin.
"Kuinkahan paljon sitä 28 mm asetta oli saksalaisilla käytössä soda lopulla? Kätevän kokoinen peli, lähtee tuliasemasta veks hieman erilailla kun PaK40 kun tilanne käy liian kuumaksi."
Jos niitä on ollut käytössä niin ne aseet on varmaan voinut laskea yhden käden sormilla. Volframia ei riittänyt sakuilla enää muuttuvakaliiperisille vuosista 1942-43 lähtien. Sodan lopulla he keskittyivät lähinnä onteloammuksiin.
Saksalaisilla oli käytössä ainakin kolme muut.kal. pst-tykkimallia: 28mm, 42mm ja 75mm tykit. 75mm PAK41 oli kuulemma aivan hulvattoman tehokas, kuunes ammusmateriaalit loppuivat. Britit puoletaan käyttivät omaa Littlejohn muut.kal. adapteriaan 40mm tykissä 1944.
"Oletko kuullut sen tarinan M1A1 Abramsista joka tuhosi T-72 :n Desert Stormissa 1991 ampumalla hiekkadyynin takana piilottelevaa vastustajaansa dyynin lävitse?"
Joo, olen kuullut myös jutun kuinka yksi TOW-ohjus tuhosi kaksi tai kolme T55:ta peräkkäin. Mietin vaan miten hitossa sellainen onnistuu yhdellä taistelukärjellä? Ellei vaunut ole olleet ihan vierekkäin ja yhden räjähdys tuhonnut toistakin.
PS. kommentoi hitossa tuota minun Arracourt-juttua! Kukaan ei vaivaudu lukemaan ellei joku käy siellä vähän aukomassa. Sen tekemiseen meni sentään jonkun aikaa.